RIKKI

Keltainen epämetallinen alkuaine, jota esiintyy vapaana tai toisten alkuaineiden kanssa sulfidi- ja sulfaattiyhdisteinä. Sen sulamispiste on epätavallisen alhainen, 113 °C. Rikki on herkästi syttyvää, ja se palaa sinertävällä liekillä muodostaen pistävänhajuista rikkidioksidia.

Ensimmäinen rikkiä koskeva historiallinen maininta löytyy kertomuksesta, jonka mukaan jumalattomat Sodoman ja Gomorran kaupungit tuhottiin tuli- ja rikkisateella (1Mo 19:24; Lu 17:29). Geologisten todisteiden perusteella jotkut ajattelevat, että tässä katastrofissa, jonka välityksellä Jehova langetti tuomionsa, saattoi olla kyse Kuolleenmeren eteläosassa sattuneesta tulivuorenpurkauksesta, mikä selittäisi, miksi tuolla alueella on nykyisin runsaasti rikkiä.

Arvellaan, että lisäämällä rikkiä tuleen, joka paloi jatkuvasti Hinnominlaaksossa (Gehenna) muinaisen Jerusalemin kaupungin muurien ulkopuolella, saatiin kaupunkia varten eräänlainen jätteenpolttolaitos tai krematorio.

Sodomaa ja Gomorraa 1919 eaa. kohdanneen tulisen tuomion jälkeen Raamatussa viitataan toistuvasti rikin syttymisherkkyyteen (Jes 30:33; 34:9; Il 9:17, 18). Rikkiä käytetään täydellisen tuhon vertauskuvana (5Mo 29:22, 23; Job 18:15). ”Tuli ja rikki” mainitaan yhdessä, kun kuvaillaan perinpohjaista tuhoa (Ps 11:6; Hes 38:22; Il 14:9–11). Raamatussa sanotaan, että Panettelija heitetään ”tuli- ja rikkijärveen”, joka on sopiva kuvaus täydellisestä tuhosta, ”toisesta kuolemasta” (Il 19:20; 20:10; 21:8).