Vapaa tahto

(Vastaus kirjeeseen, jossa on herätetty vastaväitteitä tähän kysymykseen.)

OLEN eri mieltä Vartiotornissa elokuun 1. p:n numerossa 1953 olleitten kirjoitusten suhteen. Mitään sellaista kuin ”vapaa” tahto ei ole olemassa. Ainoa vapaus, minkä ihmisolennot voivat koskaan kokea, on se, mikä suodaan heille, kun he antavat sydämensä Herrallemme ja Pelastajallemme, Jeesukselle Kristukselle, ja kun he syntyvät hengestä. – J.H.N., Englanti.

Edellämainitut Vartiotornin kirjoitukset tarkastelivat ennaltamääräämiskysymystä, mitä kristikunnan uskonnolliset järjestelmät opettavat, ja osoittivat niiden opetuksen erheellisyyden esittäen sen sijaan Pyhästä Raamatusta, että kaikkien ihmisten sallitaan käyttää vapaata tahtoaan valitakseen kohtalokseen joko elämän ja pelastuksen tai kuoleman ja hylkäämisen tuhoon. – Ilm. 22:17.

Jumala ei pakoita ihmistä hyväksymään kumpaakaan kohtaloa, ja siinä mielessä hän sallii jokaisen älyllisen luomuksen käyttää vapaata tahtoaan. Jumala suo täällä maan päällä kaikille luomuksille tilaisuuden valita jommankumman kohtalon, eikä näin olisi, jollei heillä olisi valintavapautta eli valtaa ja tilaisuutta käyttää vapaata tahtoaan. Kaikki Aadamin jälkeläiset ovat langenneessa, synnin turmelemassa tilassa, ja näille tarjotaan pelastus Jumalan keinoilla ja hänen päätöstään varten. (Room. 8:28) Jos se, että ihminen on Aadamin perheen epätäydellinen syntinen jäsen, merkitsee hänelle vapaan tahdon menetystä, niin olisi järjetöntä, että Jumala antaisi yhdellekään ainoalle ihmisluomukselle tilaisuuden valita iankaikkisen elämän Jumalan uudessa maailmassa, sillä silloinhan ei tuolla synnin vallitsemalla luomuksella olisi vapaan tahdon voimaa valita mitään parempaa Jumalan kädestä, vaan synti ja Perkele pitäisivät hänet toivottomasti orjuudessaan. Ja jos jotkut saisivat sitten pelastuksen Jumalan tiellä, niin se tapahtuisi siksi, että hän pakoittaisi heidät vastoin heidän turmeltunutta tahtoaan hyväksymään hänen pelastustiensä. – Joh. 10:14–16; 2. Piet. 3:13.

Kun ihmiset palvelevat syntiä tottelemalla sitä ja palvelevat Perkelettä tottelemalla hänen maailmaansa eli asiainjärjestelmäänsä, niin he eivät ole vapaita, vaan orjia. He luulevat olevansa vapaita, mutta eivät ole todellisuudessa vapaita, niinkuin Teidän kirjeennekin sanoo. Mutta orjallakin voi olla vapaa tahto, ja orjien tiedetään kapinoineen ja murtautuneen irti ja onnistuneen pakenemaankin. Synnin ja Saatana Perkeleenkin orjilla on siis vapaa tahto, ja Jumala kehoittaa heitä käyttämään tätä vapaata tahtoa antamalla heidän kuulla pelastus- ja vapautussanomaa Kristuksen kautta. (2. Kor. 5:18–20) Jollei näin olisi, niin olisi hyvin epäoikeudenmukaista, että Jumala esittäisi ihmisille jotakin, minkä omaksumiseen heiltä puuttuisi vapaa tahto. Perkele ja hänen järjestönsä (näkymätön ja näkyvä) yrittävät toisaalta pestä ihmisten aivot, riistää ihmisiltä heidän vapaan tahtonsa ja peloittaa heitä käyttämästä Jumalan suomaa tahdonvapautta. Jotkut ihmiset alentavat itsensä myös siinä määrin synnissä ja turmeluksessa (omasta vapaasta tahdostaan eli valinnastaan), että heillä on hyvin vähän jäljellä tahdonvoimaa taivuttamassa heitä hyvään ja sen jatkuvaan omaksumiseen. – Room. 1:20–32.

Te mainitsette kirjanoppineet ja fariseukset ja sen, että Jeesus tuomitsi heidät luokkana ja kysyi, miten he voisivat pelastua Gehennan tuomiosta eli tyhjäksitekemisestä. Raamattu selittää kuitenkin, että monet kirjanoppineista ja fariseuksista ja juutalaisista papeista ottivat vastaan kristillisen sanoman, mikä seikka todistaa, että tuohon luokkaan kuuluvilla yksityisillä jäsenillä oli voima, oikeus, tilaisuus ja kutsu käyttää vapaata tahtoaan Jeesuksen ja hänen opetuslastensa saarnaamisen tähden. Jos jollakulla oli vapaa tahto valita pelastussanoman hyväksyminen, niin kaikilla muillakin tuohon luokkaan kuuluvilla oli voima tehdä siten, mutta ne muut valitsivat saastuneen juutalaisen uskonnon perimätiedot ja valitsivat senvuoksi tahallaan tuhon Gehennassa. Teidän todistelunne ei pidä siis paikkaansa, nimittäin se, ettei ihmisellä olisi ”vapaata” tahtoa, vaan että hän on synnissä syntyneenä aivan avuton tekemään muuta kuin noudattamaan oman sydämensä juonia ja haluja. – Room. 12:1, 2.

Egyptin faraolla, Saksan Hitlerillä ja Ranskan Napoleonilla, jotka Te mainitsette miehinä, jotka olivat ”kykenemättömiä tekemään oikein”, oli kaikilla vapaa tahto kulkea haluamaansa tietä. Farao ei ollut, niinkuin Te sanotte, ”voimaton torjumaan tuomiotaan”, sillä hän osoitti kymmenessä tapauksessa omaavansa voiman taipua eli katua. Joka kerta, kun hän taipui, niin Jehova Jumala otti vitsauksen pois faraolta ja Egyptistä. Hän oli vapaa valitsemaan katuvaan tilaansa jäämisen, mutta hän ei kuitenkaan suvainnut tehdä sitä. Egyptin kymmenennen vitsauksen jälkeen hän salli israelilaisten lähteä Mooseksen johdolla orjuutensa maasta; farao suorastaan joudutti heitä pois Egyptistä ja pyysi heiltä heidän siunaustaan. Jos hän olisi pysynyt tässä katuvassa, helläsydämisessä tilassa, niin hän olisi säästynyt sotajoukkoineen tuhoutumasta Punaiseen mereen. Mutta samoin kuin yhdeksässä edellisessäkin tapauksessa, hän salli itsekkyytensä ja ylpeytensä voittaa itsensä ja käytti vapaata tahtoaan paaduttaen sydämensä ja käyttäen hyväkseen sitä näennäisesti avutonta tilaa, missä israelilaiset olivat Punaisen meren rannalla. Farao tahtoi siis vapaasti lähteä pelastuneitten israelilaisten jälkeen vetääkseen heidät takaisin orjuuteen Egyptiin, ilman että Jehova Jumala painosti häntä millään tavalla; hän sivuutti vain kaikki opetukset, mitkä hänen olisi pitänyt saada aikaisemmissa tilanteissa uhmatessaan Kaikkivaltiasta Jumalaa. Kuten Te sanotte, niin ”vapaa tahto merkitsee moraalista vastuuta”, ja farao oli moraalisesti vastuussa Kaikkivaltiaalle Jumalalle omasta tuhostaan, minkä hän sai Punaisessa meressä, samoin kuin kaikista niistä kymmenestä vitsauksesta, mitkä hän ja hänen kansansa kärsivät aikaisemmin.

On myös totta, kuten lisäätte, että maailman tila ”näyttää osoittavan sen pelastumisen mahdottomaksi”. Mutta samoin kuin Nooan aikana, niin nytkin on ”pieni vähemmistö maan asukkaista”, joka ”pelastuu lopputuholta”, koska siihen kuuluvat ovat tulleet pois tästä maailmasta, niin että he eivät muodosta osaa siitä. Miten tämä oli mahdollista? Koska heillä on vapaa tahto siitä huolimatta, että he olivat kerran syntisinä osa tästä turmeltuneesta maailmasta, ja koska he käyttivät vapaata tahtoaan kuullen Jumalan varoitussanomaa ja kutsua pelastukseen. Toiselta puolen tuhoutuu nykyisen sukupolven (käyttääksemme Matteuksen 24:32–39 ja Luukkaan 21:29–32 esiintyvää Jeesuksen omaa sanaa) suuri enemmistö (tällä kiertotähdellä olevan) tämän maailman eli asiainjärjestelmän mukana, mikä on nyt juossut loppuun Jumalan salliman juoksunsa – ei siksi, ettei noilla uhreilla olisi vapaata tahtoa, vaan koska he omavalintaisesti pitävät tätä maailmaa parempana, rakastavat sitä ja valitsevat mieluummin sen mukaan jäämisen; ja he alistuvat maailmallisten hallitsijainsa valtaan, jotka pyrkivät alituisesti riistämään heiltä heidän vapaan tahtonsa käytön.

Meidän täytyy sentähden tehdä ero vapaan tahdon ja kristillisen vapauden välillä. Ainoa vapaus on, kuten Te itse osuvasti painotatte, kristillinen vapaus. Jeesus sanoi tämän tueksi: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” ”Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Jos siis Poika [Jumalan Poika, so. Kristus Jeesus] tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh. 8:31, 32, 34, 36) Monet synnin ja Perkeleen orjat tulevat juuri siksi, että heillä on vapaa tahto ja että he käyttävät sitä, kristilliseen vapauteen alistumalla totuuden voiman vaikutukseen ja tulemalla sen muuttavan voiman alaisuudessa Kaikkivaltiaan Jumalan käskyn ja neuvon sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi – ei pelkästään sellaisiksi, jotka haluavat tätä sanaa vain omiin rentoutumis- tai ajanvietetarkoituksiinsa osoittamatta asiaankuuluvaa tervettä arvostusta suuren Antajan päätöstä kohtaan. (Joh. 15:8) Tällaiset Kaikkivaltiaan Jumalan sanan tekijät haluavat totella toisia ajatuksen voimia (Ps. 118:17; 139:17, 18; Jes. 55:8, 9) kuin entisten maailmallisten orjaisäntiensä. – Joh. 13:17.

Koska Teidän on suoraan sanoen vaikea havaita, että ihmisten vapaa tahto heidän nykyisessä syntisessäkin tilassaan on tosiasia, minkä todistavat sadattuhannet, jotka ovat tulleet Jumalan totuuden tielle Jeesuksen päivistä lähtien, niin Te tunnette tarvetta etsiä jotakin Raamatun ulkopuolelta. Siinä on Teidän vaikeutenne – Te ette hyväksy täysin kaikkea sitä, mitä Raamattu sanoo, vaan pidätte sen sijaan ankarasti kiinni toisten ihmisten ja itsenne ennalta omaksumista mielipiteistä. Te mainitsette meille esim. Jonathan Edwardsin 18:nnelta vuosisadalta, joka, kuten huomautatte, ”ei vedonnut Raamatun arvovaltaan paitsi valaisun vuoksi”. Miksi Jumalaa pelkäävien ihmisten pitäisi sitten vakavasti haluta lukea tämän amerikkalaisen filosofin tuotteita saadakseen luotettavaa valistusta, kun tällaiset Jumalaa pelkäävät henkilöt, kuten me, uskovat lujasti ”Raamatun arvovaltaan” (Joh. 14:10–17) ja vetoavat kiitollisina ja alituisesti siihen ainoana todelliseen ymmärrykseen johtavana oppaana – haluten omasta vapaasta tahdostaan ’antaa Jumalan tulla havaituksi totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen huomattaisiin valehtelijaksi’? (Room. 3:4, Um; Luuk. 24:25–27, 32) Etsiessänne poispääsyä hämmennyksestänne ja vaikeudestanne Te kirjoitatte: ”Voisimme järkevästi otaksua ketään vakavaa jumaluusoppinutta loukkaamatta, että Raamatusta saattaisi olla ehkä jäänyt pois joitakin seikkoja, koska se on joutunut monta kertaa vääristellen käännetyksi, ja että koetusaika ulotetaan kuoleman jälkeen iankaikkiseen henkimaailmaan ja että poloiset kärsivät ihmisolennot saattavat heikkouksineen ja onnen ja rauhan kaipauksineen olla vapaat puhdistamaan täydellisemmin pois synnin, mikä saartaa heitä, ja että Hänellä, joka ’ei tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä katumukseen’, saattaa olla kadotetuille toisia turvapaikkoja, joita ei ole kerrottu Raamatussa.”

Tässä Te jälleen teette epätoivoisen vetoomuksen ulkopuolelle Pyhien Kirjoitusten menettelemällä aivan eri tavalla kuin Kristus Jeesus itse. (Luuk. 24:25–27, 32) Meidän ei tarvitse nykyään tyytyä eikä turvautua Kaikkivaltiaan Jumalan pyhän Kertomuksen vääristeltyihin käännöksiin. Meillä on käytettävissä Raamatun alkutekstit – alkuperäisinä heprean-, aramean- ja kreikankielisinä; ja Vartiotornin julkaisema Uuden maailman käännös (engl.) on varattu huolellisesti valmistettuna halukkaille käyttäjille antamaan heille mahdollisimman tarkan käännöksen näistä alkuteksteistä, niin että lukijat voivat tulla tuntemaan totuuden täsmällisesti. Ei ole mitään ’poisjätettyjä’ kohtia, mitkä sallisivat ajatella sellaista, mitä Te ikävöiden esitätte. Sellaisia poisjättöjä ei voi tosiaankaan olla, koska se, mitä Te esitätte mahdollisina poisjättöinä, on vastoin Raamatun opetuksia, jotka meillä on todellisesti muistiinmerkittyinä mustalla valkoiselle. Ja muinaiskirjoitusten tutkijoitten lisääntyvät löydöt todistavat kiistattomasti ja epäilykselle aihetta jättämättä, että me olemme saaneet alkuperäiset raamatulliset muistiinpanot pääasiallisesti muuttumattomina, itse asiassa kuin alkuperäisten kirjoittajien kädestä.

On epäraamatullista ja järjetöntä odottaa syntisille, mutta rehellisille ihmisille tulevaista henkimaailmaa, missä he voisivat toivoa puhdistavansa pois ahdistavat syntinsä ja saada pidennetyn koetuskauden. Sehän muistuttaa roomalaiskatolista ”kiirastuli”-oppia, henkistä välitilaa taivaan ja maan välillä, jolle ei ole kirjoitetussa Jumalan Sanassa hivenenkään vertaa todisteita. Kun ihmisluomukset kuolevat, niin he kuolevat eivätkä mene henkimaailmaan. (Katsokaa Hesekielin 18:4, 19; Joh. 11:14) Ainoastaan 144 000 Jumalan seurakunnan jäsentä saa Päänsä Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa elämän henkimaailmassa, ja se tapahtuu Jumalan erikoisjärjestelystä Kristuksen ja ihmeellisen kuolleistanousemisen kautta, kun vain nämä saavat kokea muutoksen alkuperäisestä ihmisolotilastaan ja kun heidät herätetään Kaikkivaltiaan Jumalan voimalla elämään kuolemattomina henkiluomuksina, iankaikkiseen elämään ja toimintaan näkymättömässä taivaan valtakunnassa Ylkänsä Kristuksen Jeesuksen kanssa – mikä toteutuu hänen toisessa tulemuksessaan ja silloin kun Jumalan valtakunta, mitä hän opetti opetuslapsiaan rukoilemaan, perustetaan maailmanlaajuisena hänen alaisuudessaan. – Matt. 6:9–13; Joh. 14:1–3; 1. Tess. 4:15–18; Ilm. 14:1–5.

Toiset ihmiset, jotka valitsevat Kaikkivaltiaan Jumalan täydellisten, vanhurskasten vaatimusten halukkaan tottelemisen, eivät voi pitää mielessään oikeutetusti mitään muuta elämäntoivoa kuin elämistä tällä kiertotähdellä, maan päällä, täydellisinä ihmisinä – Jumalan uudessa maailmassa ja sen paratiisimaassa. Ei ole koskaan pelkoa eikä mielessä ”kauheaa ajatusta sellaisten tuntevien olentojen luomisesta, joiden edeltätiedettäisiin olevan tuomittuja iankaikkiseen tuskaan” – lainataksemme Teitä. Jeesus Kristus ei viitannut Matteuksen 25:41–46 tällaiseen ”iankaikkiseen tuskaan”, vaan siinä kuvailemiensa ”vuohien” ehdottoman hävityksen, tyhjäksitekemisen, iankaikkisuuteen. Perkelettä ja hänen enkeleitään varten varattu iankaikkinen tuli on se ikuinen tuho, mikä odottaa heitä ja kaikkia, jotka käyttävät vapaata tahtoaan seuratakseen näitä Kaikkivaltiaan Jumalan paholaisvastustajia. Jeesus oli tässä opetuksessaan sopusoinnussa vanhojen Heprealaisten Kirjoitusten Jumalan kanssa, hänen, ”jonka ainoan nimi on JEHOVA”. (Ps. 83:18, Kuningas Jaakon käännös) Jeesuksen oma nimi merkitsee alkuperäisestä perustekstistä käännettynä: ”Jehova on pelastus”. Jeesus ei ilmaissut erilaista Ylintä Olentoa kuin Hän, joka on kuvailtu Heprealaisissa Kirjoituksissa. (Katsokaa jälleen Luukkaan 24:25–27, 32 ja myös Jesajan 53 ja Apostolien tekojen 8:26–39.) Jeesus ei ilmaissut erilaista, ”parempaa” Jumalaa. Hän ei voinut yksinkertaisesti tehdä sitä, koska hänen oma taivaallinen Isänsä, Jehova, oli ainoa elävä tosi Jumala, niinkuin Jeesus muistutti Pietarille. – Matt. 16:13–17; Joh. 20:17.

Muinaisissa Heprealaisissa Kirjoituksissa (joita sanotaan nykyään yleisesti, joskin virheellisesti ”Vanhaksi Testamentiksi”) on säilytetty Jehovan selitykset hänen jumalattomia vastaan langettamistaan tuomioista. Jeesus oli täydellisesti sopusoinnussa iätielävän Isänsä, Jehovan, julistamien tuomioitten kanssa, ja Jeesus viittasi hyväksyvästi noihin kirjoitettuihin tuomioihin ja lisäsi oman arvovaltaisen varoituksensa mainitessaan Nooan ajan vedenpaisumuksen, Jehovan toimeenpaneman Sodoman ja Gomorran tulisen tuhon, Jerusalemin ensimmäisen hävityksen, mikä esikuvasi myös tuon kaupungin toista, vuonna 70 jKr. tapahtunutta hävitystä, jne. (Luuk. 17:20–32; 21:20–22) Jeesuksen apostolit ja toiset hänen uskolliset opetuslapsensa olivat niinikään täysin sopusoinnussa noiden julistettujen tuomioitten kanssa, mitkä iätielävä Jumala, Jehova, pani täytäntöön myöhemmin, muinaisina aikoina. Ja nuo Jeesuksen uskolliset seuraajat viittasivat toistamiseen näihin muinaisiin tapahtumiin varoittaen syntiin taipuvaisia ihmisiä, jotka elävät maan päällä tänä kristillisenä aikakautena. – Katsokaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:6–10; 2. Pietari 2:4–22; Juudas 5–16.

Nuo esikuvallisesti toimeenpannut tuomiot toteutetaan täysin ja maailmanlaajuisesti Jehovan muinoin ennustamassa ja nyt lähellä olevassa Harmagedonin taistelussa: Ilmestyskirjan 16:13–16. Sen taistelun jälkeen tulee pysyvä uusi maailma Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. (2. Piet. 3:13) Tuossa ennennäkemättömässä taistelussa (joka on ennustettu muinoin myös Jeremian 25:32–38, Danielin 12:1:sessä ja toisissa Jeesuksen lainaamissa ennustuksissa) varjeltuu hengissä Jumalan lupauksen mukaan nykyään maan päällä elävien vapaatahtoisten ihmisten pieni vähemmistö. (Sef. 2:1–3; Luuk. 21:28) Kristus Jeesus hallitsee sitten tuhat vuotta. Hän antaa äänensä kuulua, ja tapahtuu kuolleitten ylösnousemus, ei tyhjäksiteon Gehennasta, minne monet ihmiset ovat silloin jo menneet, vaan muistohaudoista, ihmiskunnan yhteisestä haudasta, Raamatun ”helvetistä” eli sheolista eli hadeksesta. (Joh. 5:28, 29; Ilm. 20:11–15) Tämä ylösnousemus eli nouseminen elämään tämän kiertotähden, Maan, pinnalle käsittää myös ne monet väärämieliset, epävanhurskaat monien menneitten aikojen ihmiset, jotka ovat vielä alttiita Jehovan hyvyyden vaikutukselle. He tulevat esiin kuolemantilasta ihmisluomuksina, koska he eivät ole muuttuneet lainkaan henkilöllisyydeltään ollessaan unen kaltaisessa tiedottomuuden kaudessa ja täydellisessä toimettomuudessa muistohaudoissa. – Saarn. 9:5–10; Apt. 24:15.

Jehovan taivaallinen hallitus ahertaa sitten Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa, kuten on muinoin ennustettu Jesajan 9:5, 6:nnessa, auttaakseen maan asukkaat täydelleen pois heidän synnin vallan alaisesta tilastaan. Silloin ei Perkele eivätkä hänen enkelinsä ole vapaina ehkäisemässä ja estämässä maan asukkaitten hyvää tarkoittavia pyrkimyksiä Kristuksen Jeesuksen johdossa olevan Jehovan valtakunnan kohottavien vaikutusten ja täydellisten palvelusten vastaanottamiseksi, sillä kaikki Korkeimman Jumalan ja hänen koko maan käsittävän pysyvän hallituksensa parantumattomat vastustajat on vaiennettu, sidottu Kristuksen esteettömän hallituksen tuhatvuotiskaudeksi. Maan asukkailla on vapaus käyttää omaa vapaata tahtoaan, totella, mukautua iloisesti ja kiitollisina Jehovan täydellisiin vaatimuksiin. Ne, jotka silloin ovat täten alttiita, siunataan ja tehdään rikkaiksi kohottamalla lopulta täydellisyyteen ihmisinä. Toisaalta kaikki, jotka silloin haluavat käyttää vapaata tahtoaan kapinoidakseen Korkeimman Jumalan ainoaa maailmanlaajuista hallitusta vastaan ja jotka kääntyvät silloin mieluummin vanhan tuhotun maailman (eli asiainjärjestelmän) teille, valitsevat itse osansa iankaikkisen tyhjäksitekemisen Gehennassa, minkä Jeesus arvovaltaisesti sanoi Isänsä, Jehovan, valmistaneen ”perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. (Matt. 25:41) Ne iloiten tottelevaiset ihmiset, jotka elävät silloin maan päällä edelleen Kristuksen tuhatvuotishallituksen loppuun asti, on nostettu täydellisyyteen ihmisinä.

Silloin siis, tuhatvuotishallituksen lopussa, asetetaan suuri lopullinen koetus joka ainoan elossaolevan paratiisimaassa silloin asuvan ihmisen vapaan tahdon koettelemiseksi. Saatana ja hänen paholaisensa päästetään sitten vapaiksi kuolemankaltaisesta toimettomuudentilastaan, missä he ovat olleet syvyydessä, mutta vain vähäksi aikaa. Nuo irtipäästetyt, piintyneet kapinoitsijat ryntäävät jälleen esiin jumalattomassa petollisuudessaan ja viekkaudessaan harhaannuttaakseen ja aiheuttaakseen ihmiskunnan tuhon. Jumala varjelee ne, jotka käyttävät silloin vapaata tahtoaan totellen Kaikkivaltiasta Jumalaa ja vastustaen noita jumalattomia joukkoja, ja vanhurskauttaa heidät iankaikkiseen elämään loputtomassa paratiisimaassa. Mutta nuo toiset, jotka kaiken valistuksen ja kohotuksenkin jälkeen, mitä he ovat saaneet, valitsevat tuossa loppukoetuksessa myöntymisen itsekkyyteen ja seuraavat sitten omasta vapaasta tahdostaan Saatanaa ja hänen paholaisiaan, tuhotaan Jumalan heittäessä heidät peruuttamattoman hävityksen Gehennaan, ”toiseen kuolemaan”. Lukekaa tätä koskeva esitys Ilmestyskirjan 20. luvusta.

Edelläoleva on Raamatun kuvaus ihmisen tilasta ja odotteista. Se kaikki on sopusoinnussa sen kanssa, mitä esitettiin Vartiotornissa, että nim. ihmisillä on nyt vapaa tahto. He ovat moraalisesti vastuussa sen käyttämisestä tilaisuuksiensa mukaan Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Onnellisia ovat nyt ne, jotka tietoisina hengellisestä tarpeestaan käyttävät vapaata tahtoaan tullakseen kristityn vapauteen nykyisessä uuden maailman yhteiskunnassa.

Sydämellisesti

VARTIOTORNIN RAAMATTU- JA TRAKTAATTISEURA