Raamattuun uskomisen perusteet

”Sinun sanasi on totuus.” – Joh. 17:17.

1. Miten fundamentalisti hävittää uskon Raamattuun?

KRISTIKUNNAN papit jakautuvat kahteen pääluokkaan: fundamentalisteihin ja modernisteihin eli suurkriitikkoihin. Heillä on eri ajatukset Raamatusta. Fundamentalisti ottaa sen kokonaan kirjaimellisesti, suurkriitikko erittelee sen kauttaaltaan. Fundamentalisti saastuttaa sen pakanuudella opettamalla sellaisia oppeja kuin kolminaisuus, iankaikkinen vaiva, kiirastuli ja muut uskomukset, joita pakanat opettivat kauan ennen Kristusta. Kun luopiokristillisyys tuli katoliseksi eli yleiseksi neljänneltä vuosisadalta lähtien, niin se omaksui pakanallisia oppeja vedotakseen pakanoihin ja kääntääkseen heidät nimikristillisyyteen. Yrittäessään hyödyttömästi välttää ristiriitaa Jumalan Sanan kanssa fundamentalistipapit vääristelevät eräitä raamatunkohtia saadakseen ne sopimaan pakanallisiin oppeihinsa, kuten Pietari sanoi: ”Jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.” (Matt. 15:6–9; 2. Piet. 3:16) Vaikka fundamentalistit väittävätkin rakentavansa Raamatun totuudelle, niin he perustavat kuitenkin uskonsa pakanallisille taruille. Heidän Jumalasta ja Kristuksesta opettamansa vääristelyt saavat monet kääntymään pois Raamatusta. He antautuvat siten aseiksi, joilla hävitetään usko Jumalaan ja hänen Sanaansa.

2, 3. Millaisen asenteen suurkriitikko ottaa Raamattuun nähden?

² Paavali varoitti ”ihmisten perimätiedon mukaisesta filosofiasta ja tyhjästä petoksesta” ja sanoi, että hänen jälkeensä oli nouseva ahdistavia susia, jotka hävittävät Jumalan laumaa. Jeesus varoitti, että nämä raatelevat sudet tulevat lampaan verhossa. (Matt. 7:15; Apt. 20:29; Kol. 2:8, Um) He tulevat nyt pappien kouluista ja naamioituvat jumaluusopillisen seminaarin lampaannahan taakse näyttääkseen Jumalan arvovaltaisilta palvelijoilta. Mutta ovatpa he fundamentalisteja tai modernisteja, niin he hävittävät uskon eivätkä rakenna sitä. Nykyaikainen suurkriitikko tekee tämän sanomalla, että Raamattu on ainoastaan satua ja tarua, ettei se ole historiallisesti tarkkaa, että suuri osa siitä on mielikuvitusta ja tahallista petosta. Huomaa todistukseksi seuraava lainaus erään tällaisen suurkriitikon kynästä:

³ ”Raamatun kirjojen tekijöillä ja kokoojilla oli usein edessään joukko perimätietoja, taruja ja kirjoituksia, ja he julkaisivat näitä omaa tarkoitustaan varten, mikä ei ollut pääasiallisesti historiallisen tiedon esittäminen, vaan Jumalan sanoman julistaminen aikalaisilleen näiden menneitten kansojen muistelmien kautta. He käyttivät ajalleen tavallisia kirjallisia tehokeinoja, kuten sellaisten katsantokantojen esittämistä suoraan henkilöittensä huulilta lähteneenä puheena, joita heidän sanottiin kannattaneen, tai koko kirjankin kirjoittamista jonkun menneen ajan kunnioitetun henkilön nimessä. Daniel ja Pietarin toinen kirje ovat esimerkkejä tästä menettelystä.” Tämä kriitikko lisää, että sillä ei ole merkitystä, vaikka ”kirjoitus ei esitäkään täsmällistä kertomusta nykyisestä historiallisesta näkökulmasta katsottuna”.a

ARKEOLOGIA TUKEE RAAMATTUA

4. Mitä todistelua käytettiin kerran sitä vastaan, että Mooses toimi kirjoittajana, ja miksi valistuneet kriitikot eivät käytä sitä enää?

⁴ Samoin kuin kehitysoppia kannattavien tiedemiesten, niin on suurkriitikkojenkin täytynyt peräytyä aikaisemmista asemistaan tiedon, varsinkin arkeologien kaivauksien välityksellä saaman tiedon, edistyessä. Suurkriitikkopilkkaajat kielsivät yhdeksännellätoista vuosisadalla äänekkäästi Raamatun kannan, että Mooses kirjoitti sen viisi ensimmäistä kirjaa, ja yhtenä heidän vastaväitteenään oli, että kirjoitustaito oli tuntematon Mooseksen aikana. Kun heidän piti antaa myöten tässä kohdassa, niin he tekivät sen vastahakoisesti ja sanoivat omavaltaisesti, että vaikka kirjoitustaito olisikin ollut tunnettu, niin sitä ei käytetty laajalti eikä Mooses tuntenut sitä taitoa. Mutta lisälöydöt tekivät suurkriitikkojen paon täydelliseksi. Nyt on tunnustettu tosiasia, että kirjoittaminen oli laajallelevinnyt Aabrahamin aikana, että sitä eivät käyttäneet ainoastaan aikuiset, vaan myöskin lapset, joiden tekstikirjoja on löydetty. Kirjoittaminen oli tunnettu ennen Nooan vedenpaisumusta. Kirjoitusta sisältäviä savitauluja on olemassa neljänneltä vuosituhannelta ennen Kristusta, ja ne ulottuvat näin ollen Aadamin elinpäiviin asti. Arkeologia ilmaisee, että jopa Aadamkin kirjoitti ja että hän yhdessä toisten henkilöitten, sellaisten kuin Nooan, Seemin, Iisakin ja Jaakobin, kanssa varasi kirjoitettuja muistiinpanoja, joista Mooses kokosi 1. Mooseksen kirjan aina 37. luvun 2. jakeeseen saakka.b

5. Mitä tosiasiat osoittavat luomis- ja vedenpaisumuskertomuksista ja yksi- sekä monijumalaisuudesta?

⁵ Aadamia käytettiin kirjoittamaan luomiskertomus, ja Nooa ja hänen kolme poikaansa kirjoittivat koko maapallon käsittävästä vedenpaisumuksesta, jonka aikana he säilyivät hengissä arkissa. Tämä on ristiriidassa suurkriitikkojen väitteen kanssa, että Mooses vain puhdisti monet erilaiset luomis- ja vedenpaisumuskertomukset, joita kierteli laajalti pakanain joukossa. Arkeologiset löydöt ilmaisevat, että Mooses osoitti kirjoitustyylillään lainanneensa Aadamin luomiskertomuksesta tekemistä muistiinpanoista ja Nooan ja hänen poikiensa vedenpaisumuskertomuksesta tekemistä muistiinpanoista. Suurkriitikon väitös on tässä samanlainen kuin hänen asenteensa yksijumalaisuuteen ja monijumalaisuuteenkin nähden. Hän sanoo monijumalaisuuden olleen ensin ja sitten heprealaisten kehittäneen yksijumalaisuuden puhdistusmenetelmin. Arkeologia osoittaa tämän vääräksi. Sumerilaiset ovat melkein vanhin kansa, minkä arkeologia tuntee, ja heillä oli sivistysaikansa lopussa 5 000 jumalaa käsittävä temppelinsä. Mutta kun tunkeudutaan heidän menneisyyteensä, niin tämä luku vähenee, sillä heillä oli varhemmin ainoastaan 750 jumalaa. Yhä syvemmälle meneminen vie meidät siihen aikaan, jolloin oli vain yksi jumala, Taivaan Jumala, josta sumerilaisten 5 000 jumalaa käsittävä kokoelma sai alkunsa.c Kun yksijumalaisuus turmeltui monijumalaisuudeksi, niin alkuperäiset kertomuksetkin turmeltiin soveltumaan väärien jumalien moninaisuuteen. Raamatun kertomus luomisesta ja vedenpaisumuksesta levisi suusanallisesti ja uusien kirjoitusten välityksellä ihmisten muuttaessa paikasta toiseen, ja siihen sekoittui muunnelmia ja vääristelyjä. Tarinat eivät puhdistu toistamisella, vaan muuttuvat suuresti, kun toisia kohtia liioitellaan, toisia pelkistetään ja toisia taas väännellään. Raamattu sisältää oikeat, alkuperäiset kertomukset ja osoittaa yksijumalaisuuden vallinneen ensiksi. Sitten seurasivat monijumalaisuus ja turmeltuneet kertomukset. Arkeologia tukee tätä kantaa suurkriitikoista huolimatta.

6. Miten arkeologia on antanut jotain ulkopuolista tukea Baabelin tornia koskevalle Raamatun kertomukselle?

⁶ Baabelin tornia koskevaa kertomusta on pilkattu kovasti. (1. Moos. 11:1–9) Kuitenkin ovat arkeologit löytäneet Mesopotamiasta joukon temppelintornien jätteitä, joista erään monet Raamatun oppineet uskovat olleen Baabelin torni. Me luemme tämän rakennuspaikan ennallistuskuvan alta: ”Babylonin ja Baabelin tornin ennallistus. Torni . . . aloitettiin kolmannella vuosituhannella eKr., mutta ei valmistunut ennenkuin Nebukadnessarin hallituksen aikana.”d George Smith, British Museumin henkilökunnan jäsen, kääntää kirjassaan Chaldean Account of Genesis eräässä muinaisjätteessä olevan kirjoituksen, joka kertoo erään Babylonin temppelin tornin tehosta, näin: ”Tämän temppelin rakentaminen loukkasi jumalia. He kaatoivat eräänä yönä sen, mitä oli rakennettu. He hajoittivat heidät ympäri ja muuttivat oudoksi heidän puheensa. He estivät edistymisen.” Joseph Free huomauttaa tästä: ”Tämä kertomus saattaa olla myöhempi muistitieto siitä, mitä tapahtui todellisuudessa, kun Jumala laskeutui Baabelin tornin rakentamisaikaan alas ja hajoitti ihmiset ylt’ympäri sekoittaen heidän kielensä.” – Archaeology and Bible History, sivu 46.

7. Miten Raamatun paikkansapitävyys ilmenee pakanakuninkaitten suhteen?

⁷ Eräs huomattava todistus Raamatun kertomuksen historiallisesta paikkansapitävyydestä koskee Israelin ja Juudan hallitsijoitten ohella olleita 47 hallitsijaa. Ne mainitaan Raamatussa, mutta heidän nimensä puuttuvat maallisesta historiasta. ”Tästä syystä ovat ’suurkritiikin’ oppineet johtajat lykänneet nämä 47 hallitsijaa tarun maailmaan. Heidät ryhmiteltiin ’Vanhan Testamentin tarinoitten ja kansantiedon’ joukkoon, joiden tämä koulukunta opetti erehtyen olevan eräs sen tekstin perusheikkouksista. Sitten alkoivat nämä kiistetyt hallitsijat toinen toisensa perään nousta kuolleista arkeologisessa ylösnousemuksessa. Eräissä tapauksissa paljastettiin hautakumpu, toisissa aikakirjataulukko, rajamerkki tai suuri rakennus, mihin hallitsijan nimi oli kaiverrettu. Nyt on kaikki näistä 47 tarunomaiseksi luullusta hallitsijasta siirretty ’taruston’ maailmasta vahvistetun historian hyväksyttyihin luetteloihin.” – Toht. Harry Rimmerin Dead Men Tell Tales, sivu 22.

8. Miten Mooses osoittautui luotettavaksi historioitsijana, kun Herodotos oli ristiriidassa hänen kanssaan?

⁸ Jälleen Raamatun paikkansapitävyys todistettiin, kun syntyi ristiriitaa Mooseksen ja kuuluisan kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen välillä, jota sanotaan yleensä ”historian isäksi”. Herodotos eli viidennellä vuosisadalla ennen Kristusta ja kirjoitti, etteivät egyptiläiset kasvattaneet rypäleitä eivätkä juoneet viiniä. Mooses oli kirjoittanut toista tuhatta vuotta aikaisemmin eräästä juomanlaskijasta, jonka tuli huolehtia faraon pöydälle tuotavasta viinistä. (1. Moos. 40:9–13) Kriitikot hyväksyivät menettelytapansa mukaisesti Herodotoksen arvovaltaiseksi asiantuntijakseen ja hylkäsivät Raamatun kertomuksen erheellisenä. Mutta nyt ovat arkeologit löytäneet muinaisten egyptiläisten hautoja koristavista seinämaalauksista eräitä, mitkä kuvaavat egyptiläisiä hoitamassa viiniköynnöksiään, kokoamassa viinirypäleitä, puristamassa niiden mehua ja varastoimassa sitä kivi- tai saviruukkuihin ja nahkapulloihin. Osa tuosta mehusta juotiin epäilemättä käymättömässä tilassa, mutta eräs seinämaalaus kuvasi egyptiläistä huvittelutilaisuutta, minkä lopussa orjien näytetään auttavan päihtyneitä isäntiään kotiin, ja eräs mässäilijä esitetään tajuttomana humalassa pöydän alla.e

9. Mikä äskeinen tapahtuma on kiinnostava Israelin suorittaman Jordanin ylimenon valossa?

⁹ Jätämme Egyptin näyttämöt ja siirrymme siihen aikaan, jolloin Israel meni Kanaanin maahan ja jolloin tulemme Jerikon muurien ihmeelliseen kukistumiseen ja heprealaisten suorittamaan kaupungin valloittamiseen Joosuan johdolla. Kun ei ollut saatavissa mitään arkeologisia vahvistuksia Raamatun kertomukselle, niin sen historiallisuudesta kiisteltiin vilkkaasti. Tämä ei ole enää mahdollista. Raamattu kertoo, että kun israelilaiset menivät Jordanin poikki, niin tuon virran vedet pysähtyivät juoksemasta kokoontuen ja kasaantuen jonkin aikaa määrättyyn paikkaan salliakseen israelilaisten kulkea tulvivan Jordanin yli kuivin jaloin. (Joos. 3:14–17; 4:18) Tämä Jordanin vesien pysähtyminen oli ihme, mutta nämä vedet ovat pysähtyneet sen jälkeen luonnollisistakin syistä. Ne pysähtyivät tulvan vallitessa kuudeksitoista tunniksi, kun korkean länsitörmän maanvieremä katkaisi veden virtaamisen v. 1267 jKr. Vuosisatoja myöhemmin, 1927, patosi samanlainen maanvieremä tuon virran 21 tunniksi. Ihmiset kulkivat silloin edestakaisin joen yli vapaasti jalkaisin. Nämä kaksi virran tukkeutumaa sattuivat ohimennen sanoen samassa paikassa, missä Jordanin vedet pysähtyivät Joosuan aikanakin.f

10. Miten arkeologia on vahvistanut Raamatun kertomuksen Jerikon kukistumisesta?

¹⁰ Mitä itseensä Jerikoon tulee, niin Raamatun kertomus osoittaa, että muurien piti kaatua, mutta ei ilmeisestikään joka paikasta, sillä muurissa olevan Raahabin huoneen piti säilyä turvapaikkana hänelle ja hänen perheelleen. Kaupunki oli kirouksen alainen, eikä sitä saanut ryöstää, vaan se oli poltettava. Joosua lausui kirouksen jokaiselle, joka rakentaisi uudelleen sen. (Joos. 2:15; 6:5, 17, 18, 20, 22–24, 26) Kaikki nämä seikat täyttyivät Raamatun kertomuksen mukaan kaupungin hävityksessä. Vahvistaako arkeologia sen? Vahvistaa. Professori Garstang alkoi suorittaa kaivauksia Jerikossa v. 1930. Hän havaitsi, että kaupunkia ympäröinyt kaksoismuuri oli kaatunut pitkin rinnettä kuin maanjäristyksen tai jonkin näkymättömän käden kukistamana. Taloja oli rakennettu kahden muurin huippujen yli asetetuille palkeille, ja eräässä paikassa oli osa muurista vieläkin pystyssä, ja se on saattanut olla Raahabin talon kohta, mikä säilyi tuossa Raamatun mainitsemassa tuhossa. Kaivajat löysivät todistuksia valtavasta tulipalostakin. Kaupunki oli poltettu. Tämä ei ole tavatonta sellaisissa tapauksissa, mutta tämä ei ollut myöskään tavallinen palo, koska tuhkakerros oli tavattoman paksu, ja näytti siltä, että kaikki saatavissa oleva polttoaine oli koottu perusteellisen tuhon aikaansaamiseksi. Kaupunkia ei ollut ryöstetty, sillä taateli-, ohra-, kaura-, oliivi- ym. ravintoainevarastoja löydettiin liekkien hiillyttäminä. Arkeologit arvelevat lisäksi, ettei kaupunkia ole myöskään rakennettu uudelleen sanottavasti ennenkuin viisisataa vuotta myöhemmin.g Tämä olisi noin kuningas Ahabin aikoina, jolloin Raamattu kertookin sen tulleen uudelleenrakennetuksi. – 1. Kun. 16:33, 34.

DANIELIIN KOHDISTETUT HYÖKKÄYKSET KUMOTAAN

11. a) Miten suurkriitikot katselevat Danielin kirjaa ja miksi? b) Miten heidän nähdään olevan epäjohdonmukaisia?

¹¹ Kolmannessa kappaleessa esitimme suurkritiikin lausunnon, että Danielin kirja on väärennys. Tämä on yleensä suurkriitikkojen mielipide. He sanovat, että Daniel ei kirjoittanut tuota kirjaa kuudennella vuosisadalla ennen Kristusta, niinkuin Raamattu sanoo, vaan että sen kirjoitti noin v. 165 eKr. joku tuntematon henkilö, joka käytti vain Danielin nimeä antaakseen pontta kirjoituksilleen. He tekevät näin mm. siitä syystä, että he ajattelevat Danielin lausuntojen hävityksen kauhistuksesta perustuvan Antiokhos Epifaneen v. 168 eKr. suorittamaan temppelin häväistykseen. (Dan. 9:27; 11:31; 12:11) He määräävät tahallaan tuon ennustuksen kirjoittamisen tapahtuneeksi sen jälkeen, mitä he pitävät sen täyttymyksenä, koska eivät usko ennustusvoimaan. ”Kriitikot käsittelivät ennaltaesitystä uskomattomana, ja siksi he perustivat työnsä sille otaksumalle, että ennustukset oli kirjoitettu sen jälkeen, kun ennustetut tapahtumat olivat jo toteutuneet.”h On ilmeistä, että Danielin ennustus ”hävityksen kauhistuksesta” ei täyttynyt v. 168 eKr., sillä Jeesuksen mainitessa sen kaksisataa vuotta myöhemmin sen täyttymys oli vielä tulevaisuudessa. Suurkriitikkojen pitäisi asettaa tuon kirjan laatiminen Jeesuksen ajan jälkeen ja vielä siitäkin tuonnemma, sillä jos he haluavat olla johdonmukaisia, niin heidän pitäisi sanoa tuo kirja kirjoitetuksi jälkeen 1914:n, sillä silloinhan alkoi Kristuksen toinen läsnäolo näkymättömänä, ja hän puhui tästä kauhistuksesta eräänä toisen läsnäolonsa näkyvänä merkkinä! (Matt. 24:15) Miten epätieteellistä onkaan suurkriitikkojen typeryys!

12. Mitä kahta suurkriitikkojen kerran taruina pitämää tapahtumaa kaivaukset tukevat nykyään?

¹² Toinen Danielin kirjaan kohdistettu vastalause on, että eräät sen esitykset ovat pelkkää tarua. He viittaavat tuliseen pätsiin heitettyä kolmea heprealaista nuorukaista koskevaan kertomukseen ja sanovat, ettei sellaista tapahtunut. Mutta Babylonin kaivajat löysivät ensiksi tiiliuuniksi luulemansa laitoksen, ennenkuin he lukivat sen pohjassa olevan kirjoituksen: ”Tämä on se polttopaikka, missä Kaldean jumalia häväisseet miehet kuolivat tulessa.”i Pilkkaajat nauravat myöskin Danielin jalopeurain luolassa esittävälle kertomukselle sanoen, että ei ole mitään todisteita senkaltaisen rangaistuksen käyttämisestä. Pelkkä kykenemättömyys vahvistaa jotakin ei tuomitse sitä vääräksi. Mutta tässä tapauksessa tulikin jonkinlainen vahvistus, sillä kaivajat paljastivat syvän kuilun, missä oli seuraava kirjoitus: ”Teloituspaikka, missä kuninkaan suututtaneet miehet kuolivat petojen repiminä.”j Me emme sano, että tämä kuilu ja tämä uuni olisivat juuri Raamatun mainitsemat, vaan että ne osoittavat sellaisia olleen olemassa.

13, 14. Mitkä Belsassaria ja Nabunaidia koskevat ja aikaisempia väitteitä vaientavat seikat tunnetaan nyt?

¹³ Kriitikot näkevät myös paljon vaivaa käsitellessään kohtaa, jossa Daniel mainitsi Belsassarin Babylonian kuninkaaksi. Maallinen historia osoitti Nabunaidin olleen viimeinen Babylonian kuningas eikä tiennyt mitään kenestäkään Belsassarista. Suurkriitikot väittävät näin ollen tämän olevan lisätodistuksena siitä, että Danielin kirja kirjoitettiin vuosisatoja Danielin ajan jälkeen ja että se selittää, miten kirjoittaja teki näin kauhean virheen mainitessaan tuollaisen tarunomaisen henkilön Babylonian viimeiseksi kuninkaaksi. He ajattelivat tavanneensa toisen erehdyksen, kun kirjoittaja puhuu Danielin korottamisesta ”yhdeksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä”, sillä pääministeriksi tehty oli tavallisesti toinen henkilö valtakunnassa. (Dan. 5:1, 29, 30) Mutta nyt ei näitä arvosteluja kuulla enää, sillä Nabunaidin itsensä kirjoitukset kertovat hänen rukouksistaan vanhimman poikansa Belsassarin puolesta.k Eräs babylonialainen nuolenpääkirjoitusteksti sanoo Nabunaidista: ”Hän uskoi yhden leirin vanhimmalle, esikoispojalleen; hän lähetti maan sotajoukot hänen mukanaan. Hän vapautti hänen kätensä; hän uskoi kuninkuuden hänelle.”l Kuningas Nabunaid oli usein poissa Babylonin kaupungista, ja hänen poissaollessaan toimi Belsassar kuninkaana. Belsassar teki Danielista kolmannen vallassa olevan miehen eikä toista, koska hän itse oli toinen ja hänen isänsä Nabunaid oli ensimmäisellä sijalla.

¹⁴ Kun Belsassar toimi kuninkaana, niin Dareios ja Kyyros valloittivat Babylonian. Dareios sanoi surmanneensa kuninkaan valloittaessaan kaupungin, mutta Kyyroksen kirjoitus väittää, että hän otti kuninkaan vangiksi.a Tässä ei ole mitään ristiriitaa. Kuten Raamattu osoittaa, niin kuningas Belsassar surmattiin sinä yönä, jona Dareios tunkeutui kaupunkiin. (Dan. 5:30, 31) Mutta Kyyros otti myöhemmin kuningas Nabunaidin vangiksi.

15, 16. Mitkä todistukset esitetään osoittamaan, että Daniel kirjoitti nimeään kantavan kirjan ja teki sen silloin, kun Raamattu ilmaisee hänen sen tehneen?

¹⁵ ”Tulkaa nyt ja pohtikaamme yhdessä” joitakin niistä todistuksista, mitkä osoittavat, että Daniel kirjoitti kirjansa kuudennella vuosisadalla eKr. eikä sitä tehnyt kukaan väärentäjä noin neljäsataa vuotta myöhemmin. (Jes. 1:18, KJ) Mikään ennen Kristusta kirjoitettu maallinen historia ei sisältänyt minkäänlaista kertomusta Belsassarin olemassaolosta. Miten joku vuonna 165 eKr. elänyt väärentäjä voi tietää sen, kun kaikki muut, historioitsijatkin, unohtivat sen?b Kehuttu Herodotoskaan ei kerro sitä, ja hän kirjoitti kolme vuosisataa aikaisemmin, tai miten joku toisella vuosisadalla eKr. elänyt petkuttaja voi tietää Nebukadnessarin johtaneen Babylonin laajaa rakennustoimintaa? (Dan. 4:27) Maallinen historia ei ollut säilyttänyt tätä tietoa, ja arkeologit ovat kaivaneet esiin todistukset siitä vasta verraten myöhäisinä aikoina. Eräs suurkriitikko puolusteli itseään epätyydyttävästi: ”Me emme tule luultavasti koskaan tietämään.”c Mutta tämän kirjan kirjoittaja tiesi, koska hän oli Daniel, joka eli sekä Nebukadnessarin että Belsassarin hallitusaikana! Ja eikö Kristus Jeesus sanonut Danielin kirjoittaneen tämän kirjan? (Matt. 24:15) Mitä merkitystä on näin ollen suurkriitikkojen tyhjänpäiväisillä lörpöttelyillä?

¹⁶ Juutalainen historioitsija Josephus sanoo tämän kirjan olleen olemassa ennen Artakserkseen aikaa (luultavasti Artakserkses III:ta, joka alkoi hallita noin v. 474 eKr.)d Hän väittää eräitä Danielin ennustuksia näytetyn Aleksanteri Suurelle, kun hän tuli Jerusalemiin v. 332 eKr.e Danielin kirja on Septuagintan alkuperäiskappaleissa, joka Septuaginta käännettiin hepreasta kreikaksi kolmannella ja toisella vuosisadalla eKr.f Danielin kirjan pieni osa tavattiin äskettäin löydetyn Jesajan Kuolleen meren käärön mukana, minkä Raamatun oppineet ovat radioaktiivisen kellon perusteella sanoneet olevan toiselta vuosisadalta eKr.g Danielin kirja oli siis olemassa tuolla toisella vuosisadalla, se oli jäljennetty, se oli kyllin hyvin tunnettu ollakseen hyväksytty Raamatun kaanoniin, se oli käännetty kuuluisaan alkuperäiseen Septuagintaan ja liitettiin kunnioitetun Jesajan käärön mukaan. Se ei olisi voinut olla kenenkään tuolla toisella vuosisadalla eläneen petkuttajan vasta laatima kirjoitus, jonka jokainen olisi tuntenut typeräksi väärennykseksi. Ensimmäinen Makkabealaiskirjakin, joka syntyi melkein siinä kerrottujen toisen vuosisadan tapausten aikana, ei ainoastaan olettanut Danielin kirjan olemassaoloa, vaan paljastaa todellisuudessa tuntevansakin sen. (Vertaa 1. Makkabealaiskirjan 2:59, 60:tä Danielin 3:26, 27:ään; 6:22:een.) Tämä todistaa, että Danielin kirja on täytynyt kirjoittaa kauan aikaisemmin ja että se oli vakiintunut luotettavana kertomuksena. Todistukset ovat kaikissa edelläesitetyissä asioissa yltäkylläiset. Kuten Daniel vapautettiin jalopeurojen luolasta, niin on Danielin kirjakin vapautettu valehtelijain luolasta!

ERÄITÄ SUORIA TODISTUKSIA RAAMATUN PUOLESTA

17. Ketkä me voimme sopivasti yhdistää suurkriitikkoihin?

¹⁷ Olemme käsitelleet melko yksityiskohtaisesti Danielin kirjaa, koska se on ollut suurkriitikon maalitaulun keskipisteenä, ja kun olemme kääntäneet takaisin siihen kohdistetut tuliset nuolet, niin olemme sammuttaneet eräitä suurkriitikon tulisimpia heittoaseita. Hänen Raamatun muihin osiin kohdistamansa hyökkäykset voidaan torjua samalla tavalla. Nämä ylen arvostelevat epäilijät ovat todellisuudessa agnostikkojen ja ateistien seuralaisia. He näyttävät olevan edellisten serkkuja ja jälkimmäisten pikkuserkkuja. He tuntuvat totisesti puhuvan samaa kieltä. Mutta kaikkien näiden kolmen luokan puheet ovat turhia ja joutavia, ja arkeologia on tehnyt tyhjäksi monet niistä väitteistä, jotka he ovat kohdistaneet Jumalan Sanaan. Vaikka meillä ei nyt ole tilaa esittää useampia arkeologisia yksityiskohtia, niin me tarjoamme eräitä arkeologeilta ja muista oppineista lähteistä saatuja lausuntoja kiinnostavina suoranaisina todistuksina Raamatun paikkansapitävyydestä.

18–20. Mitkä kiinnostavat lausunnot esitetään a) Heprealaisista Kirjoituksista? b) Raamatusta kokonaisuutena? c) suurkritiikistä?

¹⁸ Tässä on kaksi lausuntoa Heprealaisista Kirjoituksista. ”Minä en usko olevan kauan mahdollista, vaikka nyt onkin mahdollista, meidän kieltää Vanhan Testamentin kertomusten yksityiskohtien huomattavaa paikkansapitävyyttä. Äskeiset paljastukset ovat todistaneet historiallisiksi tapahtumat, joita on pidetty tätä ennen taruna. . . . Kaikkien kertomusten takana on todellinen historia.”h ”On sentähden oikeutettua sanoa, että arkeologian todistus on ollut siihen Vanhan Testamentin osaan nähden, mitä vastaan yhdeksännentoista vuosisadan viimeisen puoliskon hajoittava kritiikki oli pääasiallisesti kohdistettu, sen arvovaltaa uudelleenvahvistava ja samoin sen arvoa lisäävä tekemällä sen ymmärrettävämmäksi sen taustan ja lavastuksen täydellisemmän tuntemuksen kautta. Arkeologia ei ole sanonut vielä viimeistä sanaansa, mutta jo nyt saavutetut tulokset vahvistavat sen, mitä usko edellyttääkin: että Raamattu voittaa vain kasvavan tiedon kautta.”i

¹⁹ Tässä seuraa eräitä lausuntoja Raamatusta kokonaisuudessaan. ”Yhtäkään Raamatun suurempaa kiistanalaista seikkaa ei ole todistettu epähistorialliseksi.”j ”Arkeologia tarjoaa kumoamattomat todistukset Raamatun esityksille. Hakulla ja lapiolla Raamatun maiden muinaisista haudoista ja hautautuneista kaupungeista tehtyjen melkein lukemattomien löytöjen yksityiskohtaiset kertomukset tukevat voimakkaasti Kirjoituksia.”k ”Tämä kirjoittaja selaili kerran Ensimmäisen Mooseksen Kirjan lävitse ja havaitsi jonkin arkeologisen löydön valaisevan tai vahvistavan jokaista sen viidestäkymmenestä luvusta – ja sama pitää paikkansa useimmista Raamatun muistakin luvuista niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa.”l Eräs arkeologi sanoi Raamattua koskevien arkeologisten löytöjen runsaudesta: ”Kaikkien näiden todisteitten hämmennyttävässä paljoudessa, jotka painaisivat yhteensä niin monta tonnia, että jos se luku arvioitaisiin, niin se osoittautuisi satumaiseksi, ei ole yhtään sanaa, yhtään todistusta eikä yhtään tosiseikkaa, mikä olisi ollut ristiriidassa Pyhän Raamatun ainoankaan rivin kanssa tai osoittanut sen vääräksi.”a

²⁰ Kolme viimeistä lainausta koskee suurkritiikkiä. ”Danielin väitetyt historialliset epätarkkuudet eivät ole sellaisia esityksiä, mitkä historia osoittaisi vääriksi, vaan ainoastaan lausuntoja, joita on näyttänyt olevan vaikea saattaa sopusointuun maallisten historioitsijoitten niukkojen kertomusten kanssa. Nuo väitetyt epätarkkuudet ovat sitäpaitsi vähentyneet alinomaa Kyyroksen aikojen lisääntyvän tuntemuksen edessä. . . . Meidän tätä aikakautta koskevan tietomme kasvu osoittaa, miten varovainen pitäisi olla Raamatun kertomusten historiallisen paikkansapitävyyden epäilemisessä.”b ”Raamatullinen arkeologia on osoittanut viimeisten kymmenen vuoden kuluessa Raamatun kritiikin olevan epäterve edellytyksissään ja väärä johtopäätöksissään.”c ”Eräs kaikkein etevimmistä nykyisistä arkeologeista, joka edustaa muuatta maailman suurimmista yliopistoista, sanoi Irakissa: ’Minut kasvatettiin ”suurkriitikoksi”, ja niin ollen minä en uskonut Raamatun varhaisten kertomusten varsinaiseen todenperäisyyteen. Olen sen jälkeen tulkinnut tuhansia tauluja, ja mitä enemmän opin, sitä enemmän uskon Raamatun olevan totta.’”d

21. Mikä parempi suoranainen todistus Raamatun puolesta on saatavissa?

²¹ Kaikki nämä Raamatun todenperäisyyden suoranaiset todistukset muodostavat tervetulleen vahvistuksen uskolle, mutta kristityt eivät vaadi niitä, kun otamme huomioon paljon paremman suoran todistuksen. Tämä parempi todistus on meillä Jeesuksen Jehovalle esittämässä rukouksessa: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Jotkut tarvitsevat arkeologiaa Raamattuun uskomisen perusteeksi. Mutta on olemassa sitä parempi peruste.

[Alaviitteet]