Lukijain kysymyksiä
● Ilmestyskirjan 21:4 sanoo, että uudessa maailmassa ei ole enää kuolemaa. Merkitseekö tämä sitä, että eläimetkään eivät kuole silloin? – M. I., New York.
Tämä kohta ei merkitse sitä, että kaikki kuoleminen olisi poistettu. Kapinalliset ihmisluomukset kuolevat Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana, ja ne, jotka asettuvat Saatanan puolelle niiden tuhannen vuoden lopussa, tuhoutuvat. (Jes. 65:17–20; Ilm. 20:7–10) Ilmestyskirjan 21:4 sanoo tosin, ettei siellä ole oleva enää kuolemaa, mutta se kuolema, mitä siinä tarkoitetaan, johtuu Aadamilta saadusta perinnöstä. Ihmiset eivät turmellu eivätkä kuole silloin Aadamin rikkomuksen johdosta, mutta Jehova Jumala voi tappaa minä tulevana aikana hyvänsä jokaisen tahallisen kapinoitsijan, joka häiritsisi uuden maailman rauhaa. Ilmestyskirjan 21:4 puhuu sen tähden vain ihmisten Aadamista johtuvasta kuolemasta eikä eläinmaailmasta.
Mitä siihen tulee, kuolevatko eläimet uudessa maailmassa, niin meidän esityksemme ei voi olla ehdoton. Ihmiset eivät näytä tappavan niitä ravinnoksi, eivätkä eläimet raatele toisiaan. Jehovan alkuperäinen tarkoitus ravinnon suhteen toteutuu uudessa maailmassa sellaisena, kuin se lausuttiin Aadamille ja Eevalle: ”Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita on kaikkialla maan pinnalla, ja kaikki puut, joissa on siementä tekeviä hedelmiä; se on oleva teidän syötäväksenne. Kaikille maan villieläimille, kaikille ilman linnuille ja kaikille maan matelijoille, joissa on elävä henki, minä annan kaikki vihreät kasvit ravinnoksi.” (1. Moos. 1:29, 30, Ak) Jos tuo huomattava lihaasyövä eläin, jalopeura, on ”syövä rehua kuin raavas”, niin eivät mitkään muutkaan eläimet ole lihansyöjiä. (Jes. 11:6–9) Tämä osoittaa välillisesti, ettei Ilmestyskirjan 21:4 poista kaikkea elimellisen elämän kuolemista, koska kasvit kuolevat tullakseen ihmisten ja eläinten ravinnoksi.
Mutta pelkästään se, että eläimiä ei käytetä ravinnoksi, ei todista niiden elävän ikuisesti. On syytä ajatella niiden kuolevan. Ihmisen tottelemattomuus Eedenissä ei aiheuttanut kuolemaa eläimille – ne olivat eläneet ja kuolleet, ja useita laatuja oli hävinnyt kokonaan tuhansien vuosien kuluessa ennen ihmisen luomista. Uusi maailma poistaa Aadamin tottelemattomuuden vaikutukset, mutta se ei koske eläinten kuolemaa. Eläinten tila on pysynyt muuttumattomana niiden luomisesta asti – ne elävät loppuun ikänsä ja kuolevat. Niille ei ole koskaan esitettykään iankaikkisen elämän toivoa.
Ihmisen asema on toinen. Aadamille esitettiin iankaikkisen elämän toivo, mutta se hävisi, kun hän ei kestänyt kuuliaisuuskoetta. Jos hän olisi kestänyt sen koetuksen, niin hän olisi epäilemättä saanut lopulta syödä ”elämän puusta”. Kaikki ihmiset menettivät Aadamin kautta tilaisuuden päästä iankaikkiseen elämään, mutta tämä tilaisuus on ennallistettu Kristuksen Jeesuksen lunastustyöllä, ja hyvätahtoiset ihmiset voivat toivoa saavansa iankaikkisen elämän uudessa maailmassa. Tämä ei koske lainkaan eläimiä.
Jos ihminen on tahallaan jumalaton ja halveksii lunnaita, niin hän ei saa koskaan iankaikkista elämää, vaikka hän eläisikin nyt muutamia vuosia. Hän menettää sen aseman, mikä tarjoaa ihmiskunnalle paremman tilaisuuden, ja vaipuu samaan asemaan, missä eläimet ovat, asemaan, mikä ei tarjoa mitään tilaisuuksia päästä iankaikkiseen elämään. Henkeytetty apostoli Pietari kirjoitti sellaisista: ”Mutta nämä ihmiset kärsivät järjettömien, pyydystettäviksi ja tuhottaviksi syntyneitten eläinten tavoin niissä asioissa, joissa he ovat tietämättömiä ja puhuvat herjaavasti, jopa tuhon omalla perikadon tiellään.” – 2. Piet. 2:12, Um.
Jos eläimillä olisi tilaisuus päästä iankaikkiseen elämään, niin miksi näitä ihmisiä, jotka menettävät tämän tilaisuuden, verrattaisiin niihin? Ei näytä olevan mitään raamatullista perustetta väittää, että eläimet eläisivät iankaikkisesti uudessa maailmassa, vaan päinvastoin, että niitä syntyy jatkuvasti, kasvaa täysi-ikäisiksi, ne tuottavat jälkeläisiä ja kuolevat. Päinvastainen väitös näyttää perustuvan suureksi osaksi tunteille.
● Ilmenikö kielilläpuhumislahja varhaisessa seurakunnassa aina ihmisten käyttämillä kielillä vai osoittautuiko se toisinaan kielillä, jotka olivat vieraita kaikille ihmisille? – L. S., New York.
Paavali kirjoitti: ”Jos minä puhun ihmisten ja enkelten kielillä, mutta minulla ei ole rakkautta, niin minusta on tullut soiva messinkipalanen tai helisevä symbaali.” (1. Kor. 13:1, Um) Paavali teki tässä eron ihmisten kielten ja enkelien kielten välillä, ja varmaa on, että ihmiset eivät olisi ymmärtäneet jälkimmäisiä. On kuitenkin ilmeistä, että kielilläpuhumislahja teki toisinaan ihmiset kykeneviksi puhumaan enkelten kieltä. On mahdollista, että helluntaina, kun henki vuodatettiin, jotkut puhuivat enkelten kieltä, mikä aiheutti sen syytöksen, että nuo kristityt olivat juovuksissa, koska se kieli oli outoa ihmiskorville. On varmaa, että juopuneisuutta ei voitu käyttää selittämään äkillistä kykyä puhua ihmisten käyttämiä eri kieliä, vaikka pilkkaajat saattoivat sanoa sen kiihoittaneen puhumaan sellaista, mikä oli käsittämätöntä kaikkien ihmisten korville. (Apt. 2:1–13) Ilman selityslahjaa se ei rakentaisi ketään, vaan olisi kuin ”soiva messinkipalanen tai helisevä symbaali”. – 1. Kor. 12:10.
● Eikö kielilläpuhumis-, parantamis- jne. lahjojen pitänyt jatkua apostolien aikain jälkeenkin Markuksen 16:17, 18:nnen esittämien Jeesuksen sanojen mukaan? – A. J., Pennsylvania.
Näiden sanojen aitous on kyseellinen, koska Markuksen 16:s luku loppuu 8:nteen jakeeseen vanhoissa luotettavissa käsikirjoituksissa, Vatikaanilaisessa 1209 ja Siinailaisessa, vaikka Aleksandrialaisessa samoin kuin muissakin vanhoissa käsikirjoituksissa ja käännöksissä on jakeet 9–20. Mutta nämäkään edellämainitussa kysymyksessä olevat kyseelliset jakeet eivät sano näiden asiain jatkuvan apostolien jälkeen, vaan ainoastaan Jeesuksen jälkeen. Nämä varhaisseurakunnalle annetut lahjat eivät voineet jatkua kauan apostolien kuoleman jälkeen, koska näitä lahjoja annettiin toisille ainoastaan apostolien kautta. (Apt. 8:7–21; 19:6) Paavali sanoi erityisesti, että nämä lahjat eivät tule jatkumaan: ”Jos on ennustuslahjoja, niin ne poistetaan; jos on kieliä, niin ne lakkaavat; jos on tietoa, niin se poistetaan.” (1. Kor. 13:8, Um) Tämän luvun lopussa olevan Paavalin todistelun ydin on siinä, että tällaiset hengen ihmelahjat annettiin varhaisseurakunnan lujittamiseksi sen lapsuudessa, mutta että kun se on kerran vahvistunut ja kypsä, se ei tarvitse enää tällaisia kieli-, parannus- jne. lahjoja tuekseen tai vahvistuksekseen.
● Jollei ole jumalattomien ylösnousemusta, niin miksi Vartiotorni lainasi Apostolien tekojen 24:15:nnen Amerikkalaisesta käännöksestä, missä sanotaan: ”On oleva rehellismielisten ja jumalattomien ylösnousemus”? – Ohiolainen lukija.
Emme näe mitään syytä hämmentyä siitä, että sanaa ”jumalaton” käytetään ylösnousemuksen yhteydessä. Me emme voi takertua ”jumalaton”-sanan yhteen merkitykseen ja sovellutukseen. Kaikki riippuu siitä, onko tämä jumalattomuus tahallista ja pysytäänkö siinä itsepintaisesti, vai onko se muunlaista.
Esimerkiksi Efesolaiskirjeen 6:16 puhuu ”tuon jumalattoman tulisista nuolista” ja käyttää kreikkalaista sanaa ponerós; 1. Johanneksen kirjeen 2:13, 14; 3:12 ja 5:18, 19 [KJ] puhuu ”tuosta jumalattomasta” käyttäen sanaa ponerós ja tarkoittaa Saatana Perkelettä. Ja kuitenkin sanoi Jeesus opetuslapsilleen puhuessaan heille vuorisaarnassa: ”Jos siis te, jotka olette pahoja [ponerós], osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja”, jne. (Matt. 7:11; Luuk. 11:13) Hän sanoi myöskin, että Jumala antaa ”aurinkonsa koittaa niin pahoille [ponerós] kuin hyvillekin”. (Matt. 5:45; Luuk. 6:35) Kolossalaiskirjeen 1:21 sanoo, että me olimme kerran Jumalan vihollisia ”mieleltä[mme] . . . pahoissa [ponerós] teoissa[mme]”. Myös Hesekielin 18:21, 23 sanoo: ”Ja jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistänsä, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava. Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?”
Me näemme siis, että ne, jotka kirjoittivat Raamatun, käyttivät sanoja, jotka merkitsevät jumalattomuutta tai jumalattomana olemista, toisinaan yleisellä tavalla, niin että ne sisältävät nekin, jotka voivat toipua vanhurskauteen ja pelastua Gehennasta. Amerikkalainen käännös ei ole näin ollen tehnyt mitään vakavaa opillista erehdystä puhuessaan ”jumalattomien ylösnousemuksesta”, enempää kuin Vartiotornikaan lainatessaan tuosta käännöksestä. Tässä ei voida tarkoittaa suinkaan tahallisia jumalattomia, jotka ovat parantumattomia ja joihin viitataan Psalmissa 145:20: ”Kaikki jumalattomat hän hukuttaa.”