Teokratian kasvu

1. Miksi tuolla nuorella miehellä oli mittanuora? Mitä enkelin käskettiin sanoa hänelle?

PROFEETTA Sakarja, eräs Jehovan käyttämä henkilö, sai näyn miehestä, jolla oli mittanuora. Tämä Kertomus sanoo Sakarjan toisen luvun mukaan, että tämä nuori mies, jolla oli mittanuora kädessään, meni mittaamaan Jerusalemia ja katsomaan, kuinka leveä ja pitkä se oli. Juuri kun tuolle nuorelle miehelle puhunut enkeli oli lähdössä, tuli toinen enkeli tapaamaan häntä ja sanoi: ”’Juokse, puhu tuolle nuorelle miehelle tuolla sanoen: ”Jerusalem on oleva asuttu kuin muurittomat kylät siinä olevien ihmisten ja eläinten paljouden vuoksi.” Ja minä olen oleva sille’, kuuluu Herran ennustus, ’tulimuuri sen ympärillä, ja minä olen oleva kirkkautena sen keskellä.’” (Sak. 2:4, 5, Ak) Tuo nuori mies oli varmasti kiinnostunut Jerusalemista, sillä muuten hän ei olisi ottanut aikaa saadakseen selville, miten leveä tai miten pitkä se oli.

2. Keitä tämä nuori mies kuvaa? Miksi kaupunki on muureitta?

² Me tapaamme nykyään maan päältä joukon kristittyjä miehiä ja naisia, jotka ovat tämän nuoren miehen tavoin vilpittömästi kiinnostuneita siitä Jerusalemista, joka on ylhäällä ja joka on meidän kaikkien äitimme. (Gal. 4:26) He ovat tosiaan kiinnostuneita Jumalan järjestöstä ja sen laajentumisesta. Sen rajoina eivät ole muurit. Ei, vaan se on kuin laajeneva kaupunki, joka on muurittoman kylän kaltainen. Olisi vaikea ottaa tarkkoja mittoja, koska se kasvaa alinomaa sisääntulevista joukoista. Tämän nuoren miehen esikuvaama uskollisten kristittyjen luokka oli aivan pieni järjestö vuosina 1914–1918, sillä silloin oli olemassa vain Jumalan uskollisen kansan jäännös, joka tutki vilpittömästi ennustuksia ja koetti varmistautua niiden merkityksestä nähdäkseen, mikä sen työ olisi tässä Jerusalemin suuressa järjestössä. Jäännös halusi saada sen mitat, ja se halusi tietää enemmän Jumalan työstä.

3. Miten maailmallisten uskonnoitsijain kiinnostus eroaa tämän ”nuoren miehen” luokan kiinnostuksesta?

³ Maailma oli lähtenyt sotaan. Kansa oli noussut kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Oli sairautta ja surua ja tuskaa toisesta maan äärestä toiseen, niinkuin Matteuksen 24. luvussa on ennustettu. Maan kansat ja ihmiset olivat äärimmäisen itsekkäitä ja kiinnostuneita ainoastaan sen saamisesta, mitä ne halusivat. Niillä ei ollut aikaa Jumalalle, eivätkä ne yrittäneetkään mukautua Jumalan totuuden ja vanhurskauden periaatteisiin. Suurten protestanttisten ja katolisten järjestöjen, juutalaisten ja pakanallisten uskonnonlahkojen uskonnoitsijat sekaantuivat maailman asioihin ja kiinnittivät jälkeenpäin huomionsa Kansainliittoon ja tämän vanhan, kuolevan asiainjärjestelmän ongelmiin. Unohdettiin kokonaan Jumalan Sanan lausunto: ”Kuka tahansa siis haluaa olla maailman ystävä, hän tekee itsestään Jumalan vihollisen.” (Jaak. 4:4, Um) Ei, maan kansoilla ei ollut aikaa etsiä Jumalan valtakuntaa, joka on ihmiskunnan ainoa toivo. Tämä etsiminen jätettiin Jumalan kansan jäännökselle, jonka muodostivat muutamat harvat uskolliset Jeesuksen seuraajat, joita tämä Sakarjan näyn nuori mies kuvasi. He olivat halukkaita käyttämään mittanuoraa Jumalan järjestössä.

4. Miten laajennus alkoi 1918:n jälkeen järjestössä niinkuin muurittomassa kaupungissa?

⁴ Tämän Jerusalemin kaupungin ei pitänyt olla muureilla varustetun kaupungin kaltainen, jolla on määrätyt rajat, niin ettei kukaan voi päästä sisälle eikä ulos, jos portit ovat suljetut, vaan sen piti olla rajoja vailla olevan muurittoman kylän kaltainen. Sen piti olla kasvava kaupunki sen miesten ja eläinten joukon tähden, mikä oli tuleva asumaan siihen. Sen piti laajeta jatkuvasti ja ulottua uusille alueille. Juuri näin tapahtuukin nyt Jumalan järjestölle. Tämä Jumalan kansan pieni jäännös julisti vuodesta 1918 lähtien hellittämättömästi Jumalan valtakunnan olevan läsnä. Kansat eivät välittäneet tästä valtakunnasta; ne vastustivat sitä. Mutta toisaalta kuuntelivat tuhannet hyvätahtoiset ihmiset kaikissa kansoissa Jumalan voideltujen sanomaa ja tulivat Jumalan järjestöön, Jerusalemiin, tähän laajenevaan kaupunkiin, ja etsivät neuvoa ja opetusta sieltä. Vuonna 1918 oli Seuran omien raporttien mukaan ainoastaan 3 386 henkilöä julistamassa sanomaa Valtakunnasta maailman kansoille ja kehoittamassa ihmisiä etsimään turvaa, lohtua ja viihdytystä Jerusalemista. Herran henki lepäsi tämän uskollisten palvelijain pienen joukon yllä, kun he saarnasivat alituisesti ja menivät maan ääriin asti viemään tätä hyvää uutista. Ei kestänyt kauan, ennen kuin monet ihmiset, jotka kuuntelivat ja tutkivat Jehovan todistajain kanssa oppiakseen tuntemaan Jehovaa, asennoituivat hänen puolelleen. Tämä kaupunki kasvoi jatkuvasti.

5, 6. Miten Jesajan 54:2, 3 täyttyi edelleen toisesta maailmansodasta huolimatta? Miten tuli ”yksi lauma, yksi paimen”?

⁵ Kun maailman kansat lähtivät toiseen maailmansotaansa ja toimeenpanivat suuremman sotilaallistamisen ja totalitaarisen hallinnon ihmisten keskuudessa, niin tämä jäännös jatkoi yhä hyvätahtoisten ihmisten kanssa Sanan saarnaamista. Me näemme nyt vielä suuremman joukon niitä, joiden Jehova tuntee kuuluvan itselleen, kokoontuneen tähän muurittomaan kaupunkiin. Eikö nyt olekin siten, kuin profeetta Jesaja sanoi vuosisatoja takaperin 54. luvun 2. ja 3. jakeessa: ”Laajenna telttasi sija ja pingota rajattomasti kotisi verhoja; pidennä nuorasi ja tee vaarnasi lujiksi! Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, ja sinun jälkeläisesi ottavat kansojen perinnön omakseen ja asuttavat autiot kaupungit”? (Ak) Jehovan todistajat näkevät tämän laajennustyön jatkuvan. He asuvat kasvavassa kaupungissa.

⁶ Tämän suuren ”ihmismassan” mukana on paljon karjaa, mikä saattaa kuvata sopivasti Jumalan järjestön rikkautta. Kristus Jeesus sanoi: ’Minulla on toisiakin lampaita, jotka eivät ole tästä laumasta; nämäkin minun täytyy koota, niin että on oleva yksi lauma, yksi paimen.’ Kristus Jeesus on tämän suuren järjestön Hyvä Paimen, jonka järjestön hän kokoaa täydellisesti juuri ennen Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän taistelua, mikä on Harmagedon.

7. Ketkä vielä löydetään ja ’merkitään otsistaan’ ja miksi?

⁷ Me huomaamme nyt, 1951, Jumalan kansan jäännöksen työskentelevän rinnan sen suuren joukon kanssa, johon kuuluvat voideltu luokka on merkinnyt heidän otsistaan. Profeetta Hesekiel (9:1–11) antoi meille kuvauksen miehestä, jolla oli kirjurin mustepullo ja joka kulki kaupungin läpi ja merkitsi otsistaan ne, jotka huokasivat ja itkivät heidän kaupungissaan eli järjestössään vallitsevien kauhistusten tähden. On varmasti tuhansia – ja luku saattaa kohota vielä miljooniin – ihmisiä, jotka huokaavat ja itkevät niiden kauheitten olosuhteitten takia, mitkä vallitsevat kristikunnassa ja kaikkialla maailmassa, ja jotka etsivät lohdutusta, totuutta ja viihdytystä. Nämä löydetään, siitä ei ole epäilystäkään, koska Paavali sanoi: ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle.”

8. Miksi järjestöön tulevat eivät pelkää, vaikka se onkin ilman aineellisia muureja?

⁸ Jehova Jumalan Hyvä Paimen, Kristus Jeesus, suorittaa nyt kokoamistyötä, ja hän on määrännyt maan päällä olevalle kansalleen työn: tulevan uuden maailman hyvän uutisen saarnaamisen. Tämä hyvä uutinen vetää nöyrät Jumalan Sanan luo, ja se vetää heidät lähemmä Jehovaa. Kun he ovat tulleet tähän muurittomaan kylään, turvaavat Jumalaan ja luottavat hänen Sanaansa, niin he eivät pelkää sitä, mitä heille voi tapahtua. He ovat varmoja suojeluksesta. Eikö Jumala kyennyt suojelemaan Israelin seurakuntaa syöksymästä kuiluun siinä maanvieremässä, mikä peitti uskottomat vastustajat? Eikö Jumala pystynyt varjelemaan Nooaa ja hänen perhettään vedenpaisumuksen läpi? Eikö Jehova Jumala pysty sitten varjelemaan niitäkin, jotka ovat tulleet tähän muurittomaan kylään? Totisesti hän pystyy! Hän sanoo Sakarjan näyn mukaan: ”Minä olen oleva . . . tulimuuri sen ympärillä, ja minä olen oleva kirkkautena sen keskellä.” Ne, jotka ovat tulleet Herran järjestön, Jerusalemin, luo, tunnustavat Jehovan Jumalakseen ja Jerusalemin hänen järjestökseen ja tuntevat olevansa turvassa, koska Jumala on heidän suojelijansa. Heidän ei tarvitse olla riippuvaisia niistä muureista ja suojalaitteista, joita tämän maailman kansat rakentavat suojellakseen itseään, koska ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”.

9. Kuka on kirkkautena järjestön keskellä ja miksi?

⁹ Koko tämän järjestön, ylhäällä olevan Jerusalemin, kirkkaus on itse Jehova, sillä hän sanoi: ”Minä olen oleva kirkkautena sen keskellä.” Jehova Jumala on rakentanut tämän järjestön näinä vanhan maailman viimeisinä päivinä ja aikaansaattanut teokratian kasvun. Sen kasvu ja loisto ei johdu kenestäkään ihmisestä eikä mistään maallisesta järjestöstä. Hän kokoaa Poikansa kautta yhteen ”muita lampaita” sadointuhansin, muodostaen suuren kaupungin. Jehova antaa sille siunauksensa ja suojeluksensa. Nämä tässä suuressa kaupungissa olevat ihmiset eivät ole laiskoja, vaan he levittävät ja saarnaavat jatkuvasti Jumalan valtakunnan sanomaa maan ääriin asti, niin että kaikki tulevat tietämään, että Jehova on kaikkeuden Ylin ja että hänen nimensä ja sanansa kunniaansaattaminen on käsillä.

PAKO SUURESTA BABYLONIASTA

10, 11. Mikä käsky on kaikunut hänen Babyloniassa olevalle kansalleen? Miten tätä on noudatettu, ja ketkä ovat noudattaneet sitä?

¹⁰ Tämän Sakarjan ennustuksen kuudennessa jakeessa kaikuu kutsu: ”Hoi, hoi, paetkaa pohjoisesta maasta!” Tämä on Herran ennustus eli häneltä tullut suoranainen käsky. ”Sillä minä olen hajoittanut teidät laajalle ympäri niinkuin taivasten neljä tuulta . . . Hoi, Siion, vapauta itsesi, sinä, joka asut Babylonian tyttären luona. . . . Oman kunniansa tähden hän on lähettänyt minut kansojen tykö, jotka riistävät teitä. – Totisesti se, joka koskee teihin, koskee minun silmäterääni.” – Sak. 2:6–8, Ro.

¹¹ Se, että Jumala on koonnut jäännöksen yhteen pohjoisesta maasta, joka on Babylonia, johtuu hänen armostaan ja laupeudestaan. Hän on sanonut toisaalla: ’Tulkaa siitä pois, minun kansani, älkääkä osallistuko sen vitsauksiin älkääkä saastuko sen synneistä.’ (Ilm. 18:4) Hän on pitänyt huolta siitä, että hänen kansansa jäännös, Siion, pakenee tästä jumalattomasta Perkeleen hallitsemasta maailmasta turvapaikkaan, hänen kaupunkiinsa, yhdessä ”muiden lampaitten” kanssa, jotka tulevat nyt esiin. Maailman hallitsijat ovat koettaneet sotilaallistuttaa kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset ja saada heidät noudattamaan heidän itsekkäitä säädöksiään. Mutta Jumala käskee kumminkin heitä pakenemaan Babyloniasta ja tulemaan vapaaksi kansaksi – jos ei ruumiillisesti, niin kuitenkin omantuntonsa puolesta, ja he tekevätkin siten! He tulevat pois sen sorrosta ja orjuudesta sekä sen syntisestä elintavasta. He eivät ole enää tämän jumalattoman järjestön orjia. He antavat keisarille sen, mikä kuuluu hänelle, mutta ei sitä, mikä kuuluu Jumalalle! Heidän silmänsä ovat avautuneet näkemään uuden maailman ja uuden maailman seuran. ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Seisokaa sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” – Gal. 5:1, Um.

12. Miten he eivät ole tyytyväisiä vain omaan vapauteensa?

¹² Ne, jotka on jo vapautettu Babylonian sorrosta, eivät tyydy pitämään tätä vapautta vain itsellään, vaikka he ovatkin eräissä tapauksissa vielä vankiloissa, työleireissä tai keskitysleireissä. He puhuvat jokaisessa tilaisuudessa muukalaisille, vaikka ovatkin vielä ulkonaisesti Babylonian vankeina. He auttavat muukalaisia näkemään selvästi elämän tien opastamalla heitä pois tästä vanhasta järjestelmästä uuteen, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Paavali sanoi Heprealaiskirjeen 13:1:sessä: ”Jatkukoon teidän veljellinen rakkautenne. Älkää unohtako ystävällisyyttä muukalaisia kohtaan.” – Um.

13. Miten vainoojien koskeminen Jehovan kansaan vaikuttaa häneen? Mutta miksi hän sallii sen?

¹³ Jehova huolehtii täysin ominaan niistä, jotka hylkäävät epävanhurskauden ja asennoituvat kokonaan hänen puolelleen, koska ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”. Jos joku koskee näihin, jotka hän on valinnut ja siunannut, niin hän koskee kuin Hänen silmäteräänsä. Jehovan järjestö, vapaa Jerusalem, on meidän äitimme ja lähinnä Herraa. Hän on luonut sen ja tehnyt sen ylistyksekseen. Huonosti käy niille yksilöille tai kansoille, jotka taistelevat Jumalaa tai hänen todistajiaan, vastaan. He kuuluvat hänelle, ja hän toimeenpanee aikanaan tuomion vastustajille. Tämä ei merkitse sitä, että Jehova ei antaisi järjestönsä yksilöiden tai osien kärsiä pahaa. Kyllä hän sallii sen, jotta asianomaiset henkilöt voisivat todistaa nuhteettomuutensa ja uskollisuutensa. Mutta hän ottaa tiedon pahantekijöistä ja neuvoo samalla meitä: ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo [Jehova].’” – Room. 12:18, 19.

14. Miten hän osoitti edeltätietämystä sen suhteen, miten meitä kohdeltaisiin? Mikä kokoamistyö jatkuu tästä huolimatta?

¹⁴ Jehova tähyilee, mitä tapahtuu koko hänen järjestössään. Hän tietää, miten hänen kansaansa kohdellaan. ”Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan, ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa.” (Luuk. 21:16–18) Vaikka näinkin käy, niin Jehovan nimestä annetaan suurempi todistus kuin koskaan aikaisemmin. Me elämme tämän vanhan maailman viimeisiä päiviä, ja meidän täytyy odottaakin tällaista. Nyt on aika koota yhteen suuri joukko hänen nimensä tähden, ja tämä joukko kootaan yhteen nopeasti maan ääristä. Siksi kaikuukin nyt selvä ja äänekäs kutsu maan ääriin asti kaikille Babylonian asukkaille, jotka huokaavat ja itkevät, että he pakenisivat siitä ja pelastautuisivat sen nykyisistä sortavista teoista ja sen myöhemmästä täydellisestä tuhosta. Jos sinä rakastat Herraa, niin etsi hänen suojelustaan ja tule hänen kaupunkiinsa, muurittomaan kylään, sillä Jehova on tulimuurina sen ympärillä. Hän rakastaa siinä olevia, ja jos koskee yhteenkään hänen uskolliseensa, niin se on kuin koskisi hänen silmäteräänsä.

15. Mitä hän tekee pian kansoille? Mitä meitä on näin ollen käsketty tekemään?

¹⁵ Se aika ei ole kovin kaukana, jolloin Jehova Jumala ryöstää kansat ja tuhoaa ne. Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä tämän maailman lopun merkki on, niin hän sanoi apostoleilleen monta asiaa, joita he voivat tähyillä, ja me näemme nyt näiden asiain täyttyvän. Harmagedoniin ei ole sen tähden pitkää aikaa. Ne, jotka ovat tulleet tuntemaan Herran, voivat tehdä niinkuin on käsketty: ”’[Huuda riemusta] ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi’, sanoo Herra. Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja [hän asuu] sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun tykösi. Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa.” (Sak. 2:10–12) Uskotko sinä sen? Tahdotko kertoa toisille, mitä tiedät? Haluatko osoittaa kärsivällisyyttä ja kestävyyttä kertoessasi heille?

16. Mihin suuntaan me autamme ihmisiä tekemään päätöksensä? Miksi ja miten?

¹⁶ Ihmisen on vaikea ratkaista mielessään, mitä hän haluaa tehdä: pysyäkö tässä vanhassa, kuolevassa maailmassa ja sen rikkauksissa, huveissa ja nykyisessä kansansuosiossa, vai, kuten hän sanoo, ”koettaa onneaan” uudessa maailmassa. Tahdotko sinä, joka tunnet Jumalan ja olet tutustunut hänen Sanaansa, osoittaa uskosi hyvillä töillä? Kun joku tutkii ja tuntee Jumalan Sanaa ja uskoo tämän Sanan, niin se ei ole mikään onnenkaupan asia, vaan se merkitsee varmuutta siitä, mikä on oleva tuloksena. Jos sinä olet varma, niin sinä koetat saada toisetkin vakuuttuneiksi, jotka ovat valmiit lähtemään pois Babyloniasta. Jos joku pakenee vanhasta maailmasta ja kansoista, jotka riistävät häntä, niin mikä siitä on seurauksena? Se merkitsee ensi sijassa, että tämä henkilö on iankaikkisen elämän saamistiellä. Hänellä on tilaisuus palvoa Korkeinta Jumalaa, Luojaansa, ikuisesti. Mutta saadakseen tämän elämän siunauksia hänen täytyy ottaa vastaan Poika Kristus Jeesus, sillä Raamattu sanoo, että ken uskoo Häneen, voi saada iankaikkisen elämän. Rupeatko sinä kristittynä auttamaan häntä tuntemaan nämä asiat? Se ei ole helppoa, vaan se vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa molemmilta.

17, 18. Mikä on sen maailman asenne, missä me elämme? Minkä puolelle meidän on siitä huolimatta asennoiduttava ja kenen esimerkkiä seuraten?

¹⁷ Meidän kaikkien täytyy muistaa elävämme vanhassa maailmassa, maailmassa, joka vastustaa Jumalan valtakunnan perustamista. Se on vastustanut Jumalan valtakuntaa vuosisatoja. Kun Kuningas Kristus Jeesuskin oli maan päällä ja suoritti ihmeellistä saarnaamistyötään, niin maailman kansat pitivät huolen siitä, että hänet surmattiin ja tapettiin paaluunkiinnittämällä. Hän kuoli tuomittuna syntisenä, kapinallisena, Rooman keisarin hallituksen vastustajana ja niiden uskonnollisten juutalaistenkin vihaamana, jotka etsivät Messiasta. Hän sai läpikäydä suuren vainon. Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen ei ollut helppo elää tässä vanhassa maailmassa. Hän tiesi heidän pyrkivän surmaamaan hänet, ja he tekivätkin sen lopulta, mutta se ei pelästyttänyt häntä. Hänellä oli työnsä, ja hän teki sen tullakseen kaikkien aikojen suurimmaksi todistajaksi Kaikkivaltiaan Jumalan nimen ja sanan puolesta.

¹⁸ Kristuksen Jeesuksen uskollisten seuraajien täytyy menetellä samalla tavalla. Heillä ei ole kahta tietä valittavana. Heidän täytyy olla Jehovan valtakunnan puolella. He eivät tahdo enää antaa kansojen riistää itseään eikä joutua niiden alaisuuteen, ja siksi he pakenevat tästä vanhasta Babylonian maailmasta ja sen pirullisesta hallinnosta ja asettuvat taivaan Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, hallinnon alaisuuteen, hänen, jonka he tietävät nyt hallitsevan taivaissa. Jehova Jumala asetti hänet hänen valtaistuimelleen ja teki hallitsijaksi v. 1914.

SUURI JOUKKO JULISTAA VALTAKUNTAA

19. Mitä suuri joukko sanoo nyt Ilmestyskirjan 19:6:nnen täyttymyksenä ja miksi?

¹⁹ Mikä ihmeellinen asia onkaan tapahtunut! Me havaitsemme nyt suuren joukon ihmisiä, jotka ovat kuunnelleet Valtakunnan sanomaa ja sanovat: ”Ylistäkää Jahia, te ihmiset, koska Jehova meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana.” (Ilm. 19:6, Um) Nyt on tullut aika kunniaansaattaa Jehovan nimi, ja ne, jotka ovat paenneet babylonialaisesta järjestöstä, tunnustavat, että Jehovasta on tullut kuningas, kun hän on asettanut Poikansa valtaistuimelle hallitsemaan vihollistensa keskellä. Tämä on päivä, jona tulee riemuita.

20, 21. Minkä vaikutuksen apostolien ja heidän tovereittensa suorittamat ihmetyöt tekivät? Miten heidät väärinymmärrettiin ja heihin pahastuttiinkin?

²⁰ Jehova Jumala antoi seurakunnan varhaisina päivinä pyhän henkensä eli toimivan voimansa kautta vallan apostoleille suorittaa ihmeitä, ja tämä veti monia ihmisiä sanoman ja sen puoleen, mitä apostolit puhuivat. Mutta nämä erikoiset eli ihmeelliset lahjat loppuivat apostolien kuollessa, emmekä me näe niitä enää toiminnassa tänä aikana.

²¹ Sinä muistat Apostolien tekojen 14. luvussa olevan kertomuksen, missä apostolit Paavali ja Barnabas saarnasivat hyvää uutista ja olivat suorittaneet ihmetyön. Kun ihmiset olivat nähneet näiden miesten suorittamat ihmeet, niin he halusivat tehdä heistä jumalia, koska he ajattelivat, että taivaan jumalat olivat laskeutuneet maahan ja tulleet ihmisiksi. ”Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali kuulivat siitä, niin he repäisivät päällysvaatteensa ja riensivät joukkoon huutaen ja sanoen: ’Miehet, miksi teette näin? Mekin olemme ihmisluomuksia, ja meillä on samat heikkoudet kuin teilläkin, ja me julistamme teille hyvää uutista, jotta te kääntyisitte pois näistä turhista asioista elävän Jumalan puoleen, joka teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan.’” (Apt. 14:14, 15, Um) Paavali ja Barnabas eivät ottaneet kunniaa itselleen tämän ihmetyön tekemisestä. He tiesivät, että se suoritettiin Jumalan voimalla, joten he antoivat kaiken kunnian hänelle. He sanoivat ympärillään olleille, että se, joka auttoi heitä, on taivaan ja maan Luoja, ja että he itse olivat vain tavallisia ihmisluomuksia. Heidän koko tarkoituksensa saarnatessaan ja tehdessään tämän ihmeen oli ihmisten kääntäminen ainoan tosi Jumalan puoleen eikä mikään muu. He halusivat osoittaa ihmisille, että heidän temppelissä olevat pakanajumalansa, joille pakanat niissä uhrasivat, eivät olleet eläviä jumalia, joita kannattaisi palvoa. He asettivat Jumalan Sanan väärän uskonnon vastakohdaksi. Vaikka he olivatkin vilpittömiä ja rehellisiä ja halusivat tehdä ihmisille hyvää, niin nämä vainosivat heitä kovasti toisissa paikoissa heidän matkoillaan niiden ihmeitten tähden, joita he suorittivat, ja varsinkin heidän saarnaamansa sanoman vuoksi. Mutta totuus sai kumminkin lujan jalansijan noina varhaisina päivinä.

22. Miten on tällaisten ihmetöitten laita nykyään? Mitä me saamme kestää kansojen taholta, mutta minkä tekemisessä me sittenkin osoitamme kestävyyttä?

²² Niin on nytkin evankeliuminpalvelijain laita. Hyvää uutista saarnataan yhä, ja vaikka heillä ei olekaan voimaa suorittaa ihmetöitä, niin heillä on Jumalalta voima ja valtuus saarnata tätä evankeliumia maailman ääriin saakka. Herran kansa on vapautettu babylonialaisesta järjestöstä ja niistä kansoista, jotka riistivät sitä. Koska tämän kansan jäsenet ovat paenneet näistä järjestöistä, niin babylonialaiset vaivaavat heitä. Hehän ovat vielä maailmassa, mutta he eivät kuulu enää siihen. He ovat tulleet Jehovan suojeluksessa olevaan muurittomaan kaupunkiin, ja he tietävät, että ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”. Kristuksen Jeesuksen uskolliset seuraajat noudattavat vanhurskautta ja jumalista alttiutta sorrosta huolimatta. He seisovat kestäen kaiken sen vastustuksen, mikä nostetaan heitä vastaan, koska he tietävät, että Kristusta ja apostoleitakin vainottiin ja näidenkin sallittiin mennä monen koettelemuksen ja ahdistuksen kautta, joten heidänkin on nyt koettava samaa, ja he voivat saavuttaa voiton ainoastaan kestävyydellään. Jehovan todistajain pyrkimys on auttaa ihmisiä, minkä vuoksi he eivät voi hellittää.

23. Mitkä ominaisuudet omaten meidän täytyy kestää saarnaamistyössä? Miksi?

²³ Kun Paavali kirjoitti Timoteukselle, niin hän osoitti, että meillä täytyy olla uskoa, rakkautta ja kestävyyttä ja meidän täytyy jatkaa saarnaamistyötämme lempeämielisinä. Me emme saa suuttua emmekä rähistä ja raivota, niinkuin tämän vanhan maailman ihmiset tekevät. Meidän ei tule toimia, niinkuin heidän. pääedustajansa tekevät Yhdistyneitten Kansakuntien neuvottelukokouksissa. Äänekäs, herjaava puhetapa osoittaa vaaliaikoina heidän rakkaudenpuutteensa toisiaan kohtaan. Kristityt eivät voi osallistua sellaiseen puhumistapaan. Se on sopimatonta. Heidän täytyy päinvastoin horjumattomalla, uskollisella rakkaudella ja antaumuksella osoittaa kestävyytensä lempein mielin. He voivat osoittaa tämänkaltaista mielenlaatua puhuessaan maailman ihmisille, ja he kykenevät saamaan kaikenlaiset ihmiset kuuntelemaan sitä sanomaa, mikä heillä on. He eivät saa olla ylpeitä eikä korskeita, eivätkä he ajattele olevansa parempia kuin joku toinen. Jotta he voisivat kilpailla voittaakseen tässä uskon taistelussa heidän täytyy saarnata Sanaa sellaisella tavalla, mikä miellyttää Jumalaa ja mikä vetää puoleensa niitä ihmisiä, jotka etsivät totuutta ja vanhurskautta. Eikö Jumalan halu ole nähdä kaikenlaisten ihmisten pelastuvan? Ja eivätkö Jehovan todistajat halua myöskin samaa?

24. Miten me annamme oikean tunnustuksen maailmanlaajuisesti, ja millaiset seuraukset sillä on ollut 1945:stä lähtien?

²⁴ Paavali sanoi: ”Kilpaile voittaaksesi oikeassa uskon taistelussa, hanki luja ote iankaikkiseen elämään, mitä varten sinut kutsuttiin ja sinä ilmaisit oikean tunnustuksen julkisesti monien todistajain edessä.” (1. Tim. 6:12, Um) Jotta kristitty voisi siis kilpailla voittaakseen uskon oikeassa taistelussa, niin hänen täytyy antaa julkinen tunnustus ja kertoa kaikenlaisille ihmisille, mitä hän uskoo. Jehovan todistajat tekevät juuri näin maailmanlaajuisesti, ja kuluneitten kuuden vuoden tulokset ilmaisevat Jehovan suuren siunauksen. Tässä alla näytämme niiden Valtakunnan julistajain eli palvelijain lukumäärän, jotka ovat julistaneet Valtakunnan sanomaa joka kuussa kunakin mainittuna vuonna. Viimeinen luku osoittaa julistajien kasvun edelliseen vuoteen verraten.

Julistajia 1945 127 478; lisäys 1944:n lukumäärään 16 973

Julistajia 1946 158 034; lisäys 1945:n lukumäärään 30 556

Julistajia 1947 181 071; lisäys 1946:n lukumäärään 23 037

Julistajia 1948 230 532; lisäys 1947:n lukumäärään 49 461

Julistajia 1949 279 421; lisäys 1948:n lukumäärään 48 889

Julistajia 1950 328 372; lisäys 1949:n lukumäärään 49 151

25. Kuinka suuri on siis palvelijain kasvu ollut vuosittain? Miten he kilpailevat voittaakseen?

²⁵ Me huomaamme, että kolmena viime vuonna on lisäys ollut joka vuosi noin 49 000 Sanaa saarnannutta palvelijaa. Toisin sanoen, 49 000 ihmistä on tullut pois vanhasta maailmasta joka vuosi ja asennoitunut ratkaisevasti Jumalan valtakunnan puolelle ja julistanut tämän asenteensa julkisesti monien todistajain edessä. He kilpailevat tällä tavalla voittaakseen. Vaikka heillä onkin ollut monia koettelemuksia ja vaikeuksia, niin ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”, ja joka koskee yhteenkään näistä todistajista, koskee hänen silmäteräänsä. Jehova rakastaa heidän uskollisuuttaan ja antaa kasvun. Osallistutko sinä siihen?

[Taulukko s. 8, 9]

JEHOVAN TODISTAJAIN MAAILMANLAAJUINEN RAPORTTI V. 1950

(Ks. painettu julkaisu)