Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w53 15/6 s. 191-192
  • Lukijain kysymyksiä

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Lukijain kysymyksiä
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1953
  • Samankaltaista aineistoa
  • Ennaltamäärääminenkö vai henkilökohtainen valinta – kumpi?
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1953
  • Onko Jumala jo määrännyt kohtalomme?
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1995
  • Vihitty
    Raamatun ymmärtämisen opas, 2. osa
  • Ennaltamäärääminen ja Jehovan ennaltatietämys
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1953
Katso lisää
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1953
w53 15/6 s. 191-192

Lukijain kysymyksiä

● Miksi 3. Mooseksen kirjan 27:28, 29:nnen mukaan ei mitään vihittyä, ei ihmistä eikä eläintä, voitu lunastaa, vaan se oli tapettava? – G. B., Espanja.

3. Mooseksen kirjan 27:28, 29 kuuluu näin: ”Mitään vihittyä, mitä hyvänsä, jonka joku on vihkinyt [Jehovalle] omaisuudestansa, olipa se ihminen tai eläin tai perintömaa, älköön myytäkö älköönkä lunastettako; sillä kaikki vihitty on korkeasti pyhää, [Jehovan] omaa. Ihmistä, ketä hyvänsä, joka on tuhon omaksi vihitty, älköön lunastettako, vaan hänet surmattakoon.” Heprealainen sana herem, mikä on käännetty sanalla ”vihitty” tässä kohdassa, merkitsee joko tuhoon tai pyhään käyttöön vihittyä ihmistä ja sentähden kaikesta epäpyhästä käytöstä erotettua.

Esimerkiksi pelto saatettiin pyhittää ja myöhemmin lunastaa, mutta määrätyissä olosuhteissa siitä tuli ”vihitty pelto”, eikä sitä voitu enää lunastaa. Siitä tuli papin omaisuutta, ja se oli vihitty pyhään käyttöön. (3. Moos. 27:20, 21) Eläimet ja ihmiset, jotka vihittiin tässä merkityksessä, vihittiin tuhoon, eikä niitä voitu lunastaa siitä syystä. Kuningas Saul lähetettiin ”vihkimään tuhon omaksi” amalekilaiset, mutta rikkoen tätä ”vihkimistä” vastaan hän säästi kuningas Agagin herättäen siten Samuelin vihan ja pannen Samuelin toteuttamaan Agagin vihkimisen surmaamalla hänet. (1. Sam. 15:18, 33) 1. Kuningasten kirja 20:42:sessa puhutaan miehestä, joka oli ”tuhon omaksi vihitty” ja [KJ:n käännöksen] reunahuomautus sanoo: ”minun kiroukseni” mies, ja siinä käytetään samaa heprealaista sanaa, joka on muualla käännetty ”vihkimiseksi”. Samanlainen tapaus on Jesajan 34:5. Toisinaan vihittiin koko kaupungit tuhoon, niinkuin 5. Mooseksen kirjan 13:12–17 osoitetaan. Tuhoojien ei pitänyt ottaa mitään ”tuhon omaksi vihitystä”. Jerikon piti olla sellainen kaupunki, ”vihitty tuhon omaksi”, ja ainoastaan Raahab huonekuntalaisineen piti säästää. Kun Aakan rikkoi tätä käskyä vastaan ottamalla itselleen eräitä esineitä, mitkä oli vihitty tuhoon, niin koko Israel sai kärsiä, kunnes Aakan hävitettiin. (Joos. 6:17; 7:13) Kirjaimellisemmat käännökset, sellaiset kuin Rotherhamin ja Youngin [ja suomalainen] käyttävät ”vihkiä” useimmissa näistä tapauksista.

On monta muutakin kohtaa, missä on käytetty tätä samaa heprealaista sanaa merkitsemään tuhoon vihittyä, mutta edelläolevat kuvaukset riittävät osoittamaan, miksi noita vihittyjä esineitä, eläimiä tai ihmisiä ei voitu lunastaa.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa