Lukijain kysymyksiä

● Huhtikuun 15. p:n Vartiotornissa on vastattu kysymykseen ”Tuleeko meidän palvoa Jeesusta?” Viidennessä kappaleessa on lainattuna Heprealaiskirjeen 1:6, mikä koskee Jumalan enkelten suorittamaa Jeesuksen palvontaa, mutta viimeisessä kappaleessa sanotaan: ”Vastauksen edelläolevaan kysymykseen täytyy olla, ettei nyt taivaassa kirkastettuna olevalle Jeesukselle Kristukselle tule osoittaa erikoista palvontaa. Meidän palvontamme tulee kohdistua Jehova Jumalaan.” Eikö tämä ole ristiriidassa Heprealaiskirjeen 1:6:nnen lausunnon kanssa? – T.P., Yhdysvallat.

Vastaukseksi tätä kohtaa koskeviin eri kysymyksiin, joita on tullut eräissä kirjeissä, kysymme: Oletko sinä taivaassa oleva Jumalan enkeli? Jos olet, niin Heprealaiskirjeen 1:6 koskee sinua. Jollet ole yksi taivaassa olevista Jumalan enkeleistä, niin ei Heprealaiskirjeen 1:6 ole tarkoitettu sinulle, sillä kirjoittaja sanoo Heprealaiskirjeen 1:6:nnessa ja sen kahdessa edellisessä jakeessa kirkastetusta Jeesuksesta: ”Niin hän on tullut enkeleitä paremmaksi siinä määrin, että hän on perinyt heidän nimeään ylevämmän nimen. Kenelle enkeleistä hän sanoi esimerkiksi koskaan: ’Sinä olet minun Poikani, tänään on minusta tullut sinun Isäsi’? Ja jälleen: ’Minä olen oleva Isä hänelle, ja hän on oleva Poika minulle’? [6] Mutta kun hän tuo jälleen Esikoisensa asuttuun maahan, niin hän sanoo: ’Ja palvokoot kaikki Jumalan enkelit häntä.”’ (Hepr. 1:4–6, Um) Apostoli Paavali lainaa tähän Psalmista 97:7, mikä kuuluu Amerikkalaisen käännöksen mukaan näin: ”Kaikki, jotka palvelevat veistettyjä kuvia, saatetaan häpeään, ne, jotka ylpeilivät tyhjänpäiväisyyksistään. Palvokaa häntä, te kaikki jumalat!” Kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä (LXX) kuuluvat nämä kursivoidut sanat seuraavasti: ”Palvokaa [proskyneo] häntä, te kaikki enkelit.” (Bagsterin painos; myös Thomson) Apostoli on voinut lainata myöskin Septuaginta-käännöksen 5. Mooseksen kirjan 32:43:nnesta, minkä alkuosa kuuluu: ”Riemuitkaa, te taivaat, hänen kanssaan, ja palvokoot kaikki Jumalan enkelit häntä; riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa, ja vahvistautukoot kaikki Jumalan pojat hänessä; . . .” (Bagster; samoin myös Thomson) Tutkimalla sekä Psalmin 97:7:nnen että 5. Mooseksen kirjan 32:43:nnen tekstiyhteyttä me havaitsemme, että niissä tarkoitetaan Jehova Jumalaa, jota tulee palvoa. Merkitseekö tämä, että Jeesus on sama kuin Jehova, sen perusteella, miten Heprealaiskirjeen 1:6:nnen kirjoittaja soveltaa lainauksen?

Kääntäessään Heprealaiskirjeen 1:6:nnen Amerikkalainen käännös ei noudata Psalmissa 97:7 käyttämäänsä kääntämistapaa, niin että käyttäisi sanaa ”palvoa”, vaan sanoo: ”Ja kumartakoot kaikki Jumalan enkelit hänen edessään.” Uuden maailman käännös sanoo: ”Ja palvokoot kaikki Jumalan enkelit häntä.” Onko Uuden maailman käännös huonompi tässä kohdassa tai onko se rikkonut yleistä sääntöään yrittää kääntää niin pitkälle kuin mahdollista jokainen Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten sana vain yhdellä englantilaisella vastineella? Vastaus näihin kysymyksiin on kielteinen. Mikä on sitten syynä siihen, että se sanoo ”palvoa” eikä ”kumartaa” eikä ”osoittaa kunnioitusta”?

Kuten jo edellämainitussa Vartiotornin kirjoituksessa on mainittu, on tässä sanalla ”palvoa” käännetty kreikkalainen sana proskyneo. Niin oudolta kuin saattaneekin näyttää, tämä sana johtuu kreikkalaisesta sanasta ”koira”, kyon, ja merkitsee niin ollen oikeastaan: ”ryömiä, kyyristellä, madella”, niinkuin koira isäntänsä jaloissa. Tämä sana merkitsee sentähden todellisuudessa sovellettuna: ”heittäytyä maahan, kumartua maahan, osoittaa kunnioitusta”. Ja Raamatun maissa tämä oli asiaankuuluva tavallisen kunnioituksen samoin kuin uskonnollisen palvonnankin asento. Tämä ilmenee Raamatusta, niin alkuperäisestä heprealaisesta kuin kreikkalaisestakin tekstistä.

Kuningas Jaakon eli Hyväksytyssä Raamatun käännöksessä on proskyneo käännetty sanalla ”palvoa” poikkeuksetta kaikissa 60 esiintymiskohdassaan. Mutta Uuden maailman käännöksessä on proskyneo käännetty sanoilla ”osoittaa kunnioitusta” ja ”palvoa”. Esimerkiksi idästä tulleet tietäjät ja kuningas Herodes sanoivat haluavansa ”osoittaa kunnioitusta” (proskyneo) lapselle, joka oli syntynyt juutalaisten kuninkaaksi. ”Osoittaa kunnioitusta” on tässä parempi, koska eivät tietäjät enempää kuin kuningas Herodeskaan aikoneet palvoa lasta Jumalana. (Matt. 2:2, 8, 11) Proskyneo on sopivasti käännetty toisinaan sanoilla ”osoittaa kunnioitusta”, koska tämän verbin toiminta kohdistuu usein ihmisiin Raamatun kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä, kuten esimerkiksi siinä, missä patriarkka Aabraham kumarsi (proskyneo) Kanaanin maan pakanallisille alkuasukkaille, heettiläisille, Heetin pojille. (2. Moos. 23:7, 12, LXX) Näin tapahtui myös, kun patriarkka Jaakob ja hänen vaimonsa ja lapsensa kumartuivat maahan toistamiseen (proskyneo) hänen kaksoisveljensä Eesaun edessä, jota Jehova Jumala sanoi vihanneensa. (1. Moos. 33:3, 6, 7, LXX) Samoin oli silloin, kun kuningas Nebukadnessar kumartui maahan (proskyneo) profeetta Danielin edessä. (Dan. 2:46, LXX) Voisimme esittää toisiakin esimerkkejä, kuten Ilmestyskirjan 3:9, joissa verbiä proskyneo ei sovi kääntää sanalla ”palvoa”, vaan joissa se tulisi kääntää sanoilla ”kumartua maahan” tai ”osoittaa kunnioitusta”.

Kun tämä sana proskyneo kohdistuu Jumalaan, niin se on silloin käännetty oikein Uuden maailman käännöksessä sanalla ”palvoa”, kuten esim. silloin, kun Jeesus vastasi Kiusaajalle sanoen: ”Mene pois, Saatana! Sillä kirjoitettu on: ’Jehovaa, Jumalaasi, täytyy sinun palvoa [proskyneo] ja yksin hänelle sinun täytyy suorittaa pyhää palvelusta.’” (Matt. 4:10, Um) Jeesus sanoi samarialaiselle vaimolle: ”Aidot palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä odottaa todellisuudessa senkaltaisten palvovan häntä. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa [proskyneo] hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:23, 24, Um) Proskyneo olisi voitu kääntää kaikissa näissä kohdissa sanoilla ”kumartua maahan” tai ”osoittaa kunnioitusta”, mutta kun me kumarrumme maahan eli osoitamme kunnioitusta Jehova Jumalalle, niin me emme tee sitä samassa merkityksessä, missä Aabraham, Jaakob ja toiset kumartuivat maahan eli osoittivat kunnioitusta ihmisille. Toht. Youngin kirjaimellinen raamatunkäännöskin käyttää edellämainitussa Johanneksen 4:23, 24:nnessä sanaa ”palvoa” eikä ”kumartua maahan”. Uuden maailman käännös ei ole siis sen epäjohdonmukaisempi kuin toht. Youngin kirjaimellinen raamatunkäännöskään. Ihmisille kumartaminen ei merkitse ehdottomasti palvomista.

Me huomaamme Uuden maailman käännöksestä, että kun kreikkalainen sana proskyneo tarkoittaa Jeesusta ihmisenä maan päällä tai ruumiillistuneena ihmiseksi ylösnousemuksensa jälkeen, niin se on käännetty sanoilla ”osoittaa kunnioitusta”. Mutta kun se tarkoittaa kirkastettua Jeesusta näkymättömissä taivaissa pyhien enkelien keskellä, niin Uuden maailman käännös tekee muutoksen ja kääntää häntä koskevan proskyneon englantilaisella sanalla ”palvoa”. (Hepr. 1:6) Tämä on tehty oikein ja johdonmukaisesti. Tämä kreikkalainen sana esiintyy ainoastaan kahdesti Heprealaiskirjeessä, tässä 1:6:nnessa ja 11:21:sessä, missä Jaakobin kuvaillaan palvovan Jehova Jumalaa: ”Uskon kautta Jaakob, ollessaan kuolemaisillaan, siunasi kumpaisenkin Joosefin pojan ja palvoi [proskyneo] nojaten sauvansa päähän.” (Um; viitaten 1. Mooseksen kirjan 47:31:seen, missä LXX käyttää myös sanaa proskyneo) Proskyneo on käännetty siis Heprealaiskirjeen molemmissa kohdissa sanalla ”palvoa”, ja Jumalan enkeleitä kehoitetaan ”palvomaan” kirkastettua Jeesusta. Miksi näin? Koska Jeesus on tehty enkeleitä paljon korkeammaksi, korkeammaksi kuin mitä hän oli ennen ihmiseksi tuloaan maan päälle. (Fil. 2:5–11) Jehova Jumalan käsky on, että heidän tulee tehdä näin hänen Pojalleen. Mitä se merkitsee? Sitä, että enkelienkin tulee suorittaa Jehova Jumalalle palvontansa Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka Jehova Jumala on tehnyt yleisjärjestönsä Pääksi. Siksi sanotaan kirjan ”Make Sure of All Things” 85. sivun 1. palstalla: ”Kristusta tulee palvoa kirkkaana Henkenä, joka voitti kuoleman kidutuspaalussa”, ja sitä seuraa kolme raamatunpaikkaa, jotka todistavat, että hän on nyt kirkastettu henki eikä enää lihaa.

Koska kirkastettu Jeesus Kristus toimii Jehova Jumalan määräämänä edustajana, niin Jumalan palvonnan täytyy tapahtua hänen kauttaan enkeleittenkin keskuudessa. Tämä selittää, miksi Heprealaiskirjeen kirjoittaja soveltaa Jehovan Poikaan Jeesukseen Kristukseen Psalmin 97:7:nnen ja 5. Mooseksen kirjan 32:43:nnen, mitkä tarkoittavat tekstiyhteyden perusteella ilmeisesti Jehova Jumalaa. Jumalan Poika on Jehovan Ylimmäinen Pappi ja siis Jehova Jumalan alainen, mutta kirkastettu Jeesus Kristus johtaa Melkisedekin kaltaisena Ylimmäisenä Pappina kaikkia luomuksia Jehova Jumalan palvonnassa. Tämän tähden täytyy kaikkien luomusten palvonnan kohdistua yhteen elävään tosi Jumalaan, Jehovaan, hänen kauttaan. Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus toimii 5. Mooseksen kirjan 32:43:nnen ja Psalmin 97:7:nnen nykyisessä täyttymyksessä Isänsä Jehovan suoranaisena edustajana, ja siksi Heprealaiskirjeen 1:6 sisällyttää sopivasti kirkastetun Jeesuksen Kristuksen näiden raamatunkohtien sovellutukseen. Koska enkeleitä käsketään siis palvomaan kirkastettua Jeesusta hänen toisessa tulemuksessaan, niin eikö meidän ihmisten, jotka olemme paljon vähäisempiä kuin enkelit, pitäisi samaten palvoa häntä? Me sanomme vastaukseksi: Meidän täytyy antaa hänelle se, mitä Jumalan Sana käskee meidän antaa.

Ilmestyskirjan 19:10:nnessä ja 22:9:nnessä se enkeli, jonka kirkastettu Jeesus lähetti apostoli Johanneksen luo, sanoi tälle: ”Palvo [proskyneo] Jumalaa”, tarkoittaen Jehova Jumalaa. Jeesuksen enkeli (Ilm. 1:1, 2; 22:16) käski Johannesta, maan päällä olevaa ihmistä, palvomaan, ei Jeesusta, vaan Jumalaa, Jeesuksen Isää Jehova Jumalaa. Häntä Jehovan todistajatkin palvovat. Mutta me muistamme, että tämä palvonta tulee suorittaa hänen Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jehovan todistajat noudattavat tästä syystä Filippiläiskirjeen 2:10, 11:nnessä olevaa neuvoa: ”Niin että Jeesuksen nimessä kaikki polvet notkistuisivat, niiden, jotka ovat taivaissa [enkelien], ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja että jokainen kieli tunnustaisi avoimesti, Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra [ei Kaikkivaltias Jumala, vaan Herra].” (Um) Jehovan todistajat ”kunnioittavat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää”, sillä ”joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt”. (Joh. 5:23) Jehovan todistajat omistavat Jeesukselle kaiken sen kunnioituksen, arvonannon, huomion, tottelevaisuuden, askeleissa kulkemisen, rakkauden ja kuuliaisuuden, minkä Jehova Jumala käskee heitä omistamaan Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. He esittävät rukouksensa ja palvontansa Jeesuksen nimessä Jehova Jumalalle. Ja taivaan enkelit tottelevat Jumalan käskyä ja ”palvovat” hänen Poikaansa vain mikäli heidän Pojan-palvontansa liittyy hänen Isänsä, Jehova Jumalan, palvontaan. Mutta enkelit ja Jehovan todistajat pitävät asiat oikeassa järjestyksessä ja palvovat Jehova Jumalaa Kaikkivaltiaana Jumalana, joka on luomaton, syntymätön, ”iankaikkisesta iankaikkiseen”. – Ps. 90:2.

Edelläolevan valossa on hyödyllistä lukea uudelleen edellämainitussa Vartiotornissa sivulla 131 oleva kirjoitus vastaukseksi kysymykseen ”Tuleeko meidän palvoa Jeesusta?”

● Miten voimme saada sopusointuun 5. Mooseksen kirjan 14:21:sen (Um): ”Sinä et saa syödä mitään kuollutta ruumista”, ja 3. Mooseksen kirjan 11:40:nnen (Um): ”Ja se, joka syö sen kuollutta ruumista, pesee vaatteensa, ja hänen täytyy olla saastainen iltaan asti”? – D.H., Eire.

Todellisuudessa ei näiden kahden raamatunpaikan välillä ole mitään ristiriitaisuutta. Toinen kieltää syömästä eläintä, joka on kuollut itsestään tai joka on löydetty kuolleena, ja toinen osoittaa rangaistuksen, jos sitä syötiin vastoin tätä kieltoa. Pelkästään se, että kuolleen ruumiin syöminen on kiellettyä, ei merkitse, että sellaista ei koskaan tapahtuisi. Laki sisälsi kiellon moniin asioihin nähden, mutta se sisälsi myöskin rangaistuksen näiden kieltojen rikkomisesta. Pelkästään se, että jotain kiellettiin, ei merkinnyt itsessään, ettei rikkomukseen koskaan olisi langettu, joten rangaistukset määrättiin ponnen antamiseksi kielloille. Laki määräsi kiellot varastamista, juoruamista, aviorikosta, murhaa ja monta muuta hyvin erisuuruista syntiä vastaan sekä eriasteiset rangaistukset Israelin opastamiseksi, miten tuli menetellä rikkojia kohtaan. Niin oli myöskin kuolleen ruumiin syömistä koskevassa kysymyksessä.