Naimattomuuden lahja
KUN naimattomuudesta puhutaan lahjana, niin se näyttää monista hyvin oudolta. He eivät pysty käsittämään, miten kieltäytymistä siitä, mitä he pitävät elämän miellyttävimpiin nautintoihin kuuluvana (koska naimattomuus merkitsee kristityille siveyttä eli pidättyväisyyttä), voitaisiin sanoa lahjaksi. He ajattelevat avioliiton olevan lahja, mutta miten naimattomuutta voidaan sanoa siksi?
Sanoessamme naimattomuutta lahjaksi meillä ei ole sen pienempää valtuutta kuin viisain ja suurin ihminen, joka on koskaan elänyt, Jumalan Poika. Keskustellessaan eräässä tilaisuudessa opetuslastensa kanssa tästä asiasta hän sanoi: ”Eivät kaikki ihmiset tee tilaa tälle sanalle, vaan ainoastaan ne, joilla on se lahja. Sillä on eunukkeja, jotka syntyivät sellaisiksi äitinsä kohdusta, ja on eunukkeja, jotka ihmiset tekivät eunukeiksi, ja on eunukkeja, jotka ovat tehneet itsestään eunukkeja taivasten valtakunnan tähden. Tehköön se tilaa sille, joka voi tehdä sille tilaa.” – Matt. 19:11, 12, Um.
Miksi Jeesus sanoi naimattomuutta lahjaksi? Koska se on jotakin, mitä voidaan kehittää ja käyttää vaikuttavasti tosi palvonnan edistämiseksi maan päällä sekä asianomaisen omaksi onneksi, niinkuin muitakin Jumalan lahjoja. Että naimattomuusasemalla on eittämättömiä etuja kristitylle evankeliuminpalvelijalle, käy ilmi apostoli Paavalin sanoista: ”Tosiaankin, minä haluan teidän olevan vapaita huolesta. Naimaton mies on huolissaan Herran asioista, miten hän voisi saada Herran hyväksynnän. Mutta nainut mies on huolissaan maailman asioista, miten hän saisi vaimonsa hyväksynnän, ja hän on jakaantunut. Lisäksi on yksinäinen nainen ja neitsyt huolissaan Herran asioista, että hän voisi olla pyhä sekä ruumiiltaan että hengeltään. Nainut nainen on kuitenkin huolissaan maailman asioista, miten hän saisi miehensä hyväksymyksen. Mutta minä sanon tämän teidän henkilökohtaiseksi eduksenne enkä siksi, että heittäisin suopungin kaulaanne, vaan saadakseni teidät siihen, mikä on sopivaa ja mikä merkitsee alinomaista Herran palvelemista häiriöttä.” – 1. Kor. 7:32–35, Um.
Totisesti on kyky palvella Jehova Jumalaa jakamattomin mielin ja sydämin, kyky antaa hänen työlleen alituinen huomiomme ilman häiriötä, lahja ja sellainen lahja, mikä tulee arvioida suureksi. Niin, ”sekin, joka antaa neitsyytensä avioon, tekee hyvin, mutta se, joka ei anna sitä avioon, tekee paremmin” suurempien palvelusetujen ja vastaavasti suuremman onnellisuuden takia. – 1. Kor. 7:38, Um.
Huomaa toinenkin todistelu, mitä Paavali käyttää sen puolesta, että tekisimme tilaa naimattomuuden lahjalle elämässämme: ”Lisäksi sanon tämän, veljet; jäljellä oleva aika on vähentynyt.” (1. Kor. 7:29, Um) Koska aika oli vähentynyt, niin Jeremiaa käskettiin olemaan menemättä naimisiin. (Jer. 16:2) Eikö tämä todistelu ole erityisen voimakas meidän aikanamme?
TILAN TEKEMINEN TÄLLE LAHJALLE
Jotkut selittävät Jeesuksen sanojen merkitsevän sitä, ettei naimattomuuslahja ole jokaista varten eikä varsinkaan heitä varten. Mutta nämä yrittävät kumminkin lukea jotakin lisää Jeesuksen sanoista, jotakin, mitä hän ei sanonut. Hän osoitti, etteivät kaikki tehneet tilaa sille ja että ne, jotka tekivät tilaa tälle naimattomuuden lahjalle, olivat niitä, jotka ”ovat tehneet itsestään eunukkeja taivasten valtakunnan tähden”. Ne, jotka koettavat tehdä poikkeuksen, saattavat tehdä kysymyksen: Missä määrin he laiminlyövät Paavalin esimerkin noudattamisen ruumiinsa masentamisessa ja sen johtamisessa kuin orjaa? ”Sydän on petollinen ennen kaikkea muuta ja toivottoman sairas – kuka voi ymmärtää sitä?” – Jer. 17:9, Ak; 1. Kor. 7:29; 9:26, 27.
Miten joku tekee tilaa naimattomuuden lahjalle? Ennen kaikkea tekemällä lujan päätöksen mielessään, ettei anna perään millekään himolle, vaan säilyttää täyden elinvoimansa ja vapautensa avioliitosta palvellakseen paremmin Jehovaa. Tällainen päätös vahvistaa hänen itsehillintäänsä. Sitten hänen täytyy tehdä tilaa tälle lahjalle samoin kuin hän tekee tilaa elämässään muillekin lahjoille itsekieltäymyksen avulla, ottamalla aikaa ja tarmoa näiden lahjojen kehittämiseen.
Tehdäksemme tämän meidän täytyy upota Herran työhön niinkuin Paavalikin. Me emme saa sanoa: ’Minä toivon tai haluaisin omata naimattomuuden lahjan’, ja samalla heikentää toiveemme tai päätöksemme voimaa olemalla erikoisesti kiinnostunut johonkuhun toiseen sukupuoleen kuuluvaan ja kehittämällä läheistä ystävyyttä hänen kanssaan. Ei, meidän täytyy tavoitella tätä, mitä me haluamme, naimattomuuden lahjaa, ja meidän täytyy omaksua kaikki ne itsekieltäymykset ja seikat, joita vaaditaan voidaksemme iloita siitä. Meidän täytyy tehdä tilaa tälle lahjalle tulevaisuuden suunnitelmissamme.
Naimattomuus oli Paavalille toteutettavissa, ja hän pyrki siihen käytännöllisellä tavalla. (1. Kor. 9:5) Hän oli rehellinen itseään kohtaan, ja lahja annettiin hänelle senmukaisesti. Herra uskoi hänelle hänen lahjaansa silmälläpitäen niin paljon vastuuta, ettei hänellä ollut aikaa harkita avioliittoa. Hän ymmärsi, ettei hän yksinkertaisesti voisi täyttää vastuutaan, jos hänen olisi alituisesti huolehdittava vaimosta ja hoivattava häntä. Siksi hän sanoi myöskin, että jos naineet kristityt haluavat osallistua määrättyihin etuihin, niin heidän täytyy toimia siinä määrin ikäänkuin he eivät olisikaan naimisissa. Niin, heidänkin täytyy tehdä tilaa elämässään sellaisille lahjoille, joita he haluavat kehittää ja käyttää Jehovan ylistykseksi ja toisten siunaukseksi. – 1. Kor. 7:29–31.
Mutta olimmepa naineita tai naimattomia, niin käyttäkäämme omaamiamme lahjoja sen viisauden mukaan, minkä Jumala antaa meille Sanansa kautta ja meihin kohdistuvan menettelytapansa kautta. Omaksukaamme nöyrästi niitä palvelusetuja, joita meille annetaan, pannen käyttöön ne kyvyt ja taipumukset, mitä meillä on, luovuttamatta toisille niitä etuja ja tilaisuuksia, mitkä Jumala on antanut meille ja mitkä me itse voimme suorittaa sellaisella ilolla, jollaista emme ole tunteneet koskaan aikaisemmin. Osoittakoon kukin arvostusta niitä lahjoja kohtaan, mitkä Jumala on hänelle antanut, ja osoittautukoon siten arvolliseksi saamaan iankaikkisen elämän suuren lahjan.