Ymmärtämisen rikastuttaminen edelleen

1. Miten uusi käännös on ollut huolellinen kreikkalaisten verbien suhteen?

VERBIT muodostavat jokaisessa kielessä erään kaikkein tärkeimmistä sanaluokista. Se on epäilemättä vaikeimmin hallittava sanaluokka. Jotta Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten ymmärtämisemme rikastuisi täysin määrin, on kääntäjän ymmärrettävä tämä kreikan kielen monimutkainen sanaluokka, verbit. Siinä on joukko pääluokkia ja aikamuotoja ja tapamuotoja. Useat näistä olivat häviämässä klassillisen kreikan väistyessä pois ja tavallisen eli koiné-kreikan päästessä vallalle Jeesuksen ja hänen apostoliensa päivinä. Mutta nykyaikainen kääntäjä ei voi kumminkaan olla huolimaton ja epätarkka verbien täsmällisen merkitysvivahduksen suhteen. Verbien aikamuodot eivät ilmaise kreikassa ainoastaan jonkin tekemisen tai tilan aikaa, vaan myöskin tekemisen laatua, onko se alkava vai jatkuva vai toistuva vai loppuunsuoritettu jossakin määrätyssä kohdassa. Tällaisten verbin muotoihin sisältyvien merkitysten huomioonottaminen johtaa täsmälliseen kääntämiseen ja ilmaisun tarkkuuteen. Se saattaa näyttää joistakuista lukijoista pikemmin vapaalta kuin sanatarkalta käännökseltä, mutta asia ei ole todellisuudessa siten. Me saamme valaistusta tähän asiaan tarkastelemalla lyhyesti eräitä sellaisia tapauksia, mitkä osoittavat sen huomion, mitä Uuden maailman käännös on kiinnittänyt verbien kuvauskykyyn.

2. Mitä se tekee verbien historialliselle preesensille?

² Me huomaamme, että Uuden maailman käännös on poistanut historiallisen preesensin ja kääntänyt sen Ilmestyskirjaa lukuunottamatta joka kohdassa verbien imperfektillä. Missä Kuningas Jaakon käännös sanoo siis: ”Silloin perkele jättää [historiallinen preesens] hänet, ja katso, enkeleitä tuli ja palveli häntä”, siinä luemme nyt: ”Silloin Perkele jätti hänet, ja katso, enkeleitä tuli ja alkoi palvella häntä.” (Matt. 4:11, Um) Huomaa sanonta ”alkoi palvella häntä”, sen sijaan että olisi ”palveli”. Tämä johtuu siitä, että verbi ”palvella” on imperfekti-muodossa, vaikka se merkitsee tässä sellaisen tekemisen alkamista, mikä jatkuu jonkin aikaa.

3. Miten se kääntää preesensin, osoittaakseen jatkuvaa toimintaa, ja käskyn olla tekemättä, jotakin enää?

³ Johanneksen 5:17:nnessä on käännetty erinomaisesti preesens, joka ilmaisee toimintaa, mikä jatkuu yhä menneisyydestä. Kuningas Jaakon käännös sanoo: ”Minun Isäni on tehnyt työtä tähän asti, ja minä teen työtä.” Mutta uusi käännös sanoo: ”Minun Isäni on työskennellyt jatkuvasti tähän asti, ja minä työskentelen jatkuvasti.” (Um) Toinen hyvä käännös preesensistä, mikä ilmaisee tekemisen kestämistä eli jatkumista, on Johanneksen 17:3:nnessa, missä sanotaan: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää: että he omivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” (Um) Ei vain tietämään tuleminen, vaan se, että he tietävät jatkuvasti, tai paremmin, että he omivat tietoa Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, koituu iankaikkiseksi elämäksi. Me tapaamme jatkuvan preesensin Matteuksen 16:4:nnestä: ”Jumalaton ja aviorikkoinen sukupolvi etsii yhä merkkiä.” (Um) Verbien preesensin kääntäminen käskyn muodossa on kiintoisa. Esimerkiksi: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti teitä vainoavien puolesta.” ”Jatkakaa siis valtakunnan etsimistä ensin.” (Matt. 5:44; 6:33, Um) ”Lopuksi, veljet, jatkakaa puolestamme rukoilemista.” (2. Tess. 3:1, Um) Ja kielteisissä käskyissä: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä, tuomittaisi.” (Matt. 7:1, Um) Jeesus sanoi Maria Magdalenalle: ”Lakkaa takertumasta minuun. Sillä minä en ole vielä kohonnut Isän luo.” (Joh. 20:17, Um) Ja vuoteessa oleva mies sanoo hänen oveensa keskiyöllä koputtavalle ystävälleen: ”Lakkaa tekemästä minulle kiusaa.” (Luuk. 11:7, Um) Toiminta on jatkunut näissä tapauksissa, ja nyt käsketään lakkaamaan eli lopettamaan sen tekeminen.

4. Miten se osoittaa imperfektin ilmaisevan tekemisen yrittämisen?

⁴ Ottakaamme nyt imperfekti: se voi ilmaista ei ainoastaan jatkuvan tekemisen alun, vaan myöskin yrityksen tehdä jotakin. Sen sijaan siis, että Johannes olisi kieltänyt erästä miestä, me luemmekin näin: ”Johannes sanoi: ’Opettaja, me näimme erään miehen karkoittavan paholaisia käyttämällä sinun nimeäsi, ja me koetimme estää häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme.’ Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Älkää te miehet koettako estää häntä.’” (Luuk. 9:49, Um) Aabrahamkaan ei uhrannut poikaansa Iisakkia todellisesti, vaan me luemme: ”Uskon kautta Aabraham, koetukselle pantuna, uhrasi Iisakin, ja se mies, joka oli iloiten ottanut vastaan lupaukset, yritti uhrata ainoasyntyisen poikansa.” – Hepr. 11:17, Um.

5. Mitä ”aoristi” merkitsee? Miten se kääntää tämän aikamuodon?

⁵ Kreikassa on myöskin eräs omituinen aikamuoto nimeltä ”aoristi”, mikä merkitsee ”ei sidottua” aikaan nähden. Aoristi-aikamuodossa olevat verbit voidaan kääntää vaihtelevin tavoin tekstiyhteydestään riippuen. On kiinnostavaa tehdä toisinaan ero näiden ja preesensissä tai perfektissä olevien verbien välillä. Aoristimuoto saattaa osoittaa jonkin seikan määrätyn tapahtumisen jonakin määräämättömänä aikana menneisyydessä. Sen tähden luemme Matteuksen 3:17:nnestä: ”Tämä on minun Poikani, se rakastettu, jonka minä olen hyväksynyt.” (Um) Se saattaa ilmaista edelleen tavanomaista tai tunnettua toimintaa, kuten Johanneksen 15:6:nnessa (Um): ”Jos joku ei pysy yhteydessä kanssani, hänet heitetään pois oksana, ja hän kuivuu.” (Myös Matt. 11:19; Luuk. 7:35, Um) Sitten on kirjeen kirjoittajan aoristimuoto. Vaikka hän kuvaileekin siinä kirjoittamisensa tapahtuneeksi, koska niin onkin silloin, kun lukijat saavat hänen kirjeensä, niin me sanomme sen tänään nykyajassa, kuten 1. Johanneksen kirjeen 2:13, 14:nnessä (Um): ”Minä kirjoitan teille, nuoret lapset, koska te olette tulleet tuntemaan Isän. Minä kirjoitan teille, isät, koska te olette tulleet tuntemaan hänet”, jne. Käskyissä aoristi ilmaisee toisin kuin preesens käskyn tehdä jotakin, mikä ei ole vielä alkanut tai mihin ei ole vielä ryhdytty, teon määrätyssä ajankohdassa. Esimerkiksi: ”Sano Siionin tyttärelle: ’Katso, sinun kuninkaasi on tulossa luoksesi!’” (Matt. 21:4, Um) Myöskin: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua.” (Matt. 10:28, Um) Ja: ”Älkää antako sitä, mikä on pyhää, koirille, älkääkä heittäkö helmiä sikojen eteen.” – Matt. 7:6, Um.

6. Miten se osoittaa eron aoristin ja preesensin välillä teon suorittamisessa ja jonkin harjoittamisessa?

⁶ Aoristimuoto voi ilmaista vain yhden jotakin lajia olevan teon suorittamisen, pikemmin kuin se osoittaisi jonkin harjoittamista säännöllisesti. Siksi kuulemmekin Perkeleen sanovan Jeesukselle kiusausvuorella: ”Kaikki nämä minä annan sinulle, jos sinä polvistut ja teet palvontateon minulle.” (Matt. 4:9, Um) Ja Johannes kirjoittaa: ”Pienet lapseni, minä kirjoitan teille näitä, jottette tekisi yhtäkään syntiä. Ja kuitenkin, jos joku tekee synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas.” (1. Joh. 2:1, Um) Aseta tämä erillinen synninteko sen vastakohdaksi, mistä Johannes käyttää nykyaikaa sanoen: ”Kukaan, joka pysyy yhteydessä hänen kanssaan, ei harjoita syntiä; kukaan, joka harjoittaa syntiä, joko ei ole nähnyt häntä tai ei ole tullut tuntemaan häntä. Pienet lapset, älkää antako kenenkään harhaanjohtaa itseänne; joka harjoittaa vanhurskautta, on vanhurskas, aivan samoin kuin se yksi on vanhurskas. Joka harjoittaa syntiä, on alkuisin Perkeleestä, koska Perkele on tehnyt syntiä siitä lähtien, kun hän alkoi olla olemassa.” ”Kukaan henkilö, joka on syntynyt Jumalasta, ei harjoita syntiä, vaan Jumalasta Syntynyt valvoo häntä, eikä tuo jumalaton kiinnitä otettaan häneen.” – 1. Joh. 3:6–8; 5:18, Um.

OPPEJA KOSKEVAT VAIKEUDET SELVITETTY

7. Mitä ”kiertoilmaus” merkitsee? Miten Luukkaan 21:17 osoittaa sen?

⁷ Vielä eräs havainto verbeistä. Niitä käytetään siten, että asiat sanotaan epäsuorasti eli käyttäen kiertoilmausta. Kun tämä muoto otetaan sopivasti huomioon, niin se auttaa meitä usein käsittämään alkutekstin oikean ajatuksen ja varjelee meidät erehdykseltä. Tällainen kiertoilmausmuoto on käännetty yksinkertaisella tavalla Matteuksen 24:9:nnessä (Um): ”Te tulette olemaan kaikkien kansojen vihaamia minun nimeni vuoksi”; mutta Luukkaan 21:17:nnessä (Um) on kiertoilmausmuoto saatettu täydellisemmin ilmi seuraavin sanoi: ”Te tulette olemaan kaikkien ihmisten vihan kohteita minun nimeni tähden.”

8. Miten tällä on voitu kumota Matteuksen 16:19:nteen ja 18:18:nteen liittyvä väärä oppi?

⁸ Neljä muuta tapausta tekee oikein käännettyinä tyhjäksi erään väärän opin, mikä perustuu niille. Jeesus sanoo Matteuksen 16:19:nnessä (Um) Pietarille: ”Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja mitä tahansa sinä sitonetkin maan päällä, se on jo sidottu taivaissa, ja mitä tahansa sinä vapauttanetkin maan päällä, se on jo vapautettu taivaissa.” Matteuksen 18:18:nnessa (Um) sanoo Jeesus kaikille apostoleilleen: ”Totisesti minä sanon teille, miehet: Mitä asioita hyvänsä te sitonettekin maan päällä, ne on jo sidottu taivaassa, ja mitä asioita hyvänsä te vapauttanettekin maan päällä, ne on jo vapautettu taivaassa.” Jeesus ei sanonut näin ollen siis Pietarille ja toisille apostoleille, että taivas odottaisi heidän ratkaisuaan ja vahvistaisi jälkeenpäin heidän maan päällä tekemänsä ratkaisun ja pysyisi siinä. Ei, vaan mitä Pietari ja hänen apostolitoverinsa päättäisivätkin maan päällä, se olisi sellaista, mikä on jo sidottu tai vapautettu taivaassa, ja Pietari ja hänen toverinsa ilmaisisivat vain taivaan aikaisemman päätöksen. Taivasta ei siis määrättäisi maasta käsin ylöspäin, vaan maan päällä olevia apostoleita ohjattaisiin teokraattisesti taivaasta alaspäin. Näin Uuden maailman käännös selvittää oppierehdyksen kääntämällä yksinkertaisesti verbin kiertoilmausmuodon liittämättä siihen mitään lisäsanoja.

9. Miten se auttaa selvittämään Apostolien tekojen 9:7:nnen ja 22:9:nnen välisen ristiriitaisuuden?

⁹ Vivahdustarkka käännös auttaa myöskin selvittämään Apostolien tekojen 9:7:nnen ja 22:9:nnen välisen näennäisen ristiriitaisuuden: kuulivatko Saulus Tarsolaisen mukana olleet miehet mitään yliluonnollista, kun kirkastettu Jeesus näyttäytyi Saulukselle Damaskon tiellä. Tämä vaikeus voitetaan kiinnittämällä huomio ääni-sanan kieliopilliseen sijaan, sanan, joka on ”kuulla”-verbin objekti. Tämä sana ääni (fone) voi merkitä joko (äänen) kaikua tai ääntä, ja se on käännetty molemmilla tavoilla. Me luemme Apostolien tekojen 9:4:nnestä (Um): ”Hän lankesi maahan ja kuuli äänen sanovan itselleen: ’Saul, Saul, miksi sinä vainoat minua?’” Sana ääni on tässä akkusatiivisijassa, ja Paavali kuuli, mitä tuo ääni sanoi. Mutta 7. jakeessa on ääni muuttunut genetiivisijaan osoittamaan, että hänen toverinsa kuulivat äänen (kaiun). Siksi luemmekin nyt: ”Miehet, jotka matkasivat hänen kanssaan, seisoivat sanattomina, kuullen tosin äänen kaiun, mutta näkemättä ketään ihmistä.” (Um) Mutta kuulivatko he Paavalin kanssa, mitä tuo ääni sanoi? Eivät! Paavalihan sanoo Apostolien tekojen 22:9:nnessä: ”Miehet, jotka olivat kanssani, näkivät tosin valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä [partiaalinen objekti], joka puhui minulle.” (Um) Hän tarkoittaa sitä, että vaikka miehet kuulivat (äänen) kaiun, niin he eivät kuulleet, mitä se ääni sanoi Paavalille. He eivät saaneet sen ilmoittamaa sanomaa. Mutta Paavali sanoo 7. jakeessa, että hän itse ei ainoastaan kuullut äänen kaikua, vaan myöskin ymmärsi, mitä se sanoi: ”Minä lankesin maahan ja kuulin äänen [genetiivisija] sanovan itselleni: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’” (Um) Siksi se esittää alaviitteessä vaihtoehtoisen käännöksen osoittaakseen, että Paavalin miehet eivät kuulleet siinä mielessä, että he olisivat ”kuulleet ymmärtäen”. – Vertaa 1. Korinttolaiskirjeen 14:11:nteen.

SUUREMMAN SELVYYDEN TAKIA

10. Mitkä lainaukset osoittavat, miten se kääntää ”vanhurskauttamista” tarkoittavan kreikkalaisen verbin?

¹⁰ Ne, joita Kuningas Jaakon käännös on kauan tenhonnut, saattavat alussa valittaa tunnettujen sanojen ja sanontojen katoamista, mutta he näkevät ajan mittaan, että nimien, sanojen ja ilmaisujen muuttaminen tekee merkityksen selvemmäksi. Ottakaamme sana ”vanhurskauttaa”. Vain harvat ihmiset tuntevat sen raamatullisen merkityksen. Uuden maailman käännös kääntää sitä tarkoittavan kreikkalaisen sanan näin: ”julistaa (tai todeta) vanhurskaaksi; julistaa syyttömäksi; vapauttaa; todeta oikeaksi”. Roomalaiskirjeen 3:4 kuuluu nyt: ”Havaittakoon Jumala todeksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi, niinkuin on kirjoitettu: ’Jotta sinut todettaisiin oikeaksi sanoissasi ja sinä voittaisit, kun sinua tuomitaan.’” (Um) Paavali sanoo: ”Minä en ole tietoinen mistään itseäni vastaan olevasta. En minä ole kuitenkaan tämän johdosta oikeaksi todettu, mutta se, joka tutkii minua, on Jehova.” (1. Kor. 4:4, Um) Jeesus sanoo: ”Viisaus on töittensä oikeaksi toteama.” Ja: ”Sanoistasi sinut todetaan oikeaksi ja sanoistasi sinut tuomitaan.” (Matt. 11:19; 12:37; Luuk. 7:35, Um) Osoittaakseen meidän vanhurskauttamisemme sen uskon kautta, mikä meillä on Jeesuksen uhriin, Paavali sanoo: ”Kaikista niistä asioista, joista sinua ei voitaisi julistaa syyttömäksi Mooseksen lain kautta, julistetaan jokainen, joka uskoo, syyttömäksi Tämän kautta.” (Apt. 13:39, Um) Paavali sanoo edelleen kristityille, jotka kuolevat uhreina Jeesuksen kanssa: ”Se, joka on kuollut, on vapautettu synnistään. Jos me sitäpaitsi olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.” – Room. 6:7, 8, Um.

11. Miten on vanhurskauden ja uskon välinen suhde osoitettu selvemmin?

¹¹ Miten vanhurskauttamisemme on saavutettu uskon kautta Kristuksen vereen, se on esitetty seuraavin sanoin: ”Kun meidät on nyt julistettu vanhurskaiksi uskon johdosta, niin nauttikaamme siis rauhaa Jumalan yhteydessä Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Paljon ennemmin siis, koska meidät on julistettu vanhurskaiksi nyt hänen verensä kautta, me pelastumme hänen kauttaan vihasta.” (Room. 5:1, 9, Um) Seuraavat sanat osoittavat, että Jumala suorittaa vanhurskauttamisen: ”Ne, jotka hän kutsui, ovat niitä, joiden hän myös julisti olevan vanhurskaita. . . . Kuka esittää syytöksen Jumalan valittuja vastaan? Jumala on Se, joka julistaa heidät vanhurskaiksi.” (Room. 8:30, 33, Um) Englannissa ei anglosaksisen sanan believing [uskominen] ja latinalaisen sanan faith [usko] välinen suhde ole kovin ilmeinen, mutta kreikassa nähdään ”uskoa” ja ”uskomista” merkitsevien sanojen olevan selvästi sukua toisilleen, koska ne johtuvat samasta juurisanasta. Uuden maailman käännös yrittää pitää tämän sukulaisuuden selvänä kääntämällä verbin ”to believe” [uskoa] sopivissa kohdissa näin: ”harjoittaa uskoa; panna usko (johonkin); perustaa usko (johonkin)”. Huomaa siis, miten selväksi uskon kautta vanhurskauttaminen tehdään tällä käännöksellä: ”Jos esimerkiksi Aabraham olisi julistettu vanhurskaaksi töitten johdosta, niin hänellä olisi syitä kerskua, mutta ei Jumalan yhteydessä. Sillä mitä kirjoitus sanoo? ’Aabraham harjoitti uskoa Jehovaan, ja se laskettiin hänelle vanhurskaudeksi.’ . . . ihmiselle, joka ei tee työtä, vaan panee uskon häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, lasketaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room. 4:2, 3, 5, Um) Ja sen sijaan että Kuningas Jaakon käännös sanoo: ”Minä uskoin ja olen sen tähden puhunut”, 2. Korinttolaiskirjeen 4:13 kuuluu nyt näin: ”Koska meillä on nyt sama uskon henki kuin se, mistä on kirjoitettu: ’Minä harjoitin uskoa, sen tähden minä puhuin’, mekin harjoitamme uskoa ja puhumme sen tähden.” – Um.

12. Miten on uskon ja vanhurskauden välinen yhteys saatettu selvästi nähtäväksi Roomalaiskirjeen 10:4, 8–11?

¹² Uskon erottamaton yhteys vanhurskautuksen ja vanhurskauden kanssa on pidetty edelleen selvästi nähtävissä tässä käännöksessä Roomalaisten 10:4, 8–11 (Um): ”Kristus on Lain täydellistetty loppu, jotta jokaisella uskoa harjoittavalla olisi vanhurskaus. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on lähellä sinua, suussasi ja sydämessäsi’; se on, se uskon ’sana’, mitä me olemme saarnaamassa. Sillä jos sinä julistat julkisesti tätä ’suussasi olevaa sanaa’, että Jeesus on Herra, ja harjoitat uskoa sydämessäsi, että Jumala herätti hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä sydämellä harjoitetaan uskoa vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi. Sillä Kirjoitus sanoo: ’Kukaan, joka perustaa uskonsa häneen, ei pety.’”

USKONTO

13. Miksi Filippiläiskirjeen 1:7:nnen käännöksessä on sanat ”laillinen lujittaminen”? Minkä kirjasen nimi perustuu tähän?

¹³ Jehovan todistajain Yankee-stadionilla New Yorkin kaupungissa pitämässä kansainvälisessä konventissa 1950 luovutettiin meille verraton lakiasiain opas, 96-sivuinen kirjanen nimeltä ”Hyvän uutisen puolustaminen ja laillinen lujittaminen”. Sivumennen sanoen tämä nimi perustuu Paavalin Roomassa vankeudessa ollessaan lausumiin sanoihin, jotka ovat Filippiläisten 1:7:nnessä (Um): ”Kaikkien teidän ollessa osallisia kanssani ansaitsemattomaan hyvyyteen sekä vankilankahleissani että hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa lujittamisessa.” Lukija saattaa ihmetellä, miksi kreikkalainen sana (bebai΄osis) on käännetty tässä ”lailliseksi lujittamiseksi”. Me huomaamme, että tällä sanalla on jälleen Heprealaisten 6:16:nnessa (Um) laillinen sävy, ja se on käännetty ”lailliseksi takeeksi”. Mutta Moultonin ja Milliganin Kreikkalaisen testamentin sanakirja [engl.] vuodelta 1914 osoittaa sen olevan ammattisana, jolla on oikeusistuimista muistuttava sävy, niinkuin Filippiläisten 1:7:nnessäkin. Toht. Adolf Deissmann, eräs uranuurtaja muinaisten papyrusten alalla, oli sitä mieltä, että ”tämä sana täytyy aina lukea tuo ammattimerkitys mielessä” (sivu 108). Deissmannin uranuurtajantyön julkisuuteen tulemisen jälkeen löydetyt papyrukset tukevat hänen lausuntoaan monin esimerkein. Me voimme näin ollen huomata Paavalin sanoista, että hän oli vangittuna Roomassa ja taisteli lujittaakseen laillisesti oikeuden saarnata hyvää uutista Jumalan valtakunnasta sekä evankeliumille oikeuden levitä vapaasti kaikkien pakanauskontojen tavoin Rooman valtakunnassa.

14. Mitä tämä kirjanen sanoo 75. sivulla Seurasta ja todistajista?

¹⁴ Kirjasen Hyvän uutisen puolustaminen ja laillinen lujittaminen sivulta 75 luemme erään niistä johtopäätöksistä, joihin on tultu Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran suhteen tuomioistuimissa käytyjen monivuotisten taistelujen jälkeen: ”Asiakirjoista ilmenee, että Vartiotorni-Seura ja Jehovan todistajat ovat laillinen uskonnollinen järjestö ja että niiden edustajat, jotka toimivat evankeliumin saarnaamisessa, ovat laillisesti tunnustettuja uskonnon palvelijoita, mikä oikeuttaa heidät nauttimaan kaikkia niitä etuja, jotka suodaan kaikille uskonnollisille järjestöille ja palvelijoille.”

15. Mitä alaviitteet osoittavat Jaakobin 1:26, 27:nnestä, Apostolien tekojen 26:5:nnestä ja Kolossalaisten 2:18:nnesta, ja mitä kyseinen kreikkalainen sana merkitsee?

¹⁵ Tämä kiinnostava johtopäätös panee meidät kääntymään Uuden maailman käännöksen puoleen saadaksemme valoa uskonnon suhteen. Tätä sanaa ei tavata mistään varsinaisessa tekstissä, mutta se esiintyy alaviitteitten selityksissä. Päinvastoin kuin Kuningas Jaakon käännöksessä, missä on sanat ”uskonnollinen” ja ”uskonto”, me näemme nyt Jaakobin 1:26, 27:nnessä sanonnat ”muodollinen palvoja” ja ”palvontamuoto”: ”Jos joku mies on mielestään muodollinen palvoja eikä kuitenkaan suista kieltään, vaan pettää edelleen omaa sydäntään, niin tämän miehen palvontamuoto on hyödytön. Se palvontamuoto, mikä on puhdas ja saastuttamaton Jumalamme ja Isämme näkökannalta katsoen, on tämä: että huolehtii orvoista ja leskistä heidän ahdistuksissaan ja varjeltautuu tahrattomana maailmalta.” (Um) Alaviitteet osoittavat, että vanhoissa latinalaisissa käännöksissä on tässä kohdassa religiosum esse (olla uskonnollinen) ja religio (uskonto). Paavali osoittaa Apostolien tekojen 26:5:nnessä, että tässä oleva kreikkalainen sana (threskei΄a) merkitsee ”palvontamuotoa”: ”Minä elin fariseuksena meidän palvontamuotomme ankarimman lahkon mukaan.” (Um) Alaviite osoittaa tässä vanhoissa latinalaisissa käännöksissä olevan sectam nostrae religionis (meidän uskontomme lahkon). Hän kirjoittaa myöskin Kolossalaiskirjeen 2:18:nnessa ”enkelien palvontamuodosta”, ja alaviite osoittaa vanhoissa latinalaisissa käännöksissä sanottavan religione angelorum (enkelien uskonto).

16. Miten varhaiset latinaa puhuneet kristityt käyttivät sanaa religio? Käyttikö Paavali sitä tuomioistuimessa?

¹⁶ Tästä käy ilmi, että varhaiset latinaa puhuneet kristityt käyttivät sanaa religio (uskonto) edellämainitun kreikkalaisen sanan (threskei΄a) vastineena. Siinä Rooman tuomioistuimessa, minkä eteen Paavali tuli, käytettiin epäilemättä latinalaista sanaa religio Paavalin palvontamuodosta, kristillisyydestä. Mutta Paavali ei pannut vastaan, koska hän ymmärsi tuon sanan yleisen, tavallisuudessa omaksutun merkityksen. Kävikö hän taisteluaan Rooman oikeusistuimessa latinaksi vai kreikaksi ja käyttikö hän itse sanaa religio Jehova Jumalaan kohdistetun palvontansa muodosta, sitä emme tiedä. Hän taisteli siellä sille oikeutta olla olemassa ja laajeta samalla tavalla kuin mikä tahansa sen ajan religio.

17. Oliko Paavali epäkohtelias lausuessaan johdantosanansa ateenalaisille Mars-kukkulalla? Mitä laillista latinalaista sanaa käytettäessä hän taisteli kristillisyyden puolesta?

¹⁷ Me huomaamme roomalaisen maaherran Festuksen, jonka eteen Paavali tuli, viittaavan juutalaisten palvontaan ”jumaluuden palvontana”, kun Festus sanoi kuningas Agrippalle: ”Heillä oli yksinkertaisesti eräitä kiistoja hänen kanssaan heidän omasta jumaluuden palvonnastaan ja eräästä Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali vakuutti jatkuvasti olevan hengissä.” (Apt. 25:19, Um) Tässä oleva alaviite osoittaa, että sanonta ”jumaluuden palvonta” on oikeastaan sama, mitä Paavali käytti puhuessaan ateenalaisille Mars-kukkulalla ja sanoessaan: ”Ateenan miehet, minä näin, että te näytte olevan kaikissa asioissa antautuneempia jumaluuksien pelkoon kuin muut ovat.” (Apt. 17:22, Um) Ja valaistakseen sitä seikkaa Paavali viittasi löytämäänsä alttariin, mihin oli kaiverrettu: ”Tuntemattomalle Jumalalle”, ja Paavali osoitti, että tuo tuntematon Jumaluus oli hänen oma Jumalansa. Tahdikas Paavali ei sen vuoksi loukannut noita korkeimman oikeuden hienostuneita miehiä sanoessaan heidän pelkäävän enemmän demoneja kuin muita, sillä hän ei käyttänyt sanaa ”demonit” sen nykyisessä kauhistavassa merkityksessä. Alaviite osoittaa, että ”demonien ajateltiin olevan jumaluuksia, ei epäkohteliaassa mielessä”. Niinpä Festus sovellutti tätä ilmaisua (deisidaimoni΄a) juutalaisten uskoon, muttei epäkohteliaalla tavalla. Jos Paavali taisteli nyt siis kristillisyyden puolesta, kun siihen sovellettiin sanaa religio hänen aikanaan, niin voimme mekin tehdä sen nykyään vastaväitteittä. Tästä seuraa niin ollen, että tuon lakikirjasen 75 sivulla oleva päätös on oikea.

”KAIKKI”-SANAN MERKITYKSET

18. Mikä ”kaikki”-sanalle annettu merkitys on asetettu ensimmäiseksi, ja missä sitä käytetään siten?

¹⁸ Eräs sana, jonka ymmärtäminen on aiheuttanut paljon vaikeutta, on pieni sana ”kaikki”. Kuinka monta on ”kaikki”? Kreikkalainen teksti käyttää sitä kolmessa merkityksessä, kuten Uuden maailman käännös osoittaa: 1) merkitsemään ”kaikkia”, kokonaisuutta, joka sisältää kaiken ja jokaisen; 2) merkitsemään kaikenlaisia, -tapaisia ja -laatuisia ihmisiä ja asioita; ja 3) merkitsemään jokaista muuta tai kaikkia muita ihmisiä tai asioita. Kun Jeesus sanoi, että taivaan valtakunta on sellaisen kauppiaan kaltainen, joka, löydettyään yhden suuriarvoisen helmen, ”meni ja myi heti kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen”, niin Jeesus tarkoitti kaikkea, mitään vähentämättä. (Matt. 13:45, 46, Um) Kun Paavali sanoo Jumalan Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta: ”Kun kaikki on alistettu hänen alaisuuteensa, silloin Poika itsekin alistuu sen alaiseksi, joka alisti kaiken hänen alaisuuteensa, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle”, niin Paavali tarkoittaa kaikkea ja kaikkia ihmisiä jättämättä ketään pois. (1. Kor. 15:28, Um) Tämä on mainitun sanan ensimmäinen merkitys.

19. Mikä on ”kaikki”-sanan toinen merkitys, ja missä on ”kaikkea” käytetty sillä tavalla?

¹⁹ Ne, jotka uskovat yleensä kaikkien ihmisten, vieläpä itse Perkeleenkin, pelastuvan, väittävät toista ajatusta vastaan. Mutta me emme voi väistää sitä, jos myönnämme Kirjoitusten olevan sopusointuisia. Huomaa, miten Uuden maailman käännös saattaa sopusointuisiksi Kirjoitukset siinä, että ainoastaan ne, jotka saavat tiedon ja harjoittavat uskoa loppuun asti, pelastuvat: ”Tosi valo [Jeesus], joka antaa valoa jokalajia olevalle ihmiselle, oli tulossa maailmaan.” Myös Jeesuksen omat sanat: ”Minä, jos minut kohotetaan maasta, vedän kaikenlaisia ihmisiä luokseni.” (Joh. 1:9; 12:32, Um) Myös: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset pilkkaavat teitä ja vainoavat teitä ja valehdellen sanovat kaikenlaista pahaa teitä vastaan minun takiani.” (Matt. 5:11, Um) Sitten Jooelin ennustus, joka täyttyi helluntaipäivänä: ”’Viimeisinä päivinä’, sanoo Jumala, ’minä vuodatan jonkin verran henkeäni joka lajia olevalle lihalle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä, ja teidän vanhat miehenne uneksivat unia; ja myös miesorjilleni ja naisorjilleni minä vuodatan jonkin verran henkeäni niinä päivinä, ja he ennustavat.’” (Apt. 2:16–18, Um) Paavali sanoo, että kristittyjen tulisi esittää rukouksia ”kaikenlaisten ihmisten suhteen”, ja lisää sitten: ”Tämä on oikein ja otollista meidän Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” – 1. Tim. 2:1–4, Um, myös 6. jakeen alaviite.

20. Miten on sitten Roomalaisten 5:18, 19 käännetty ja miksi on oikein tehdä siten?

²⁰ Mutta miten on Roomalaisten 5:18, 19:nnen laita? kysyt sinä. Meidät vapauttaa kokonaan pitkien selitysten tarpeesta seuraava käännös: ”Kuten siis yhden rikkomuksen kautta oli seurauksena kaikenlaisille ihmisille tuomio, samoin on myöskin yhden vanhurskautusteon kautta seurauksena kaikenlaisille ihmisille heidän julistamisensa vanhurskaiksi elämää varten. Sillä aivan samoin kuin sen yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet määrättiin syntisiksi, samoin myös sen yhden henkilön kuuliaisuuden kautta monet määrätään vanhurskaiksi.” (Um) Näin se tosiasia, että monet – muttei kaikkia ihmisiä poikkeuksetta – määrätään vanhurskaiksi, on sopusoinnussa sen tämän yhteydessä olevan tosiasian kanssa, että Kristuksen työstä on seurauksena kaikenlaisille ihmisille heidän julistamisensa vanhurskaiksi elämää varten. Tämä kaikki sopii yhteen Paavalin tätä seikkaa koskevan todistelun kanssa, että tilaisuutta pelastumiseen ei ole ainoastaan luonnollisilla juutalaisilla, vaan myös kaikkiin muihin kansoihin kuuluvilla ihmisillä, kaikenlaisilla ihmisillä. Mutta eivät kaikki ihmiset pelastu.

21. Mikä on ”kaikki”-sanan kolmas merkitys, ja missä sitä on käytetty siten?

²¹ Katsomme nyt ”kaikki”-sanan kolmatta merkitystä. Se tekee tuhoa kolminaisuustodisteluille. Sanontojen ”kaikki muut” tai ”jokainen muu” merkitys on kuitenkin täysin kieliopillinen ja raamatullinen. Huomaa Jeesuksen sanat, jotka osoittavat tämän: ”Etsikää siis jatkuvasti ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki nämä muut asiat lisätään teille.” Hänen ennustuksensa maailman lopusta: ”Pankaa merkille viikunapuu ja kaikki muut puut.” (Matt. 6:33; Luuk. 21:29; myös 13:2, 4, Um) Sitten Paavalin kuvaus ruumiista: ”Jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki muut jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jotakin jäsentä ylistetään, niin kaikki muut jäsenet riemuitsevat sen kanssa.” (1. Kor. 12:26; myös 6:18, Um) Paavali sanoo Kristuksen kirkastamisesta: ”Jumala korotti hänet ylhäiseen asemaan ja antoi hänelle ystävällisesti nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella.” – Fil. 2:9, Um.

22, 23. Mitä kolminaisuuden kannattajat väittävät Kolossalaiskirjeen 1:15–20 olevien sanojen perusteella, ja miten uusi käännös kumoaa heidän väitteensä?

²² Mutta kolminaisuuden kannattajat asettavat nyt eteesi Kolossalaiskirjeen 1:15–20 olevat Paavalin sanat Kuningas Jaakon käännöksestä. He väittävät, että jos Jeesus Kristus oli ennen kaikkea ja jos kaikki on olemassa hänen kauttaan ja luotiin hänen kauttaan ja häneen, niin hänenhän täytyy olla sama kuin Kaikkivaltias, Korkein Jumala, tai olla yhtä persoonaa Jumalan kanssa. Mutta meidän täytyy saattaa nämä jakeet sopusointuun kaikkien muiden kirjoitusten kanssa, jotka osoittavat, että Jeesus Kristus oli Jumalan Poika ja Hänen luomansa. Tässä oleva kreikkalainen sana täytyy kääntää siis ”kaikki muut” -merkityksessä. Huomaa sitten, miten Uuden maailman käännös kumoaa kolminaisuusväitteen:

²³ ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, koska hänen avullaan luotiin kaikki muu taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, . . . Kaikki muu on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on myös ennen kaikkea muuta, ja hänen avullaan saatettiin kaikki muu olemaan, ja hän on ruumiin, seurakunnan, pää. Hän on alku, esikoinen kuolleista, jotta hänestä olisi tullut se, joka on ensinnä kaikessa, koska Jumala näki hyväksi kaiken täyteyden asua hänessä ja hänen kauttaan sovittaa jälleen itselleen kaiken muun tekemällä rauhan sen veren kautta, minkä hän vuodatti kidutuspaalussa, siitä välittämättä, ovatpa ne sitten maan päällä olevia tai taivaassa olevia.” (Um) Ilmestyskirjan 4:11 (Um) sanoo tämänmukaisesti, että Jehova Jumala ”loi kaikki”, ainoasyntyisen Poikansakin, Jeesuksen Kristuksen. – Katso myös Johanneksen 3:31:stä, Um.

YHDEN KORKEIMMAN JA KAIKKIVALTIAAN JUMALAN PUOLESTA

24. Soveltuuko nimi Jehova Jeesukseen? Miten todistat vastauksesi?

²⁴ Jo yksistään tästä tarkastelusta käy ilmi, että Uuden maailman käännös osoittaa jyrkästi Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen välisen eron, koska he ovat kaksi selvästi erillistä persoonaa, Toinen on Luoja ja toinen Jumalan kuvaksi valmistettu luomus. Tämä käännös, joka on ennallistanut Jehovan nimen sille Kreikkalaisissa Kirjoituksissa oikeutetusti kuuluvalle paikalle, osoittaa, ettei nimeä Jehova sovelleta Jeesukseen. Kolminaisuuden kannattajat ovat taipuvaisia yhdistämään esimerkiksi Roomalaisten 10:13:nnen, mikä on lainattu Jooelin 2:32:sesta, Jeesukseen. Mutta jos me luemme nyt Uuden maailman käännöksestä Roomalaiskirjeen 10. luvun sekä 9. että 13. jakeen, niin me näemme, miten väärin se on. Luemme nämä jakeet: ”Sillä jos sinä julistat julkisesti tätä ’suussasi olevaa sanaa’, että Jeesus on Herra, ja harjoitat uskoa sydämessäsi, että Jumala herätti hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu’.” (Um) Me huomaamme, ettei 9. jae sano sinun täytyvän pelastuaksesi julistaa julkisesti, että Jeesus on Jehova, vaan että hän on Herra eli Mestari. Tässä oleva alaviite osoittaa, ettei tämä ”Herra” tarkoita Jehovaa eikä viittaa häneen ja etteivät heprealaisetkaan käännökset käännä sitä Jehovaksi. Meidän täytyy siis huutaa avuksemme Jehovan nimeä pelastuaksemme, koska hän on Se, joka herätti Herran Jeesuksen kuolleista. Näiden raamatunpaikkojen koko sisältö on yhtäpitävä tämän kanssa. Voisimme viitata myös Apostolien tekojen 2:21, 24–36 osoitukseksi siitä, että Jehova ja Jeesus ovat eri persoonia ja että Jumalan nimi ei kuulu Pojalle, Jeesukselle. On ainoastaan yksi Kaikkeinkorkein ja Kaikkivaltias Jumala, ja se on Jehova, Herramme Jeesuksen Isä.

25. Mitä muita käännöksen piirteitä meillä ei ole tilaa käsitellä nyt? Keille ja mitä varten suosittelemme sen käyttöä?

²⁵ Mutta tila ei salli meidän kertoa tämän Uuden maailman käännöksen muista huomattavista piirteistä, miten se jättää pois väärät kohdat, joita ei ole vanhimmissa ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa; kuinka ja miten se on poistanut sanan ”risti” käyttäen sen sijasta ”kidutuspaalua”; kuinka se asettaa heprealaisen taustan Kristillisille Kreikkalaisille Kirjoituksille; miten se esittää Kristuksen toisen läsnäolon eli paruusían Valtakunnan voimassa. Mutta me voimme kehoittaa lukijoitamme tutkimaan marraskuun 15 p:n 1950 numerossa olevaa kirjoitustamme ”Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös”. Tarkasteltuamme perusteellisesti ja tutkittuamme läheisesti tätä huomattavaa käännöstä suosittelemme sitä kaikkien totuutta ja elämää etsivien käytettäväksi Raamatun tutkinnassa. He saavat sen avulla varmasti ymmärtämyksen täyden varmuuden rikkauksia.