Jäljelläolevan ajan tekeminen hyödylliseksi
1. Mistä maallisista tilaisuuksista Jeesus luopui Valtakunnan takia?
JEESUS ei saarnannut toista ja tehnyt toista, vaan hänen toimintansa oli yhtäpitävä hänen sanojensa kanssa. Hän antoi Valtakunnan puolesta kaikki, mitä hänellä oli, aina henkeensä asti. Mutta hän luopui paljosta, ennen kuin hän antoi henkensä uhriksi. Hän luopui ensiksi taivaassa omaamastaan olotilasta Luojan Työnjohtajana ja Puhemiehenä. Katsokaamme sitten hänen maallisia mahdollisuuksiaan. Tämä lahjakas nuori mies (hänen mielensähän oli täydellinen) olisi voinut omistaa aikansa tieteen edistämiselle, ihmisten eliniän pidentämiselle lääketieteellisten ja yhteiskunnallisten tutkimusten avulla; hän olisi saattanut rakentaa suuria kaupunkeja malliasuntoineen ja suunnattomia kauppajärjestöjä. Hän olisi voinut täydellisine kehoineen käyttää aikansa fyysillisiin suurtöihin, joissa hän olisi varmasti loistanut: vertaa vailla olevana metsästäjänä, ylittämättömän taitavana taiteilijana; niin, mihin hän olisikin kohdistanut ajatuksensa, siinä hän olisi ollut epäilemättä paras. Hänhän oli ainoa täydellinen ihminen maan päällä. Mutta Jeesus käänsi selkänsä kaikille näille asioille, ja hän päätti pysytellä siinä, mitä hän täydellisellä havaintokyvyllään piti hyödyllisimpänä ajankäyttönä.
2. Miksi Jeesus on erityisesti esimerkki meille ajan lunastamisesta?
2 Jeesus opasti seuraajansakin tekemään samaa, mitä hän itse suoritti: saarnaamaan. Niin, hän saarnasi Jumalan valtakunnasta. Meren rannoilla, autiomaassa, vuorilla, temppelissä, kaduilla ja ihmisten kodeissa, joka ainoassa tilaisuudessa hän kirkasti Isänsä nimeä ja päätöstä. Koska hän oli valinnut tämän työn, niin hän tiesi päivänsä luetuiksi, mutta hän lunasti aikaa, osti joka ainoan tilaisuuden, käytti edullisesti jäljelläolevan aikansa. Koska nyt näemme Jeesuksen, jolla oli sellaiset mahdollisuudet kaikilla ihmisyritteliäisyyden aloilla, käyttäneen aikansa Jumalan palvelukseen, niin eikö tästä seuraa, että meidänkin pääpyrkimyksenämme pitäisi olla saman? Aivan varmasti! Jeesus neuvoi jokaista, joka etsi hänen suosiotaan, ’ottamaan kidutuspaalunsa joka päivä ja seuraamaan häntä’. (Luuk. 9:23) Jokapäiväisen palveluksen, niin, kokoajan palveluksen, pitäisi olla jokaisen Jumalan palvelijan tavoitteena.
3. Minkä ajan pyhittämisen Jumala hyväksyy? Mutta mikä on ihanne?
3 On totta, että kaikki eivät voi päästä tähän tavoitteeseen. Jeesus oli yksinäinen mies, hänellä ei ollut mitään perhevelvollisuuksia eikä taakkoja. Jumala tuntee jokaisen palvelijansa olosuhteet ja on tyytyväinen kunkin palvelukseen, miten pientä se sitten lieneekin, jos palvelijat antavat kaiken, minkä voivat. Jeesus osoitti näin olevan kiinnittäessään opetuslastensa huomion siihen, että Jumala soi hyväksymyksensä leskelle, joka antoi kaikkensa, vaikka se olikin hyvin pieni summa. (Mark. 12:41–44) Tämä ei kuitenkaan vähennä, vaan tukee sitä totuutta, että Jumalalle suoritettu kokoajan palvelus on jokaisen kristityn ihannetila. Kukin voi siis käyttää hyödyllisesti vähän ajastaan harkitakseen vakavasti ja rukoillen olosuhteitaan voidakseen päättää, onko hänellä mahdollisuuksia kokoajan palvelukseen vai ei.
4. Millä alinomaisella asenteellamme me emme anna tilaisuuksien luiskahtaa käsistämme?
4 Raamatun vaatimukset ovat samat kokoajan työntekijälle niinkuin osan ajastaan käyttäville työmiehillekin, jotka muodostavat nykyään suurimman osan niistä, jotka saarnaavat Jehovan valtakunnasta. Jumala ei katso henkilöön. Kaikilla ei ole samoja tilaisuuksia, mutta kaikki voivat ostaa tilaisuuksiaan ollen aina valppaita tähyilemään toisten valistamiselle avautuvia mahdollisuuksia. Tilaisuuksia totuuden esittämiseen tai puolustamiseen ei tule ainoastaan erityisesti saarnaamiselle omistettuna aikana, vaan pitkin matkaa päivän toimien yhteydessä. Pietari neuvoo tämän suhteen: ”Olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka pyytää teitä tekemään selvää siitä toivosta, mikä teillä on. Mutta tehkää se lempeästi ja kunnioittavasti.” (1. Piet. 3:15, Amer. käänn.) Eikö tämä alinomainen valmius ole ainoa tapa varmistautua siitä, että ei anna tilaisuuksien luiskahtaa käsistä, olla varma sen suhteen, että joka ainoa hetki tulee käytetyksi hyödyllisesti? Usein tuottaa suurta iloa puhua totuudesta henkilölle, jonka olet ehkä ollut taipuvainen sivuuttamaan tässä suhteessa keskustellessasi hänen kanssaan. ”Onnellisia ovat ne, jotka pysyvät siinä, mikä on oikein, jotka tekevät velvollisuutensa kaikkina aikoina!” – Ps. 106:3, Moffatt.
5. Miksi ei ole oikein heittäytyä huolimattomaksi silloin kun ei saarnaa?
5 ”Siinä pysyminen, mikä on oikein”, ei tarkoita vain sitä, että kristityn pitäisi saarnata tilaisuuksiensa mukaan ja sitten tuntea olevansa vapaa viettämään muun ajan huolettomasti. Paavali neuvoo tämän suhteen: ”Minä kuritan kehoani ja teen sen alamaiseksi, jotten minä mitenkään, sen jälkeen kun olen saarnannut toisille, joutuisi hylätyksi.” Ja taas hän sanoo: ”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 9:27, A. s.-k.; 10:12) Se, miten on käyttänyt aikansa menneisyydessä, ei osoita ihmistä hyödylliseksi tai hyödyttömäksi palvelijaksi, vaan se, miten hän käyttää sen nyt ja tulevaisuudessa. Jumalan palvelusta ei voida sekoittaa huolettomaan elämään. Perkele on täysin tietoinen ihmislihan synnynnäisestä heikkoudesta; hän tuntee kaikki ovelat juonet varomattoman yllättämiseksi. Siksi Paavali painotti kehon alamaisuudessa pitämistä kaikkina aikoina, niin ettei pidä huolta itsekkäistä ja lihallisista haluista eikä salli mielen askarrella sellaisissa.
6. Miten tulee arvioida se aika, minkä vietimme ennen maailmassa?
6 Tosin eräät, jotka ovat nyt Jehovan todistajain yhteydessä, omistivat kaiken aikansa edistyäkseen tämän maailman liiketoiminnassa, hankkiakseen koteja tai osallistuakseen nautinnollisiin huveihin, mitkä johtavat kaikenlaisiin synteihin. Pietari sanoo heidän ajan muuttamisestaan hyödyllisempään käyttöön näin: ”Te olette kuluttaneet kylliksi aikaa menneisyydessä tehden niinkuin pakanat haluavat tehdä, antautuen aistillisuuteen, himoon, juopotteluun, mässäilyyn, huikenteluun ja iljettävään epäjumaluuteen. He ovat hämmästyneitä, kun te ette enää juokse heidän kanssaan riettauden lätäkköön, ja he herjaavat teitä siitä, mutta he saavat vastata siitä hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” – 1. Piet. 4:3–5, Amer. käänn.
7. Miksi samaan menettelyyn palaaminen olisi nyt ajan tuhlausta?
7 Ken on vapautunut lihan töistä totuuden tuntemuksen avulla, hänen täytyy pysyä siinä lujana. ”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” (Room. 8:13) Kuollut ei voi käyttää aikaa hyödyllisesti enempää kuin millään muullakaan tavalla. ”Ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa.” (Saarn. 9:10) On parempi olla kuluttamatta nyt aikaa lihan teoissa, kuin viettää iankaikkisuus haudassa. Jokainen kristityn ottama askel pitäisi punnita Jumalan vaatimusten mukaan. ”Hyvän ihmisen askeleet ovat Herran määräämät.” (Ps. 37:23, e. h. k.) On paljon parempi varata muutama hetki hiljaiseen harkintaan tutkien täysin Jumalan vaatimuksia, ennen kuin ryntää tekoon, mistä voi seurata Jumalan nuhde. ”Harkitsematon toiminta ei ole hyvä; ja hätiköinti merkitsee harhaanmenoa.” – Sananl. 19:2, Amer. käänn.
Sen tuhlaaminen sivuseikkoihin
8, 9. Miten aika kuluu hukkaan henkilöiden välisissä väärinymmärryksissä?
8 Mutta kristityn tai kristittyjen seurakunnan työtä ei ehkäise vain suuri tai ilmeinen seikka, vaan sen tekee usein merkityksetön asia, aihe, joka ei ole sen ajan arvoinen, minkä se lopulta vie. Pieniä väärinymmärryksiä syntyy varmasti niin kauan kuin ihmiset ovat epätäydellisiä. Vastustaja huolehtii siitä, että näin käy, ja kun sellaista esiintyy, niin häntä ei miellytä mikään enempää, kuin huolehtiminen siitä, että joku alkaa kuvitella jonkin teon tai huomautuksen merkinneen enemmän kuin oli tarkoitettu. Miksi? Siksi, että tuon henkilön mieli jakautuu heti paikalla. Sen sijaan että hän ajattelisi keinoja, joilla ostaa Jumalan palvelemistilaisuuksia, hänen mielensä askartelee tuossa kuvitellussa vääryydessä. Kerran hyödyllisesti käytetty aika kulutetaan nyt itsensä surkutteluun.
9 Perkele ei tyydy jättämään vain loukattua hautomaan asiaa, vaan hän ahnehtii meidänkin aikaamme. Meidän on osoitettava myötätuntoa ja kerrottava toisille, joiden aikaa täytyy myös kuluttaa. Kun henkilö yllättäen kuulee tämän väärinteon, niin hän saattaa olla halukas ottamaan asenteen tuossa kiistakysymyksessä, ja se, mikä oli kerran turhanpäiväinen asia, voi pyyhältää läpi koko seurakunnan kuin kulovalkea, keskeyttää Jumalan järjestelmällisen ja hyödyllisen palvelemisen ja herättää syytöksiä ja vastasyytöksiä, jotka tulevat julkisiksi kaikille. Onneksi tämä ei ole tavallista Jumalan todistajien keskuudessa, mutta jos sellainen tapaus on mahdollinen, niin ajastaan huolehtivat, hyötyä tuottavat palvelijat tekevät hyvin ottaessaan ennakkovaroituksen vastaan.
10. Miten Jeesus käski selvittämään henkilölliset väärinteot?
10 Virkistävän vastakohdan tarjoaa sen tarkasteleminen, miten paljon aikaa, henkistä huolehdintaa ja tuottoisaa ponnistelua voidaan säästää, kun noudatetaan Raamatun ohjetta. ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota yksi tai kaksi kanssasi, ’että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.” – Matt. 18:15–17.
11. Miten tämän noudattaminen hyödyttää meitä aikaan katsoen?
11 Vaikeudet voidaan sovittaa tavallisesti kahden asianomaisen kesken, jos kumpikin on halukas syrjäyttämään omat tunteensa ja rakastamaan veljeään niinkuin itseään. Kenenkään ei pitäisi viettää yhtään ainoaa tuskan yötä vääryyden, joko todellisen tai kuvitellun, kasvaessa mielessä. ”Älkää antako auringon laskea vihanne yli.” (Ef. 4:26) Uni on suloinen ja virkistävä sille, joka on tunnustanut väärintekonsa veljelleen tai esittänyt valituksensa aiheen sille, joka on tehnyt väärin häntä kohtaan, ja selvittänyt sen, niinkuin kypsien veljien tuleekin. Hän menee aamulla noustuaan iloisena Jumalan palvelukseen, sen sijaan että laahustaisi sydän raskaana.
12. Miten asioihin sekaantumisen välttäminen säästää aikaamme?
12 Jumalan palvelija, joka ahkeroi isäntänsä asioissa, ei sekaannu toisten riitoihin. Hän tietää, että ”kuin mies, joka tarttuu koiraa korvista, on ohikulkija, joka sekaantuu toisten riitaan”. (Sananl. 26:17, Amer. käänn.) Ennen kuin hän on selvinnyt tuollaisesta tilanteesta, hän on kuluttanut paljon enemmän aikaa siihen kuin aikoikaan, ja todistukset osoittavat, että se ei ollut hyödyllisesti käytettyä aikaa. Ei, hänellä ei ole aikaa edes kuunnella asian yksityiskohtia; ei aikaa kuunnella, saatikka sitten toistella.
13. Miksi on ajan tuhlausta, jos juorutaan ja etsitään vikoja toisista?
13 Joka levittää vaikka miten hyväaikeisena tahansa juttua toisesta, hän sekaantuu kuulumattomiin ja juoruaa. Kieli, kehomme pieni, mutta mitä vaikeimmin hallittava jäsen, ei tyydy kauan pelkkään toistamiseen. Ole siis varovainen, ’ota vaarin teistäsi, jottet tekisi syntiä kielelläsi’. (Ps. 39:2) Sama lähde ei voi pulputa sekä kitkerää että makeaa vettä. (Jaak. 3:11) Kieli ei voi ylistää Jumalaa ja samaan aikaan parjata veljeä; yhtä vähän voidaan aikaa käyttää Jumalan ylistykseen ja samalla ajatella tai puhua jonkun toisen tekemästä erehdyksestä. On paljon hyödyllisempää, että tutkit omia hairahduksiasi, mitkä kykenet korjaamaan, kuin että puutut toisen vajavaisuuksiin, joita sinä et pysty muuttamaan. Jeesus sanoo sitä paitsi: ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi.” (Matt. 7:3, 4) Se on ilmeisesti ajan tuhlausta, ja on otaksuttavaa, että sillä tehdään enemmän pahaa kuin hyvää.
14. Mikä on siis mielen hyödyllistä käyttöä? Miksi?
14 Asiat, joissa mielen sallitaan viipyä, ratkaisevat ajan pitkään, noudattaako henkilö hyödyllistä vai turmiollista menettelytapaa. ”Niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee”, sanotaan Sananlaskuissa. (23:7) Mieli, joka on pahuutta täynnä, johtaa kehonkin pahoihin tekoihin. Mieli, joka on täynnä kuviteltuja vääryyksiä, on halukas etsimään tilaisuutta riitaan, panetteluun tai kostoon. Lopeta itsepäisyys ja ajantuhlaus alkuunsa pitämällä mielesi kurissa, valjastamalla se hyödylliseen työhön, ohjaamalla sitä vanhurskaita teitä. ”Antakaa nyt, veljet”, Paavali kirjoitti, ”mielenne askarrella siinä, mikä on totta, mikä on arvokasta, mikä on oikeaa, mikä on puhdasta, mikä on rakastettavaa, mikä on ystävällistä – kaikessa, mikä on oivallista tai ylistettävää. Tehkää sitä, mitä opitte, saitte ja kuulitte minulta ja näitte minun tekevän. Silloin on Jumala, joka antaa rauhan, oleva teidän kanssanne.” (Fil. 4:8, 9, Amer. käänn.) Mieli, joka on totuuden ja Jumalan palvelemista koskevien ajatusten täyttämä, ei joudu helposti Perkeleen sinkoamien kuolettavien voimien saaliiksi.
15. Mitkä pohdinnat ovat ajan tuhlausta ja mitkä hyödyllisiä?
15 Kiista turhanpäiväisistä asioista, pitkät keskustelut oletetuista tilanteista ja henkilökohtaisista teorioista, kaikki nämäkin vaativat arvokasta aikaa jokaiselta, joka on kyllin tyhmä antaakseen sitä niihin. ”Vältä tyhmiä, epäkypsiä mietiskelyjä; sinä tiedät niiden johtavan vain riitaisuuksiin, eikä Herran orja saa riidellä, vaan hänen tulee kohdella jokaista ystävällisesti”, Paavali sanoi Timoteukselle. (2. Tim. 2:23, Amer. käänn.) ”Sulje mielesi tyhmiltä, suosituilta väittelyiltä.” (Moffatt) On eräitä ihmisiä, jotka ovat itserakkaudessaan tyhmiä ja jotka haluavat vain näytellä omaa viisauttaan ja joilla ei ole lainkaan halua hankkia Jumalan Sanan tosi viisautta. Heidän kanssaan voitaisiin viettää tuntimääriä keskustelemassa heidän mieliteorioistaan, mutta heillä ei ole ensinkään aikaa kuunnella evankeliumia. Se, joka ’ostaa jokaisen tilaisuuden’ saarnatakseen, koettaa luonnollisesti ohjata keskustelun eli pohdinnan hyödylliseen loppuun, mutta hän ei käytä tarpeettomasti aikaa niiden kanssa, jotka ovat ’tahallaan tietämättömiä’ Jumalan päätöksistä. ”Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.” (Matt. 7:6) Maailmassa on ylen paljon sellaisia, joiden kanssa aika voidaan käyttää hyödyllisesti ja jotka ovat halukkaampia kuuntelemaan ja oppimaan kuin puhumaan. Saarnaaja voi käyttää aikansa tällaisten nöyrien etsimiseen, sillä ”hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.” – Ps. 25:9.
16. Mitä hyökkäykset ja välinpitämättömyys tahtovat usein saada meidät toivomaan?
16 Monet, jotka vihaavat totuutta, eivät tyydy jättämään sitä ja niitä huomioonottamatta, jotka omistavat aikansa sen julistamiselle, vaan kääntyvät usein kirjaimellisesti järjettömien luontokappaleiden tavoin Jehovan todistajia vastaan yrittäen tallata heidät äänettömiksi. Heidän häijyt hyökkäyksensä yhdessä sen välinpitämättömyyden kanssa, mitä tämän jumalattoman ja nurinkurisen sukupolven enemmistö osoittaa varoitussanomaa kohtaan, ovat usein koettelevia Jumalan palvelijoille. He ovat taipuvaisia huudahtamaan: ”Herra, kuinka kauan?” ja toivomaan sen ajan, mikä heidän täytyy jatkaa saarnaamista, loppuvan pian. Nähdessään Valtakunnan monet siunaukset he haluaisivat jouduttaa sen tuloa ja odottavat Harmagedonin raivon puhkeavan kohta.
Jumalan kärsivällisyyden hyväkseen käyttäminen
17. Miksi meidän ei pitäisi väsyä hyvänteossa tällaisissa olosuhteissa?
17 Mutta ketkään Jumalan palvelijat, nekään, jotka tulevat kärsimättömiksi, eivät tunne totisesti evankeliumin saarnaamisaikansa menevän hukkaan. He näkevät tulokset työstään: ihmiset kuulevat ja rupeavat tottelemaan Jumalan käskyjä, evankeliumin saarnaajain joukko kasvaa alati ja käyttää edullisesti jäljelläolevan ajan. He näkevät ja kokevat samaten todistuksia siitä, että Jumala on hyväksynyt heidän toimintansa, Hänen vakuutuksensa, että he ovat tehneet hyvin. Jumala palkitsee jokaiselle hänen tekojensa mukaan, ja iankaikkinen elämä suodaan niille, jotka jatkavat kärsivällisinä hyväntekoaan. (Room. 2:7) Apostoli varoittaakin sen takia: ”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” – Gal. 6:9.
18. Minkä esimerkin edessä meidän ei pitäisi olla kärsimättömiä?
18 Ottaen huomioon kaikki seikat meillä ei ole syytä tulla kärsimättömiksi. Jumala määrää ajan asioille, eikä asiaton huolehtiminen siitä, milloin Harmagedon tulee, jouduta sitä. Jehova on paljon perusteellisemmin tietoinen ihmisten jumalattomuudesta kuin me olemmekaan. Hehän herjaavat etupäässä Hänen nimeään, ja Hänen luomakuntaansa he ovat turmelleet vuosisatoja. Jos hän on kyllin kärsivällinen salliakseen ihmisten vielä vähän aikaa kuulla ja kääntyä pois ajantuhlauksestaan, elämää tuhlaavasta menettelystään, niin totta kai meillä pitäisi olla kärsivällisyyttä antaaksemme heille tämän tilaisuuden tietäen, että jos olisi mahdollista, niin Jumala tahtoisi kaikkien ihmisten uskovan ja pelastuvan. – 1. Tim. 2:4.
19. Miksi meillä lukijoilla on syytä riemuita Jumalan kärsivällisyydestä?
19 Valtavalla enemmistöllä niistä, jotka lukevat tämän sivun, on syytä riemuita Jumalan kärsivällisyydestä. Oikeus olisi tullut tyydytetyksi, jos sitä sotaa, minkä Kristus pani alulle Perkelettä vastaan heittämällä hänet pois taivaista, olisi jatkettu ja kaikki jumalattomat olisi tuhottu maankin päältä. (Ilm. 12:7–13) Mutta Jumalan rakkaus ja kärsivällisyys toimi meidän eduksemme, niinkuin Jeesus viittasi: ”Jos niitä päiviä ei olisi lyhennetty, ei kukaan olisi pelastunut, mutta Jumalan kansan takia ne päivät lyhennetään.” (Matt. 24:22, Amer. käänn.) Me elämme nyt sitä välikautta, mikä kestää jumalattoman maailman kukistamisen alusta sen täydelliseen lopettamiseen, ja tämä armon aikakausi kävi mahdolliseksi siten, että Jumala lyhensi ”ne päivät”. Jumalan kansa ei tuskaile, vaan riemuitsee hänen kärsivällisyydestään.
20. Onko Jumala ollut hidas, kun jäljelläoleva aika on ollut näin pitkä? Miksi?
20 Se, että jäljelläolevaa aikaa on jatkunut niin kauan kuin on, ei merkitse sitä, että Jumala olisi hidas tai unohtanut sen aikamäärän, minkä hän on asettanut lopulliselle lopulle. ”Ei Herra ole hidas lupauksensa suhteen siinä mielessä, kuin jotkut saattavat ajatella; hän osoittaa todellisuudessa kärsivällisyyttään teitä kohtaan, koska hän ei tahdo kenenkään tuhoutuvan, vaan toivoo kaikkien ihmisten tulevan saatetuiksi katumukseen. Herran Päivä tulee kuin varas; silloin taivaat katoavat pauhaten, taivaankappaleet palavat ja tuhoutuvat, ja maa ja kaikki sen työt sulavat. Jos kaikkien näiden on hajottava tällä tavalla, niin miten pyhää ja hurskasta elämää pitäisikään teidän elää odottaessanne ja jouduttaessanne Jumalan Päivän tuloa.” – 2. Piet. 3:9–12, Amer. käänn.
21. Miten voimme jouduttaa Jumalan Päivän tuloa?
21 Ei, Jumala, jolle ’tuhat vuotta on kuin yksi päivä’, ei ole hidas salliessaan käyttää nämä harvat välilläolevat vuodet evankeliumin saarnaamisen hyödylliseen tarkoitukseen. Hänellehän ne merkitsevät vain muutamaa hetkeä, ja jäljelläolevat päivät voivat mennä nopeasti sinultakin. Sinä saatat ’jouduttaa Jumalan Päivän tuloa’ olemalla mukana siinä, mitä varten nämä päivät on tarkoitettu. ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten [eikä ennen] tulee loppu.” Jos jäljelläolevat päivät käytetään hyödyllisessä palveluksessa, niin ne eivät tunnu sinusta pitkiltä, vaan kiitävät ohitse kuin siivillä.
22. Miten sanoman uudet kuulijat voivat käyttää ajan heti hyödyllisimmin?
22 Jos sinä sattuisit olemaan yksi niistä ihmisistä, joilla on hyvä tahto Jumalaa kohtaan, etkä olisi aikaisemmin kuullut Valtakunnan siunauksista, niin sinä voit käyttää heti edullisimmin aikasi tutkimalla ja oppimalla tuntemaan sitä nyt, niin kauan kuin Herran kärsivällisyys pidättää vielä tuhon puhkeamista. Älä annan tämän maailman väärän turvallisuustunteen tuudittaa itseäsi nukkumaan ja ajattelemaan, että Jumalan kärsivällisyys jatkuu ikuisesti. Vaikka ihmiskunnan enemmistö pilkkaisikin niin laajakantoisen muutoksen mahdollisuutta tai ivaisi niitä, jotka käyttävät jäljelläolevan ajan tämän sanoman saarnaamiseen, niin enemmistöhän saattaa olla väärässä.
23. Mikä valaisee sitä, että enemmistö saattaa olla väärässä, käyttää aikaa väärin?
23 Eihän enemmistöllä ollut aikaa kuulla sitäkään, mitä Nooa kertoi heille, vielä vähemmän kääntyä tahallisuudestaan ja yhtyä hänen kanssaan siihen, mitä he pitivät törkeänä ajan tuhlauksena – suuren laivan rakentamiseen ja sen sukupolven tuomion saarnaamiseen. Voit itse päättää, kuka käytti hyödyllisimmin aikansa. Nytkin on tällä sukupolvella ’liian kiire’: se ei ehdi luopua totunnaisesta ajan käytöstään. Monet maksavat suuren hinnan oppiakseen tietämään tuhlanneensa jäljelläolevat päivänsä, kun Jumalan vanhurskas viha sammuttaa heidän elämänsä.
24. Miten evankeliuminpalvelijat käyttävät nyt aikaa katumatta sitä koskaan?
24 Joka ainoa päivä lyhentää ”määräaikaa”. Jokainen päivä tarjoaa Jumalan nimen ja päätöksen julistamiseen tilaisuuksia, jotka eivät toistu enää milloinkaan. Ja uskolliset palvelijat ostavat joka päivä tilaisuutensa, mistä on seurauksena, että kasvava joukko pysähtyy syöksymästä suin päin kohti sitä tuhoa, mihin kansat ovat menossa. Kun he pysähtyvät ja saavat tietoa, niin he vihkivät iloiten elämänsä Jehovan palvelukseen ja osallistuvat hyödyllisimpään toimintaan, mitä ihmiselle on koskaan tarjottu. Jäljelläoleva aika ei näytä heistä liian pitkältä, vaan se on pikemminkin äärimmäisen lyhyt kaiken sen työn suorittamiseksi, mikä täytyy vielä tehdä. ”Eloa on [totisesti] paljon, mutta työmiehiä vähän.” (Luuk. 10:2) Mutta vaikka aika onkin lyhyt, niin Jehova lupaa: ”Pienestä tulee tuhat ja vähäisestä voimakas kansa. Minä, Jehova, joudutan sen aikanaan.” (Jes. 60:22, A. s.-k.) Vielä lukematon joukko kuulee varoitussanoman ja liittää äänensä Jehovan nimen ylistämiseen, ja sinun onnellinen osasi voi olla auttaa heitä oppimaan totuutta. Niinä tuhansina edessäolevina vuosina, joina sinä saatat nauttia siunauksia, jotka Jehovalla on varastossa niitä varten, jotka palvelevat häntä, sinulla ei ole koskaan syytä katua olleesi niiden joukossa, jotka ’eivät toimineet ajattelemattomasti, vaan järkevien ihmisten tavoin käyttivät parhaimmalla tavalla hyväkseen tilaisuutensa näinä pahoina, pian päättyvinä aikoina’.