SARSEKIM

(mahd. ’orjien päällikkö’).

Babylonialainen ruhtinas, joka meni ensimmäisten joukossa Jerusalemiin sen jälkeen, kun armeija oli murtautunut sen muurien läpi kesällä 607 eaa. (Jer 39:2, 3). Hänen asemaansa ja tehtäviään ei mainita, mutta ”Sarsekim” on voinut olla arvonimi, jonka merkitys viittasi hänen työhönsä.