Kirje

”VIELÄ VERENSIIRROSTA”

Helmikuun 3. 1950

Hyvä Rouva.

Teidän joulukuun 16 p:nä lähettämäänne kirjeeseen emme ole ehtineet kiinnittää aikaisemmin huomiota kiireellisten asioittemme takia.

Me arvostamme suoraa esitystänne verensiirrosta emmekä ryhdy sen johdosta suinkaan mihinkään henkisiin toimenpiteisiin Teitä vastaan enempää kuin ketään muutakaan vastaan, vaan meidän täytyy antaa suuren Lainantajan olla Tuomarinne niinkuin hän on meidänkin Tuomarimme. Meidän julkaisemamme esitykset tästä asiasta ovat sellaisia, jotka kuuluvat niille, jotka odottavat meiltä hengellistä opastusta, eikä niitä ole julkaistu jakaantumisen aiheuttajiksi Jehovan kansan keskuudessa. Meiltä kysytään uudelleen ja uudelleen tietoja verensiirrosta ja erikoisesti meitä pyydetään hyväksymään se lääkintämenetelmänä. Tämä oli niin yleistä, että meidän täytyi antaa lausunto asiasta kaikkien tiedoksi, jotta he tuntisivat kantamme. Meidän lausuntomme eivät ole aiheuttaneet asiassa enempää jakaumia, kuin on ollut jo ennen kuin me sanoimme siitä mitään. Me olemme vain tehneet kantamme selväksi asiassa, niin ettei toisten, jotka ovat epätietoisia ajatuksestamme, tarvitse vedota meihin saadakseen tukea turvautuessaan tähän kiisteltyyn lääketieteelliseen menettelyyn. Jos joku ajattelee meidän asenteellamme olevan arvoa ja Raamatun tukea ja tahtoo antaa sen johtaa itseään, niin hyvä on, mutta päinvastaisessa tapauksessa asia jää asianomaisen henkilön vastuulle Jumalan edessä. Hän ei voi väittää omaksuvansa määrättyä menettelyä tietämättömänä siitä, mitä me uskomme asiasta Raamatun perusteella.

Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 9:9, 10:nnessä: ”Häristäkö Jumala huolehtii? Eikö hän puhu selvästi meidän hyväksemme? Tämä [Mooseksen] laki kirjoitettiin luonnollisesti meidän hyväksemme.” (Amerikkalainen käännös) Ja niin me kysymme Teiltä: Jos Jumala piti eläinten verta niin pyhänä, että kielsi siirtämästä niiden verta niiden kehosta ihmiselimistöön, niin pitääkö hän korkeamman luomuksen ihmisen verta vähemmän pyhänä, niin että sitä voidaan siirtää elimistöstä toiseen rankaisematta? Jumala rajoitti eläinuhrien veren oikean käytön alttariin syntien anteeksiantamiseksi eli sovittamiseksi esikuvatakseen, että Jeesuksen veri rajoitetaan samalla tavalla hengelliseen alttariin ihmiskunnan syntien puhdistamiseksi; ja kaikki kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset tukevat tätä tosiasiaa. Te olette siis aivan väärässä tässä tärkeässä asiassa sanoessanne, että ”Jumala tai Kristus Jeesus eivät KOSKAAN antaneet mitään käskyä IHMISverta vastaan, paitsi että kielsivät sen vuodattamisen MURHASSA”. Te sanotte oikein Kristuksen käskeneen opetuslapsiaan syömään hänen lihaansa ja juomaan hänen vertansa, mutta herätätte myöskin kysymyksen: ”Koska Jeesus antoi verensä puolestamme, jotta meillä olisi elämä – iankaikkinen elämä, niin eikö olisi sopivaa, että mekin, hänen esimerkkinsä noudattajat, antaisimme veremme sairaalle veljellemme, kun hän on lähellä kuolemaa, jotta hän toipuisi ja palvelisi edelleen Herraansa?” Me kysymme Teiltä: Antoiko Jeesus verensä lääketieteellisen verensiirron välityksellä? ”Juovatko” hänen opetuslapsensa ”hänen vertaan” lääkinnällisen verensiirron välityksellä? Vai eikö se tapahdu uskomalla hänen vereensä, mitä käytettiin Jumalan alttarin yhteydessä samoin kuin israelilaisten eläinuhrienkin verta? Ja jos Jeesus on Israelin ylimmäisen papin Aaronin esikuvaama Jumalan Ylimmäinen Pappi, niin eikö hän rajoittanut ihmisuhrinsa verta siihen käyttöön, minkä Jumalan laki osoitti sille, nimittäin Jumalan pyhään alttariin? (3. Moos. 17:11) Kuinka siis kukaan voi väittää, että Jeesus valtuuttaa, vuodattaessaan verensä uhrina, seuraajansa olemaan verenantajina verensiirtoon?

Te väitätte, että eläinten veren käyttöä koskevat Jumalan lait eivät tarkoita lainkaan verensiirtoasiaa; me taasen, että Jumalan lait ovat tässä asiassa merkitykselliset ja esikuvalliset ja että ne tarkoittavat nimenomaan tätä asiaa. Kumman asenne on varmempi, Teidän vai meidän? Kumman asenne on raamatullisempi ja ilmaisee Jumalan lakien huolellista huomioonottamista?

Teidän myönnytyksenne on kovin kiinnostava: ”Vaikka annettu veri ei olisikaan sinun OMAA verityyppiäsi, niin se johtaisi kuolemaasi.” Jos Jumala hyväksyy verensiirron ja jos se on Kristuksen teon mukaista, niin miksi olisi näin? Mitä lajia Kristuksen veri oli? Ja hyödyttikö hänen verensä vain määrätyn verityypin ihmisiä? Vai hyödyttääkö se kaikkia? Te viittaatte siihen raamatunpaikkaan, että Jumala ”on tehnyt yhdestä verestä kaikki ihmisten muodostamat kansat” (Apostolien teot 17:26). Miksi lääkäreitten täytyy sitten olla niin huolellisia määrättyjen ihmisten veren laadun ja ominaisuuksien suhteen? Jos Jumala, suuri Lääkäri, hyväksyy verensiirron käytön kahden ihmisen välillä (ei eläinten ja ihmisten välillä), niin miksi verensiirto ei ole kauttaaltaan hyväätekevä ja sovellutettavissa ilman mitään varokeinoja? Ja ajatelkaahan kaikkea sitä vahinkoa, mitä verensiirto aikaansai, ennen kuin lääkärit keksivät tämän menettelyn kiusalliset puolet, joita täytyy varoa! Luuletteko Jumalan oikeuttaneen kaiken tämän vahingon, mikä siten tehtiin kokeiluasteella ja mitä yhä tehdään suurimmastakin huolellisuudesta huolimatta, otaksuen, että lääkärit työskentelevät tämän menettelyn täydellistämiseksi koko ihmiskunnan suuremmaksi terveydelliseksi hyödyksi?

Te lähetätte meille leikkeen Philadelphian Evening Bulletinin perjantain, jouluk. 16 p:n numerosta 1949, missä ilmoitetaan, että ”Harvinainen leikkaus pelastaa 14-vuotiaan tytön”, ja kerrotaan, miten tämä tyttö 17 verensiirron jälkeen pääsi sairaalasta. Me voimme esittää vastapainoksi leikkeen, joka on The American Weeklyn tammik. 29 p:n numerosta 1950 ja jonka otsikko on ”VERIVARASTOJEN suojeleminen.” Se kertoo, miten eräälle nuorelle tytölle Marylle, joka loukkautui ja järkyttyi auto-onnettomuudessa, annettiin verensiirto ja miten hän näytti normaalilta kahden viikon perästä; MUTTA ”kuukautta myöhemmin Mary sai kuitenkin kuumeen. Hänen silmänsä ja ihonsa näyttivät kellahtavilta. Lääkärit määrittelivät sen keltataudiksi ja uumoilivat syyksi vaikeaa maksatautia, minkä lääketiede tuntee nimellä virus hepatitis. Tämän häiriön aiheuttaa tarttuva myrkkyaine. Toistaiseksi ei ole mitään erityistä parannetta tämän myrkkyaineen tuhoamiseksi, . . . Maryn tartunnan lähde oli aluksi arvoitus. Mutta sitten asian tarkistus paljastikin, että hän oli saanut verensiirron sellaisesta verenantajasta, jonka veri sisälsi tuota myrkkyä, mikä aiheuttaa hepatitiksen. Maryn parantuminen tästä sairaudesta, minkä hänen verenantajansa veri aiheutti hänelle, kesti paljon kauemmin kuin hänen toipumisensa auto-onnettomuudesta.”

Huomatkaa, että edelläoleva ei ole meidän lahkolaismielipiteemme, minkä tarkoituksena olisi luoda ”rautaisia käyttäytymissääntöjä ihmisolennoille”, ”luopiouskonnon erottavia merkkipaaluja”, vaan mainitun sanoma- tai aikakauslehtikirjoituksen laatijan esitys. Voi olla, kuten sanotte, että eräs roomalaiskatolinen paavi julisti verensiirron pannaan, mutta totta on sekin, että eräs toinen paavi, jonka väitettiin olleen yhtä erehtymätön kuin tuo toinenkin, yritti verensiirtoa, mikä johti verenantajien kuolemaan, ja roomalaiskatolilaiset turvautuvat nykyään samalla tavalla samaan lääketieteelliseen menetelmään. Emme tiedä, miksi katolilaiset hylkäävät erehtymättömän paavin pannan, mutta meidän asenteemme verensiirtoa vastaan ei johdu tuon paavin pannasta, vaan me vetoamme Pyhään Raamattuun.

Se, että Te vedätte tupakoinnin tähän asiaan, on aiheesta poikkeamista. Mutta meistä näyttää, että samalla kun Te tahtoisitte meidän osoittavan välinpitämättömyyttä tupakointia kohtaan, Te olette epäjohdonmukainen vedotessanne kaikkeen siihen hyvään, mitä lääketiede sanoo verensiirrosta, jota vastoin Te näytätte jättävän huomioonottamatta kaiken, mitä tiede ja arvokas lääketieteellinen tutkimus puhuu tupakointia vastaan, koska se on vahingollista ihmiselimistölle. Miksi ette pidä kiinni kaikesta, mitä lääkintätaito väittää, ja ole sopusoinnussa sen kanssa?

Riittäkööt edelläolevat kappaleet vastaukseksi teidän seitsemän sivua pitkään kirjeeseenne siinä toivossa, että ne tekevät meidän kantamme Teille selvemmäksi. Hyväksyttekö Te ne vai hylkäätte, se ei loukkaa meitä eikä vaikuta toimintaamme. Teidän täytyy ottaa kantaaksenne seuraukset menettelytavastanne. Meidän täytyy kantaa vastuumme Jumalan edessä sellaisina, jotka koettavat selittää hänen pyhää Sanaansa ja pyhiä käskyjänsä.

Vilpittömästi Teidän,

VARTIOTORNIN RAAMATTU- JA TRAKTAATTISEURA