SAMMUA

(muunnos nimestä Semaja, joka merkitsee ’Jehova on kuullut [kuunnellut]’).

1. Ruubenin heimoa edustanut johtomies, jonka Mooses lähetti vakoilemaan Luvattua maata; Sakkurin poika. Yhdeksän muun vakoojan kanssa hän vei israelilaisilta uskon siihen, että Jehova tyhjentäisi Kanaanin heidän vihollisistaan. (4Mo 13:2–4, 28, 29.)

2. Yksi Batseban synnyttämistä Daavidin pojista eli näin ollen kuningas Salomon täysveli (2Sa 5:13, 14; 1Ai 14:3, 4). Häntä nimitetään kerran Simeaksi (1Ai 3:5).

3. Jedutunin sukuhaaraan kuulunut leeviläinen, jonka poika tai jälkeläinen Abda asui Jerusalemissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen (Ne 11:17). 1. Aikakirjan 9:16:ssa häntä sanotaan Semajaksi.

4. Pappi, joka johti Bilgan isänhuonetta Jesuan seuraajan Jojakimin päivinä (Ne 12:12, 18).