Lukijain kysymyksiä

● Mitä tulee eläinten lihan syömiseen Harmagedonin jälkeen, niin eikö sitä ratkaise pikemminkin Jehovan Nooan kanssa vedenpaisumuksen jälkeen tekemä iankaikkinen liitto kuin Aadamille Eedenissä annettu käsky? – C. N., Texas.

Jos ihminen syö lihaa Harmagedonin jälkeen, niin silloin sovelletaan Nooan kanssa tehdyn liiton ehtoja. Sen säädökset ravinnoksi tapettujen eläinten veren käytöstä kestävät niin kauan kuin lihansyöntiä kestää. Käsitellessään tätä sivuavaa kysymystä helmik. 1. p:n numerossaan 1951 Vartiotorni sanoi uudessa maailmassa olevista eläimistä: ”Ihmiset eivät näytä tappavan niitä ravinnoksi.” Tämä lausunto ei ole ehdoton, vaan osoittaa, että on järkevää odottaa, että Jehovan Eedenissä ennen ihmisen lankeamista antama alkuperäinen päätös ravinnon suhteen toteutetaan lopullisesti uudessa maailmassa. – 1. Moos. 1:29, 30.

Nooan kanssa tehty liitto, joka salli eläinravinnon, varasi vain lisää erittäin tukevaa ruokaa rappeutuvalle ihmiskunnalle. Tämä varaus avasi myöskin tien vedenpaisumuksen jälkeisille uhreille, joiden lihasta uhraajat saattoivat syödä osan, kuten pääsiäislampaasta ja muista Israelissa toimitetuista uhreista. Tällä perusteella Jeesuskin puhui siitä, että hänen seuraajansa syövät hänen lihaansa ja juovat hänen vertaan saadakseen elämän itsessään. Mutta näitä varauksia ei tehty alun perin täydelliselle miehelle ja naiselle, eikä näyttäisi olevan mitään ehdotonta tarvetta sillekään, että täydellisyyteen kohotettu ihmiskunta liittäisi eläinlihan ruokavalioonsa. Emme voi sanoa, miten nopeasti Harmagedonin jälkeen liha poistetaan ihmisen ravintoaineitten joukosta.

● Miksi Emphatic Diaglott-raamatunkäännös sanoo 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnen alaviitteessään, että sanoja ”Sillä on kolme, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja pyhä Henki, ja nämä kolme ovat yksi”, ei ole missään kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ennen viidettä vuosisataa, kun on ilmeistä, että näitä sanoja ei ole ollut missään kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ennen viidettätoista vuosisataa? – J. L., Skotlanti.

Emphatic Diaglottin 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nteen liittyvä alaviite otti lainauksensa Newcome’in käännöksestä (1808), missä tämä alaviite kuuluu näin: ”Tätä taivaan todistajia koskevaa tekstiä ei ole missään kreikkalaisessa käsikirjoituksessa, mikä on kirjoitettu ennen viidettätoista vuosisataa. . . . Sen lainaa ensiksi Vigilius Tapsensis, eräs vähäpätöinen latinalainen kirjoittaja, viidennen vuosisadan jälkipuoliskolla, ja sen epäillään olevan hänen muovaamansa.”

● Uudessa lainopillisessa kirjasessa Hyvän uutisen puolustaminen ja laillinen lujittaminen (engl.) sanotaan, että valan tekemiseen ei ole mitään raamatullista estettä, kun on kyseessä totuuden vahvistaminen. Mitä merkitsevät sitten Jeesuksen sanat Matteuksen 5:33–37 ja opetuslapsi Jaakobin sanat (5:12), että kristittyjen ei pidä ”ensinkään vannoa”? – E. H., Englanti.

Matteuksen 5:33–37 ja Jaakobin 5:12:nnessa olevat sanat eivät tarkoita valantekoa oikeusistuimessa. Nämä vannomisvaroitukset lausuttiin silloista tapaa vastaan, kun valaa käytettiin sopimattomissa tilanteissa puheen painottamiseksi, jotta kuulija uskoisi paremmin ja jotta voisi kerskua omasta luotettavuudestaan. Siksi he vannoivat parran tai taivaan tai maan ja muitten asiain kautta, mitkä eivät lisänneet todellisuudessa mitään voimaa sanottuun tai väitettyyn.

Mutta Jumalan uskollisten palvelijain kerrotaan vannoneen juhlallisissa tilaisuuksissa. Aabraham kohotti kätensä vannoessaan eräässä asiassa. (1. Moos. 14:2–24) Oliko se ”pahasta”, että hän sanoi tuossa tilaisuudessa muutakin kuin ”on” tai ”ei”? Kun ylimmäinen pappi sanoi Jeesukselle Sanhedrinin edessä: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika”, niin Jeesus vastasi. (Matt. 26:63, 64) Ei apostoli Paavalikaan puhu sopivissa tilanteissa tehdyistä valoista sopimattomina, kuten esim. oikeudessa, vaan sanoo: ”Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.” (Hepr. 6:16–18) Koska Jumala on aina totinen ja luotettava, niin miksi hän menetteli niinkuin ihmiset oikeudessa ja teki valan sen vahvistukseksi, mitä hän oli sanonut Aabrahamille? Hänen valansa ei ollut suinkaan ”pahasta”.

Mutta me jätämme kunkin omantunnon asiaksi, haluaako hän vannoa oikeudessa tai notaarin edessä tai muualla vai antaako vain vakuutuksen. Me esitämme oman kantamme asiassa tässä kirjasessa Hyvän uutisen laillinen puolustaminen ja lujittaminen, jotta kuka tahansa meiltä neuvoa odottava tietäisi, että me emme vastusta tällaista oikeudessa vannomista.