Lukijain kysymyksiä
● Johanneksen 2:19 sanoo: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä’.” Osoittaako tämä, että Jeesuksella oli voima herättää itsensä kuolleista, niinkuin kolminaisuusopin kannattajat selittävät, ja todistaako se heidän sanansa mukaan, että Jeesus ja Jumala ovat sama persoona? – M. S., Oregon.
Meidän täytyy saattaa Jeesuksen sanat sopusointuun monien muitten raamatunpaikkojen kanssa, mitkä osoittavat selvästi, että Jumala ja Kristus ovat eri persoonia eivätkä tasavertaisia eikä yhteen sidottuja pyhän hengen ohella muodostaen yhden jumalan. Lukuisat raamatunkohdat osoittavat, ettei Jeesus herättänyt itseään kuolleista, vaan että Jehova Jumala, hänen Isänsä, herätti hänet. (Room. 8:11; 1. Kor. 15:15; Ef. 1:20) Miten voimme siis johdonmukaisesti katsella Johanneksen 2:19:ää?
Täytyy tutkia tekstiyhteyttä. Jakeet 13–18 osoittavat, että Jeesus oli puhdistanut Jerusalemin kirjaimellisen temppelin ja sen johdosta olivat juutalaiset tehneet hänelle tämän kysymyksen: ”Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?” Silloin Jeesus sanoi heille (19. jae) sen merkin, mikä on kysymyksemme pohjana. Jakeet 20–22 jatkavat: ”Niin juutalaiset sanoivat: ’Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?’ Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut.”
Tämä tekstiyhteys osoittaa, ettei Jeesus puhunut liharuumiistaan, vaan ”hän puhui ruumiinsa temppelistä”. Jeesuksen Jerusalemissa puhdistama temppeli ei edustanut yksistään Jeesusta, vaan myöskin hänen ruumiinjäseniään, joiden pää hän on. Samoin kuin kirjaimellinen temppeli ei ollut tehty yhdestä kivestä, vaan monista, niin hänen ”ruumiinsa temppelikin” muodostuu monista elävistä kivistä Jeesuksen ollessa peruskulmakivi: ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” (1. Piet. 2:4–7) Kun juutalaiset uskonnoitsijat hylkäsivät Kristuksen, elävän kiven, ja mursivat hänet kuolemassa kidutuspaalussa, niin Jehova Jumala herätti hänet kolmantena päivänä sen jälkeen silloin valmisteilla olevan elävistä kivistä muodostettavan temppelin pääkulmakiveksi. Hän ilmestyi heti opetuslapsilleen ja nosti heidät heidän alakuloisuudestaan, rakensi heidät henkisesti, niin että he saattoivat ”uhrata hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle mieluisia”. Pietari osoittaa, että tämä hänen ”ruumiinsa temppelin” rakentaminen alkoi silloin ja jatkui sitä seuraavat vuodet, käyttämällä nykyaikaa sanoessaan vuosia sen jälkeen, että Kristuksen seuraajat ’rakentuvat hengelliseksi huoneeksi’.
Meidän täytyy palata nyt tämä laajentunut asiain näkemys mielessämme tarkastelemaan Jeesuksen sanoja: ”Minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Me olemme nähneet, miten hän alkoi kiinnittää huomiota elävistä kivistä muodostettavan temppelin rakentamiseen, minkä piti tapahtua hänen ylösnoustuaan kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. Kuitenkin voitaisiin väittää ponnekkaasti, että koska Jeesus oli oleva pääkulmakivi ja koska hän oli esikoinen kuolleistanousseista, ensimmäinen, joka piti käyttää hengellisen huoneen eli temppelin rakentamiseen, niin me emme voi jättää häntä kokonaan pois rakennustyöstä emmekä soveltaa sitä koskevia lausuntoja yksinomaan hänen seuraajiinsa. Kuitenkaan emme voi sanoa Jeesuksen herättäneen itseään, koska hän oli kuollut, eikä kolminaisuusoppia, minkä niin monet raamatunkohdat todistavat vääräksi, voida käyttää perusteena, minkä pohjalta voitaisiin sanoa hänen olleen kuolleena ainoastaan Kristuksena, mutta elossa Jumalana, jolloin hän olisi siis Jumalana voinut herättää itsensä Kristuksena. Lisäksi, kuten olemme aikaisemmin huomanneet, jae 22 sanoo nimenomaan, että ”hänet herätettiin kuolleista” (Um) eikä, että hän herätti itsensä. Onko näin ollen mitään keinoa, minkä avulla me voisimme ymmärtää ja saattaa sopusointuun järkevällä tavalla Jeesuksen lausunnon, että ”minä pystytän sen kolmessa päivässä”, niin että se käsittää sekä hänen oman ylösnousemuksensa pääkulmakivenä että hänen seuraajiensa rakentamisen elävinä kivinä?
Tällainen järkevä selitys näyttää olevankin olemassa. Kun Jeesus sanoi: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä”, niin hän ei ennustanut, että hän herättäisi itsensä, vaan että Jumalan temppeli alkaisi kohota kolme päivää sen jälkeen, kun hänen vihollisensa olisivat murtaneet hänet kuolemassa, ja että tämä kohoaminen alkaisi hänestä, joka on sen pääjäsen. Meillä on esimerkkejä tästä sanojen ennustavasta käytöstä Raamatussa, kun joku sanoo tekevänsä jotakin, vaikka hän ei todellisuudessa tee sitä lainkaan. Se toteutuu ainoastaan hänen toimintansa seurauksena.
Esimerkiksi Jesajan 6:9, 10, missä Jehova ilmestyy Jesajalle ja sanoo: ”Mene ja sano tälle kansalle.” Ja mitä hän sanoo sen jälkeen? Hän sanoo: ”Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.” Jumala ei tarkoittanut, että Jesaja menisi todellisuudessa paaduttamaan ihmisten sydämiä ja sulkemaan heidän korviaan ja sokaisemaan heidän silmiään ehkäistäkseen kaiken katumuksen, vaan hän ennusti, että sillä sanomalla, mitä Jesaja käskettiin menemään kertomaan kansalle, olisi sellainen vaikutus, että ihmiset itse osoittaisivat omaavansa suljetut silmät ja kuulemattomat korvat ja paatuneet sydämet, niin että he eivät kadu eivätkä käänny Jehovan puoleen saamaan parannusta hengellisesti.
Samanlainen kielenkäyttö on Hesekielin 43:3:nnessa, missä Hesekiel näkee näyn siitä, kuinka Jehova tulee temppeliin, ja missä sanotaan sen olleen ”samanlainen kuin se näky, jonka olin nähnyt tullessani hävittämään kaupunkia”. Mutta Hesekiel ei tullut hävittämään Jerusalemia, hän tuli vain ennustamaan, että babylonialaiset hävittävät kaupungin. Hän puhui kuitenkin kuin hän itse tekisi sen, kuten näemme. Jeesus voi puhua siis samassa ennustavassa merkityksessä aivan kuin hän aikoisi herättää itsensä, vaikka Jehova Jumala olikin herättävä hänet todellisuudessa.
Sitten on vielä se ristiriitainen kohta, missä sanotaan Jehovan paaduttaneen faraon sydämen. Hän sanoi: ”Minä paadutan faraon sydämen ja teen monta tunnustekoa ja ihmettä Egyptin maassa. Ja farao ei kuule teitä.” (2. Moos. 7:3, 4) Jehova ei paaduttanut kuitenkaan faraon sydäntä, vaan hän ennusti, että faraon sydän paatuu siitä sanomasta, mikä lähetetään hänelle Mooseksen ja Aaronin välityksellä, ja että Jumalan armon yhä uudistettu osoittaminen hänelle ei pehmitä häntä, vaan saa hänen sydämensä yhä kovemmaksi. Ei ole tavatonta, että jumalattomat ihmiset selittävät Jehovan pitkämielisyyden heikkouden merkiksi ja tulevat siten vain itsepäisemmiksi pahoilla teillään ajatellen, ettei tilinteon päivä tule koskaan. Saarnaajan 8:11 osoittaa tämän: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.”
On joukko toisiakin Raamatun todistuksia, joissa puhutaan jonkun tekevän jotakin, vaikka hän ei teekään sitä todellisuudessa, vaan ainoastaan ennustaa sen tai se on vain seuraus jostakin hänen teostaan. Näin on myös Johanneksen 2:19:nnessä. Jeesuksen sanat, ”minä pystytän sen kolmessa päivässä”, ennustivat vain, että temppeli kohotetaan kolmantena päivänä hänen kuoltuaan kidutuspaalussa, ja Jehova Jumala suoritti temppelin kohottamisen herättämällä ensiksi sen pääjäsenen, Herran Jeesuksen Kristuksen, ja siitä, tuosta kolmannesta päivästä, lähtien on Jumala käyttänyt häntä kaikkien toisten temppeliluokkaan kuuluvien jäsenten herättämisessä. (Sak. 6:12) Juutalaiset mursivat siis roomalaisen sotaväen välityksellä Jumalan hengellisen temppelin pää- ja alkujäsenen, mutta Jehova herätti hänet kolmantena päivänä henkiluomuksena ja hengellisen temppelin pääkulmakivenä.
● Jeesus sanoi: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa.” Merkitseekö tämä sitä, että meidän ei pidä kristittyinä käyttää aikaa mennäksemme hautajaisiin? – L. S., Saksa.
Matteuksen 8:21, 22:sessa oleva kertomus kuuluu: ”Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ’Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni’. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa’.” Nämä sanat eivät sodi sitä vastaan, että joku käy hautajaisissa. Tämä tässä puhuteltu mies oli sanonut Jeesukselle, että hän halusi mennä hautaamaan isänsä, mutta se ei merkinnyt sitä, että tuon miehen isä olisi ollut jo kuollut, sillä jos hänen isänsä olisi ollut kuollut sillä hetkellä, niin tuo mies olisi ollut siellä hänen paariensa ääressä eikä kuuntelemassa Jeesusta. Tuo mies tarkoitti sen sijaan sitä, että hänen isänsä oli vanha ja kuolisi ennemmin tai myöhemmin, ja niin hän halusi lykätä Jeesuksen seuraamisen siksi, kunnes hän olisi huolehtinut isästään tämän kuolemaan asti ja voisi saada kuolevan isänsä siunauksen ja sitten täyttää isänsä toiveen, että hänen poikansa olisi kuolinvuoteen ääressä sulkemassa hänen silmänsä hurskaasti kuoleman tapahduttua. Tämä olisi viivyttänyt epämääräiseen aikaan tuon miehen mahdollisuutta seurata Jeesusta, ja siksi Jeesus käski hänen antaa kuolleitten haudata kuolleensa. Tuon miehen sukulaiset eivät ilmeisestikään seuranneet Jeesusta elämän tiellä, joten he olivat kuolleita hengellisesti, ja heidät voitiin jättää hautaamaan miehen isä, kun tämä kuolisi. Mutta kun Jumalalle antautuneilla kristityillä, jotka ovat elämän tiellä ja pääsevät maailman tuomion alaisuudesta, on sattunut kuolema perheessään ja kun he ovat pitäneet hautajaiset, niin voitko sinä sanoa oikeutetusti tätä tapaukseksi, missä (hengellisesti) ”kuolleet” hautaisivat kuolleensa? Et. Tuossa raamatunpaikassa mainittu mies halusi mennä kotiin hautaamaan isäänsä eikä antamaan todistusta hautauspuheessa.
Mutta Jumalalle antautuneet kristityt järjestävät todistuksen antamisen totuudesta hautajaisissa. Näin käytetään tilaisuutta hyväksi. Jeesus meni Jairuksen kotiin, missä vietettiin Jairuksen kuolleen tyttären hautajaisia, ja herätti tytön. Hän lähestyi myöskin Nainin lesken kuolleen pojan hautajaissaattuetta ja herätti pojan kuolemasta. Pietari meni Dorkaan hautajaisiin Joppeen, missä hän herätti hänet kuolleista. (Mark. 5:22–24, 35–42; Luuk. 7:11–15; 8:41, 42, 49–55; Apt. 9:36–41) Nämä hautajaistilaisuudet tarjosivat suurenmoiset mahdollisuudet todistaa Valtakunnasta ja Messiaasta, ja monet Jehovan todistajat käyttävätkin nykyään hautajaisia juuri sitä varten, joten hautauspuheen pitäjä ja toiset hautajaisissa läsnäolevat veljet antavat laajaperäistä todistusta.
Entä mitä on sanottava sellaisissa hautajaisissa käymisestä, joissa johonkin monista vääristä uskonnoista kuuluva pappi johtaa toimituksia? Me emme suosittele sellaista yleiseksi tavaksi, koska se olisi hyvin epäviisasta. Mutta saattaa olla olosuhteita, joissa totuudessa olevat haluaisivat olla läsnä tällaisissa hautajaisissa, ja he voivat tehdä siten ilman moitetta. Läheiset sukulaiset, jotka määräämisvaltansa ulkopuolella olevista syistä tuntevat olevansa velvolliset menemään jonkin väärän uskonnon kirkkorakennukseen katsomaan rakkaittensa hautausta, menevät sinne nähdäkseen hautajaiset ja kenties lohduttaakseen toisia läsnäolevia. He eivät mene sinne osallistumaan väärään palvontaan, jos he ovat totuudessa. Asianlaita on sama kuin apostoli Paavalin aikanakin siinä tapauksessa, missä eräs mies meni epäjumalan temppeliin saadakseen jotakin syötävää. Hän meni sinne saadakseen ruokaa, mutta ei palvomaan. (1. Kor. 8:7–10) Jonkun toisen veljen omatunto ei ole kyllin luja, niin että se sallisi hänen tehdä tätä, ja hänen heikko omatuntonsa loukkaantuisi, jos hän näkisi tämän kristityn veljen tuollaisessa paikassa vain aterioimassa. Vaikka me emme siis suosittelekaan menemistä pappien johtamiin hautajaisiin, niin meidän oikeutenamme ei ole arvostella eikä tuomita, vaan me annamme Jumalan tuomita veljemme, joka omantuntonsa mukaan saattaa tuntea olevansa velvollinen olemaan läsnä papin toimittamissa menoissa.