Järkiperäinen sijoitus

1. Miksi maailman köyhät voivat olla helpommin ”rikkaita hyvistä töistä”?

TURVALLISUUTTA ei tuo maailman rikkauksien, vaan hyvien töitten varastoiminen. Se tekee rikkaaksi Jumalan edessä, ja ”maailman köyhät” voivat koota tämän aarteen nopeammin kuin rikkaat, jos he ovat ”rikkaita uskossa”. Eikä niiden, jotka ovat köyhiä tämän maailman hyvyyteen katsoen, tarvitse käyttää niin paljon aikaa omaisuutensa hoitamiseen. Sellaisella, joka panee luottamuksensa rahaan, on hyvin vähän turvallisuutta varsinkaan näinä päivinä. Näyttää siltä, että raha menettää arvoaan joka sodan jälkeen. Kohta toisen maailmansodan jälkeen koottiin Euroopan maitten enin raha pankkeihin hallituksen määräyksestä, eivätkä ihmiset voineet nostaa sieltä varojaan moniin vuosiin. Rikkaillekin annettiin vain pieni määrä käytettäväksi, ja aivan äskettäin havaitsivat ne, joilla oli runsaasti Englannin puntia, menettäneensä yön aikana tuhansia dollareita tuhansien jälkeen, kun punnan arvo laski ulkomaiden markkinoilla 4.03 dollarista 2.80 dollariin. Monet muutkin rahat menettivät paljon ostokykyään maailman markkinoilla samaan aikaan. Rahan, varallisuuden eli tämän maailman epävarmojen rikkauksien kasaamisella on sen tähden hyvin vähän arvoa. Sen arvo voi hävitä yhtenä yönä, jos hallitukset määräävät niin. Kuinka paljon parempi olisikaan, että ihminen panisi varallisuutensa palvelemaan toisia niin kauan kuin sillä on jotakin arvoa, eikä pitäisi sitä siksi, kunnes siihen kokoontuu koita ja ruostetta, ja se tulee käyttökelvottomaksi.

2. Miten kristityt tekevät nyt tosiaan järkiperäisen sijoituksen?

² Sinä teet totisesti järkevän sijoituksen, jos panet rahasi palvelemaan köyhiä ja kokoat siten aarteita taivaaseen. Kristus Jeesus saarnasi Sanaa, ja sinä voit panna rikkautesi auttamaan Sanan saarnaamistasi. Hän kehoitti kaikkia seuraajiaan menemään saarnaamaan tätä Valtakunnan evankeliumia kaikkeen maailmaan todistukseksi. Se vaatii aikaa, tarmoa ja rahaa, ja Jehovan todistajat käyttävät kautta maailman aikaa, tarmoa ja varoja rakentaen Valtakunnansaleja, vuokraten huoneistoja ja järjestäen ne miellyttäviksi kokouspaikoiksi. Jehovan todistajat sijoittavat rahojaan Raamattuihin, kirjoihin ja lehtiin ja vievät niitä ihmisille, niin että hekin voivat tutkia Jumalan Sanaa. He käyttävät rahaansa matkustamiseen paikasta toiseen ja kuluttavat voimaansa menemällä tarvittaessa maailman ääriin asti viemään näitä hyviä uutisia. Jehovan todistajat matkustavat paljon ja iloitsevat saadessaan käyttää rahaansa siten, että pääsevät aluekokouksiin ja piirikonventteihin tai kansalliskonventteihin, koska he tietävät tulevansa siten paremmin varustetuiksi olemaan ”rikkaita hyvistä töistä”. Mikä suurenmoinen ja ihana työ kristityllä onkaan nykyään, kun hän saa mennä maailman kansojen keskuuteen viemään tätä hyvää uutista, mikä tuo lohtua köyhille, ja kun hänellä on etu kuluttaa omaisuutensa tämän vanhan maailman vankien hyväksi. Aikasi, tarmosi ja rahasi käyttö tämän työn suorittamisessa merkitsee todellisuudessa aarteitten kokoamista taivaaseen. Se on sellaista, mitä mikään kansa, järjestö, lähimmäinen tai varas ei voi sinulta viedä. Sinä olet jo antanut hyvät uutiset köyhille, ja heillä on sen siunaukset. Sinä käytit rahasi heidän auttamisekseen, mutta antajan siunaus on suurempi kuin vastaanottajan.

3, 4. Mikä on tosi ”suuri voitto”? Miten jotkut laiminlyövät sen saamisen?

³ Tällaisen työn tekeminen merkitsee henkilölle tyytyväisyyttä ja onnea ja että hänellä on aina jotakin, mikä on tosiaan arvokasta. Jumalisuus ei ole kirkkoon menoa sunnuntaina eikä pelkästään Jehovan todistajain Valtakunnansaliin menemistäkään, vaikka se onkin ainoa tapa, millä eräät koettavat osoittaa jumalisuuttaan. Ainoa tapa, millä tosi jumalisuus voi tuottaa suuren voiton, on, että se yhdistetään tyytyväisyyteen. Sinun täytyy käyttää sydämesi ja mielesi ja kehosi Sanan saarnaamisessa. Jos ne, jotka menevät tämän vanhan maailman synagoogiin tai kirkkoihin tai vaikkapa Valtakunnansaliinkin, murehtivat suurien omaisuuksiensa vuoksi niinkuin se rikas mieskin, jolle Jeesus puhui, niin heillä ei ole sitä tyytyväisyyttä, mikä tuo suuren voiton. Ehkäpä he käyvät kirkossa näön vuoksi tai liikeasioitten tähden tai siksi, että he säilyttävät siten paremman aseman yhteiskunnassa, mutta tyytyväisyyden sijasta heillä on vain huolia ja ongelmia.

⁴ Paavali antoi hyvän kehoituksen Timoteukselle monta vuotta sitten, ja jos sitä noudatetaan, niin se muuttaa ihmisen koko elämänjuoksun: ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1. Tim. 6:6–10) Ihmiset voivat koota suurta aineellista voittoa, kuuluisuutta, kansansuosiota, aseman, rahaa ja vaikutusvaltaa. He saattavat voittaa kaikkea tätä omin ponnistuksin tai perien, mutta heidän pitäisi muistaa se tärkeä seikka, että jumalisuus tyytyväisyydessä on suuri voitto. Kun he tulivat maailmaan, niin he eivät tuoneet mitään mukanaan, ja kun he lähtevät, niin he eivät voi ottaa mitään mennessään. Miksi sitten surra koko elämäsi ajan suuren omaisuutesi tähden? Ota varteen Mestarin neuvo: ’Anna köyhille, varastoi aarteita itsellesi taivaaseen ja tule seuraamaan minua!’ (Matt. 19:16–22) Eikö ole parempi olla tyytyväinen Herran huoneessa kuin tyytymätön Perkeleen järjestössä?

Jumalan huolenpito työntekijöistä

5. Miten Jeesus valaisi sitä, ettei meidän pitäisi murehtia tulevaisuudesta?

⁵ Siltä rikkaalta mieheltä, josta Jeesus puhui ja joka sanoi syövänsä, juovansa ja iloitsevansa, koska hänellä oli nyt suuri varallisuus ja koska hän oli koonnut suuret varastot itselleen, puuttui kumminkin tyytyväisyys. Hän yritti löytää sen, mutta hänen rikkautensa vei hänet ”kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin”. Hän halusi elää vain itselleen. Puhuessaan opetuslapsilleen Jeesus sanoi: ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon suurempiarvoiset te olette kuin linnut!” (Luuk. 12:22–24) Tässä kysytään uskoa Jehova Jumalaan ja luottamusta siihen, että hän varasi ihmiselle runsaasti kaikkia tarpeita asettaessaan hänet maan päälle ja että niitä on vain pyrittävä käyttämään. Mutta ensiksi tulee Jehovan, kaiken hyvän Antajan, palvontamme.

6. Miten sekä psalminkirjoittaja että Job valaisi tätä edelleen?

⁶ Sekä Job että psalminkirjoittaja havaitsivat, miten Jumala pitää huolen kedon eläimistä ja ilman linnuista ja varaa niiden tarpeet. Ihmisluomukset ovat totisesti paljon arvokkaampia kuin ne, ja varsinkin sellaiset, jotka ovat astuneet liittoyhteyteen Jehova Jumalan kanssa tehdäkseen hänen tahtonsa. Jobin 39:3:nnessa kysytään: ”Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?” Ja: ”Laulakaa kiittäen Herralle, laulakaa harpuin ylistystä Jumalallemme, joka peittää taivaan pilvillä, joka valmistaa sateen maalle, joka kasvattaa ruohon vuorilla. Hän antaa eläimille niiden ruoan ja kaarneille, jotka huutavat.” (Ps. 147:7–9, e.h.k.) Eikö ihmisten tarpeista olisi pidetty huolta? Miksi sitten murehtisimme elämästämme ja sen kaikista ongelmista? Etsi ensin Valtakuntaa!

7. Miten meidän täytyy käyttää hyväksemme Jumalan varauksia?

⁷ Eivätkö oravat kokoa pähkinöitä ja varastoi niitä maahan kaivettuihin koloihin tai kätke puitten runkoihin? Eivätkö majavat hanki varastoja itselleen ja mehiläiset kokoa hunajaa pesiinsä talveksi? Ydin on tämä: kaikille eläimille on varattu mahdollisuus koota, mitä ne elääkseen tarvitsevat. Ne ahertavat kootakseen, mitä Jumala on niille varannut. Ihminen voi tehdä samoin. Ihmisen tarvitsee vain käyttää sitä, mitä Jumala varaa. Ihmisen ei pitäisi olla laiskempi kuin ilman linnut, meren kalat tai maan eläimetkään. Viisas sanoi hyvänä neuvona laiskalle: ’Katso muurahaista, sinä laiskuri.’ Niin, meidän on tehtävä työtä, mutta meidän ei pidä tulla liikemaailman eikä tämän vanhan maailman orjiksi elääksemme.

8. Miksi on typerää kasata suuria rikkauksia tulevaisen päivän varalle?

⁸ On luonnollista, että ihminen haluaa elää, ja hän tahtoisi jatkaa olemassaoloaan tänä nykyisenäkin vaikeuksien ja ahdistusten aikana niin kauan kuin mahdollista, mutta maallisten rikkauksien kokoaminen ei takaa elämää enemmän kuin se takasi sitä sillekään rikkaalle miehelle, joka kasasi kaiken varallisuutensa aittoihin kuollakseen sinä yönä. Sillä niinkuin kertomus sanoo: ”juuri tänä yönä vaaditaan sinulta sinun sielusi. Kuka saa silloin kaiken, mitä olet valmistanut?” (Luuk. 12:20, Amer. käänn.) Jeesus sanoi sitten keskustellessaan opetuslastensa kanssa: ”Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” (Luuk. 12:25) Jos henkilön keho kuluu ja jos sen aika on palata tomuun, niin ei voida tehdä paljoakaan elimistön kuntoon saattamiseksi. Jos sydän on uupunut ja hermosto kulunut tai lihakset tulevat jäykiksi ja koviksi, ei ole paljonkaan sellaista, mitä voitaisiin tehdä askeleenkaan lisäämiseksi elämään; hän on saapunut tiensä päähän. Jeesus perusteleekin sen tähden: ”Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?” (Luuk. 12:26) Toisin sanoen, jos me emme voi pidentää elämäämme vähääkään, edes kyynärääkään, niin miksi meidän pitäisi sitten olla niin huolissamme ja hädissämme suuren rikkauden, ravinnon, vaatetuksen ja useitten talojen ja omaisuuksien kokoamisesta? Miksi meidän olisi oltava innokkaita varastoimaan sitä, mitä olemme koonneet edellisenä vuonna aittoihin, ja sitten sanottava: ”Tästä lähtien minä syön, juon ja nautin olostani”? Kuinka paljon parempi olisikaan antaa omistamamme köyhille ja varastoida itsellemme aarteita taivaaseen!

9. Mikä aarre meillä on? Miten me varastoimme aarteen ylhäälle?

⁹ Mitä aarteita meillä on sitten? Niillä, jotka ovat tulleet tuntemaan Jumalan Sanan, on totuus. He ovat tulleet ymmärtämään, kuka Jehova Jumala on, tuo kaikkeuden Suuri Olento; miten hän varasi Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, lunastaakseen ihmiskunnan hänen kauttaan, jotta se saisi iankaikkisen elämän; miten Kristus Jeesus on nyt tullut ja ottanut valtansa ja alkanut hallita ja miten se valtakunta, jota olemme rukoilleet, on perustettu. Me tiedämme nämä asiat, ja kristityt omistavat ne tietäen, koska he ovat tutkineet Jumalan Sanaa, ja he voivat antaa tämän hyvän sanoman köyhille, jotka huokaavat ja itkevät niiden kauhistusten takia, mitkä ovat kohdanneet heitä tässä maailmassa. Tosi kristityt pyhittävät sen, mitä heillä on tämän maailman hyvyyttä, vähän tai paljon, tämän sanoman saattamiseksi köyhille ja murehtivien lohduttamiseksi. He muistavat, että ihmisen elämä ei johdu siitä, mitä hän omistaa, vaan hänen iankaikkinen olemassaolonsa riippuu siitä aarteesta, minkä hän varastoi taivaaseen. He lisäävät sen mukaisesti taivaallista aarrettaan saarnaamalla Valtakunnan hyviä uutisia.