HOPEA

Alkuaine, erittäin hyvin kiillottuva, valkoinen jalometalli. Koska hopeaa tavataan luonnossa harvoin pelkkänä metallina, täytyy sulattaa ja puhdistaa hopeaa sisältävää malmia hopean erottamiseksi sivukivestä, kuonasta ja muista vieraista aineista sekä muista metalleista, esim. lyijystä (Ps 12:6; San 27:21; Hes 22:20–22; Mal 3:3). Toisinaan heprealainen hopeaa tarkoittava sana (keʹsef) käännetään vastineella ”raha” ja kreikkalainen hopeaa tarkoittava sana (ar·gyʹri·on) sanalla ”hopearaha” (1Mo 17:12, Rbi8, alav.; Mt 25:18; 26:15; ks. RAHA).

Puhdistettua hopeaa käytettiin pääasiassa kahdella tavalla: 1) Se toimi varallisuuden mittana ja vaihdon välineenä. Abraham osti tällä vaihdon välineellä sukuhautapaikan (1Mo 13:2; 23:15–18). Maksu suoritettiin painon mukaan, sillä kolikot keksittiin vasta satoja vuosia myöhemmin. 2) Tästä metallista valmistettiin kauniita esineitä ja koruja patriarkkojen päivistä lähtien (1Mo 24:53; 44:2; 2Mo 11:2; 12:35). Hopeaa käytettiin Israelin kahdessa trumpetissa (4Mo 10:2), tabernaakkelin rakentamisen yhteydessä (2Mo 26:19, 21, 25, 32; 27:10, 11, 17) ja Salomon temppelissä (1Ai 28:15–17). Siitä tehtiin myös epäjumalia (2Mo 20:23; Ho 13:2; Hab 2:19; Ap 19:24).

Kaikki muinaiset kansat arvostivat hopeaa (2Sa 8:10, 11; 2Ai 9:14). Salomon hallituskaudella Jerusalemissa oli niin runsaasti sekä hopeaa että kultaa, ettei hopeaa ”pidetty minään”, sitä oli ”kuin kiviä” (1Ku 10:21, 27; 2Ai 9:20; vrt. Da 2:32). Joka kolmas vuosi laivat toivat hopealasteja Tarsisista (ilmeisesti Espanja, joka on nykyäänkin hopeantuottajamaa) (1Ku 10:22; 2Ai 9:21; Jer 10:9; Hes 27:12).

Hopean haihtuvan arvon vastakohtia ovat Jehovalta saatava viisaus, kuri ja ymmärrys, ja niitä tulee myös arvostaa enemmän (San 3:13, 14; 8:10, 19; 16:16). Raamatussa käytetään hopeaa usein myös vertauskuvallisessa merkityksessä (Sr 12:6; Jes 60:17; Da 2:32; 1Ko 3:12).