Lukijain kysymyksiä

● Mitä 1. Mooseksen kirjan 6:6 merkitsee, kun siinä sanotaan: ”Niin Herra katui tehneensä ihmisen maan päälle”? – Y. J., Nigeria.

”Katui” on käännetty heprealaisesta juurisanasta naahham, millä on monta erilaista merkitystä. Kuten useat sanakirjat esittävät, niin eräät sen merkityksistä ovat: hengittää huohottaen, huoata, tuntea mielipahaa, katua, murehtia jotakin tai tuntea sääliä eli myötätuntoa, lohduttaa, viihdyttää, vapauttaa eli päästää itsensä (vihollisista). Sanaa käytetään eri raamatunpaikoissa näissä eri merkityksissä, ja tekstiyhteys ilmaisee sen sisältämän ajatuksen. Tässä tarkasteltavamme tapaus oli, kun Jehova oli havainnut ihmisen jumalattomuuden ja päättänyt tuhota pahantekijät maapallonlaajuisella tulvalla. Eräs tarkka nykyaikainen käännös esittää tämän kohdan oikeassa yhteydessään seuraavasti: ”Sentähden Jehova näki, että ihmisen pahuus oli tullut suureksi maan päällä ja että hänen sydämensä ajatusten jokainen taipumus oli vain paha koko ajan. Ja Jehova tunsi mielipahaa siitä, että oli tehnyt ihmisiä maan päälle, ja hän tunsi sydämensä murheelliseksi. Niin Jehova sanoi: ’Minä olen pyyhkäisevä luomani ihmiset pois maan pinnalta, ihmisistä kotieläimeen, matelijaan, taivaitten lentäviin luomuksiin asti, koska minä olen pahoillani, että olen tehnyt ne.’ Mutta Nooa löysi suosion Jehovan silmissä.” – 1. Moos. 6:5–8, Um.

Jehovalla ei ole koskaan syytä katua siinä mielessä kuin ihmiset katuvat osoittaen surua tehtyjen hairahdusten johdosta ilmaistakseen, että he haluavat muuttaa menettelynsä. Jehovan tiet ovat oikeat, ja hänen täydellisyytensä tekee mahdottomaksi kaikkien erehdysten mahdollisuuden. Hän ei epäonnistu sanansa pitämisessä eikä päätöksensä täyttämisessä eikä periaatteittensa noudattamisessa niinkuin ihminen. Hän ei muutu näissä suhteissa. (4. Moos. 23:19; 1. Sam. 15:29; Jes. 14:24; 46:11; Hes. 24:14; Mal. 3:6; Jaak. 1:17) Hän voi muuttaa eli vaihtaa menettelyään ihmisiä tai kansoja kohtaan, jos nämä muuttuvat ja tekevät siten hänen menettelytapansa tarpeettomaksi tai sopimattomaksi, tai hän saattaa muuttaa menettelyään armonsa osoittamisessa. (1. Sam. 15:11; Ps. 106:44, 45; Jer. 18:7–10; Joona 3:10) Hän voi ”katua” heprealaisen sanan alkuperäisessä merkityksessä: tuntea sääliä eli myötätuntoa; mutta ei koskaan siinä merkityksessä, että hän katuisi minkään erehdyksen tai väärinteon johdosta.

1. Mooseksen kirjan 6:6:nnen tarkka käännös osoittaa, että hän ”tunsi mielipahaa siitä, että oli tehnyt ihmisiä maan päälle”. Jehova Jumala esittää itsensä usein inhimillisiä mielenliikuntoja tuntevana tehdäkseen suhtautumisensa asioihin ihmisille helposti ymmärrettäväksi. Hän voi tuntea mielipahaa samoin kuin hän voi tuntea suruakin, vihaa, ärtymystä, närkästystä, iloa, naurunhalua, kyllästymistä pahantekijöihin sekä muita inhimillisiä vaikutuksia, kuten monet raamatunpaikat osoittavat. 1. Mooseksen kirjan 6:6:nnen kertomassa tapauksessa Jehova tunsi mielipahaa siitä, että ihmiset olivat lähteneet väärälle tielle ja että heidän ajatustensa kaikki taipumukset olivat pelkästään pahoja. Se teki murheelliseksi hänen sydämensä, kun hän näki ihmisten, jotka olivat syntyneet hänen luomistyönsä seurauksena, kääntyvän jatkuvasti pahaan, ja hän tunsi mielipahaa siitä, että tällaiset ihmiset olivat tulleet maan päälle, ja vapauttaakseen ja päästääkseen itsensä tästä sydänsurusta Jehova päätti pyyhkäistä pois nuo pahantekijät maan pinnalta. Samoin kuin uskolliset ihmiset voivat tuottaa iloa Jehovan sydämelle, niin nämä jumalattomat voivat tuottaa ja tuottivat sille murhetta. (Sananl. 27:11; Luuk. 15:7) Samoin kuin jumalattomat ihmiset voivat saada ennen vedenpaisumusta Jehovan tuntemaan mielipahaa, niin myös nykyään, ennen Harmagedonia, tehdyt inhoittavat teot panevat hyvätahtoiset ihmiset huokaamaan ja valittamaan, koska he tuntevat myötätuntoa Jumalan asiaa kohtaan ja kunnioittavat hänen nimeään. – 1. Moos. 6:6; Hes. 9:4.

Jehova ei ole mielistynyt jumalattomien kuolemaan, minkävuoksi hän tunsi mielipahaa, kun hän näki heidän hävittämisensä tarpeelliseksi, ja se aiheutti murhetta hänelle, että hänen piti antaa vedenpaisumuksen tulla. Mutta Jehova ei katunut sitä, että oli tehnyt maan ja päättänyt asuttaa sen. Hän ei katunut ihmisen luomista lisääntymään ja täyttämään sen. Se seikka, että Nooa löysi suosion Jehovan silmissä, osoittaa, että hänen mielipahansa rajoittui niihin hänen luomistoimintansa kautta tehtyihin, joista oli tullut parantumattoman jumalattomia. Nooa vaelsi Jumalan kanssa. Jehova ei tuntenut mielipahaa siksi, että hän oli tehnyt hänet, ja se seikka, että Jehova varjeli Nooan ja hänen uskollisen huonekuntansa ja lausui heille uudelleen toimeksiannon täyttää maa, osoittaa, ettei hän katunut sitä, että oli tehnyt maan ja ihmisen siihen, vaan piti kiinni päätöksestään: maan täyttämisestä vanhurskailla ihmisillä. Jos Jehova olisi katunut ensi sijassa tehneensä ihmisen ja jos hän käytti vedenpaisumusta vapautuakseen tuosta mielipahasta, niin hän olisi hävittänyt kaikki ihmiset maanpinnalta. Mutta se seikka, että hän varjeli joitakuita, osoittaa, että hänen katumuksensa rajoittui niihin, jotka olivat tulleet pahoiksi ajatuksiltaan ja toiminnaltaan, sillä he olivat ainoat vedenpaisumuksessa tuhotut.

● Kirjan ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” sivulla 83 sanotaan, että Kserkses I:stä seurasi Persian valtaistuimelle Artakserkses III. Eikö tämä ollut Artakserkses I? – J.C., Kanada.

Vartiotornin julkaisuissa on tämä Artakserkses mainittu Artakserkses III:na seuraavista syistä: Tietäjä vallankaappaaja Smerdis, joka oli Persian valtaistuimella vähemmän kuin kahdeksan kuukautta (522 eKr.), on kreikaksi nimeltään Artahsasta, mikä käännetään tavallisesti Artakserkseeksi. Hän oli näin ollen ensimmäinen Artakserkses. (Esra 4:7–24) Kreikkalainen Septuaginta puhuu sitten Esterin kuningaspuolisosta ”Artakserkseenä”, joka oli todellisuudessa Kserkses Suuri ja siis toinen Artakserkses. (Est. 1:1) Seuraava, joka mainitaan tavallisesti Artakserkses I:nä, on kolmas Artakserkses, ja hän on se, jonka kanssa Nehemia asioi. McClintockin ja Strongin Cyclopaedia sanoo hänestä I osan sivulla 440, 1. palstalla: ”Hän on sama kuin kolmas Artakserkses, Persian kuningas, joka salli huomaavaisesti hallituksensa kahdentenakymmenentenä vuonna Nehemian mennä Jerusalemiin puhtaasti kansallisia pyrkimyksiä edistämään, antoi hänelle hänen oman kansansa hallituksen hoidon ja salli hänen jäädä sinne kahdeksitoista vuodeksi (Neh. 2:1; 5:14).” Jotta siis vältettäisiin henkilöitten sekaannus, puhutaan Kserkses Suuren seuraajasta Artakserkses III:na.