Vapaa siveellinen toiminta ja Sana
1. Miten Jumala on jättänyt meidät toimimaan siveellisesti vapaina hänen Sanansa suhteen, ja kenen ansioksi meidän tulee siis lukea siunauksemme ja kenen syyksi ahdistuksemme?
JUMALA tunnustaa meidät vapaiksi siveellisiksi yksilöiksi ja antaa meidän joko omaksua hänen Sanansa tai hylätä sen. Jos pidämme hänen Sanansa ja saamme sen tähden suuria siunauksia, niin silloin voimme lukea ne siunaukset Jumalan ansioksi. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” (Jaak. 1:17) Mutta jos me emme ota vaarin hänen Sanastaan, vaan noudatamme itsekästä haluamme tai jonkun luomuksen sanaa, siksi että se on meidän itsekkään halumme mukainen, ja joudumme sitten ahdistukseen, niin olemme taipuvaisia sanomaan: ”Perkele teki sen!” Kyllä, Perkele tekikin sen, mutta muista, että hän teki sen sinun kauttasi, siksi että annoit perään hänelle. Sinä toimitit itsesi hänen käsiinsä. Niin ei olisi tarvinnut välttämättä olla.
2. Mistä Jumalan Sanan ominaisuuksista meidän vaikeutemme usein aiheutuvat ongelmiemme ratkaisemisessa? Mitä tämä sallii meidän osoittaa?
2 Vaikeutemme Jumalan tahdon selville saamiseksi henkilökohtaisissa asioissamme johtuu usein siitä, että hänen Sanaansa ei kirjoitettu kullekin meistä yksityisesti, vaan hänen kansansa järjestölle. Hänen Sanansa neuvot ja opetukset soveltuvat sen tähden kaikille yksilöille, jotka ovat järjestössä tai sen yhteydessä. Se ei sano toista toiselle henkilölle ja toista toiselle miellyttääkseen jokaista hänen henkilökohtaisen makunsa mukaan. Jumala ei väännä eikä muuta lakiaan sopimaan kenenkään yksilön itsekkäisiin haluihin tai taipumuksiin. Hänen lakinsa on teokraattinen ja hänen tahtonsa ja toimintaohjeensa mukainen. Kenenkään yksityisen luomuksen itsekäs tahto ei ratkaise sitä. Annetut neuvot ja opetukset ovat sen tähden usein yleisiä ja esittävät noudatettavan periaatteen, mutta jättävät kunkin yksilön siveellisesti vapaaksi joko valitsemaan annetun luotettavan periaatteen tai noudattamaan itsekästä haluaan. Jumala tarjoaa siten jokaiselle henkilölle tilaisuuden todistaa, miten paljon hänellä on rakkautta ja luottamusta Jumalaan, Sanan Antajaan, ja miten innokas hän on tekemään Jumalan tahdon. Jumala ei pakota tahtoaan millekään luomukselle. Hän haluaa rakkaudellista kuuliaisuutta.
3. Mitä apostoli Paavali sanoo avioliitosta, ja mikä kysymys on jätetty avoimeksi kullekin kristitylle henkilökohtaisesti?
3 Raamattu antaa esimerkiksi koko joukon neuvoja avioliitosta ja sukupuolten välisistä suhteista. Apostoli Paavali neuvoo, että jos epäsiveellisyys on vallalla ja kristitty on sukupuolisesti herkkä ja taipuvainen leimahtamaan intohimosta, niin hän voi hyvin mennä naimisiin ottaen oman laillisen vaimonsa. Hän sanoo myöskin: ”Jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä; mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa.” Tämän vaivan lisäksi rajoittuu heidän valinta- ja liikkumisvapautensa. Aviomies koettaa miellyttää vaimoaan ja vaimo miestään. Kummatkin ovat sen tähden jossakin määrin huolissaan tämän maailman asioista, jotta saavuttaisivat toistensa hyväksynnän. Mutta ”vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät [täysin erotetut] sekä ruumiin että hengen puolesta”. Laillisessa avioliitossa ei ole syntiä. Jokaisella kristityllä on vapaus mennä naimisiin, mutta ”vain Herrassa”, se on, vain jos aviopuoliso on Herran yhteydessä. Kysymys on siis siitä asemasta, mitä on pidettävä parempana, naimattomuutta vai avioliittoako. Paavali vastaa tähän kysymykseen miehenä, jolla on Jumalan henki (Um): ”Sekin, joka antaa neitsyytensä avioon, tekee hyvin, mutta se, joka ei anna sitä avioon, tekee paremmin.” – 1. Korinttolaisille 7. luku.
4. Jos kristitty rukoilee avioliittoasiassa tai neuvottelee jonkun veljen kanssa siitä, niin mitä hän voi odottaa tai olla odottamatta?
4 Avioliitto tekee toisinaan jonkun sopimattomaksi johonkin erityiseen palvelusasemaan Jumalan näkyvän järjestön yhteydessä, koska siinä tarvitaan naimatonta miestä. Mutta siitä huolimatta joku naimaton mies ihastuu johonkuhun tyttöön, ja hänessä herää halu naida hänet. Tuleeko hänen noudattaa tätä halua vai ei? Hän kysyy itseltään: Mikä on Jumalan tahto? Sitten hän sanoo: Minä rukoilen Jumalaa osoittamaan itselleni tahtonsa. Mutta Jumala ei anna hänelle mitään suoranaista vastausta juuri hänen tapauksessaan. Hän neuvottelee kristityn veljen kanssa. Mutta Jumala ei henkeytä tuota veljeä profeetaksi eikä anna hänelle nimenomaista tietoa, niin että hän voisi sanoa kysyjälle, tuleeko hänen mennä naimisiin vai ei. Ainoa neuvo, minkä tuo veli voi antaa hänelle, on kehoittaa häntä tutkimaan Jumalan kirjoitettua Sanaa, tai hän saattaa myöskin sanoa mainitulle ymmällä olevalle veljelle, mitä se sanoo. Veli on pettynyt ja menee pois tyytymättömänä ja loukkaantuneena. Mutta sen ei pitäisi vaikuttaa häneen siten, jos hän ei anna itsekkään halunsa voittaa itseään.
5. Neuvooko Jumala ketään kristittyä menemään naimisiin, ja mikä ajatus eräillä on etsiessään neuvoa toisilta naimisiinmenoasiassa?
5 Jumala ei sano kenellekään yksityiselle kristitylle, tuleeko hänen mennä naimisiin vai ei. Hän sallii jokaisen tehdä oman ratkaisunsa ja kantaa sitten seuraukset. Mutta joku, joka haluaa mennä naimisiin, ajattelee näin: ottaen huomioon, miten huonosti monet avioliitot onnistuvat näinä aikoina, hän haluaa jonkun toisen vakuuttavan itselleen, että kaikki tulee olemaan tai kääntymään hyvin, kunhan hän vain menee naimisiin, ja siten ottavan vastuun neuvoessaan häntä menemään avioliittoon. Jollei avioliitto olekaan menestyksellinen, niin hänen ei tarvitse silloin syyttää itseään siitä, että meni naimisiin: hänhän ei tehnytkään omaa tahtoaan ottaessaan tämän askeleen, ei suinkaan, vaan noudatti vain tuon toisen neuvoa, ja hän on syyllinen!
6. Oliko Jumalan tahto, että Iisak meni naimisiin? Miten hänelle saatiin vaimo?
6 Jumala ei ota vastuuta siitä, että neuvoisi meitä suoranaisesti menemään naimisiin ja joutuisi siten syylliseksi seurauksista. Meidän täytyy pitää mielessämme, että me emme ole Iisakkeja emmekä Rebekkoja. Iisak ei ratkaissut avioliittoaan. Hänen isänsä Aabraham teki sen ja lähetti asiamiehen eli puhemiehen hankkimaan vaimon Iisakille veljensä sukulaisperheestä. Oliko Jumalan tahto, että Iisak meni naimisiin? Oli, koska Aabrahamin siemen eli jälkeläinen oli tuleva Iisakin sukuhaarasta, joten Iisakin täytyi kasvattaa lapsi tai lapsia ja ottaa laillinen vaimo tätä varten. Mutta tämän vaimon piti olla hänen omia seemiläisiä sukulaisiaan. Iisak ei valinnut morsiantaan. Hän ei ollut koskaan nähnytkään häntä, ennen kuin puhemies esitti hänet Iisakille. Jotta puhemies olisi saanut selville tuntemattoman tytön, niin hän ehdotti Jumalalle erään merkin sillä kaivolla, missä hän kohtasi hänet. Jumala ilmaisi sen täyttämisellä, kuka valittava tyttö oli. Tyttö osoittautui Iisakin pikkuserkuksi.
7. Mikä raamatullinen menettelytapa on avoinna kristitylle, joka ei halua päättää omassa mielessään naimisiinmenoasiaa? Mitä Rebekan valinta kuvasi?
7 Mutta me emme ole nykyisin sellaisten avioliittojärjestelyjen alaisia läntisissä demokraattisissa maissa. Me emme ole Iisakkeja, joiden velvollisuus on mennä naimisiin ja kasvattaa lapsia jälkeläisten sukuhaaran säilyttämiseksi katkeamattomana, kunnes Kristus, Aabrahamin Luvattu Siemen, olisi tullut. Avioliitto on henkilökohtainen asia, mikä jokaisen kristityn täytyy itsensä ratkaista. Ei ole olemassa mitään Jumalan velvoitusta sen tekemiseen. Jollei hän halua ottaa vastuuta ratkaistakseen itse, mennäkö naimisiin, niin tehköön niinkuin tekivät raamatullisina aikoina ja antakoon vanhempainsa tai holhoojainsa ratkaista puolestaan. Jos he päättävät, että hänen tulee mennä naimisiin, niin etsikööt he sitten tytön hänelle, vaikkei hän olisi koskaan nähnytkään häntä aikaisemmin, ja tehkööt sopimuksen, mikä sitoo tytön häneen. Mutta sehän rajoittaa hänen vapauttaan saada itse etsiä tyttönsä! Hän ei pidä siitä. Ottakoon silloin oman vastuun ja ratkaiskoon, meneekö naimisiin, sekä valitkoon sen tytön, jonka haluaa. Se, että Jumala ohjasi vaimon hankkimisessa Iisakille, ei kuvannut sitä, miten Jumala valitsee morsiamen kullekin kristitylle, joka haluaa mennä naimisiin. Se on kuvaus siitä, kuinka Jumala valitsee morsiamen suurelle Yljälle, Pojalleen Jeesukselle Kristukselle, ja miten hän lähettää enkelinsä ja valitsee ne, joista tulee tämän morsianluokan jäseniä. – 1. Moos. 24:1–67.
8. Minkä nimenomaisen ilmoituksen Jumala antaa naimattomana olemisesta ja avioliitosta, ja mikä on Jumalan tahto naimisiin menevien suhteen?
8 Jumala ei käytä siis tahtoaan tässä ratkaisussa, paitsi että kristityn tulee mennä naimisiin ”Herrassa”, vaan antaa kunkin kristityn noudattaa täysin vapaasti tahtoaan tässä asiassa. Jumala vakuuttaa, että hän ei tee syntiä, jos menee naimisiin ”Herrassa”, mutta sanoo hänelle, mikä hänen osansa on, jos hän pysyy naimattomana, ja mikä siinä tapauksessa, että hän menee avioliittoon. Hänellä on vapaus pysyä naimattomana ja nauttia laajempia palvelusmahdollisuuksia sekä niitä erikoisetuja, joihin hänen naimattomuutensa tekee hänet sopivaksi. Hän on vapaa menemään naimisiinkin tekemättä siinä syntiä, nauttimaan avioliiton iloja, siunauksia ja etuja. Mutta hänen täytyy silloin luopua osaksi oman ruumiinsa valvonnasta ja odottaa ”ruumiillista vaivaa”. Hän ei tee syntiä noudattaessaan haluaan tässä tapauksessa. Mitä hän haluaa? Jumalan tahto on vain, että jos hän menee naimisiin, niin hänen täytyy rakastaa vaimoaan, pitää aviovuode saastuttamatonna, ollen tekemättä aviorikosta, ja kasvattaa lapsensa Jehovan kurissa ja arvovaltaisessa neuvossa sekä todistaa nuhteettomuutensa Jumalan edessä täyttämällä lupauksensa Jumalalle. – Ef. 5:22–33; Hepr. 13:4; Ef. 6:4.