Oikean uskonnon kunnostajat ja ennallistajat

”Ja ne, jotka sinusta ovat, rakentavat vanhat autiot paikat; sinä kohotat monien sukupolvien perustukset; ja sinun nimesi on oleva: rikkouman kunnostaja, polkujen ennallistaja asuaksesi siinä.” – Jes. 58:12, As.

1. Mikä on oikea uskonto ja mikä väärä uskonto?

OIKEA uskonto on Jehovan todellista palvontaa. Sana ”uskonto” merkitsee yksinkertaisimmassa ja yleisimmässä muodossaan ”palvontamuotoa eli -järjestelmää”. Tämä sana ei merkitse sentähden itsessään ”totuutta”. Me puhumme pakanauskonnosta sekä kristillisestä uskonnosta, joten kaikkia palvontamuotoja eli -järjestelmiä voidaan sanoa uskonnoiksi vaikuttimesta tai kohteesta huolimatta. Vaikka on olemassa monia tuhansia erilaisia uskontoja, niin on kuitenkin ainoastaan yksi tosi uskonto, ja se on Korkeimman Jumalan palvonta, hänen, jonka nimi on Jehova. Tämä tosi uskonto on nyt ennallistettu ihmisille.

2. Mitä on yritetty tehdä oikeaa uskontoa vastaan, ja miksi yritykset ovat epäonnistuneet?

² Tosi uskonto on iankaikkinen, eikä sitä voida hävittää koskaan. Viholliset ovat monet vuosisadat koettaneet kukistaa ja tuhota sen, mutta heidän pahat työnsä ovat osoittautuneet turhiksi. On ollut aikoja, jolloin tosi uskonto on ollut melkein kokonaan kätkössä. Sitä on herjattu, ja ihmiset ovat tehneet sen harjoittamisen valtiorikokseksi. Niiden 6 000 vuoden kuluessa, mitkä ihminen on elänyt maan päällä, on ollut monia tilaisuuksia, joissa tosi uskonto on hädin tuskin säilynyt sitä vastaan tehdyissä kauheissa hyökkäyksissä. Mutta vaikka se onkin ollut toisinaan melkein raunioina, niin Jehova on kuitenkin aina herättänyt uskollisia miehiä taistelemaan sen asian ja olemassaolon puolesta henkilökohtaisesta menetyksestä ja kuolemanvaarasta huolimatta. Nämä miehet kunnostivat rikkoumat ja ennallistivat polut, jotta ihmiset olisivat jälleen voineet palvoa Jehova Jumalaa hengessä ja totuudessa. Me elämme juuri tällaista arveluttavaa aikaa nykyään.

3. Millä tavalla puhdas uskonto vallitsi Eedenissä, ja miksi se ei jatkunut?

³ Eedenissä oli puhdas uskonto ennen Aadamin tottelemattomuutta, koska siihen aikaan palvottiin vain yhtä Jumalaa, Jehovaa. Ihminen sai suuria siunauksia ollessaan tuossa puhtaassa tilassa, ja hänelle oli määrätty erittäin miellyttäviä palvelustehtäviä alemman luomakunnan yhteydessä, jota vallitsemaan Jumala oli pannut hänet päätöksensä mukaan. Vallitsi rauha ja hiljaisuus, eikä mikään himmentänyt tuon ihastuttavan puutarhan tyyneyttä. Ihminen ei tarvinnut mitään välittäjää päästäkseen Jumalan yhteyteen, sillä Jehova puhui ihmiselle päivän lopulla, luultavasti illalla. Mutta tätä paratiisitilaa ei kestänyt kauan, sillä Aadam hylkäsi oikean uskonnon ja omaksui väärän. Tahallinen tottelemattomuudenteko aiheutti näiden siunausten menetyksen, ja hänen nauttimansa onnellisen, autuaallisen yhteyden voi korjata ja antaa hänen jälkeläisilleen vain sellainen, jolla on voima ja valta tehdä se. Ihmiskunta menetti nämä ihmeelliset siunaukset ja itse elämänkin, ja ihmiset ovat menneet niin kauas oikeasta uskonnosta, etteivät suuret joukot tiedä edes, mitä se onkaan. Nämä tietämättömät päättelevät, että heidän omaksumansa epäjumalien palvontaan liittyvä uskonto on oikea, ja jättävät kokonaan huomioonottamatta tuon uskonnon tuottamat kauheat hedelmät ja sen, miten tarkoin se on hävittänyt kaiken Luojan ja luomusten välisen samankaltaisuuden.

4. Esitä lyhyesti, mitä tapahtuu, kun oikea uskonto menetetään?

⁴ Se, että ihminen on tehty ”Jumalan kuvaksi”, sisältää Jehovan puhtaan palvonnan. Hänen täytyy toimia samojen periaatteitten ja toimintasääntöjen mukaisesti kuin hänen Luojansakin. Kun ihminen lakkaa palvomasta Jehovaa, niin hän menettää silloin heti vastuuntuntonsa Jumalaa kohtaan. Hän kadottaa ymmärryksen ja syöksyy suoraa päätä hulluuteen ja henkiseen mielenvikaisuuteen, sillä hän menee sen jälkeen etsimään puuta, kiveä ja metallia, muodostaa siitä kuvan, maalaa siihen kasvot ja kumartaa sitten sitä. Jotkut luomukset tyydyttävät itseään palvomalla toisia luomuksia, elottomia ja elollisia. Väärä uskonto synnyttää tietämättömyyttä, pelkoa, taikauskoa, vihaa, kiihkomielisyyttä ja mielisairautta. Oikea uskonto aikaansaa hyvyyttä, iloa, rauhaa, rakkautta ja elämää. Ihmiskunnan toivo ja pelastus on oikean uskonnon ennallistamisessa.

5. Kuka on väärän uskonnon luoja, ja mikä hänen aikeensa oli aiheuttaessaan rikkouman Jumalan ja ihmisen välille?

⁵ Väärän uskonnon luoja on Saatana, sillä hän aiheutti tahallaan ihmisen kapinan Eedenissä aikaansaadakseen rikkouman Jumalan ja ihmisen välille, ja hän onnistui tässä. Saatana alkoi sitten järjestää ihmiskuntaa omaan palvontatapaansa. Hän on tehnyt aina äärimmäisensä ehkäistäkseen ihmiskuntaa saamasta tietoa Jehovasta. Tämän toteuttamiseksi hän pani ihmiset aloittamaan Jumalan luomusten palvonnan Luojan sijasta, ja niin ovat ihmiset vuosisatoja muodostaneet uskontoja kaikesta, auringosta maassa matelevaisiin asti. Seurauksena on ollut maailmanlaajuinen sekaannus. Paavali kirjoittaa: ”Jos nyt se hyvä uutinen, mitä me julistamme, on tosiaan verhottu, niin se on verhottu niiden keskuudessa, jotka tuhoutuvat, joiden keskuudessa tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut epäuskoisten mielen, jotta Kristusta, joka on Jumalan kuva, koskevan ihanan hyvän uutisen valo ei loistaisi läpi.” (2. Kor. 4:3, 4, Um) Tulee aika, jolloin Saatana ei voi pettää ihmiskuntaa väärällä uskonnolla, sillä Jeesus on ennustanut: ”Ja hän tarttui lohikäärmeeseen, alkuperäiseen käärmeeseen, joka on Perkele ja Saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi. Ja hän sinkosi hänet kuiluun ja sulki sen ja sinetöi sen hänen jälkeensä, jottei hän johtaisi enää kansoja harhaan, ennen kuin ne tuhat vuotta olisivat päättyneet.” – Ilm. 20:2, 3, Um.

6. Selitä Nooan ja Paavalin päivinä vallinneet olosuhteet ja miten ne johtuivat väärästä uskonnosta?

⁶ Ne turmeltuneet olosuhteet, mitkä ovat olleet seurauksena ihmiskunnalle, kun oikea uskonto on kadotettu, on esitetty voimakkaasti sillä kauhealla tilalla, mihin Nooan ajan ihmiset vajosivat: ”Niin Jumala katseli maata, ja katso, se oli rappeutunut, koska kaikki liha oli turmellut tiensä maan päällä. Senjälkeen Jumala sanoi Nooalle: ’Kaiken lihan loppu on tullut eteeni, koska maa on täynnä väkivaltaa heidän tähtensä, ja minä tuotan heille täällä tuhon yhdessä maan kanssa.’” (1. Moos. 6:12, 13, Um) Olosuhteet olivat jälleen 2 000 vuotta myöhemmin samanlaiset, sillä Paavali sanoo: ”Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, . . . Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. . . . Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan [täsmällisestä] tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia.” (Room. 1:21–31) Paavali sanoi myöskin, että samanlaisten huonojen olosuhteitten piti vallita tämän pahan asiainjärjestelmän viimeisinä päivinä. – 2. Tim. 3:1–7.

7. Mikä on nyt välttämätöntä monien ihmisten pelastamiseksi, ja onko sellainen työ nykyään käynnissä?

⁷ Nämä edellälainatut raamatunpaikat kuvailevat selvästi ihmiskunnan lohduttomuuden, luhistuneen tilan ja alhaisen tason. Nyt on ehdottoman välttämätöntä suorittaa valtava kunnostus- ja ennallistamistyö, jotta osa maailman kuolevasta väestöstä pelastuisi ja varjeltuisi täydelliseltä tuholta. Tällainen maailmanlaajuinen uudelleenrakennustyö on ollut käynnissä, ja nyt ovat sadattuhannet ihmiset saaneet siitä suurta hyötyä. Nämä ihmiset eivät ole suinkaan löytäneet uutta uskontoa, vaan päinvastoin heidät on opastettu jälleen vanhoille poluille, heidät on johdettu takaisin apostolien ja muinaisten uskollisten miesten – sellaisten kuin Nooa, Aabraham ja muut – uskontoon. Noille Jehovan uskolliseen palvelukseen ennallistetuille koitunut hyvä on ollut mittaamaton. He ovat tulleet tietämään, että Jehova on Korkein Jumala, ja heidän sydämessään ja elämässään syttynyt Jumalan rakkaus on aikaansaanut tottelevaisuuden hänen tahtonsa tekemiseksi. Oikea uskonto on kehittänyt näissä vilpittömissä ja rehellisen sydämen omaavissa ihmisissä arvonantoa, kunnioitusta, kiitollisuutta, toivoa ja jumalista pelkoa. Se on sitonut heidät turvallisesti Kaikkivaltiaaseen, pannen heidät alistumaan kaikessa halukkaasti Jehovan tahtoon.

8. Voimmeko me rajoittaa oikean uskonnon siunauksia, ja miksi vastaat siten?

⁸ Se sisältää henkilökohtaisen yhteyden, sillä se sisältää luomuksen päätöksen alistua Luojan tahtoon. Tällainen teko on ansiokas, sillä se merkitsee sitä, että asianomainen on valmis jatkuvasti antamaan Jumalalle sen palvonnan ja kunnian, mikä oikeutetusti kuuluu hänelle. Silloin ne, jotka ovat tosi palvojia, pääsevät rakkaudelliseen yhteyteen Luojan kanssa ja tulevat tuntemaan hänet ja oppivat kunnioittamaan häntä omana Ylimpänä Herranaan ja rakastamaan häntä Isänä ja löytävät hänen perheessään ja pyhässä palveluksessaan täydellisen levon, onnen ja rauhan. Oikean uskonnon siunaukset ovat siinä määrin kaiken käsittäviä, ettei niitä voida rajoittaa, sillä se synnyttää toivon, ja iankaikkiseen elämään pääsemisen odotteet tulevat osaksi asianomaisen elämästä aina enemmän, kun hän oppii uskomaan ja luottamaan Jehovan ja Kristuksen Jeesuksen, Herramme, lupauksiin.

9. Miten oikea uskonto antaa toivoa ja millaisin seurauksin?

⁹ Oikean uskonnon synnyttämä toivo muuttaa elämän. Se tekee tehottomiksi tämän nykyisen pahan asiainjärjestelmän alaisuudessa saadut pettymykset, koetukset ja kärsimykset, jotavastoin toivon puute turruttaa mielen ja sydämen. Ikuisesti kestävän elämän toivo voi tulla meille ainoastaan Jehova Jumalalta hänen Poikansa kautta. ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta totisesta Jumalasta, ja hänestä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” (Joh. 17:3, Um) ”Nauttikaamme rauhaa Jumalan yhteydessä Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta mekin olemme saaneet pääsymme uskon avulla tähän ansaitsemattomaan hyvyyteen, missä nyt olemme, ja riemuitkaamme perustautuen Jumalan kirkkauden toivoon. Eikä vain näin, vaan riemuitkaamme myös ahdistuksissa, koska tiedämme, että ahdistus aikaansaa kestävyyttä; kestävyys vuorostaan hyväksytyn aseman; hyväksytty asema vuorostaan toivon, eikä toivo johda pettymykseen, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme pyhän hengen kautta, joka on meille annettu.” (Room. 5:1–5, Um) Tämä on oikea uskonto.

10. Mitkä ovat niiden tunnusmerkit, joilla on oikea uskonto?

¹⁰ Joku saattaa kysyä: Miten voitte olla varmat siitä, että se on oikea uskonto? Vastaus on, että kaiken siihen kuuluvan täytyy puhua Jehovan kunniaksi ja ylistykseksi. Sen täytyy laajentaa sydän ja mieli Häneen nähden. Täytyy syntyä halu ja toivo nähdä hänen nimensä korotettuna jokaisen muun nimen yläpuolelle kaikkeudessa, nähdä hänen nimensä JEHOVA loistavan kirkkaasti ja näyttävän huomattavalla tavalla sen suurenmoisuuden ja majesteettisuuden koko luomakunnan nähtäväksi. Nämä ovat eräitä oikean uskonnon merkkejä. Se ei ole muodollisuutta, ei juhlamenoa eikä yhteiskunnallista toimintaa. Se ei ole jotakin, minkä kautta ihminen yrittäisi osoittaa itsensä kunnioitettavaksi, vaan elävää, kaikenkuluttavaa intoa palvoa Jehovaa hengessä ja totuudessa. Meidän täytyy pitää kiinni Luojasta, ja oikean uskonnon täytyy sitoa meidät kahlein, joita ei voida muuttaa. Paavali oli tosi palvoja, ja hän sanoi: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Room. 8:38, 39.

JEHOVAN NIMI JA OIKEA USKONTO

11. Selitä, millä tavalla Saatana teki Jumalan Sanan luotettavuuden kyseelliseksi ja mikä siitä seurasi?

¹¹ Kun Saatana toi väärän uskonnon oikean palvonnan sijaan, niin se on aiheuttanut suurta häpeää Jehovan nimelle. Saatana teki Eedenissä kyseelliseksi Jumalan sanan luotettavuuden, hänen tekonsa ja nimensä kunnian, jopa hänen hyvät päätöksensäkin ihmisparin suhteen. On kerrottu: ”Mutta käärme osoittautui varovaisimmaksi kaikista kedon villieläimistä, mitkä Jehova Jumala oli tehnyt. Niin se alkoi sanoa vaimolle: ’Onko tosiaan siten, että Jumala olisi sanonut, että te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?’ Tähän sanoi vaimo käärmeelle: ’Puutarhan puitten hedelmää me saamme syödä. Mutta mitä tulee sen puun hedelmään, mikä on puutarhan keskellä, niin Jumala on sanonut: ”Te ette saa syödä siitä, ei, te ette saa koskea siihen pelosta, että voitte kuolla.”’ Tähän sanoi käärme vaimolle: ’Te ette suinkaan kuole. Sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat varmasti, ja te tulette varmasti olemaan Jumalan kaltaisia tietäen hyvän ja pahan.’” (1. Moos. 3:1–5, Um) Nämä harvat sanat ilmaisevat paljon. Saatana asetti kyseellisiksi Jehovan käskyjen todenperäisyyden. Tämän rikoksen suunnattomuus voidaan ymmärtää vain, kun otamme huomioon lähes 6 000 vuotta kestäneen synninteon, jumalattomuuden, sairauden, surun, kärsimyksen ja kuoleman, mikä siitä aiheutui ihmiskunnalle. Miten halveksittavan itsekästä ja äärimmäisen kapinallista onkaan heittää epäilystä Luojan sanan ylle! Nuo turmiolliset sanat: ”Onko tosiaan siten, että Jumala olisi sanonut” – osaksi kysyvät ja osaksi hämmästystä teeskentelevät – olivat tarkoitetut herättämään epäluuloa ja epäluottamusta Luojaa kohtaan. Tässä paljastuvat Saatanan jumalattomuuden syvyydet. Hänen kapinansa Jumalan lakia ja järjestystä kohtaan ilmenee siitä, että hän häpäisi Korkeimman nimeä. Tässä tuli Jehovan nimi ensi kerran herjatuksi ja häväistyksi. Saatanan toimintasuunnitelma oli, että hän katkaisee ihmisparin ja Jehovan välisen yhdyssiteen, tekee rikkouman, mitä on mahdotonta korjata ja ennallistaa alkuperäiseen eheyteensä.

12. Mitä tämä raamatunpaikka merkitsee: ”Siihen aikaan alettiin avuksi huutaa Jehovan nimeä”?

¹² Ihminen alkoi avoimesti häväistä Jehovan nimeä ihmisen historian kolmannella vuosisadalla, Enoksen, Seetin pojan, elinaikana. On kirjoitettu: ”Siihen aikaan alettiin avuksi huutaa Jehovan nimeä.” (1. Moos. 4:26, Um) Ihmiset eivät katuneet eivätkä pyrkineet palvelemaan Jehovaa nöyryydessä. Heprealaiset oppineet ovat väittäneet, että tämän kohdan pitäisi kuulua ”alettiin häpäisevästi” tai ”silloin alkoi häpäiseminen”. Tosiasia on, että sama heprealainen verbi on käännetty sanalla ”häväiskö” 3. Mooseksen kirjan 21:6:nnessa, mutta se on siinä erilailla taivutettuna, muodostettuna eli siis eri muodossa. Mutta tämä aika oli kuitenkin ulkonaisen epäjumaluuden aika. Huomaa tässä yhteydessä nämä osuvat selitykset: ”Aadamin pojat tekivät Enoksen päivinä suuren hairahduksen, ja sen ajan viisaitten miesten neuvot tulivat raaoiksi, ja Enos itse oli (yksi) hairahtuneista; ja heidän hairahduksensa oli tämä: he sanoivat: Koska Jumala on luonut nämä tähdet ja taivaankappaleet hallitsemaan maailmaa ja on asettanut ne tuonne ylhäälle ja antanut niille kunniaa, ja ne ovat palvelijoita, jotka palvelevat hänen edessään, niin on soveliasta, että ihmiset ylistävät ja kirkastavat niitä ja antavat niille kunnian. . . . he alkoivat rakentaa temppeleitä tähdille ja uhrata uhreja niille . . . jotta he olisivat saaneet tuhoa tuottavassa käsityksessään suosion Luojalta; ja tämä oli epäjumalanpalveluksen jne. alkujuuri. . . . Niin unohtui ajan kuluessa (Jumalan) loistava ja pelättävä nimi kaikkien elävien suusta ja heidän tietoisuudestaan, eivätkä he tunnustaneet häntä.” (Lainattu Maimonideen kirjasta Treatise on Idolatry) Tämä osoittaa juutalaisten ajatuksen 1. Mooseksen kirjan 4:26:nnesta Saatanan kavalan suunnitelman suhteen.

13. Miten Nimrod uhmasi Jehovaa ja työskenteli väärän uskonnon puolesta?

¹³ Kapinoitsija Nimrod halveksi Jehovan palvojia, sillä Nooa ja Seem olivat epäilemättä saarnanneet ihmiskunnalle Jehovan käskyjä, mitkä sisälsivät veren kevytmielisen vuodattamisen kiellon. Nimrod uhmasi Jehovaa ja teki itsestään ihmisten hallitsijan. ”Hän esiintyi mahtavana metsästäjänä vastustaen Jehovaa. Siitä syystä on olemassa sananparsi: ’Jehovaa vastustava mahtava metsästäjä kuin Nimrod.’” (1. Moos. 10:9, Um) Jerusalemin targum sanoo: ”Hän oli mahtava metsästäjä [tai: mahtava saalistamisessa] ja synnissä Jumalan edessä, sillä hän oli eri kieliään puhuvien ihmislasten metsästäjä ja sanoi heille: ’Erotkaa Seemin uskonnosta ja pitäkää kiinni Nimrodin opetuksista.’” Hänen tarkoituksensa oli tuhota oikea uskonto. Hänen valtakuntansa alku oli Baabel. (1. Moos. 10:10) Kun Baabelin suurta tornia ja kaupunkia rakennettiin, niin se ei miellyttänyt Jehovaa. Kertomus sanoo: ”Jehova sanoi sen jälkeen: ’Katso! He ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tätä he ryhtyvät tekemään. . . .’ Niinpä Jehova hajoittikin heidät sieltä yli koko maan pinnan, ja he jättivät vähitellen kaupungin rakentamisen.” (1. Moos. 11:5–8, Um) Tämä kaupunki ja torni rakennettiin Jehovan nimen poispyyhkäisemiseksi ja uhmassa nimen tekemiseksi heille itselleen.

14, 15. a) Millaiseksi Jehovan ylistykseksi faraon uhma Jehovaa vastaan koitui? b) Selitä Mooseksen ja Elian aikana uhannut rikkouma.

¹⁴ Farao uhmasi Mooseksen päivinä Jehovaa korottamalla itsensä maailman silmissä suurempana. Jehova hävitti tämän mahtavan maailmanhallitsijan voiman, kaatoi maahan hänen epäjumalansa ja vahvisti itsensä Korkeimmaksi. Jumalan varoitus faraolle kuului: ”Mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.” (2. Moos. 9:16) Koko Mooseksen ja hänen seuraajansa Joosuan elämän ajan kävi välttämättömäksi asettaa suoraan kansan eteen valinta: joko pysyä oikeassa uskonnossa tai langeta pois Jumalan suosiosta omaksumalla väärä uskonto. Israelin kansa pelastui kerran toisensa jälkeen tuholta. Eräässä tilaisuudessa Mooses rukoili hartaasti Jehovaa pelastamaan heidät oman nimensä tähden; Jumala kuuli anomuksen, ja se rikkouma korjautui. ”Sentähden hän sanoi tuhoavansa heidät, jollei hänen valittunsa Mooses olisi seisonut hänen edessään rikkoumassa kääntääkseen pois hänen vihansa, ettei hän tuhoaisi heitä.” – Ps. 106:23, As.

¹⁵ Toinen vakava rikkouma parannettiin Elian aikana. Se johtui siitä, että Jehova inhosi kuningas Ahabin luopumista pakanauskontoon. Iisebel, hänen kuningattarensa, oli kuningattareksi tullut entisen Astarten ja Baalin papin tytär Siidonista, Foinikian maasta, missä asui Kanaanin jälkeläisiä. Ahabin ei olisi pitänyt mennä naimisiin tämän puhtaan uskonnon epäuskoisen vihaajan kanssa. Kuningatar järjesti oman papistonsa, ja on kerrottu, että 450 pappia sai ravintonsa hänen pöydästään, mikä tapahtui luonnollisesti maan kustannuksella. Samuel oli hävittänyt väärän uskonnon muutamia vuosia aikaisemmin, mutta Iisebel toi sen takaisin. Oli tullut aika Israelin kansan ratkaista, kumpaa se aikoi palvella, Jehovaako vai Baalia.

16. Esitä, mitä tapahtui oikean ja väärän uskonnon välisessä ottelussa.

¹⁶ Oikea uskonto oli tähän aikaan lamatilassa. Mutta Jehova käytti kuitenkin Eliaa sortuneen rakentamiseen ja oikean uskonnon ennallistamiseen, sillä hän korotti Jehovan nimeä. Kuningas Ahab syytti Eliaa Israelin vaivaamisesta, mutta profeetan peloton vastaus kuului (As): ”En minä vaivaa Israelia, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te olette hylänneet Jehovan käskyt ja koska sinä olet seurannut baaleja.” Elia käski Israelia samoin kuin Baalin 450 väärää pappiakin kokoontumaan Karmelin vuorelle. Elia sanoi sitten (As): ”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Jehova on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on jumala, seuratkaa häntä.” Nyt seurasi ottelu, niinkuin on kerrottu 1. Kuningasten kirjan 18:17–40. Huomaa Baalin avuttomuus ja toivottomuus, kun uskonkiihkoilijat huusivat ja suorittivat inhoittavia ja hillittömiä tekojaan pakanallisten menojensa mukaan toivoen lepyttävänsä jumalansa. Lue tämä kertomus ja koeta kuvitella koko kiihtymys, hurja raivo. Kun ei vastausta tullut ja kun heidän uskonnolliset menonsa kävivät yhä mielettömämmiksi ja häpeämättömämmiksi (sillä Baalin palvonta oli hyvin säädytöntä), niin nämä järjettömät paholaisen palvojat alkoivat viileskellä itseään, ja heistä virtasi runsaasti verta. Tätä jatkui koko päivän, kunnes he olivat uupuneet. Mikä paholaisuskonnon näytös niille, jotka seisoivat vieressä ja joiden olisi pitänyt palvoa Jehovaa pyhässä asussa!

17. Miten Elian asenne oli Baalin profeettojen asenteen vastakohta?

¹⁷ Katsokaamme nyt Eliaa. Hän esittää rukouksen tyynesti, kunnioittavasti, ilman asiatonta tunteellisuutta, arvokkaasti ja juhlallisesti, noiden väärien profeettojen irstaan hulluuden vastakohtana (As): ”Jehova, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. Kuule minua, Jehova, kuule minua, että tämä kansa tulisi tietämään, että sinä, Jehova, olet Jumala ja että sinä olet kääntänyt heidän sydämensä jälleen takaisin.” Miten selvästi tämä rukous voidaankaan ymmärtää ja kuinka se paljastaakaan sen syvän rakkauden, mikä Elialla oli Jehovaa ja Israelia kohtaan, sillä hän vuodatti sydämensä Jehovalle tässä rukouksessa! Hänellä oli luja usko, eikä hän halunnut Jehovan kirouksen kohdistuvan tähän kansaan. Siksi hän rukoili, että tämän kansan sydän käännettäisiin turvallisille entisille poluille ja että kansa hylkäisi Baalin itsekkään, himojaherättävän, tuhoavan väärän uskonnon.

18, 19. a) Miten Elia kunnosti ja ennallisti oikean uskonnon? b) Osoita, miten Jehova vastasi rukoukseen, ja sen seuraus. c) Miksi Jehova aiheutti rikkouman Jeremian päivinä?

¹⁸ Elia kunnioitti ja korotti Jehovaa kieltäytyen käyttämästä Baalin alttaria ja kunnostamalla päinvastoin itse Jehovan alttarin, joka oli kukistunut maahan käyttämättömänä ja halveksittuna. Ottaen kaksitoista kiveä hän uudelleenrakensi alttarin. Elia oli ilmoittanut etukäteen, mitä tapahtuisi, ja hänen uskonsa oli täydellinen. Hän taisteli Jehovan nimen puolesta ja ennallisti oikean uskonnon Israelille korjaten sen, mikä oikeasta palvonnasta oli sortunut. Hänen rukouksensa kesti luultavasti vain muutamia minuutteja, mutta vastaus tuli heti sen jälkeen Jehovalta. Kun katselijat näkivät, miten tämä silmänräpäyksessä taivaasta tuleva tuli kulutti uhrin, niin he eivät voineet olla enää epätietoisia siitä, kuka oli Jumala. ”Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: ’Jehova, hän on Jumala; Jehova, hän on Jumala.’ Ja Elia sanoi heille: ’Ottakaa Baalin profeetat kiinni; älköön yksikään heistä pääskö pakoon’. Ja he ottivat heidät kiinni. Ja Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä.” – 1. Kun. 18:39, 40, As.

¹⁹ Se oli riemuvoiton päivä Elialle, koska häntä käytettiin rikkouman korjaamisessa ja oikean uskonnon ennallistamisessa sekä Jehovan nimen korottamisessa. Elia oli pannut henkensä alttiiksi vastustaessaan kaikkea tuota epäpyhyyttä, tuota Jumalaa häpäisevää ja aistillista väärää uskontoa, mutta hän kiivaili Jehovan puolesta. Jehova itsekin on kiivas Jumala eikä voinut sentähden sietää mitään kilpailijaa. Elian käsitys Korkeimmasta Jumalasta oli niin ylväs, että se sulki pois ehdottomasti kaikki muut jumalat ja palvonnan kohteet. Tämä ottelu Karmelin vuorella on hienoimpia, mitä koskaan on kerrottu. Mutta se ratkaisu ei lopettanut kumminkaan ottelua ainiaaksi, koska näkymätön Saatana toimi pian jälleen ahkerasti murskaten Elian tekemän työn ja otti Israelilta pois oikean uskonnon. Myöhemmin tuli rikkouma, mikä kesti seitsemänkymmentä vuotta, minä aikana Jerusalem ja Juudan kaupungit olivat raunioina. Jeremia oli varoittanut Israelia yhä uudelleen sen väärästä uskonnosta, ja yksi hänen sanomistaan kuului: ”Te tyhmä ja ymmärtämätön kansa, te, joilla on silmät, mutta ette näe, joilla on korvat, mutta ette kuule. Ettekö pelkää minua, sanoo Herra [Jehova], ettekö vapise minun edessäni, . . . Mutta tällä kansalla on uppiniskainen ja tottelematon sydän; he ovat poikenneet ja menneet pois. Eivätkä he sano sydämessänsä: ’Peljätkäämme Herraa [Jehovaa], Jumalaamme, joka antaa sateen . . .’ Kauheita ja pöyristyttäviä tapahtuu maassa: profeetat ennustavat valhetta, ja papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan, ja sitä minun kansani rakastaa. Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?” – Jer. 5:21–31.

20. Miksi väärät uskonnoitsijat huusivat ”Rauha!” ja miksi Jehova oli tyytymätön?

²⁰ Jehova sanoi: ”Kaikki [heistä] pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole.” Jehovan viha oli varmasti tuleva, eikä mikään väärien profeettojen lepytysyritys voinut pysähdyttää sitä. Nämä väärät uskonnoitsijat toimivat petollisesti Jehovan edessä tekemällä tehottomaksi Jehovan, Korkeimman, Israelin todellisen kuninkaan, käskyt ja kumoamalla ne. He koettivat turmella Jehovan uskollisen lähettilään tottelevaisen kuuliaisuuden. ”Näin on Herra [Jehova] sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sielullenne’. Mutta he vastasivat: ’Emme vaella’.” Ja taas: ”Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää, eivät lakkaa; sillä neitsyt, tytär, minun kansani, on raskaasti runneltu, ylen kipeällä iskulla.” Tämä runnelma oli niin kauaskantoinen, että se vei Jumalan kansan vankeuteen seitsemäksikymmeneksi vuodeksi. Sen piti oppia, että oli ainoastaan yksi tapa palvoa, ja se oli oikea tapa. ”’Voiko ihminen tehdä itsellensä jumalia? Eivät ne jumalia ole!’ ’Sentähden, katso, minä saatan heidät tuntemaan – tuntemaan tällä haavaa – minun käteni ja minun voimani, ja he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra [Jehova].’” – Jer. 6:13–19; 14:17; 16:20, 21.

21. Miten Jesaja oli ennustanut, että tämä suuri rikkouma oli tuleva?

²¹ Profeetta Jesaja oli varoittanut monta vuotta ennen Jeremian aikaa Israelia sen ja Jehovan väliin tulevasta rikkoumasta, mutta se kieltäytyi kuuntelemasta. ”Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran Jehovan lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.’ Sentähden, näin sanoo Israelin Pyhä: Koska te halveksitte tätä sanaa ja luotatte väkivaltaan ja vääryyteen ja siihen turvaudutte, niin tämä synti on oleva kuin repeämä korkeassa muurissa, joka uhkaa sortua.” – Jes. 30:9–14.

22. Mikä oli syynä siihen, että väärät uskonnoitsijat torjuivat Jehovan nimen?

²² Israel ei halunnut totuutta eikä puhdasta uskontoa. Se pyysi ja suostutteli profeettoja puhumaan sille vain ”mieluisia”. Kovasti sattuva totuus oli liikaa israelilaisten syylliselle, pelokkaalle mielelle. He halusivat omien profeettojensa vakuutusta, että nämä Jehovan tuomiot eivät tule. He kielsivät Jesajaa edes mainitsemasta Jehovan nimeä. He sanoivat: ”Viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.” Heidän Luojansa uhmaaminen oli täydellistä. He olivat niin paatuneita, että yrittivät purra sitä kättä, joka ruokki heitä. He kääntyivät vihaisina sitä äitiä vastaan, joka synnytti heidät. Miten kauhistuttavassa tilassa he olivatkaan osoittaessaan jälleen voimakkaasti, miten järjettömäksi ja eläimelliseksi kansa tulee väärästä uskonnosta! He halusivat hävittää Jehovan nimen muististaan. ’Me emme halua sitä!’ he sanoivat. Mutta uskollinen profeetta ei tahtonut edes harkita pidättymistä puhumasta Jehovan nimessä. Uskollinen palvelija ei epäröi koskaan saarnata Jehovan nimeä ja julistaa hänen sanomaansa, eikä tosi palvojia havaita milloinkaan syypäiksi Jehovan nimen kätkemiseen sellaisten yleisten arvonimien peittoon kuin ”Herra” tai ”Jumala” tehdäkseen hänen Sanansa mieluisemmaksi ihmisille eri osissa maailmaa. Ne, jotka kätkevät sen, häpeävät sitä ja pelkäävät siitä johtuvia tuomioita.

23, 24. Kun joku menee kielletyille poluille, niin mikä on seurauksena? Milloin Jehova pani Aamoksen ennustuksen täyttymään?

²³ Jeremian kautta annettiin seuraava sanoma: ”Mutta minun kansani on unhottanut minut, he polttavat uhreja turhille jumalille. Nämä ovat saaneet heidät kompastumaan teillänsä, ikivanhoilla poluilla, niin että he ovat joutuneet kulkemaan syrjäpolkuja, raivaamatonta tietä.” (Jer. 18:15) Jehovan hylkääminen merkitsi itsestään muinaisen tien jättämistä. Israel erosi äärettömän loistoisasta Jehovasta arvottomien, hengettömien, mykkien epäjumalien takia saattaen siten kansan lankeamaan. Israelilaiset astuivat laittomasti kielletyille, tuntemattomille poluille. He olivat silloin houkuttelijoitten armoilla, ja he joutuivat varmasti moniin ahdistuksiin siksi, että jättivät Kuninkaan valtatien. He halveksivat Jehovalta tullutta varoitusta eivätkä voineet sietää edes pelättävän Jehovan nimen kuulemista. He eivät voineet seisoa hänen äärettömän pyhyytensä edessä.

²⁴ Ansaitsematonta hyvyyttä osoitettiin seitsenkymmenvuotisen autioituksen jälkeen israelilaisia kohtaan, ja heidät tuotiin takaisin omaan maahansa ja Jehovan puhtaaseen palvontaan. He uudelleenrakensivat silloin temppelin Serubbaabelin johdolla, ja sitten myöhemmin rakennettiin muurit ja toteutettiin suurta uudelleenrakennusohjelmaa koko maassa. Profeetta Aamos oli ennustanut nämä kirjoittaessaan: ”Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli muinaisina päivinä, . . . Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon [tuon sen takaisin vankeudesta], ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä.” (Aam. 9:11–15) Tämä ennustus ei täyttynyt ainoastaan kirjaimellisesti, vaan sen piti täyttyä vielä myöhemmin suuremmassa mitassa. Seuraava kirjoitus käsittelee tämän ennustuksen myöhempää täyttymystä.