VALTIKKA

Sauva, jota hallitsija käytti kuninkaallisen vallan vertauskuvana. Toisinaan sanaa ”valtikka” käytetään kuvaannollisessa mielessä edustamaan kuninkaita (Hes 19:10, 11, 14) tai valtaa (Sak 10:11), varsinkin kuninkaan valtaa.

Muinaisessa Persiassa jokainen, joka meni kuninkaan eteen kutsumatta, surmattiin, ellei kuningas ojentanut häntä kohti kultaista valtikkaansa (Est 4:11; 5:2; 8:4).

Jaakobin profeetalliset sanat, joiden mukaan ’valtikka ei väistyisi Juudalta’, osoittivat, että Juudan heimo saisi kuninkuuden, joka pysyisi sillä, kunnes tulisi Silo (1Mo 49:10; ks. KÄSKIJÄNSAUVA). Satoja vuosia myöhemmin Jehovan teloitusmiekkana toimivat babylonialaiset tuhosivat Juudan valtakunnan ja ottivat sen kuninkaan vangiksi. Tähän viittaavat Hesekielin kautta lausutut Jehovan sanat: ”Miekka, miekka! Se on teroitettu, ja se on myös hiottuna. – – Hylkääkö se minun poikani valtikan, niin kuin se hylkää jokaisen puun? Sillä perinpohjainen hävitys on suoritettu, mutta entäpä jos se hylkää myös valtikan?” (Hes 21:9, 10, 13.) Tuo ”miekka” kohteli siis Juudan ”valtikkaa”, Daavidin hallitsijasukua, kuin kaikkia (kaadettavia) puita tai kuin niitä muita kuninkaita tai valtakuntia, jotka se tuhosi.

Psalmin 2 profetiassa, jonka Pietari sovelsi Jeesukseen Kristukseen (Ap 4:25–27), osoitettiin, että Jehovan voideltu käyttäisi rautavaltikkaa kansakuntien murskaamiseen palasiksi (Ps 2:2, 6, 9; vrt. Il 12:5; 19:15). Koska Jeesus Kristus käyttää kuninkaallista valtaansa aina oikein, hänen valtikkansa on oikeamielisyyden valtikka (Ps 45:6, 7; Hpr 1:8, 9).

Psalmissa 125:3 sanotaan, että ”jumalattomuuden valtikka ei tule jatkuvasti lepäämään vanhurskaiden arpaosalla”. Nämä sanat antavat vakuuden siitä, että ne, jotka käyttävät valtaa jumalattomalla tavalla, eivät tule loputtomasti sortamaan vanhurskaita.