TAMMUS, II

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen juutalaisten pyhän kalenterin neljännen kuukauden mutta maallisen kalenterin kymmenennen kuukauden nimi. Jonatanin targumissa 1. Mooseksen kirjan 8:5:n ilmaus ”kymmenes kuu” käännetäänkin ilmauksella ”tammuskuu”. Tammus oli erään babylonialaisen jumalan nimi (Hes 8:14). Raamatussa ei neljännestä kuukaudesta käytetä tätä nimeä, vaan ainoastaan tuon kuukauden järjestysnumeroa (Hes 1:1). Nimi esiintyy kuitenkin juutalaisessa Mišnassa (Taʽanit 4:6) ja muissa pakkosiirtolaisuuden jälkeisissä teoksissa. Juutalaiset ovat ehkä käyttäneet neljännen kuukauden pakanallista Tammus-nimitystä sekä muita pakkosiirtolaisuuden jälkeisiä nimityksiä pelkästään mukavuuden vuoksi. On syytä muistaa, että he olivat tuolloin alistettu kansa, jonka täytyi olla tekemisissä sitä hallitsevien vieraiden valtojen kanssa ja antaa niille selostuksia, ja tämän valossa ei ole mitenkään outoa, että he käyttivät samoja kuukausien nimiä kuin nuo vieraat vallat. Nykyään käytössä olevassa gregoriaanisessa kalenterissa on joissakin kielissä Janus- ja Mars-jumalien, Juno-jumalattaren sekä Julius Caesarin ja keisari Augustuksen mukaan nimettyjä kuukausia, ja silti ”esivalloille” alamaiset kristityt käyttävät niitä (Ro 13:1).

Tammuskuu vastasi osaa kesä- ja osaa heinäkuusta, ja se osui siis kesän lisääntyvän lämmön aikaan. Tuolloin viiniköynnöksistä alettiin saada kypsiä ensi hedelmiä (4Mo 13:20).

Tämän neljännen kuukauden (tammusin) yhdeksäntenä päivänä 607 eaa. Nebukadnessar mursi Jerusalemin muurit puolitoista vuotta kestäneen piirityksen jälkeen (2Ku 25:3, 4; Jer 39:2; 52:6, 7). Sitä seuranneiden 70 pakkosiirtolaisvuoden aikana juutalaisilla oli tapana paastota neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä tuon Jerusalemia kohdanneen iskun muistoksi (Sak 8:19). Jerusalemin toisen, vuonna 70 tapahtuneen tuhon jälkeen paastottiin kuitenkin neljännen kuun 17. päivänä, jolloin roomalainen kenraali Titus mursi temppelin muurit. Jehova ei ollut määrännyt juhlia täksi kuukaudeksi.