VILJAN VISKAAMINEN

Viimeinen työvaihe erotettaessa viljakasvien, esim. ohran ja vehnän, jyviä akanoista ja oljista. Sen jälkeen kun jyvät on puimalla irrotettu akanoista ja oljet on silputtu, koko seos viskataan ilmaan tuulta vasten viskuulapiolla eli viskimellä tai viskaimella (Jes 30:24; ks. LAPIO). Tuuli, joka on erityisen voimakas iltaisin, puhaltaa pois akanat ja kuljettaa oljet syrjään, jolloin raskaammat jyvät putoavat takaisin puimatantereelle (Ru 3:2; kuva, 2. osa, s. 953). Kun jyvät on seulottu pikkukivien ym. poistamiseksi, vilja on valmista jauhettavaksi tai varastoitavaksi (Am 9:9; Lu 22:31).

Kuvaannollista käyttöä. ”Viskaamisesta” puhutaan usein kuvaannollisessa merkityksessä. Esimerkiksi Jehova aikoi lähettää ”viskaajia” viskaamaan Babylonia ja sen asukkaita (Jer 51:1, 2). Nämä ”viskaajat” osoittautuivat meedialaisiksi ja persialaisiksi, jotka toimivat Kyyroksen alaisuudessa. He ikään kuin heittivät Babylonin ja sen asukkaat ilmaan, jotta tuuli tarttuisi niihin ja puhaltaisi ne pois kuin akanat, jotka poltetaan (Mt 3:12; Lu 3:17). Samaan tapaan Jehova oli ennustuksen mukaisesti aiemmin käyttänyt Babyloniaa viskaamaan hänen omaa kansaansa, ts. hajottamaan ja kukistamaan sen (Jer 15:7). Profeetta Jesajan välityksellä Jehova vakuutti kansalleen, että tulisi aika, jolloin se tekisi vihollisensa akanoiksi ja viskaisi ne (Jes 41:14–16). Jeremian 4:11:ssä sanotaan, että Jerusalemia päin tulisi ”polttava tuuli” mutta se ei olisi ”viskaamista eikä puhdistamista varten”. Raju, polttava tuuli ei sopisi viskaamiseen, joten tässä viitataan tuulen tuhoisuuteen.