SIHON

Amorilaiskuningas, joka hallitsi siihen aikaan, kun Israel lähestyi Luvattua maata. Sihonin kuningaskunta ulottui aikoinaan Jabbokin purolaaksosta, missä se rajoittui kuningas Ogin valtakuntaan, ainakin Arnonin purolaaksoon saakka ja Jordanilta itään päin kohti aavikkoa. Hänen pääkaupunkinsa oli Hesbon, joka sijaitsi Kuolleenmeren pohjoispäästä itään. (4Mo 21:23, 24; Jos 12:2, 3.) Sihon oli vallannut Arnonin pohjoispuolella olevan Moabin maan, ja hän hallitsi nähtävästi Midiania, koskapa Midianin johtomiehiä sanotaan ”Sihonin herttuoiksi” (4Mo 21:26–30; Jos 13:21). Kun Israel lähetti Sihonin luo sanansaattajia, jotka pyysivät lupaa kulkea hänen valtakuntansa läpi kuninkaantietä pitkin ja vakuuttivat, etteivät he varastaisi mitään amorilaisilta, Sihon ei suostunut pyyntöön vaan kokosi armeijansa sulkeakseen tien israelilaisilta. Hänet lyötiin ja surmattiin Jahasissa. (4Mo 21:21–24; 5Mo 1:3, 4; 2:24–35; 3:2, 6.)

Israelin voitto Sihonista oli merkityksellinen, mikä voidaan havaita siitä, että se mainitaan Israelin historiassa useita kertoja samassa yhteydessä kuin egyptiläisten kukistuminen Punaisellamerellä. Mooses, Jefta, psalmista ja pakkosiirtolaisuuden jälkeen eläneet leeviläiset käyttivät sitä aika ajoin rohkaisevana esimerkkinä niistä voitoista, joita Jehova oli saanut uskollisen kansansa puolesta. (4Mo 21:34; 5Mo 31:4; Tu 11:19–22; Ne 9:5, 22; Ps 135:9–12; 136:18, 19.) Siitä kiirineet tiedot saivat Rahabin ja gibeonilaiset solmimaan rauhan Israelin kanssa (Jos 2:10; 9:9, 10). Sihonin maa jaettiin Ruubenin ja Gadin heimojen kesken (4Mo 21:25, 31, 32; 5Mo 29:7, 8; Jos 13:8–10, 15–28).