Jumalan palvelijoille asettamat vaatimukset

1. Miten palvelijat osoittavat onnellisesti rakkautensa Paimenta kohtaan?

KUN Herra kokoaa yhä enemmän lampaita laumaansa, niin hän huolehtii riittävästi heidän kaikista tarpeistaan asettamalla palvelijoita, jotka auttavat rakkaudellisesti laumaa Herran ohjaamalla tavalla. Tämä teokraattinen tapa on esitetty Raamatussa. Muistettakoon, että apostoli Pietarin sydämeen ja mieleen painettiin erittäin voimakkaasti, kuinka välttämätöntä hänelle oli todistaa rakkautensa Kristukseen ruokkimalla ja hoivaamalla Herran lampaita. Pietari ei unohtanut koskaan tätä totuutta, koska hän kehoitti vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin vakavasti toisia Herran palvelijoita todistamaan samalla tavalla rakkautensa ruokkimalla ”lampaita”. Tämä Pietarin kirje samoin kuin Kristuksen suoranaiset käskyt palvelijoille yleensä on varjeltu niiden opetukseksi ja oppaaksi, joilla on erikoisvastuu nyt teokraattisessa järjestössä. Palvelijat tekevät sen tähden hyvin, jos he sekä tutkivat tämän neuvon että toteuttavat sen käytännössä. ”Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” – Joh. 13:17; Fil. 4:9.

2. Ketkä ovat niitä ”vanhimpia”, joita Pietari käskee ruokkimaan laumaa?

² ”Minä vetoan sen tähden niihin, jotka ovat vanhimpia teidän joukossanne; minä olen heidän veli-vanhimpansa”, aloittaa Pietari neuvontansa. (1. Piet. 5:1, Amer. käänn.) ”Vanhimmat” (kreikaksi: presbytérous, vanhemmat) eivät tarkoita ”valittuja vanhimpia”, jotka on asetettu jonkin seurakunnan yleisäänestyksellä virkaansa kiihkeän poliittisen taistelun jälkeen. Pietari puhuu niille, jotka ovat vanhempia eli vanhimpia kristillisen kasvun perusteella, niille, jotka ovat kypsiä ja hyvin perehtyneitä teokraattiseen lakiin ja järjestövaatimuksiin. He eivät ole välttämättä keholtaan ja mieleltään vanhoja eikä niitä, jotka ovat olleet hyvin kauan aikaa totuudessa, vaan niitä, jotka ovat kypsiä henkiseltä kasvultaan ja kehitykseltään. Vaikka Timoteus oli ehkä lähemmä kaksikymmenvuotias nuorukainen, niin hän oli siitä huolimatta kypsä henkiseltä kasvultaan ja siis vanhin. Tällaiset kypsät henkilöt valitaan vaativampiin velvollisuuksiin palvelijoiksi Herran ”lampaitten” keskuuteen. Olkoonpa sinut siis määrätty huolehtimaan Valtakunnan eduista ryhmänpalvelijana johonkin Herran kansan seurakuntaan tai jonakin apulaispalvelijana hoitamaan järjestön yksityisseikkoja, niin sinä teet hyvin ottaessasi erityisesti vaarin siitä, mitä Pietari sanoo, sillä hän puhuu sinun veli-vanhimpanasi, täysin kypsänä Herran palvelijana.

3. Miten näiden vanhimpien tulee suorittaa velvollisuutensa palvelijoina?

³ ”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: [ruokkikaa] teille uskottua Jumalan laumaa, [valvoen sitä] ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat [Jumalan perintöä], vaan ollen laumalle esikuvina.” (1. Piet. 5:1–3) Teidän, jotka olette palvelijoita, ei tule ottaa vastaan määräystä ”pakosta”, ”ikään kuin teille pakotettaisiin se” (Amer. käänn.), ”vastahakoisesti” (Weymouth), ”koska teidät pakotetaan” tekemään siten. (20. vuosis. U. T.) Ota sitävastoin nämä velvollisuudet palvelijana ”halukkaasti”, omasta vapaasta tahdostasi, innokkaana ja valppaana, iloisena ja onnellisena siitä edusta, että saat palvella siinä ominaisuudessa, missä Herra voi käyttää sinua. Ne, jotka tavoittelevat palvelijan virkaa, tavoittelevat hyvää asiaa. Heidän täytyy myöskin omaksua sen mukana seuraava vastuu. – 1. Tim. 3:1.

4. Mitä niiden tulee tehdä, jotka tuntevat olevansa kyvyttömiä, ja keitä muistaen?

⁴ Mutta entä jos joku, joka saa palvelijan toimen, tuntee olevansa kyvytön hoitamaan velvollisuuksia? Mitä hänen on tehtävä? Vastaus on yksinkertainen: Ota määräys vastaan kuin Herralta ja rukoile Jumalan henkeä ja voimaa avuksesi voidaksesi hoitaa tehtävän uskollisesti ja pätevästi. Muista, että Jehovan viha syttyi Moosesta kohtaan, kun hän vastusteli sanoen olevansa sopimaton tehtäväänsä. Saatuaan Jumalalta määräyksen mennä erikoispalvelijana ja -todistajana Egyptin jumalattoman faraon eteen Mooses vastasi tähän tapaan: ’Kuka? Minäkö, Herra? Minähän en voi puhua! Lähetä joku toinen.’ (2. Moos. 4:10–14) Muista myöskin Jeremian tapaus. Kun Jeremia määrättiin Herran palvelijaksi ja profeetaksi, niin hän kohotti kätensä ilmaan ja huudahti: ’Oi Herra, minähän olen vain lapsi; minä en osaa puhua; on parempi lähettää joku toinen.’ (Jer. 1:6, 7) Sen valittaminen, että he eivät olleet päteviä tehtävään, merkitsi näissä molemmissa tapauksissa samaa kuin olisi sanonut Herralle, että hän oli tehnyt erehdyksen valitessaan heidät.

5. Mikä osoittaa, että palvelijat eivät tarvitse korkeakoulu- eikä seminaarikoulutusta?

⁵ Vain harvat Herran palvelijoista ovat käyneet korkeakouluja, vain harvat ovat koulutettuja ja päteviä hoitamaan niitä velvollisuuksia, mitkä tulevat Herran järjestössä toimiville palvelijoille. (1. Kor. 1:26–29) Ammatiltaan monet ovat maanviljelijöitä, puuseppiä, kalastajia ja tehtaan työläisiä, harjaantuneita tehtäväänsä. Mutta muistahan, ettei Nooaakaan valittu erityiseen työhönsä siksi, että hän olisi ollut ammatiltaan laivanrakentaja. Eikä Moosesta valittu sen tähden, että hän olisi ollut kaunopuhuja, joka olisi voinut saada mahtavan faraon vakuuttuneeksi ja voitetuksi taitavalla puhumisellaan. Apostoleita ei liioin määrätty Herran erikoisläheteiksi ja -palvelijoiksi siksi, että he olisivat käyneet suuren jumaluusopillisen rabbiinikoulun. Mooses ja Daavid ja Aamos olivat ammatiltaan karjankasvattajia. (2. Moos. 3:1; Ps. 78:70–72; Aam. 7:14, 15) Pietari ja Andreas ja toiset apostolit olivat ammattikalastajia. (Mark. 1:16–20) Luukas oli lääkäri koulutukseltaan. (Kol. 4:14) Ja Jeesus, Herran Pääpalvelija, oli vain puusepänapulainen valmennukseltaan ennen voiteluaan. (Matt. 13:55) Jokaisessa näistä tapauksista teki heissä vaikuttava Jehovan pyhä henki eli toimiva voima heidät kykeneviksi ryhtymään uusiin tehtäviinsä ja täyttämään ne Herran erikoisina palvelijoina. He kehittivät saamiaan lahjoja, ja Herra siunasi heitä. Sama Jumalan henki on nytkin jokaisella Herran palvelijalla, jos hän ottaa halukkaasti vastaan määräyksensä ja työskentelee ahkerasti sen hyväksi, koettaen suorittaa uskollisesti saamansa velvollisuudet.

6. Missä tarkoituksessa palvelijain ei pidä käsitellä ”lampaita”? Miksi ei?

⁶ Pietari varoitti niitä, jotka ovat palvelijoina Jumalan laumassa, että heidän ei pidä omaksua tehtävää ”häpeällisen voiton tähden”, ”ei alhaisesta voiton himoitsemisesta” (1. Piet. 5:2, Amer. käänn.), ”ei halpamaisen voiton toivossa” (Knoxin Uusi käänn. [engl.]). Jumalan laumassa olevien palvelijoitten ei pidä keritä laumaa eikä ravita itseään sen sijaan, että ruokkisivat laumaa. Heidän ei tule riistää laumaa varkaitten tavoin, jotka tulevat ”varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan”. (Joh. 10:10) Heidän ei pidä omaksua kristikunnan voittoa rakastavien pappien asennetta eikä noudattaa heidän syntistä menettelyään, he kun häpäisevät ja tuhoavat ”lampaita”, hajottavat laumaa ja ryöstävät ja syövät leskien taloja tyydyttääkseen himokasta ja ahnetta ruokahaluaan. (Matt. 23:14; Mark. 12:40; Luuk. 20:47) Älä tee erehdystä: jos joku Herran laumassa oleva palvelija ryöstää veljiltään tai noudattaa millä tavalla tahansa tuollaista jumalatonta menettelyä, niin Hyvän Paimenen pyhät enkelit ryhtyvät niin nopeasti heittämään tuon arvottoman hylkiön pois, että hänen hampaansa alkavat kiristellä ja kalista. Jollei hän kadu, niin hänen loppunsa on sama kuin väärien paimenten: iankaikkinen tuho! – Matt. 13:41, 42.

7. Miksi palvelijain ei pidä herroina hallita laumaa?

⁷ Pietari varoittaa tämänkin tähden palvelijatovereitaan, etteivät he käyttäytyisi ”herroina” halliten Jumalan, perintöä, niinkuin ylpeät lahkolaispaimenet tekevät laumoissaan. ”Ei halliten ja kohdellen omavaltaisesti niitä, jotka ovat teidän hoidossanne, vaan ollen esimerkkeinä laumalle”, on apostolin hyvä neuvo. (1. Piet. 5:3, Tark. stand.-käänn.) Oletko sinä palvelijana pöyhistynyt omassa mielessäsi? Sinun vastuuasemasi ei ole totisesti mikään verrattuna Mooseksen asemaan, kun hän johti miljooniin nousevien ihmisten muodostamaa suurta kansaa eli seurakuntaa. Miksi sinun tulisi sitten pöyhkeillä itsestäsi, kun sanotaan: ”Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Moos. 12:3) Jos joku palvelija ajattelee olevansa tärkeä ja että hänet pitäisi asettaa jalustalle veljiensä yläpuolelle, jotta häneen katsottaisiin ja jotta häntä kunnioitettaisiin, niin lukekoon hän, mitä Paavali kirjoitti: ”Jos joku kuvittelee olevansa jotakin, niin hän pettää itsensä, koska hän ei ole mitään.” (Gal. 6:3, Moffatt) Älä anna palvelijantehtäväsi nousta päähäsi. Älä ole hallitseva pomo äläkä ankara diktaattori ”lampaille”. Älä unohda, että ”lampaat” kuuluvat jollekulle toiselle. He eivät ole sinun ”lampaitasi”. He ovat ”minun lampaitani”, sanoo Hyvä Paimen, ja kun hän kutsuu kutakin nimeltä, niin ”he tuntevat hänen äänensä”. He ”eivät tunne vierasten ääntä”; jos sinä siis puhut heille pomomaisella äänellä, vieraan äänellä, niin he eivät vastaa. (Joh. 10:3–5) Nöyryys ja vaatimattomuus ovat siis se sääntö, mikä vallitsee Herran lammastarhassa, ja kaikkien siinä olevien, palvelijainkin, täytyy totella tätä lakia. Kaikkien täytyy jäljitellä sitä nöyryyden ja vaatimattomuuden täydellistä esimerkkiä, minkä näemme Kristuksessa, Pääpaimenessa? ”Olkaa kaikki alamaisia toisillenne ja pukeutuneita nöyryyteen, sillä Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa armon nöyrille. Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle.” – 1. Piet. 5:5, 6, e. h. k.

Esimerkkinä laumalle käyttäytymisessä ja toiminnassa

8. Mitkä valvojia koskevat vaatimukset Paavali kirjoitti Timoteukselle?

⁸ Apostoli Paavali esittää Timoteukselle ja Tiitukselle kirjoittamissaan kirjeissä ne vaatimukset, mitkä teokraattisessa järjestössä olevien palvelijain ja valvojain on täytettävä. ”Valvojan [kreikaksi: epískopos, ylikaitsija] täytyy olla sen tähden moitteeton [moitteen yläpuolella], yhden vaimon mies, kohtuullinen [valpas], maltillinen [vakavamielinen, järkiperäinen, ajatteleva], järjestystä rakastava [hyvin käyttäytyvä], vieraanvarainen, sovelias opettamaan [kykenevä opettamaan]; ei riitaisa viinin johdosta [ei kova juomaan, ei juoppo], ei tappelija [taisteluhaluinen], vaan lempeä, ei riidanhaluinen, ei rahaa rakastava [ei ahne saastaiselle voitolle]; sellainen, joka hallitsee [hoitaa] hyvin oman talonsa, pitää lapsensa alamaisuudessa [valvonnassa] täysin arvokkaasti.” (1. Tim. 3:2–4, Am. stand.–käänn., reunam.) Paavali jatkaa vielä: ”Sillä jos mies ei tiedä, kuinka tulee johtaa omaa talouttaan, niin miten hän voi pitää huolta Jumalan kirkosta? Hän ei saa olla vastakääntynyt [ei aloittelija eli vastakiinnostunut], tai muuten hän saattaa tulla itserakkaaksi ja saada moitteita panettelevilta ihmisiltä. Hänen täytyy olla myöskin mies, jolla on hyvä maine ulkopuolisten keskuudessa, tai muuten hän voi joutua epäsuosioon ja panettelijoitten kietomaksi paulaan.” (1. Tim. 5:5–7, Amer. käänn.) Niin, valvojaksi määrätyn ei tule olla vastakiinnostunut, vaan sellainen, joka ilmaisee kasvua ja kypsyyttä, joka on täysin vihkiytynyt Jumalalle ja hänen palvelukseensa ja joka on siis kastettu upottamalla veteen.

9. Mitkä apulaispalvelijoita koskevat vaatimukset Paavali kirjoitti Timoteukselle?

⁹ Lueteltuaan ne vaatimukset, mitkä Herran lauman valvojien täytyy täyttää, Paavali osoittaa Timoteukselle, että apulaispalvelijain täytyy täyttää sama korkea mittapuu hengellisyydessä ja käyttäytymisessä. ”Niin myös apulaisvirkailijan [kreikaksi: di-a’ko-nos, auttajat; siis palvelijat Jumalan laumassa] tulee olla vakavia ja suoria miehiä, joilla ei ole taipumusta kohtuuttomaan juomiseen eikä epäilyttävään rahan ansioon, vaan ovat miehiä, jotka pitävät uskon syvemmät totuudet ja joilla on puhdas omatunto. Heitä tulee koetella ensin ja määrätä virkaansa vasta, jollei heitä kohtaan nosteta mitään vastaväitettä. Sama koskekoon myös naisia. Heidänkin tulee olla vakavia eikä juoruavia, maltillisia ja luotettavia kaikissa suhteissa. [Koska Foibe oli sellainen nainen, niin hänet määrättiin palvelijaksi Kenkrean seurakuntaan. (Room. 16:1, myös tämän luvun otsake)] Apulaisvirkailijain tulee olla uskollisia aviomiehiä ja miehiä, jotka hallitsevat lapsiaan ja talouttaan hyvin. Ne, jotka ovat täyttäneet tämän paikan kunnialla, saavat itselleen kunniallisen aseman sekä suuren luottamuksen sen uskon kautta, minkä he panevat Kristukseen Jeesukseen.” – 1. Tim. 3:8–13, 20. vuosis. U. T. 1904:n painos.

10. Mitkä valvojia koskevat vaatimukset Paavali kirjoitti Tiitukselle?

¹⁰ Apostoli Paavali antoi Tiitukselle lähettämässään ohjekirjeessä samanlaisen neuvon niistä, joille tuli antaa vastuu Jumalan lauman huolehdinnasta Kreetan saarella. ”Syynä siihen, että jätin sinut Kreetaan”, Paavali kirjoittaa, ”oli, että sinä panisit järjestykseen, mitä oli jäänyt ratkaisematta, ja määräisit kirkon virkailijat eri kaupunkeihin, niinkuin minä neuvoin sinua. Heidän tulee olla [ominaisuuksiltaan] moitteettomia miehiä, jotka ovat uskollisia aviomiehiä, joiden lapset ovat kristittyjä ja joita ei ole koskaan syytetty irstaasta käytöksestä ja jotka eivät ole olleet niskoittelevia. Sillä johtavan virkailijan tulee Jumalan taloudenhoitajana olla [ominaisuuksiltaan] nuhteeton mies; ei itsepäinen eikä äkkipikainen, ei ylen mieltynyt juomaan eikä metelöimään eikä kyseelliseen rahan ansaintiin. Päinvastoin hänen tulee olla vieraanvarainen, innokas oikean puolesta, arvostelukykyinen, suora, pyhää elämää viettävä mies ja kykenevä itsehillintään, joka pitää kiinni opista, mihin voidaan luottaa hyväksytyn opetuksen mukaisesti; jotta he kykenisivät rohkaisemaan toisia terveellä opilla sekä kumoamaan vastustajamme.” – Tiit. 1:5–9, 20. vuosis. U. T.

11. Missä suhteissa tulee palvelijain olla esimerkkeinä laumalle?

¹¹ Jos palvelijain tulee olla sopivia esimerkkejä veljilleen Jumalan kirkossa, niin heidän täytyy tuottaa alituisesti ja johdonmukaisesti ”hengen hedelmää”, joka on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, [usko]”. (Gal. 5:22) ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden.” (2. Tim. 2:24, 25) ”Ole uskoville esimerkki puheessa, käyttäytymisessä, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa. Lue, saarnaa ja opeta Raamattua, kunnes tulen. Älä laiminlyö lahjaasi, . . . Kehitä näitä, antaudu niille, niin että jokainen näkee edistymisesi. Huolehdi itsestäsi ja opetuksestasi. Pysy lujana työssäsi, sillä jos sen teet, niin pelastat itsesi ja ne, jotka sinua kuulevat.” (1. Tim. 4:12–16, Amer. käänn.) Ja koska Timoteus noudatti tätä neuvoa ja koska Paavali itse toteutti käytännössä sen, mitä hän saarnasi, niin Paavali voi kiinnittää tessalonikalaisten huomion siihen, miten hän ja Timoteus ja Silvanus olivat olleet sopivia esimerkkejä heidän joukossaan. ”Tiedättehän itse, kuinka meidän jälkiämme on seurattava, sillä me emme ole olleet kurittomia teidän keskuudessanne, . . . me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme.” – 1. Tess. 1:1; 3:7–9.

12. Minkä kehoituksen Vartiotorni antaa tämän tähden palvelijoille?

¹² Palvelijat, noudattakaa Pääpaimenen esimerkkiä käyttäytymisessänne! Seuratkaa apostolien jälkiä! Näyttäkää veljillenne oikea esimerkki sanoissa ja teoissa! Olkaa uskollisia, vakavia, säännöllisiä, tyyniä, vilpittömiä, ajattelevia, nöyriä, lempeitä, rauhaisia, luotettavia, uskottavia, rehellisiä. Ennen kaikkea: osoittakaa rakkautta. Etsikää rakastaen ja suuressa armahtavaisuudessa, hellyydessä ja pitkämielisyydessä Herran ”muita lampaita”, jotka ovat kadoksissa, ja kun löydätte heitä, ruokkikaa heitä. Ravinto on tärkeä: ”Poista minusta kauas vääryys ja valheet; älä anna minulle köyhyyttä äläkä rikkautta; ruoki minua ravinnolla, mikä on minulle tarpeellinen.” (Sananl. 30:8, Am. stand.–käänn.) Tämän hyvän ja vanhurskaan Paimenen varaama tarpeellinen ravinto on Jumalan paljastama Sana, jonka syömisestä on luvattu jokaiselle iankaikkinen elämä. (Joh. 6:68) ”Vanhurskaan suu on elämän lähde, . . . Vanhurskaan huulet [ruokkivat] monia.” (Sananl. 10:11, 21) Älkää ruokkiko ainoastaan niitä henkisesti laihoja ”lampaita”, jotka löydätte kentältä, vaan, palvelijat, ruokkikaa myöskin ja huoltakaa sitä laumaa, johon te kuulutte. ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi.” – Apt. 20:28.

13. Miten palvelijat osoittautuvat tosi paimeniksi eikä palkkalaisiksi?

¹³ Herran määräämät palvelijat eivät ole palkkalaisia. He ovat ”lauman” tosi paimenia ja vartijoita. Palkkalaiset eivät pidä lainkaan huolta ”lampaista”, ja jos susimaiset pedot tulevat repimään ja tappamaan, niin he juoksevat pakoon pelastaakseen oman nahkansa. (Joh. 10:12, 13) Tosi paimenet taistelevat toiselta puolen lampaitten puolesta eikä heitä vastaan, ja he ovat Hyvän Paimenen tavoin halukkaita antamaan henkensäkin lampaitten edestä. (Joh. 10:11) Uskolliset palvelijat ovat Pääpaimenen tavalla halukkaita panemaan veljiensä hyvinvoinnin omien mukavuuksiensa edelle. Ollen halukkaita antamaan henkensä veljiensä edestä he ovat valmiimpia poikkeamaan tieltään auttaakseen heikompia heidän vaikeuksissaan. Jos julistajat aiheuttavat itselleen ja palvelijoille taakkoja, niin palvelijat tarjoutuvat antamaan apuaan ja tukeaan siten, kuin näyttää parhaalta niissä olosuhteissa, ei nuristen, vaan iloisesti ja rakkaudesta heikompia jäseniä kohtaan. (Gal. 6:1, 2) Toisin kuin kristikunnan palkkalaiset ja väärät paimenet, teokraattisen järjestön palvelijat vahvistavat henkisesti heikkoja, parantavat sairaita, sitovat haavoittuneita, palauttavat harhaantuneita, etsivät kadonneita lampaita. (Hes. 34:4) Jumalan tahto on, ettei yksikään lammas tuhoutuisi. – Matt. 18:10–14.

14. Miksi palvelijoilta vaaditaan niin paljon? Mutta miten heidät palkitaan?

¹⁴ Jos tämä kaikki näyttää paljon vaaditulta palvelijoilta, niin se johtuu siitä, että heille on annettu paljon Herran kädestä siunattuja palvelusetuja. Kenelle paljon on annettu, siltä vaaditaan paljon enemmän, on sääntö. (Luuk. 12:48) Pitäkää mielessänne, että te olette palvelijoina vastuussa Suurelle ja Hyvälle Paimenelle, ja mitä palvelusta te suoritatte veljillenne, se lasketaan tehdyksi Herralle. ”Lampaat” ovat Herran. Älkää sen tähden olko laiskoja palvelijoita eikä hyödyttömiä orjia, ettei teitä heitettäisi pois, ei ainoastaan toimestanne palvelijoina, vaan myös ”ulos pimeyteen”, missä ei ole enää tilaisuutta päästä elämään. (Matt. 24:48, 51; 25:26) Uskollisuus velvollisuuksien suorittamisessa tuottaa hyvät tulokset, tulokset palkintojen muodossa nyt ja tulevina aikoina sekä palvelijoille että laumalle. Niin kauan kuin palvelijat ja ”lampaat” ”kuulevat” Mestarinsa ääntä ja seuraavat häntä, vallitsee keskinäinen ilo ja riemu, ja silloin edistytään sitä iankaikkisen rauhan ja menestyksen ihanaa uutta maailmaa kohti, missä ei ole villieläimiä, paahtuneita maita eikä kuivaneita jokia. Miten siunattu osa meillä nyt onkaan! Kuinka loistavat odotteet ovatkaan edessämme! Me laulamme äänet ja sydämet yhtyneinä kiittämään ja ylistämään Jehovaa: ”Me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.” – Ps. 79:13.