Papit lausuvat epäoikeutetun arvostelunsa
VARTIOTORNI-Seura laski julkisuuteen elokuun 2. päivänä Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännöksen. Toronton Daily Star julkaisi jo seuraavana päivänä ensimmäisellä sivullaan seuraavaa:
”EPÄOIKEUTETTUA VAPAUTTA, SANOVAT PAPIT TODISTAJAIN RAAMATUSTA
”Useat pappismiehet ja Raamatun tutkijat sanoivat tänään, että Jehovan todistajat ovat ottaneet epäoikeutetut vapaudet, kun he ovat hylänneet Pyhän Kolminaisuuden ajatuksen Uuden Testamentin käsittävien kreikkalaisten kirjoitusten uudesta käännöksestä. Käännös, joka laskettiin julkisuuteen eilen, panee sanat ’henki ja vesi ja veri’ sanojen ’Isä, Poika ja Pyhä Henki’ sijaan. Jälkimmäinen käännös tavataan usein läpi Kuningas Jaakon Uuden Testamentin käännöksen, mitä puhdasoppiset kirkot käyttävät.”
Näillä arvostelevilla pappismiehillä on huonot tiedot, ja he paljastavat itsensä häpeälle taistelukiireessään. Heidän olisi pitänyt kuunnella Sananlaskua: ”Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.” (Sananl. 25:8) Asioihin perehtyneet Raamatun tutkijat tietävät, että sanoja ”Isä, Poika ja Pyhä Henki” ei tavata kertaakaan Kuningas Jaakon käännöksessä. Muodossa ”Isä, Sana ja Pyhä Henki” ne esiintyvät kerran, 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnessä. Entä miten on laita sanojen ”henki ja vesi ja veri”? Onko ne pantu noiden toisten sanojen tilalle? Ei, vaan juuri nämä sanat ovat sekä Kuningas Jaakon käännöksessä että Uuden maailman käännöksessä, 1. Johanneksen kirjeen 5:8:nnessa. Uuden maailman käännös jätti vain pois Kuningas Jaakon käännöksessä olevat 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnen sanat, ”Isä, Sana ja Pyhä henki: ja nämä kolme ovat yksi.”
Oliko tämä sitten ”epäoikeutettua vapautta”? Arvostelevat pappismiehet ajattelevat niin, sillä tuo sanomalehtiuutinen jatkoi: ”Prof. B. W. Horan, Wyckliffe College’in Raamatun auktoriteetti, sanoi, että tällä Vartiotorni- ja Raamattuseuran – mikä on Todistajain virallinen nimi – hyväksymällä käännöksellä ei voi olla tosiasiallista perustaa. Hän lisäsi: ’Sanat ”Isä, Poika ja Pyhä Henki” ovat selvät alkuperäisessä kreikassa, ainoassa luotettavassa lähteessämme, ja ne on käännetty siten kaikissa englantilaisissa versioissa. He ottavat epäoikeutetun vapauden, ja jos kerran tekee sellaista, voi kirjoituksista saada melkein mitä tahansa. Heillä ei ole lainkaan valtuutta selityksilleen.’ Anglikaanisten, yhdistyneitten, baptististen, presbyteeristen ja kristillisen tieteen kirkkojen viranomaiset olivat yhtä mieltä prof. Horanin kanssa.”
Miten Horan voi olla ”Raamatun auktoriteetti” Wyckliffe College’issa ja sanoa näiden sanojen olevan alkuperäisessä kreikassa sekä käännetyt ”Isäksi, Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi” ”kaikissa englantilaisissa versioissa”? Kreikkalaiset alkutekstit kirjoitettiin meidän aikamme ensimmäisellä vuosisadalla, mutta nämä väärennetyt sanat hiipivät erääseen kreikkalaiseen käsikirjoitukseen vasta kuudennellatoista vuosisadalla. Erasmus laati 1516 kreikkalaisen ”Uuden Testamentin” tekstin. Hän julkaisi useita painoksia, eikä kahdessa ensimmäisessä ollut näitä väärennettyjä sanoja 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnessä. Mutta katoliset viranomaiset huomasivat tämän väärän tekstin poisjättämisen, varsinkin Stunica, ja Stunican onnistui senjälkeisillä juonitteluillaan saada Erasmus panemaan ne myöhempään julkaisuun vastoin omaa parempaa arvostelukykyään. William Tyndale käytti tätä Erasmuksen myöhempää julkaisua valmistaessaan englantilaisen käännöksensä revisiota, ja juuri tämä Tyndale’in revisio on 1611 ilmestyneen suositun Kuningas Jaakon käännöksen perustana. Täten näemme, miten 1. Johanneksen kirjeen 5:7:s, mitä ei ole lainkaan alkuperäisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa, tunkeutui Kuningas Jaakon käännökseen.
Entä mitä on sanottava Horanin väitteestä, että tämä väärennetty kolminaisuusteksti on ”kaikissa englantilaisissa versioissa”? On äärimmäisen vaikea uskoa, että hän on niin tietämätön tosiasioista, mutta ehkä tämä usko on sittenkin rakkaudellisempi, kuin että ajattelisimme hänen vääristelevän tahallaan. Vuonna 1881 julkaistiin Kuningas Jaakon käännöksen ”Uuden Testamentin” revisio nimellä ”Englantilainen tarkastettu käännös”. Se jätti pois 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnen väärennetyn kohdan, niinkuin Benjamin Wilsonkin oli jättänyt sen pois muutamia vuosia aikaisemmin Emphatic Diaglott-käännöksestään. Melkein poikkeuksetta ovat nykyaikaiset englantilaiset käännökset jättäneet sen pois.
Niin myöskin Amerikkalainen standardikäännös vuodelta 1901. Kun tämä Kreikkalaisten Kirjoitusten käännös tarkastettiin ja julkaistiin 1946, oli tämä väärennetty kohta yhä poissa. Se on samoin jätetty pois Moffattin nykyaikaisesta käännöksestä (1922), Goodspeedin Amerikkalaisesta käännöksestä (1935), Perusenglanniksi ilmestyneestä Uudesta Testamentista (1941), Darbyn käännöksestä (1949), Weymouthin käännöksestä (viides painos, 1929), Kahdennenkymmenennen vuosisadan Uudesta Testamentista (1901), Rotherhamin Emfaattisesta Raamatusta (1897) ja niin edelleen oikeastaan kaikista nykyaikaisista englantilaisista käännöksistä. Baptistipapin, J. B. McLaurinin, joka pani vastalauseensa Uuden maailman käännökselle, olisi pitänyt tietää, että Amerikan baptistien julkaisuyhtiö julkaisi 1924 Kreikkalaisista Kirjoituksista kustannusoikeuksin suojatun nykyaikaisen käännöksen, mistä oli jätetty pois tämä väärennetty jae. (Uuden maailman käännöksen muut hätäiset arvostelijat olivat D. B. Rogers, Englannin kirkosta, F. W. Boorer, Kristillisestä tieteestä, V. T. Mooney, Yhdistyneestä kirkosta, ja J. A. Munro, presbyteerisestä kirkosta.)
Katolinen Monsignore Knox suoritti loppuun käännöksensä 1943, ja vaikka hän ottikin mukaan tämän väärennetyn kohdan, niin hän myönsi alaviitteessä: ”Tätä jaetta ei ole missään hyvässä kreikkalaisessa käsikirjoituksessa.” Katolisen veljeskunnan käännös selitti, että se on säilyttänyt tämän kohdan, koska paavin istuin on pidättänyt itselleen oikeuden säilyttää tämän kohdan, mutta myönsi, että monien käsikirjoitusten todistuksen perusteella se on väärennetty. Tosiasia on, että jokainen asiaan perehtynyt pappismies tietää, että 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnen sanoja, siinä muodossa, kuin ne ovat Kuningas Jaakon käännöksessä, ei ole luotettavimmissa Kreikkalaisten Kirjoitusten käsikirjoituksissa, nim. Vatikaanilaisessa 1209, Siinailaisessa ja Aleksandrialaisessa.
Uuden maailman käännöksen perustana käytetty kreikkalainen teksti on laajalti tunnustettu Westcott ja Hortin teksti (1881), koska se on myönnetty erinomaiseksi. Se ei sisällä 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnen väärennettyjä sanoja.
Minkä johtopäätöksen teemme ottaen kaiken tämän huomioon? Että Uuden maailman käännös ei ottanut mitään epäoikeutettuja vapauksia, vaan että nämä pappismiehet lausuivat epäoikeutetun arvostelun ja että he ovat sen tekemiskiireessään osoittaneet tietämättömyyttä tai ennakkoluuloa tai kumpaakin omaksi häpeäkseen.