Lukijain kysymyksiä

● Eikö apostoli Paavali sovitellut, kun hän sanoi sanhedrinin edessä: ”Minä olen fariseus”? – G. B., Etiopia.

Paavalin lausuntoa täytyy katsella sen oikeassa yhteydessä: ”Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ’Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana’. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakaantui. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: ’Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?’ Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja hän käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.” – Apt. 23:6–10.

Sanhedrin tiesi, ettei Paavali ollut fariseusten jäsen. Hän oli ollut erittäin innokas kristittynä, eikä hän voinut koskaan saada sanhedrinia uskomaan, että hän olisi toiminnaltaan fariseus. Olisi ollut hyödytöntä koettaa uskotella sellaista, vaikka hän olisi halunnutkin sovitella ja väärinesittää itsensä tällä tavalla. Tätä asiaa tulee näin ollen katsella oikeassa asiainyhteydessään. Hänen väitteellään, että hän oli fariseus, on täytynyt olla rajoituksensa, ja kun tutkimme tekstiyhteyttä, niin voimme päättää, mikä hänen huomautuksensa rajoitettu merkitys oli. Kun hän sanoi olevansa fariseus, niin hän yhdisti siihen selityksen, että häntä tuomittiin kuolleitten ylösnousemistoivon takia. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, mutta fariseukset uskoivat niinkuin Paavalikin. Paavali oli tässä suhteessa yhtä mieltä fariseusten kanssa. Hän oli fariseus sen asian kannalta katsottuna, minkä hän esitti, nimittäin ylösnousemuksen, ja esittäessään sen hän osoitti kantansa olevan sama kuin fariseusten usko. Paavali voitiin liittää tästä asiasta kiisteltäessä aina pikemmin fariseuksiin kuin saddukeuksiin. Paavali oli ollut fariseus ennen kristityksi tuloaan, ja kristityksi tultuaankin hän oli vielä yhtä mieltä heidän kanssaan eräissä asioissa, kuten ylösnousemuksessa, enkeleissä ja muutamissa lainkohdissa. (Apt. 26:5; Fil. 3:5) Hän voi siis näissä suhteissa, näissä ahtaissa rajoissa, liittyä fariseuksiin, ja hänen kuulijansa ymmärsivät tässä rajoitetussa merkityksessä hänen väitteensä, koska he tiesivät varmasti, ettei hän ollut suinkaan fariseus siinä merkityksessä, että olisi kuulunut tuohon lahkoon, ja hänen olisi ollut turhaa yrittää saada heitä ajattelemaan toisin.

Jehova hyväksyi Paavalin tässä antaman todistuksen ja sanoi, että Paavali tulisi todistamaan Roomassakin. Kohta sen jälkeen, kun Paavali oli esiintynyt sanhedrinin edessä, Jehova ilmaisi hyväksymyksensä: ”Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: ’Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa’.” Kun otamme huomioon tämän hyväksymyksen, niin ei yksikään ihminen voi asianmukaisesti syyttää Paavalia sovittelusta. – Apt. 23:11; Room. 14:4.

● Jehova sanoi 1. Mooseksen kirjan 3:16:nnessa vaimolle, että hänen synnytystuskansa lisääntyisivät eli moninkertaistuisivat. Eikö tämä osoita, että synnytyksessä olisi ollut jonkin verran tuskaa, vaikka vaimo ei olisi tehnytkään syntiä? – G. V., Belgia.

1. Mooseksen kirjan 3:16 (Um) kuuluu: ”Vaimolle hän sanoi: ’Minä lisään suuresti sinun raskautesi kivun; synnytystuskissa sinä synnytät lapsesi, ja sinun kaipuusi on miehesi puoleen, ja hän hallitsee sinua.’” Kun vaimo oli tehnyt syntiä, niin Jehova sanoi vaimolle, että hän synnyttää lapsia synnytystuskissa. Se merkitsi tuskaa syntiselle äidille. Luvattu tuskan lisääntyminen merkitsi siis, että langenneessa tilassa olevat naiset kärsivät kasvavaa tuskaa vuosisatojen kuluessa lisääntyvän rappeutumisen ja lisääntyvien heikkouksien vuoksi, mitkä aiheuttavat lisää tuskaa ja koetusta. Jos näin on, niin se yhdistää asianmukaisesti tuskan lisääntymisen syntiin, mikä toi rappeutuneisuuden ensi sijassa. Mitä lähempänä täydellisyyttä naiset olivat, sitä vähemmän vaikeutta oli heillä synnyttäessään.