STOALAISET

Filosofeja, joita Paavali tapasi saarnatessaan Ateenan torilla. Vaikka stoalaisten näkemykset ajan mittaan muuttuivat jonkin verran, pohjimmiltaan he ajattelivat, että aine ja voima (jota nimitettiin toisinaan kaitselmukseksi, järjeksi tai Jumalaksi) olivat kaikkeuden perusprinsiippejä. Stoalaiset pitivät kaikkea – jopa hyveitä ja paheita – aineellisena. He eivät uskoneet persoonalliseen Jumalaan, vaan ajattelivat, että kaikki oli osa persoonatonta jumaluutta ja että ihmissielukin oli lähtöisin siitä. He uskoivat sielun jäävän eloon ruumiin kuollessa, ja jotkut heistä olettivat sen lopulta tuhoutuvan yhdessä kaikkeuden kanssa, mutta toiset arvelivat sen viimein sulautuvan uudelleen tähän jumaluuteen. Stoalaiset olivat sitä mieltä, että saavuttaakseen korkeimman tavoitteen, onnellisuuden, ihmisen tulisi käyttää järkeään, jotta hän voisi ymmärtää kaikkeutta hallitsevia lakeja ja mukautua niihin. Heidän käsityksensä mukaan hyveellisen elämän viettäminen merkitsi sen tähden elämistä sopusoinnussa luonnon kanssa. Heidän mielestään todella viisaalle ihmiselle kipu tai nautinto olivat yhdentekeviä; hän ei ollut riippuvainen rikkaudesta eikä köyhyydestä tms. He uskoivat kohtalon ohjailevan ihmisten asioita, ja jos ongelmat näyttivät ylipääsemättömiltä, itsemurhaa pidettiin hyväksyttävänä.

Kyproksen Kitionista kotoisin oleva Zenon oli jonkin aikaa yhteydessä kyynikoihin, mutta n. 300 eaa. hän perusti tämän erillisen filosofisen koulukunnan. Hänen oppilaansa saivat nimen stoalaiset Stoa poikilen mukaan, joka oli maalauksin koristeltu pylväskäytävä Ateenassa, missä hän opetti. Varsinkin Kleanthes ja Khrysippos kehittelivät edelleen stoalaista filosofiaa. Se hyväksyttiin yleisesti kreikkalaisissa ja roomalaisissa piireissä, ja sen kannattajajoukkoon kuuluivat Seneca, Epiktetos ja Rooman keisari Marcus Aurelius. Se kukoisti noin vuoteen 300 saakka.

Stoalaiset sen paremmin kuin epikurolaisetkaan eivät uskoneet kristittyjen ylösnousemusopetukseen. Niinpä kun Paavali julisti hyvää uutista Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta, he kutsuivat häntä ”lavertelijaksi” ja sanoivat, että hän näytti olevan ”vieraiden jumaluuksien julistaja”. Myöhemmin, kun Paavali oli viety Areiopagille, hän lainasi stoalaisten kirjoituksia (kilikialaisen Aratoksen teoksesta Fainomena ja Kleantheen teoksesta ”Hymni Zeukselle”) ja sanoi: ”Sillä hänessä [Jumalassa] meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa, niin kuin eräät teidän keskuudessanne olevat runoilijatkin ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuaan.’” (Ap 17:17–19, 22, 28.)