SUSA

Muinainen kaupunki, jonka rauniot ovat Karkhehjoen ja Dezjoen välissä Shaʽurin itärannalla, n. 350 km Babylonista itään. Paikalla on neljä suurta rauniokumpua. Nykyinen Shushin kylä sijaitsee tärkeimmän kummun, akropoliin, juurella. Susa tai kaupungin linnoitettu osa, ”Susan linna”, oli yhden profeetta Danielin näkemän näyn näyttämönä (Da 8:2) sekä Esterin kirjan kertomuksen tapahtumapaikkana (Est 1:2, 5, 6; 2:3, 5, 8, 21; 3:2, 15; 8:14; 9:12–15), ja se oli paikka, jossa Nehemia palveli juomanlaskijana Artakserkseen (Longimanus, Kserkses I:n poika) hallituskaudella (Ne 1:1; 2:1). (Ks. ELAM nro 1; LINNA; PERSIA, PERSIALAISET: Persian pääkaupunkeja.)

Susa oli todistettavasti myös muinaisen Elamin pääkaupunki. Assyrian kuningas Asenappar (Assurbanipal) valloitti Susan 600-luvulla eaa. ja vei tuon kaupungin asukkaita Samariaan (Esr 4:9, 10). Persian herruuden aikaan Susa oli kuninkaankaupunki. Aleksanteri Suuri kukisti Susan 300-luvulla eaa., ja lopulta se rappeutui. Nykyään sen paikalla on vain rauniokumpu.

Arkeologit ovat löytäneet sellaisen palatsin raunioita, jonka rakentamisen otaksuttavasti aloitti Persian kuningas Dareios I ja sai valmiiksi hänen poikansa Kserkses I (jonka uskotaan olleen Esterin aviomies Ahasveros). Värikkäät lasitetut tiilet ja kiviset pylväänpäät antavat jonkinlaisen kuvan sen menneestä loistosta. Eräässä Dareios I:n piirtokirjoituksessa kerrotaan palatsin rakentamisesta: ”Tämä on hadiš-palatsi, jonka rakensin Susaan. Sen koristeet tuotiin kaukaa. Kaivettiin syvälle maahan, kunnes saavutin kalliopohjan. Kun kaivaus oli tehty, sora pakattiin tiiviisti, osa 18 metrin, osa 9 metrin syvyydeltä. Tuon soran päälle rakensin palatsin. Ja maan kaivamisen ja soran pakkaamisen ja savitiilien muoteissa valmistamisen tekivät babylonialaiset. Setripuu tuotiin Libanon-nimiseltä vuorelta; assyrialaiset toivat sen Babyloniin, ja karialaiset ja joonialaiset toivat sen Babylonista Susaan. Tiikkiä tuotiin Gandharasta ja Karmaniasta. Täällä käytetty kulta tuotiin Sardeesta ja Baktriasta. Kivi – lasuurikivi ja karneoli – tuotiin Sogdianasta. Turkoosi tuotiin Khorasmiasta. Hopea ja kupari tuotiin Egyptistä. Koristeet, joilla seinä kaunistettiin, tuotiin Jooniasta. Norsunluu tuotiin Etiopiasta, Intiasta ja Arakhosiasta. Kivipilarit tuotiin Abiraduš-nimisestä paikasta Elamista. Kiveä työstäneet taiteilijat olivat joonialaisia ja sardeslaisia. Kultasepät, jotka takoivat kultaa, olivat meedialaisia ja egyptiläisiä. Upotustöiden tekijät olivat sardeslaisia ja egyptiläisiä. Ne, jotka piirsivät kuivatettuihin tiiliin (kuvia), olivat babylonialaisia. Miehet, jotka koristelivat seinää, olivat meedialaisia ja egyptiläisiä. Täällä Susassa määrättiin tehtäväksi loistava työ; erittäin loistava siitä tulikin.” (A. T. Olmstead, History of the Persian Empire, 1948, s. 168; ks. ARKEOLOGIA: Persia.)