Lukijain kysymyksiä
● Onko sopivaa viettää syntymäpäiviä tai käydä syntymäpäivillä? – F. K., Nevada.
Syntymäpäivien vietoilla on juurensa pakanauskonnoissa eikä raamatullista perustetta. Jotkut Raamatun selittäjät sanovat, että syntymäpäivien vietot voivat johtua ”sielun kuolemattomuuskäsityksestä”. Astrologit ja tähdistäkatsojat painottivat uhrien antamista jumalille joka vuosi, kun tähdet ja planeetat olivat samassa asennossa kuin silloin, kun henkilö syntyi. Egyptin jumaluustarustossa vietettiin ”jumalien syntymäpäiviä” määräpäivinä, ja Kiinan jumaluustarustossa uhrasivat ihmiset syntymäpäivänään erityisiä uhreja Shou Hsingille, pitkäikäisyyden jumalalle. Muinaiset anglosaksit viettivät ”Herra Kuun” – josta puhutaan Meninä Jesajan 65:11:nnessä – syntymäpäivää tekemällä kaakkuja, ”joita nimitettiin Nur-kaakuiksi eli Syntymäkaakuiksi”. Kynttilät ovat myöskin pakanallista alkuperää. – Katso Hislopin Molemmat Babylonit (engl.), sivv. 95, 191–196.
Kerrottuaan, että joulukuun 25. oli Nimrodin perinteellinen syntymäpäivä eikä Jeesuksen, uusi kirja Mitä uskonto on tehnyt ihmiskunnalle? (engl.) sanoo: ”Henkeytetyt Kirjoitukset eivät ilmoita Jeesuksen syntymäpäivää, eikä sillä ole väliäkään, sillä ei Jeesus eikä Jumala, hänen Isänsä, eivätkä henkeytetyt apostolit kehoittaneet meitä viettämään Jeesuksen syntymäpäivää. Ainoat syntymäpäivien vietot, mitkä Pyhät Kirjoitukset mainitsevat, ovat pakanoitten syntymäpäivät, Egyptin faraon ja Herodes Antipaan, joka teki syntymäpäivänsä huomattavaksi antamalla katkaista Johannes Kastajan pään. (1. Moos. 40:20; Matt. 14:6; Mark. 6:21) Kristuksen opetuslapset karttoivat ensimmäisellä vuosisadalla syntymäpäivien viettoa pitäen sitä pakanallisena, epäkristillisenä!”
On epäilemättä monta seikkaa, joita kristityt noudattavat nykyään ja joita pakanatkin noudattivat, mutta kun nämä tavat vajoavat väärään palvontaan vastoin Raamatun periaatetta, niin ne tulevat moitittaviksi. Syntymäpäivien vietto keskittää mielen luomukseen ja korottaa häntä antaen hänelle ja hänen syntymälleen asiaankuulumattoman tärkeyden. Roomalaisille 1:25 (Um) varoittaa niistä, jotka ”kunnioittivat luomusta ja suorittivat pyhää palvelusta hänelle pikemmin kuin Sille, joka loi”. Syntymäpäivien vietot voivat helposti saada tämän moitittavan piirteen. Jos kristityt haluavat tulla satunnaisesti yhteen hyödylliseen seurusteluun ja rentoutuakseen, niin heidän ei tarvitse odottaa sellaista päivää, mikä muistuttaa pakanauskonnosta. Jos he haluavat antaa veljelle lahjan, niin heidän ei tarvitse odottaa sen päivän vuosipäivää, jolloin hän on tullut tähän maailmaan, ikäänkuin se olisi niin muistettava tapaus. Jollei Jeesuksen syntymän ja sen vieton täsmällinen päivä ansainnut tuollaista huomiota, niin kenen sitten ansaitsee?
● Onko raamatullista puhua Jehovasta kaikkialla läsnäolevana? – Eräs Uudessa Seelannissa oleva lukija.
Ei ole Raamatun mukaista puhua Jumalasta kaikkialla olevana siinä merkityksessä kuin pakanat puhuvat, ikäänkuin hän olisi kaiken kyllästävä henki. Hänellä on valtaistuin taivaassa, ja Jeesus istui sen oikealla puolella noustuaan sinne, mutta hän voi tavoittaa minkä osan tahansa maailmankaikkeudestaan ja ulottaa voimansa sinne, ja hänen silmänsä tarkkailevat sinne tänne kautta koko maan, jotta hän osoittaisi voimansa niiden hyväksi, jotka ovat ehytsydämisiä. (2. Aikak. 16:9) Jos hän olisi kaikkialla läsnä, eivät Kirjoitukset sanoisi hänen tulevan maan päälle ja vierailevan siellä, sillä hän olisi jo silloin täällä.
● Kun 5. Mooseksen kirjan 22:5 sanoo, ettei naisen tule pitää miehen vaatetusta, niin merkitseekö se sitä, että naisten ei tule pitää housuja? – J. P., Pennsylvania.
5. Mooseksen kirjan 22:5 kuuluu: ”Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus [Jehovalle], sinun Jumalallesi.” Tätä kohtaa ei kirjoitettu varmastikaan sitä ajatellen, että kiellettäisiin nykyaikaisia naisia käyttämästä housuja. Miehet eivät käyttäneet housuja, kun se kirjoitettiin, vaan samantapaisia vaatteita, joita me pitäisimme naisten pukuina tänä aikana. Eräissä osissa Itämaita pitivät miehet tosiaan naisten pukujen kaltaisia viittoja ja naiset pyjamamaisia housuja, jotka olivat eri mallisia. Housujen tai maatiloilla käytettävien työhousujen pito ei ole siis kielletty tässä raamatunkohdassa, vaan se on henkilökohtainen asia. Naiset voivat noudattaa hyvää arvostelukykyä aikaan ja paikkaan katsoen ja sen suhteen, mikä on katsottava sopivaksi sillä paikkakunnalla, missä he asuvat. Eräissä paikoissa, joissa talvet ovat ankarampia, monet naiset käyttävät housuja tai hiihtopukuja tai joitakin senkaltaisia vaatteita, mitkä peittävät ja suojaavat heidän sääriään. Se ei ole raamatullisesti väärin.
Raamattu ei käsittele 5. Mooseksen kirjan 22:5:nnessä muoteja eikä esitä paheksumistaan niiden johdosta, vaan kieltää nähtävästi tässä toiseen sukupuoleen kuuluvaa ihmistä käyttämästä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan vaatteita pettääkseen, näyttääkseen toiselta sukupuolelta, kätkeäkseen tosiseikat. Miesten ei tule koettaa pukeutua petollisesti naisten tavoin kätkeäkseen sen tosiasian, että he ovat miehiä, eikä naisten pidä yrittää pukeutua miesten vaatteisiin salatakseen sen seikan, että he ovat naisia. Tarkemmin sanoen Raamattu näyttää antavan iskun sodomiasynnille. Oli häpeällistä leikata naisen tukka miehen tukan tavalla, ja oli häpeällistä antaa miehen tukan kasvaa niin pitkäksi kuin naisen. (1. Kor. 11:6, 14) Naisen ei tullut esiintyä miehenä pitämällä niin lyhyttä tukkaa kuin mies tai käyttämällä miehen vaatteita. Se saattoi antaa toisille aihetta luulla, että hän oli valmis luonnottomiin sukupuolitarkoituksiin. Samoin oli miehen laita. Jos mies piti pitkää tukkaa kuten nainen tai pukeutui naisen vaatteisiin, niin hän näytti varmasti naismaiselta, ja miehet saattoivat esittää luonnottomia sukupuolisuhteita. Tämä syvempi sodomiaan tähtäävä merkitys tekee siis tämän tavan kielletyksi eikä pelkkä vaatteitten muutto itsessään, ja se ansaitsee seuraavan ankaran tuomion: ”Sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus [Jehovalle], sinun Jumalallesi.”