SIVAN

Juutalaisten pyhän kalenterin kolmannen kuukauden mutta maallisen kalenterin yhdeksännen kuukauden nimi pakkosiirtolaisuuden jälkeen (Est 8:9; 1Ai 27:5; 2Ai 31:7). Se vastaa osia touko- ja kesäkuusta. Nimen merkitystä ei tiedetä varmasti.

Sivan on loppukeväällä, jolloin kesähelteet ovat lähestymässä. Se oli vehnänkorjuun aikaa, ja silloin alkoi myös kuiva kausi, joka kesti lokakuun puolivälin paikkeille eli bulkuuhun saakka (2Mo 34:22; San 26:1). Epäilemättä juuri sivankuussa profeetta Samuel rukoili Jehovaa, minkä jälkeen puhkesi vuodenaikaan nähden poikkeuksellinen rajuilma, joka aiheutti suurta pelkoa kansan keskuudessa (1Sa 12:16–19). Puihin talvikuukausien päättyessä ilmaantuneet ”varhaisviikunat” olivat sivaniin mennessä täysin kypsiä (Jes 28:4; Jer 24:2). Välimeren rannikolla sivan oli myös omenoiden aikaa (Lal 2:3; vrt. Jl 1:10–12).

Viikkojuhlaa eli helluntaita vietettiin 6. sivankuuta, ja siihen liittyi vehnäsadon ensi hedelmien uhraaminen 50. päivänä ohrasadon ensi hedelmien uhraamisesta (2Mo 34:22; 3Mo 23:15–21). Sivankuun 6. päivänä vuonna 33 vuodatettiin pyhä henki noin 120 opetuslapsen päälle, jotka olivat koolla eräässä ylähuoneessa Jerusalemissa. Kaupunkiin kokoontuneesta juhlaväestä kastettiin tuona päivänä ainakin 3000 henkeä. (Ap 1:15; 2:1–42.)

Sivankuussa kuningas Asa järjesti suuren juhlan tehtyään uudistuksia ja juurittuaan pois väärän uskonnon Juudasta, Jerusalemista ja muualta (2Ai 15:8–10). Lähes yhdeksän kuukautta etukäteen, 23. sivankuuta, kuningas Ahasveros lähetti Persian imperiumin 127 hallintoalueelle, jotka ulottuivat Intiasta Etiopiaan, pikalähettien mukana viestin, joka soi juutalaisille oikeuden puolustautua adarkuun 13. päivänä (Est 8:9–14).