SÄKKIKANGAS

Karkea kangas, josta tehtiin säkkejä tai pusseja esim. viljan säilyttämistä varten. Sitä kudottiin tavallisesti tummista vuohenkarvoista (Il 6:12; Jes 50:3). Säkkikangasta tarkoittavaa heprean sanaa (saq) käytetään myös siitä valmistetuista säkeistä (1Mo 42:25; Jos 9:4).

Säkkikangas oli perinteinen suruvaate, ja ensimmäinen maininta sen käytöstä liittyy Jaakobiin, joka vyötti säkkikankaan lanteilleen surressaan poikansa Joosefin oletettua kuolemaa (1Mo 37:34; 2Sa 3:31). Joissakin tapauksissa surijat istuivat tai nukkuivat sen päällä (2Sa 21:10; Jes 58:5; Jl 1:13). Kun Ben-Hadadin palvelijat pyysivät Ahabilta, että heidän kuninkaansa saisi elää, heillä oli säkkikangas kupeillaan ja köysiä päässään (1Ku 20:31, 32). Toisinaan säkkikangasta pidettiin muiden vaatteiden alla suoraan ihoa vasten (Job 16:15; Jes 32:11; 1Ku 21:27; 2Ku 6:30), kun taas välillä se saatettiin vain ’vyöttää’ aluspukineiden päälle (Hes 7:18; Jl 1:8).

Joonan saarnaamisen johdosta Niniven kuningas sääti, että kaikkien kaupungin asukkaiden piti hänen esimerkkinsä mukaisesti panna säkkikangas ylleen ja lisäksi kotieläimet piti verhota sillä (Jn 3:6–8).

Heprealaiset profeetat pukeutuivat silloin tällöin säkkivaatteeseen, kun he julistivat varoitussanomia ja katumuskehotuksia tai rukoilivat kansan puolesta ilmaisten katumusta (Jes 20:2; Da 9:3; vrt. Il 11:3). Kuningas ja kansa verhoutuivat säkkikankaaseen vakavina kriisiaikoina tai sen jälkeen kun he olivat kuulleet huonoja uutisia (2Ku 19:1; Jes 15:3; 22:12).