Lukijain kysymyksiä

● Sakarjan 12:10 sanoo: ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista [poikaa], murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” Jehova on puhuja, ja tämä vaikuttaa siltä, kuin lävistetty olisi hän eikä Jeesus. Jotkut väittävät tämän todistavan, että Jehova ja Jeesus ovat yhtä kolminaisuudessa. Miten Sakarjan 12:10 tulee siis selittää? – R. B., New York.

Sen välttämiseksi, mikä näyttää Jehovan lävistämiseltä, jotkut myöhemmät heprealaiset käsikirjoitukset sanovat: ”katsovat häneen, jonka he ovat lävistäneet”, eikä: ”katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet”. Nämä myöhäiset juutalaiset käsikirjoitukset osoittavat ensiksi tämän ”keri’ssä” eli reunahuomautuksen oikeassa korjatussa lukutavassa, mutta muutos pantiin lopulta joissakin käsikirjoituksissa itse tekstiin. Rotherhamin käännös esittää näiden myöhäisten käsikirjoitusten perusteella alaviitteessään ”häntä”-sanan hyväksyttävänä ”minua”-sanan sijasta. Samoin tekee Amerikkalainen standardikäännöskin. Eräät nykyaikaiset käännökset, kuten Moffatt ja Amerikkalainen käännös sekä Tarkistettu standardikäännös, käyttävät sanaa ”häntä” sanan ”minua” sijasta itsessään tekstissä. Mutta vanhimmissa ja parhaissa heprealaisissa käsikirjoituksissa on ”minua” eikä ”häntä”.

Mitä kirjaimelliseen lävistämiseen tulee, niin tämä tapahtui Kristukselle Jeesukselle, ja Johanneksen 19:37:ssä on lainattu Sakarjan 12:10:nnen ennustus ja sovelletettu Jeesukseen: ”He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet.” He eivät lävistäneet kirjaimellisesti Jumalaa, joka oli taivaassa ja jolle Jeesus puhui ollessaan kidutuspaalussa. (Matt. 27:46; Luuk. 23:46) Lähettäessään seuraajiaan saarnaamaan Jeesus sanoi: ”Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut.” (Matt. 10:40) Tämä osoittaa, että kun me otamme vastaan Jeesuksen, niin me otamme vastaan Jehovankin, joka on lähettänyt hänet. Samalla tavalla merkitsee Jeesuksen lävistäminen Jehovan lävistämistä, joka lähetti hänet. Se ei todista Jeesusta ja Jehovaa yhdeksi enempää kuin se todistaa Jeesuksen ja hänen seuraajiensakaan olevan yhtä kirjaimellisesti. Jehova osoitti eräässä toisessa tilanteessa, että hänen edustajiensa hylkääminen merkitsee Hänen hylkäämistään. Kun Samuel oli Jehovan määräämä tuomari Israelissa, niin kansa tuli pyytämään kuningasta tuomarin sijasta. Samuel oli tyytymätön, kun he sanoivat: ”Aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas.” Mutta Jehova sanoi Samuelille: ”Sinua he eivät ole [hylänneet], vaan minut he ovat [hylänneet].” (1. Sam. 8:4–7) Hylätessään Jehovan edustajan he hylkäsivät itse asiassa Jehovan, mutta tämä ei tehnyt Samuelista yhtä Jehovan kanssa kolminaisuudessa.

Jotkut niistä, joita käytettiin välikappaleina Jeesuksen paaluunnaulitsemiseksi, havaitsivat erehdyksensä ja pelästyivät; lävistämisen hyväksyneet ihmisjoukot löivät rintaansa nähtyään törkeän virheensä, ja eräät heistä katuivat myöhemmin ja seurasivat Kristusta. (Matt. 27:54; Luuk. 23:47, 48; Apt. 2:23, 36–42) Mutta ainoa katkeruus ja murhe, mikä valtasi lävistämisen uskonnolliset yllyttäjät, oli se, että asiat eivät kehittyneetkään täysin heidän itsekkäitten etujensa hyväksi. Todellisesti murehtivat olivat hänen uskollisia seuraajiaan. (Luuk. 24:17) Mutta niinkuin Sakarjan 12:10 myöskin ennusti, niin Jehovan henki vuodatettiin näihin aikoihin luonnollisen Israelin uskolliselle jäännökselle helluntaina. Tämä raamatunkohta täyttyi siis silloin pienoiskoossa.

Täydellinen täyttymys tapahtuu Kristuksen Jeesuksen toisessa läsnäolossa. Hänen seuraajiaan vainotaan ja vangitaan ja joitakuita tapetaankin, ja niin Jehovan Kuninkaan ja valtakunnan julistamistyö tulee lävistetyksi ja tapetuksi. Nämä Kristuksen työlle ja seuraajille tehdyt työt lasketaan hänelle tehdyiksi; vainoojia syytetään hänen lävistämisestään. Heidän murehtimisensa tapahtuu itsekkäässä pelossa, kun he näkevät heidän tekojensa hirveitten seurausten kohtaavan itseään. Ainoa todellinen murehtiminen tapahtuu Jehovan kansan keskuudessa, johon kuuluvat olivat antautuneet velvollisuuksiensa laiminlyömiseen ja sallineet vangita itsensä Saatanan maalliseen järjestelmään ja tehdä itsensä toimettomiksi Jehovan palveluksessa. Mutta Jehova tulee tämän hengellisen Israelin jäännöksen avuksi, puhdistaa sen, vuodattaa henkensä eli toimivan voimansa sille, ja niin elpyy työ valtaistuimelle asetetun Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. (Matt. 25:40, 45; Ilm. 1:7; 11:1–13) Jäännökseen kuuluvien murehtiminen väistyy ilon tieltä.

Sakarjan 12:10:nnen ei voida näin ollen ymmärtää tukevan kolminaisuusoppia.

● Onko Raamatun mukaista otaksua, että Kristuksen ruumiin 144 000 jäsentä käytetään täyttämään niiden enkelien tyhjät paikat, jotka kapinoivat ja joista tuli paholaisia ja jotka Kristus heitti pois taivaasta, jotta siten taivaan valta-alueen vahvuus säilytettäisiin lukumäärältään samana? – J. D., Intia.

Ei ole mitään suoranaista raamatunkohtaa, mikä osoittaisi, että Kristuksen ruumiin eli seurakunnan 144 000 jäsentä käytettäisiin täyttämään niiden yhtä monen enkelin paikat, jotka tulivat uskottomiksi, seurasivat Saatanaa ja tulivat paholaisiksi ja jotka tuhotaan. Yksikään noista uskottomista enkeleistä ei ollut samanlaisella henkitasolla, kuin mihin ne 144 000 kirkastetaan; vaikka siis taivaaseen tuodaankin 144 000, niin – jos lukumäärä olisi sama – olisi yhä 144 000 paikkaa sillä tasolla, minkä nuo paholaiset omistivat aikaisemmin ja miltä ne jättivät paikkoja tyhjiksi. Ja kuka ottaisi sitten Saatanan paikan? Ei ainakaan Kristus, sillä hän oli jo taivaallisen järjestön jäsen ennen maahan tuloaan, sen jäsen ennenkuin Saatanaksi muuttunutta suojaavaa kerubia oli olemassakaan. (Ilm. 3:14) Jeesuksen ei voitaisi koskaan ajatella ottavan Saatanan aikaisemmin taivaassa omaamaa paikkaa, sillä Jeesus on kirkastettu korkeampaan asemaan, kuin mikä hänellä oli alkujaan, ja sekin alkuperäinen asema oli ylempi kuin tuon poispoikenneen kerubin. (Fil. 2:9–11) Koska ei ole ketään, joka täyttäisi Saatanan kerran omaaman paikan, niin ei näytä Raamatun mukaiselta väittää, että niitä 144 000 käytettäisiin täyttämään se luku taivaassa, mikä jäi vajaaksi, kun paholaiset poistettiin sieltä. Taivaan henkiluomusten lukua ei ole määrätty, ja Jehova Jumala voi aina luoda niitä lisää.