Antaminen oikeista vaikuttimista

”Hyvät toiveet” tarjoavat tilaisuuden rakkauden ilmaisemiselle

KUKAAN ei voi oikeutetusti moittia sitä tapaa, millä Jehova Jumala toimii. Ne, jotka moittivat sitä, tekevät siten ainoastaan tietämättömyydestä tai ylpeydestä. Jumala ilmaisee luomustensa kanssa toimiessaan aina täydellisen tasasuhtaisesti neljä perusominaisuuttaan, viisauden, oikeuden, voiman ja rakkauden. Mitä enemmän perehdymme häneen ja hänen Sanaansa sitä enemmän ymmärrämme tätä tosiasiaa.

Kun Jumala alkoi luoda vietettyään menneen iäisyyden yksin, niin hän ei tehnyt sitä siksi, että hän olisi kaivannut seuraa, koska hän on toisista täysin riippumaton. Ja kun hän antoi määrättyjä velvollisuuksia määrättyjen luomustensa suoritettavaksi, niin se ei johtunut siitä, että hän olisi halunnut säästää itseltään jotkin työtä, ikäänkuin hän olisi väsynyt työhönsä, koska hän ei uuvu koskaan. (Ps. 90:2; Jes. 40:28) Se johtui päinvastoin siitä, että hän tiesi viisaudessaan ja rakkaudessaan, että toiset nauttivat olemassaolosta ja jonkin tekemisestä, niinkuin hänkin, vaikka luonnollisesti paljon vähäisemmässä määrässä. Jumala ei sentähden ainoastaan luonut älyllisiä luomuksia, jotka pystyvät nauttimaan olemassaolosta, vaan myöskin antoi heille eri kykyjä ja halun käyttää niitä, ja sitten hän antoi heille tilaisuuksia käyttää näitä kykyjä eri tavoilla. – 1. Moos. 1:26–28; 2:17.

Jumalan päätös maallisten luomustensa suhteen nykyään ei sisällä kuitenkaan nyt Eedenissä esitettyä toimeksiantoa tulla hedelmälliseksi, täyttää ja alistaa maa, vaan se koskee niitä profeetallisia käskyjä, mitkä hän ja hänen Poikansa antoivat kauan sitten, kuten: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova”, ja: ”Tämä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille.” (Jes. 43:10–12, As; Matt. 24:14, Um) Jokainen Jehova Jumalan täysin antautunut palvelija omistaa iloiten niin paljon aikaa ja tarmoa kuin mahdollista näiden käskyjen tottelemiseen ymmärtäen, että sekä hänen oma pelastumisensa että toisten pelastuminen ovat kysymyksessä. (1. Tim. 4:16) Tätä Vartiotorni-Seuran johtamaa työtä vietiin eteenpäin kuluneena palvelusvuonna 159 maassa, saaressa ja siirtokunnassa, ja sitä suoritti noin puoli miljoonaa kristittyä evankeliuminpalvelijaa, jotka omistivat yli 80 miljoonaa tuntia tähän työhön. Eräs kaiken tämän toiminnan seurauksista oli, että tuona vuonna antautui enemmän kuin viisikymmentätuhatta henkilöä palvelemaan samalla tavalla Jehova Jumalaa.

Jokainen näistä haluaisi tietysti omistaa kaiken aikansa tähän tärkeään työhön, mutta valtavasti suurin osa, lähes 95 prosenttia, ei voi tehdä sitä perhevelvollisuuksien tai muiden ehkäisevien tekijöitten takia. Mutta monet näistä voivat auttaa niiden rahojen varaamisessa, joita tarvitaan tämän suunnattoman saarnaamistoiminnan hoitamiseen, järjestämiseen ja ohjaamiseen, ja varsinkin lähetystyöntekijöitten valmennukseen ja sitten heidän huoltamiseensa ulkomailla. Jumala ei tietenkään tarvitse rahaa, sillä hän sanoo selvästi psalminkirjoittajan kautta: ”Minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi.” (Ps. 50:10, 12) Hänen rakkautensa ja viisautensa panee hänet tässä jälleen antamaan maallisille lapsilleen edun olla yhteistoiminnassa. Miten tämä etu tulee saattaa heidän huomioonsa, ja millä tavalla ja millä keinoin he voivat olla parhaiten yhteistoiminnassa?

SUOSITUT MENETELMÄT EPÄRAAMATULLISIA

Yhdysvaltain tärkein roomalaiskatolinen viikkolehti, Our Sunday Visitor, omisti tammik. 31. 1954, käytännöllisesti katsoen koko numeronsa painostaakseen katolilaisia antamaan rahaa häväisten heitä esittämällä epäsuotuisan vertauksen protestantteihin, kuten: ”Me voimme oppia toisilta”, ja: ”Tässä on se into, mikä meillä pitäisi olla”. On kuitenkin omituista, että itse katolilaiset jätettiin tietämättömiksi siitä, miten paljon he todellisuudessa antavat. Tulisiko meidän kehoittaa antamaan tekemällä epäsuotuisia vertailuja? Ei, koska meidän ei tule antaa kilpailun halusta, sillä jokainen seisoo tai lankeaa oman mestarinsa edessä. – Fil. 2:3; Room. 14:4.

Eräs laajaltimainostettu roomalaiskatolinen pappismies kehoitti saman julkaisun toisessa numerossa antamaan syntien anteeksisaamiseksi: ”Jos sinun menneessä elämässäsi on jotakin, mitä haluaisit sovittaa, niin paras tapa sen tekemiseksi on suorittaa uhri . . . kiinnitä neulalla uhrilahjasi tähän sarakkeeseen ja lähetä se arkkipiispa Fulton J. Sheenille, . . . tai hiippakuntasi sielunpaimenelle.” Onko tämä pätevä vaikutin lahjoitusten tekemiseen? Ei, koska meidän syntejämme ei ole pyyhitty pois hopealla eikä kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä. Me emme saa anteeksiantamusta omavanhurskailla teoilla, vaan uskon kautta. – 1. Piet. 1:18; Room. 11:6; 1. Joh. 2:1.

Uskonnolliset järjestöt, niin katoliset kuin protestanttisetkin, painottavat yhä enemmän kymmenysten antamista. Niinpä sanottiin United Pressin tiedonantojen eräässä otsikossa jouluk. 1. pnä 1953: ”31 000 000 ihmistä pyydetään antamaan kirkolle kymmenykset palkoista”. Joku sanoo, että tämä on totisesti paras keino saada tukea uskonnolliselle työlle, sillä eikö sitä opeteta Raamatussa?

Israelilaiset antoivat kymmenykset Mooseksen ajasta Kristuksen aikaan saakka, mutta se ei ole kristittyjen velvollisuus, koska heidät on vapautettu laista. (Room. 10:4) Älkäämme myöskään unohtako sitä, että kun me olemme antautuneet Jehovalle, niin me emme ole velvolliset antamaan hänelle ainoastaan kymmenyksiämme, vaan kaikkemme, samoin kuin meillä ei ole uskon kautta Jehovan lepoa ainoastaan yhtenä päivänä seitsemästä, vaan joka päivä. (Hepr. 4:1–11) Huomatkaamme myös, että jotkut voivat olla erilaisten taloudellisten tilojen takia kykenemättömiä antamaan kymmenyksiä, kun taas toiset voisivat antaa paljon enemmän. Ei liene tässä yhteydessä sopimatonta ohimennen huomauttaa, että Yhdysvaltojen laki sallii henkilöiden ja yhdistysten vähentää uskonnollisiin ja muihin hyväntekeväisyystarkoituksiin antamansa summat kahteenkymmeneen prosenttiin asti verotettavista kokonaistuloistaan.

Protestanttisia pappeja kehoitetaan ostamaan kirja, mikä sisältää enemmän kuin kolmekymmentä rahankokoamissaarnaa, mitkä ovat ”tuottaneet summia 20 000 dollarista 300 000 dollariin”. Eräs Pohjois-Carolinan Wilmingtonista kotoisin oleva pappismies lausui – kuten on sanottu Time-lehdessä syysk. 21. 1953 – että ”kirkossa on nykyään niin monta erityistä rahankeräystä, että ’minä huomaan vuodessa olevan ainoastaan kolme sunnuntaita, joina voin saarnata Kristuksen evankeliumia’”. Vaikka tämä pappi saattoi liioitella painottaakseen asiaa, niin mitä on joka tapauksessa sanottava tästä keinosta? Katsoimmepa mistä kohdasta hyvänsä Raamatusta, niin emme löydä Mooseksen emmekä kenenkään profeetan tai Kristuksen tai yhdenkään hänen opetuslapsensa pitäneen rahankeruusaarnoja.

Jotkut uskontokunnat lähettävät kirjeitä, joissa ne pyytävät jäseniään antamaan niin ja niin paljon; toiset määräävät komitean, joka käy henkilökohtaisesti kunkin seurakuntalaisen luona; toiset esittävät antamista tähdentäviä elokuvia; toiset pitävät myyjäisiä, kilpailuja, arpajaisia ja arpapelejä; kun taas muutamat menevät niin pitkälle, että julkaisevat vuoden lopussa kirjasen, johon on painettu, miten paljon kunkin jäsenen piti suhteellisesti antaa ja miten paljon hän antoi todellisuudessa, aina viimeiseen penniin asti. Ja sittenhän on tuo aina tarjolla oleva ja usein kuljetettava kolehtilautanen tai -haavi. Kuitenkaan ei tarvitse tuhlata paljonkaan aikaa sen harkitsemiseksi, mitä näistä keinoista tulisi käyttää, koska niillä kaikilla on jotakin yhteistä: niille ei löydy tukea Raamatusta.

RAAMATULLINEN MENETTELY

Mikä on raamatullinen menettelytapa? Yksinkertaisesti tehdä tunnetuksi, että on tilaisuus eli etu antaa, ja salli sitten saatujen vapaaehtoisten lahjoitusten ratkaista toiminnan laajentaminen sekä koti- että ulkomaisessa lähetystyössä. Näin tehtiin Mooseksen päivinä kun tuli aika rakentaa ihana tabernaakkeli eli kokousteltta ja kalustaa se, ja tämä sai niin auliin kannatuksen, että israelilaisille piti kohta sanoa, etteivät he enää toisi lahjoituksiaan, koska niitä oli enemmän kuin riittävästi. – 2. Moos. 35:4, 5, 21; 36:3–7.

Todellisesti antautuneet kristityt antavat vapaaehtoisesti. Ei ole tarpeellista käyttää kaikkia psykologian tuntemia keinoja, jotta heidät saataisiin luopumaan jostakin summasta vaivalla ansaitsemaansa rahaa. He ymmärtävät, että ”onnellisempaa on antaa kuin ottaa”, että ”antelias mies rikastuu” ja että heidän etunsa on varojensa mukaan ”olla rikkaita oikeista töistä, olla anteliaita, valmiita jakelemaan”. (Apt. 20:35, Um; Sananl. 11:25, Ts; 1. Tim. 6:18, Um) He tietävät myöskin, että ”joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää”, ja että kunkin tulee antaa ”niinkuin hän on päättänyt sydämessään, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”. Heillä on ”altis halu tehdä”, mikä on ”erittäin otollista sen mukaan, mitä ihmisellä on”. (2. Kor. 9:6, 7; 8:11, 12, Um) Ja lopuksi he ymmärtävät sen seikan, minkä Daavid esitti niin hyvin silloin, kun koottiin rakennusaineita temppeliä varten: että tämä antaminen on vain osan takaisinantamista siitä, mitä Jumala on jo antanut heille. – 1. Aikak. 29:14.

Kaikille tällaisille ei tarvitse muuta kuin vuosittain muistuttaa, että he ilmoittavat Seuralle, mitä he toivovat voivansa antaa tulevana vuonna. Tämä auttaa Seuraa suunnittelemaan työn sekä jokaista lahjoittajaa harkitsemaan asiaa kypsästi.

Suomessa asuvat voivat lähettää korttinsa tai kirjeensä osoitteella Jehovan todistajat, Väinämöisenkatu 27, Helsinki. Kirjoitettaessa näistä ”Hyvistä toiveista” voidaan sanoa tähän tapaan: ”Toiveeni on, että voin tulevien kahdentoista kuukauden kuluessa lahjoittaa Jehovan ylistämistyöhön mk . . . . . . . . ., ja minä teen nämä lahjoitukset sellaisina erinä ja aikoina, mitkä osoittautuvat minulle sopiviksi, ja sitä mukaa kuin menestyn Jehova Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, jota hän osoittaa Kristuksen Jeesuksen kautta. [Nimi]” Voi olla hyvä säilyttää jäljennös kortistasi tai kirjeestäsi muistuttamassa itseäsi. Toisella sivulla on luettelo toisista haaratoimistoista, ja täydellinen luettelo on useitten kirjojen ja kirjasten takasivulla.

Ymmärtäen kaiken riippuvan Jehova Jumalasta jokainen hänen palvelijansa yhtyy rukoilemaan, että heidän työnsä saisi hänen siunauksensa, jotta se tuottaisi kasvua hänen ylistyksekseen. – 1. Kor. 3:6.