Nuoruus ei ole esteenä evankeliuminpalvelukselle
EVANKELIUMINPALVELIJA on sellainen, joka palvelee. Jeesus teki selväksi tämän kohdan antaessaan opetuksen nöyryydestä Sebedeuksen vaimon pyynnön johdosta, että hänen kahdelle pojalleen, Jaakobille ja Johannekselle, annettaisiin pääpaikka Kristuksen Jeesuksen kanssa hänen valtakunnassaan. ”Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” – Matt. 20:20–28.
Jumalan evankeliuminpalvelija on sentähden se, joka palvelee Jumalaa. Miten vanha täytyy olla voidakseen olla Jumalan palvelija? Moni viranomainen on katsonut karsaasti, kun joku hänen eteensä tullut evankeliuminpalvelija on sanonut, että hän oli antautunut Luojalleen ollessaan pelkkä poikanen ja että hän on ollut evankeliuminpalvelija tuosta antaumuksestaan pitäen. Voiko lapsi olla Jumalan evankeliuminpalvelija, vai estääkö hänen nuoruutensa häntä siitä? Mitä osoittavat Kirjoitukset ja tosiasiat?
Huomatkaamme ensiksikin, että Samuel alkoi palvella temppelissä kohta vieroituksensa jälkeen. Ja kun Jumalalla oli uhkaavan tuhon sanoma Israelille, niin hän ei lähettänyt enkeliään iäkkään Eelin eikä hänen täysi-ikäisten, joskin kevytmielisten poikiensa, vaan nuoren pojan Samuelin luo. – 1. Sam. 2:12–3:19.
Entä miten oli Jeremian laita? Kun Jehova sanoi hänelle: ”Minä asetin sinut kansojen profeetaksi”, niin hän vastasi: ”Voi Herra [Jehova]! Katso, minä en kykene puhumaan, sillä minä olen [lapsi].” Hyväksyikö Jehova Jeremian puolustelun? Ei, vaan hän vastasi Jeremialle: ”Älä sano: ’Minä olen [lapsi]’, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.” – Jer. 1:5–7.
Heprealaiset Kirjoitukset esittävät monta esimerkkiä Jehova Jumalan nuorista palvelijoista. Niitä olivat myöskin Daavid, Joosef, Joosia, Daniel ja hänen toverinsa. Näitä esimerkkejä esittävät samoin Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset, joissa ensimmäinen ja tärkein esimerkki, minkä saamme, on luonnollisesti Kristus Jeesus. Hänet löydettiin kahdentoista vuoden ikäisenä temppelistä, ”jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.” (Luuk. 2:46, 47) Ja jos väitettäisiin, että hän oli poikkeus, koska hän oli Jumalan Poika, niin me kysymme: Miten oli Timoteuksen laita? Hänen on täytynyt olla hyvin nuori, kun hän aloitti saarnaamisuransa, sillä Paavali näki vielä noin kymmenen vuotta myöhemmin tarpeelliseksi neuvoa häntä: ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen.” – Apt. 16:1–3; 1. Tim. 4:12.
Jehovan palvelijoilla ei ole näin ollen ainoastaan hyvää esimerkkiä evankeliuminpalvelustoiminnassaan vielä nuorina ollessaan, vaan historian tätä asiaa koskeva kertomus ehkäisee myöskin heidän arvostelijainsa saivartelut. Esimerkiksi John Calvin hyväksyttiin papiksi kahdentoista ikäisenä. Paavi Paavali III korotti pojanpoikansa (aivan niin, pojanpoikansa) Alessandro Farnesen kardinaaliksi neljäntoista vanhana. Paavi Leo X tehtiin apotiksi, kun hän oli vain kahdeksan vuotta vanha, ja hänestä tuli kardinaali kolmentoista ikäisenä. Paavi Sikstus V (1585–1590) määräsi veljensä pojanpojan Alessandron kardinaaliksi neljäntoista vanhana.
Me luemme nykyisinäkin aikoina toistamiseen saarnastuoleissa palvelevista nuorista evankeliuminpalvelijoista. Kenties huomiotaherättävin tapaus oli kalifornialaisen pappismiehen nelivuotias poika, joka saarnasi vuosina 1948 ja 1949. Missourin lakiasäätävä elin laati sen takia, että tämä lapsi-evankeliuminpalvelija toimitti eräät avioliittomenot, lain, mikä kielsi seitsemäntoista vuotta nuorempia evankeliuminpalvelijoita suorittamasta avioliittomenoja. Mutta tämä laki kumottiin kumminkin sillä perusteella, että se rajoitti uskonnonvapautta.
Mitä vaaditaan Jehova Jumalan evankeliuminpalvelijaksi ryhtyvältä tänä aikana? Antaumusta Jehovalle, hänen Sanansa tuntemusta, halua ja kykyä kertoa sitä toisille ja uskollisuutta vastustuksesta huolimatta. Ettei henkilön tarvitse olla aikuinen omatakseen nämä ominaisuudet, se käy ilmi seuraavasta kertomuksesta, minkä olemme saaneet eräältä Vartiotorni-Seuran Kultarannikolla palvelevalta matkustavalta edustajalta:
”Saavuttuani Senya Berakun pieneen rannikkokaupunkiin kohtasin nuoren veljen, joka oli iältään noin kolmetoistavuotias ja jonka silmä oli veren tahrima. Kun kysyin syytä, niin hän kertoi kokemuksensa. Hän tuli ensiksi kosketukseen totuuden kanssa kaksi vuotta sitten seuraamalla erästä vanhempaa koulutoveriaan Jehovan todistajain Valtakunnansaliin. Tämä koulutoveri menetti jonkin ajan kuluttua kiinnostuksensa, mutta hän ei. Hän liittyi pian saarnaamaan veljien kanssa talosta taloon. Koska hänen äitinsä oli kuollut ja hänen isänsä oli poissa kotoa työskentelemässä Norsunluurannikolla, niin hän asui isoäitinsä ja tätinsä luona, jotka löivät häntä toistamiseen estääkseen hänen toimintaansa, mutta turhaan. Hänet estettiin kahdesti pääsemästä Jehovan todistajain konventtiin, missä hän toivoi tulevansa kastetuksi, mutta vain siten, että he kätkivät hänen vaatteensa. Sinä päivänä, jona näin hänet, hän oli valmistautunut liittymään yhteiseen saarnaamistoimintaamme, kun hänen tätinsä sai hänet käsiinsä ja pyysi eräitä poikia oikaisemaan hänet maahan ja lyömään häntä. Hän kysyi lyömisen jälkeen heiltä, oliko siinä kaikki, mitä he voivat tehdä, ja lähti sitten tapaamaan meitä todistamistyötä varten. Tuo lyöminen selitti hänen verisen silmänsä.
”Ihmiset pilkkaavat, kun hän kulkee talosta taloon, ja sanovat häntä asempfoksi mikä merkitsee ’hyvän uutisen kuljettajaa’. Hän sanoo heille tyynesti arvostavansa tuota nimeä, koska hän on juuri se, ja kysyy sitten heiltä, miksi he itsekin eivät halua tulla asempfoiksi, hyvän uutisen kuljettajiksi?
”He sanovat hänelle, että hänen pitäisi olla koulussa eikä saarnaamassa tuolla tavalla, mihin hän vastaa viittaamalla sanoman tärkeyteen. Tosiasia on, että hän on koulussa evankelioimistoiminnastaan huolimatta luokkansa etunenässä. Hänen vastauksensa ovat niin tahdikkaita ja älykkäitä, että jotkut ilmaisevat harmia ja toiset hämmästystä sen johdosta, että sellaiset vastaukset tulevat hänenlaiseltaan pieneltä pojalta. Kun hän kulkee ovelta ovelle, niin hänen raamatullista kirjallisuutta sisältävä salkkunsa laahaa aivan maata, niin pieni hän on.
”Me kastoimme hänet varhain sunnuntaiaamuna, ja voitte kuvitella hänen iloaan siitä, että hän sai vihdoinkin vertauskuvata ja julkisesti julistaa antaumuksensa Jehovalle.”
Kuinka monet iältään kypsät kristityt evankeliuminpalvelijat osoittavat tällaista ymmärrystä, intoa ja nuhteettomuutta? Totisesti ikä ei ratkaise, onko joku Jumalan evankeliuminpalvelija vai ei, vaan sen tekee hedelmät. Ikä ei ole mikään este evankeliuminpalvelukselle.