SUOLA

Valkoinen kiteinen yhdiste, natriumkloridi (NaCl), jota sanotaan myös ruokasuolaksi tai keittosuolaksi. Maaperässä on valtavia, satojen metrien paksuisia maanalaisia vuorisuolaesiintymiä. Suunnilleen 3,5 prosenttia maailman valtameristä on suolaa, enimmäkseen natriumkloridia. Se voi tuntua kovin vähäiseltä määrältä, mutta sen mukaan kuutiokilometrissä merivettä on lähes 27 miljoonaa tonnia suolaa. Palestiinan Kuollutmeri (Suolameri) on noin yhdeksän kertaa niin suolainen (1Mo 14:3). Israelilaisten oli helppo saada suolaa. Sitä saatiin runsaasti Kuolleenmeren vesien haihtumisen ansiosta, joskin se oli huonolaatuista. Kuolleenmeren eteläkärjen tienoilla, lähellä paikkaa, jossa Lootin vaimo muuttui suolapatsaaksi, oli suolaa sisältäviä kukkuloita (1Mo 19:26; Sef 2:9). Pohjois-Palestiinaan lienee saatu ainakin osa siellä käytetystä suolasta foinikialaisilta, joiden kerrotaan hankkineen sitä haihduttamalla Välimeren vettä.

Huolimatta näistä lähes ehtymättömistä suolavarastoista suolaa ei ole aina ollut helposti saatavilla. Suolan vuoksi on käyty sotia ja tehty vallankumouksia. Muinaisessa Kiinassa suolaa arvokkaampaa oli vain kulta. Vaimoja ja lapsia on myyty orjiksi pelkästään tavallisen suolan takia. Caesarin sotilaat saivat rahaa suolan ostamiseen, ja tuosta summasta käytettiin nimitystä salarium, josta moniin kieliin on tullut ’palkkaa’ merkitsevä sana (vrt. Esr 4:14).

Raamatussa mainitaan, että suola kuului olennaisena osana ihmisen ruokavalioon ruoan mausteena (Job 6:6). Mooseksen lain alaisuudessa kaikki, mitä uhrattiin alttarilla Jehovalle, täytyi suolata, ei maun vuoksi, vaan epäilemättä sen vuoksi, että suola edusti turmeltumattomuutta tai pilaantumattomuutta (3Mo 2:11, 13; Hes 43:24). Temppelialueelle oli ilmeisesti tätä tarkoitusta varten varastoitu suuret määrät suolaa. Esra huolehti siitä, että sitä oli runsaasti saatavilla teurasuhreja varten (Esr 6:9; 7:21, 22). Antiokhos III:n (n. 198 eaa.) kerrotaan antaneen temppelipalvelukseen 375 medimnosia (n. 20000 l) suolaa.

Suolaan yhdistetään joitakin parantavia, lääkinnällisiä ja antiseptisia ominaisuuksia. Vastasyntyneitä hierottiin joskus suolalla heti syntymän jälkeen (Hes 16:4). Pieninä määrinä suola on joskus hyödyksi happamalle maaperälle tai lantaan sekoitettuna, mutta jos sen annetaan kerääntyä maaperään, se tappaa kasvillisuuden, jolloin maasta tulee karua ja hedelmätöntä, kuten tapahtui aikoinaan vehreälle Eufratin laaksolle. Kaupunkiin, joka oli tuomittu täysin tuhottavaksi, kylvettiin toisinaan tahallaan suolaa, mikä ilmaisi toivomusta, että tuo paikka pysyisi ainaisesti hedelmättömänä (5Mo 29:22, 23; Tu 9:45; Job 39:5, 6; Jer 17:6).

Kuvaannollista käyttöä. Suolaa käytetään Raamatussa usein kuvaannollisessa merkityksessä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette maan suola”, koska heillä oli säilyttävä vaikutus toisiin ja he estivät hengellistä mädäntymistä ja moraalista pilaantumista. Se hyvä uutinen, jota he levittivät, säilytti elämää. Hän jatkoi kuitenkin: ”Mutta jos suola menettää voimansa, niin miten sen suolaisuus palautetaan ennalleen? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin siihen, että se heitetään ulos ihmisten tallattavaksi.” (Mt 5:13; Mr 9:50; Lu 14:34, 35.) Eräs raamatunselittäjä sanoo Matteuksen 5:13:sta: ”Tässä maassa [Yhdysvalloissa] käytettävä suola on kemiallinen yhdiste – natriumkloridi – ja jos sen suolaisuus häviäisi eli jos se menettäisi makunsa, jäljellä ei olisi mitään. Se kuuluu itse tuon aineen luonteeseen. Itämailla käytetty suola oli kuitenkin epäpuhdasta, sen seassa oli kasvi- ja maa-ainesta, joten se saattoi menettää kaiken suolaisuutensa, mutta jäljelle jäi silti melkoinen määrä maa-ainesta. Kuten sanottu, se ei kelvannut mihinkään muuhun kuin heitettäväksi poluille, kulkuväylille, niin kuin nykyään heitetään hiekkaa. Tällainen suola on edelleenkin tavallista tuossa maassa. Sitä on maaperässä suonina tai kerroksina, ja kun se joutuu alttiiksi auringolle ja sateelle, se menettää suolaisuutensa täysin.” (Barnes’ Notes on the New Testament, 1974.)

Koska suola esti mädäntymistä, siitä tuli vakauden ja pysyvyyden vertauskuva. Liittoja solmittaessa osapuolet usein aterioivat yhdessä – jolloin he söivät yhdessä suolaa – mikä viittasi ainaiseen keskinäiseen uskollisuuteen tuossa liittosuhteessa. ”Suolaliittoa” pidettiin näin ollen erittäin sitovana (4Mo 18:19). Niinpä Juudan kuninkaan Abian sanat, joiden mukaan Jehova oli tehnyt Daavidin ja tämän poikien kanssa ”suolaliiton”, merkitsivät sitä, että liitto, joka oli solmittu Daavidin sukuhaaran kanssa kuninkuudesta, pysyisi voimassa ikuisesti. Tuo Valtakunta on ainaisesti Jeesuksella Kristuksella, ”Daavidin pojalla” ja ”Daavidin juurella”, ja hän hoitaa sen asioita ikuisesti. (2Ai 13:4, 5; Ps 18:50; Mt 1:1; Il 5:5; Jes 9:6, 7.)

Jeesus sanoi: ”Sillä jokainen ihminen täytyy suolata tulella.” Tekstiyhteys viittaa tässä siihen, että kaikki, jotka itse kompastuvat syntiseen elämään tai kompastuttavat siihen toisia, suolataan Gehennan tulella. (Mr 9:42–49.)

Sen jälkeen Jeesus käyttää tuota sanaa eri merkityksessä, kun hän sanoo: ”Olkoon teillä suola itsessänne, ja säilyttäkää rauha keskenänne.” (Mr 9:50.) Apostoli Paavali käytti tuota sanaa samalla tavoin kehottaessaan: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” (Kol 4:6.) Ihmisen pitäisi aina käyttäytyä ja puhua hyvän maun mukaisesti, huomaavaisesti, tervemielisesti ja toisten elämää säilyttävällä tavalla.