Välittääkö Jumala ihmisestä?

Onko Jumala hylännyt maan? Välittääkö hän siitä, mitä ihmiset sanovat tai tekevät? Kiinnostavatko maan asiat tai sen kohtalo häntä? Monet sanovat nykyään, että hän ei todellisuudessa välitä siitä, että hän ei näe pahaa, että hän ei toimi sen pysähdyttämiseksi. Onko Raamattu samaa mieltä tämän näkemyksen kanssa? Soveltuvatko tosiasiat siihen? Eikö Jumala välitä enää ihmisestä? Vai eikö ihminen välitä enää Jumalasta?

AJATELKAAMME valaisun vuoksi ihmistä, jolla on suuret omaisuudet. Hän asettaa yhden parhaimmista omaisuuksistaan lastensa huostaan, kuulumaan heille ja heidän jälkeläisilleen heidän jälkeensä. Se on laaja maa-alue, joka on erittäin kaunis ja tuottaa kaikkea, mitä siinä asuvat haluavat. Isä opettaa lapsia hoitamaan maata ja siinä olevia eläimiä. Mitään tarpeellista ei puutu, mitään neuvoa ei olla antamatta. Erehdykset annetaan anteeksi, oikaisu suodaan armollisesti. Hän lähettää edustajansa opastamaan ja ohjaamaan sekä kirjeensä neuvomaan ja oikaisemaan. Mutta lapset kapinoivat, heidän jälkeläisensä ovat taipuvaisia pahaan. He pilaavat maan kauneuden, turmelevat sen mullan, ryöstävät sen rikkaudet, surmaavat sen villieläimet ja sotivat keskenään. He hylkäävät isänsä, jättävät hänen ohjeensa huomioonottamatta, kieltäytyvät lukemasta tai noudattamasta hänen kirjeitään, vainoavat ja tappavat hänen edustajiaan. Heidän vaikeutensa lisääntyvät tämän tähden, mutta he paaduttavat jumalattoman vaelluksensa ja kääntyvät vielä toisen puoleen pitäen tätä isäntänään. Koska he eivät ole kiitollisia, vaan ovat uskottomia ja rakkaudettomia, niin heidän kurjuutensa moninkertaistuu, ja katkeruus työntää juurensa syvälle. Ja vaikka he kieltäytyvät tekemästä parannusta ja palaamasta tottelevaisina isänsä huolenpitoon, niin he kohottavat teräviä huutoja, että hän ei välitä heistä, että hän on hylännyt ja jättänyt heidät. Eivätkö heidän syytöksensä ole naurettavia? Eivätkö he ajattele nurinkurisesti? Eivätkö he ole hylänneet isäänsä, sen sijaan että heidän isänsä olisi hylännyt heidät? Eikö ole niin, että he itse eivät välitä, pikemminkin kuin että heidän isänsä ei välittäisi heistä?

Näin on asianlaita Jehova Jumalan ja maan päällä olevien ihmisten suhteen. Jumala loi kaikkeuden. Hänen omaisuutensa ovat suunnattomat, rajattomat. Maa ja sen täyteys ovat hänen. Hän teki sen ihmistä varten, pani ihmisen siihen, käski häntä täyttämään sen, hoitamaan sitä, varjelemaan sitä, huolehtimaan siitä ja siinä olevista eläimistä. Hän neuvoi ihmistä, ja kun ihminen meni harhaan, niin hän oikaisi ihmistä. Hän lähetti pappeja ja profeettoja edustajinaan, mutta näitä vainottiin ja tapettiin. Ihmiset murhasivat julmalla tavalla hänen oman Poikansa. Hänen kirjeensä koottiin kirjaan, mitä sanotaan Raamatuksi. Se on miljoonissa kodeissa, mutta sitä luetaan hyvin vähän ja totellaan vielä vähemmän. Ihmiset ovat yleensä hylänneet Jehovan, hänen Sanansa, hänen tiensä ja ovat kääntyneet tämän maailman puoleen, joka on Saatanan, ”tämän asiainjärjestelmän jumalan”, alaisuudessa. ”Koko maailma on tuon jumalattoman vallassa.” He voivat sanoa kielellään palvelevansa Jehovaa, mutta heidän tekonsa sanovat heidän palvelevan Saatanaa: ”Ettekö tiedä, että jos te tarjoudutte kenelle hyvänsä orjina totellaksenne häntä, niin te olette hänen orjiaan, koska te tottelette häntä?” Jumalattomat maailmanihmiset osoittavat palvelevansa Saatanaa ryöstämällä maata, kaatamalla metsät, turmelemalla multaa, kaivamalla sen kallisarvoisia metalleja väärinkäyttöä varten, tappamalla kevytmielisesti eläimiä sekä surmaamalla verisesti lähimmäisiään. He kantavat Saatanan hedelmää. Vaikka he kuiskaavatkin suullaan päinvastaista, niin kuiskauksen hukuttaa heidän tekojensa valtava huuto. – 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 5:19; Room. 6:16, Um.

Mutta siitä huolimatta, että tämän maailman ihmiset ovat kieltämättä hylänneet Jumalan, jotkut huutavat katkerina, että Jumala on hylännyt ihmiset, ettei hän välitä todellisuudessa maasta eikä siinä olevista ihmisistä. Kaikki, jotka ajattelevat Jehovan jättävän maan huomaamatta, todistavat ainoastaan sen, että he jättävät hänen Sanansa huomioonottamatta. Jumala ei ole sokea hyvien ja pahojen ihmisten suhteen, vaikka monet ihmiset ovatkin sulkeneet silmänsä Jumalalta tulevan palkinnon ja korvauksen lupaukselta. ”Jehovan silmät tähyilevät sinne tänne kautta koko maan, jotta hän osoittautuisi voimakkaaksi niiden puolesta, joiden sydän on täydellinen häntä kohtaan.” ”Minun silmäni tarkkaavat kaikkia heidän teitänsä, ne eivät ole minulta salassa, eikä heidän rikoksensa ole kätketty minun silmäini edestä. Ja minä kostan . . . kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä.” ”Eikä ole yhtään luomusta, joka ei olisi ilmeinen hänen katseelleen vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” Ihmiset, jotka nykyään ajattelevat, ettei Jumala välitä, eivät ole ensimmäiset näin hairahtuvat. – 2. Aikak. 16:9, As; Jer. 16:17, 18; Hepr. 4:13, Um.

ESIMERKKEJÄ, MITKÄ TODISTAVAT, ETTÄ JUMALA VÄLITTÄÄ

Ennen Nooan päivän vedenpaisumusta ”ihmisen pahuus oli tullut suureksi maan päällä ja . . . hänen sydämensä ajatusten jokainen suuntaus oli kaiken aikaa ainoastaan paha”. Välittikö Jumala siitä? Siinä määrin, että hän ”tunsi mielipahaa siitä, että hän oli tehnyt ihmisen maan päälle, ja hän tunsi murhetta sydämessään”. Hän välitti niin paljon, että hän päätti toimia: ”Minä aion hävittää maan päältä ihmiset, jotka minä olen luonut.” Mutta hän ei katunut sitä, että hän oli tehnyt tottelevaisia ihmisiä, sellaisia kuin Nooa ja hänen huonekuntansa. Hän välitti heistä niin paljon, että opetti heille, miten voi varjeltua vedenpaisumuksessa, ja koska he noudattivat hänen neuvojaan, niin he varjeltuivat. Kaikki muut, paitsi Nooan huonekunta, olivat silloin keskittyneet itsekkäisiin harrastuksiin ja lihallisiin himoihin unohtaen Jehovan tahdon ja varoituksen. Suurin osa kulkee nykyään omakeskeistä tietä välittämättä Jehovan mielisuosiosta tai päätöksestä. Nooan päivä kuvasi meidän päiväämme, kuten Jeesus sanoi: ”Juuri niinkuin Nooan päivät olivat, niin on ihmisen Pojan läsnäolo oleva.” – 1. Moos. 6:5–8; Matt. 24:37–39, Um.

Sodoma ja Gomorra olivat kaupunkeja, mitkä olivat tulleet törkeän jumalattomiksi ja turmeltuneiksi, niin että siellä ei ollut edes kymmentä vanhurskasta. Mutta heidän irstas käytöksensä vaivasi Lootia, ja hän ”vaivasi vanhurskasta sieluaan heidän laittomien tekojensa tähden”. Loot välitti asiasta. Niin teki Jehovakin, sillä hän lähetti enkelit tuhoamaan nuo kaupungit, ja nämä enkelit sanoivat: ”Huuto heitä vastaan on kasvanut äänekkääksi Jehovan edessä, niin että Jehova lähetti meidät hävittämään kaupungin.” Mutta turmeltuneet asukkaat eivät yleensä välittäneet siitä. Kun Loot antoi varoituksen näille pilkkaajille, niin ”hän näytti mieheltä, joka laskee leikkiä”. Mutta se tulinen tuho, mikä seurasi, ei ollut leikkiä silloin noille kaupungeille eikä ole nytkään, sillä nämä kaupungit ”on asetettu eteemme varoittavaksi esimerkiksi, kun ne kärsivät iankaikkisen tulen oikeudellisen rangaistuksen”. Ja Jeesus sanoi, että samoin kuin se tuli- ja tulikivisade yllätti heidät aavistamatta, niin ”samalla tavalla on oleva sinä päivänä, jona ihmisen Poika on tuleva ilmaistavaksi”. – 2. Piet. 2:8; 1. Moos. 19:13, 14; Juud. 7; Luuk. 17:30, Um.

Sinä aikana, jolloin tuomarit hallitsivat Israelia, ajatteli uskollinen Gideon, että Jehova oli hylännyt heidät, koska heille tuli vaikeuksia ympärillä olevien vihollisten taholta, ja Gideon sanoi: ”Herra [Jehova] on hylännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin.” Mutta niin ei ollut, sillä Gideonia itseään käytettiin Israelin vapauttamiseksi midianilaisten käsistä. – Tuom. 6:13.

Jotkut luulivat Salomon päivänä sorron ja vääryyden menevän huomaamatta, mutta Salomo opetti, että Korkeammat vallat tarkkailivat ihmisviranomaisten jumalattomuutta: ”Jos näet köyhää sorrettavan sekä oikeutta ja vanhurskautta poljettavan maakunnassa, niin älä sitä asiaa ihmettele; sillä ylhäistä vartioitsee vielä ylhäisempi, ja sitäkin ylhäisempi heitä molempia.” Sentähden, että rangaistus näyttää tulevan hitaasti, monet ihmiset luulevat, ettei se tule koskaan, ja lähtevät pahalle tielle ollen vakuuttuneita siitä, ettei Jumala välitä: ”Koska tuomiota pahasta teosta ei panna nopeasti täytäntöön, niin ihmislasten mieli on senvuoksi täysin päättänyt tehdä pahaa. Vaikka syntinen tekee väärin sata kertaa ja elää silti yhä, niin minä tiedän, että niille käy hyvin, jotka pelkäävät Jumalaa, jotka tuntevat kunnioittavaa pelkoa hänen edessään, mutta jumalattomalle ei käy hyvin, eikä hän saa jatkaa elämäänsä.” Syntinen saattaa näyttää menestyvän, kun taas vanhurskas kärsii, mutta jumalattoman elämää ei pidennetä kestämään ikuisesti Jehovan uudessa maailmassa. Se, mikä kohtaa vanhurskaita nyt, sopisi paremmin jumalattomille, kun taas se, mitä tapahtuu jumalattomille, olisi sopivampaa vanhurskaille: ”On vanhurskaita ihmisiä, joille tapahtuu sen mukaan, mitä pitäisi tehdä jumalattomille, ja on jumalattomia ihmisiä, joille tapahtuu sen mukaisesti, mitä pitäisi tehdä vanhurskaille.” Tämä nurinkurisuus on vain tilapäistä. Jehova kääntää asiat toisinpäin pysyvästi uudessa maailmassaan, koska hän välittää ihmisistä. – Saarn. 5:8; 8:11–14, Ak.

Jumalan vihollisten kerrotaan sanoneen Juudan ahdingon aikana itsekseen: ”Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe.” Ja myöhemmin, kun monet Juudasta oli viety jo vankeuteen Babyloniaan, ajattelivat vielä Jerusalemissa olevat, ettei Jehova näe heidän epäjumalanpalvelustaan, että hän oli hylännyt maan, ettei hän välittänyt mitään: ”Niin hän sanoi minulle: ’Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat: ”Ei Herra [Jehova] meitä näe; Herra [Jehova] on hyljännyt tämän maan”.”’ ”Niin hän sanoi minulle: ’Israelin ja Juudan heimon syntivelka on ylen suuri; maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: ”Herra [Jehova] on hyljännyt tämän maan, ei Herra [Jehova] näe”.’” Mutta Jehova näki, ja hän toi koston pahantekijöille luovuttaen heidät miekalle ja nälälle ja rutolle sekä vankeuteen. – Ps. 10:11; Hes. 8:12; 9:9.

JUMALA NÄYTTÄÄ KOHTA, ETTÄ HÄN VÄLITTÄÄ

Jehovan ilmaisema päätös on, että maa pysyy iäti ja että se on asuttu ja rauhassa ikuisesti. Ihminen enempää kuin Perkelekään ei voi estää tämän päätöksen täyttymistä: ”Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” Miten? Luvatun vanhurskaan uuden maailman avulla. Nooan päivän maailma tuli jumalattomaksi ja tuhoutui vedenpaisumuksessa. Tämä nykyinen jumalaton maailma on tuomittu saamaan tulisen tuhon Harmagedonissa. Silloin loppuu odotuksemme: ”Mutta on uudet taivaat ja uusi maa, joita me odotamme hänen lupauksensa mukaan, ja niissä on asustava vanhurskaus.” Raamattu sanoo tästä uudesta maailmasta: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Samoin kuin Nooa varjeltui vedenpaisumusta edeltäneen maailman kuolemalta, niin nekin nykyiset ihmiset, jotka uskovat, varjeltuvat tämän Harmagedonia edeltävän maailman kuolemalta. Miksi vanhan loppu ja uuden perustaminen kestää niin kauan? Ei siitä syystä, että Jumala ei välittäisi, vaan koska hän välittää: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niinkuin eräät ihmiset katselevat hitautta, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan, vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” Hän antaa aikaa varoituksen kaiuttamiseen, niinkuin hän teki muinaisinakin aikoina, niin että pelastettavat hyvät voivat erottautua tuhottavista jumalattomista.

Mutta pilkkaajat väärinesittävät tämän armon ja pitkämielisyyden, ja heidän läsnäolonsa näinä viimeisinä päivinä ennustettiin: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka menettelevät omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on tämä hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jolloin esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt täsmälleen sellaisena kuin luomisen alusta lähtien.’” He jättävät tahallaan huomioonottamatta tosiasiat ”oman tahtonsa mukaan”. Toisaalla on ennustettu, että ”viimeisinä päivinä” ”tulevat jumalattomat ihmiset ja petturit yhä pahemmiksi harhaannuttaen ja harhaantuen”. Mutta heidän lisääntymisensä ei anna mitään aihetta huolestumiseen Jehovan todistajille: ”Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho. Turvaa Herraan [Jehovaan] ja tee sitä, mikä hyvä on.” Heidän ilmaantumisensa lisääntyvin joukoin ennustettiin tämän vanhan maailman viimeisiksi päiviksi, ja se vain edeltää heidän tuhoaan: ”Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.” – Jes. 46:11; 2. Piet. 3:3–13, Um; Joh. 3:16; 2. Tim. 3:1, 13, Um; Ps. 37:1–3; 92:8.

IHMISET – EI JUMALA – EIVÄT VÄLITÄ

Jehova näyttää Harmagedonissa, että hän välittää, että hän panee merkille hyvät ja huomaa pahat ja muistaa kummankin ryhmän joko varjellakseen tai tuhotakseen sen sen tekojen mukaan. Jehova on näyttänyt pitkin matkaa ihmisen maan päällä olon aikana, että hän välittää. Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä, niin hän varasi heille senkin jälkeen vaatteet. Hän antoi heidän jäädä olemaan maan päälle ja tuottaa jälkeläisiä. Maan runsaat antimet olivat heidän käytössään syrjimättä: ”Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” Hän pidätti rakkaudessa ja armossa tuhon, kun oikeus huusi sitä. Jumalattomat ovat väärinselittäneet heikkoudeksi tai välinpitämättömyydeksi Jumalan puolelta hänen kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä, kun hän on antanut aikaa ihmisille tulla järkiinsä ja katua ja tehdä parannuksen. He ovat väärinkäyttäneet hänen suvaitsevaisuuttaan ajelehtien yhä kauemmas Jehovasta, lisäten yhä väärää menettelyään maan ja eläinten ja lähimmäistensä suhteen. Harmagedonissa lopetetaan heidän ajelehtimisensa täydelleen, kun Jehova lopulta nousee ”turmelemaan ne, jotka maan turmelevat”. – Matt. 5:45; Ilm. 11:18.

Ihmiset saattavat sanoa nyt, että Jehova ei välitä, ettei hän huomaa, että hän on hylännyt maan. He vain koettavat todellisuudessa puolustella sitä, että he itse ovat hylänneet Jehovan ja hänen Sanansa. He tahtoisivat näyttävän siltä, että Jumala hylkäsi heidät ensin, minkävuoksi heillä on oikeus erota hänestä. Jehova ei hylännyt Israelia, ennenkuin tuo kansa hylkäsi hänet toisten jumalien tähden: ”Mutta te hylkäsitte minut ja palvelitte muita jumalia; sentähden en minä enää teitä pelasta. Menkää ja huutakaa avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet; pelastakoot ne teidät ahdinkonne aikana.” Jehova ei hylkää nyt ketään, joka pysyy hänessä ja hänen palveluksessaan, jota hänen Sanansa ohjaa ja joka turvaa hänen voimaansa. Suurin osa ihmisistä on pannut nyt luottamuksensa toisiin ihmisiin, ihmisten suunnitelmiin ja järjestöihin, armeijoihin ja aseisiin, tieteeseen ja vääriin jumaliin. He ovat tehneet sen valinnan. He eivät välitä Jehovasta eikä hänen Sanastaan Raamatusta eikä hänen uskollisista todistajistaan. He osoittavat päinvastoin vihaa Jumalaa ja hänen Sanaansa ja kansaansa kohtaan. He ovat valinneet uudet jumalat. Kun Harmagedon tulee, niin huutakoot he silloin valitsemiaan jumalia pelastamaan Jehovan vihalta. – Tuom. 10:13, 14.

Jehova sanoi Israelille: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä. Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran [Jehovan].” Tuo kansa ei ainoastaan hylännyt Jehovaa, elämääantavan totuuden lähdettä, vaan etsi myös kuolemaatuottavia vääryyksiä sen sijasta: ”Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” Seurauksena oli, että kansa tuhottiin. Sama seuraus on tuleva niillekin kansoille nykyään, jotka ovat hylänneet Jehovan teoissa siitä huolimatta, miten paljon ulkokultaista huulillapalvontaa ne suorittavat hänelle. Niinkuin on ihmisen, niin on kansankin laita: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” Kansat kylvävät lihaan. – Jes. 1:3, 4; Jer. 2:13; Gal. 6:7, 8.

UUDEN MAAILMAN YHTEISKUNTA VÄLITTÄÄ

Jehova kokoaa tämän sukupolven aikana vanhasta maailmasta ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja hänen periaatteistaan, jotka todistavat rakkautensa teoilla samoin kuin sanoillakin. He kasvavat nopeasti suureksi ylistäjien joukoksi, mikä kokoontuu kaikista kansoista, roduista ja kielistä. Koska he hylkäävät vanhan maailman tiet, niin he ovat tosiaan uuden maailman yhteiskuntaa, minkä on määrä elää iankaikkisesti luvatussa vanhurskaassa uudessa maailmassa. Haluatko sinäkin kuulua siihen? Jos haluat, niin ’lakkaa muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muutu sen sijaan uudistamalla mielesi, jotta voisit varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta’. ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” ”Pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne, aina valmiina puolustautumaan jokaisen edessä, joka kysyy teiltä syytä teissä olevaan toivoon, mutta tehden sen lempeämielisesti ja syvästi kunnioittaen. Säilyttäkää hyvä omatunto.” Todista rakkautesi Kristukseen: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani.” Todista rakastavasi Jumalaa: ”Jumalan rakastaminen merkitsee sitä, että me noudatamme hänen käskyjään.” – Room. 12:2; 2. Tim. 2:15; 1. Piet. 3:15, 16; Joh. 14:23; 1. Joh. 5:3, Um.

Sinä todistat siten välittäväsi Jehovasta, ja hän välittää todellisesti sinusta. Osoita olevasi sopusoinnussa hänen päätöksensä kanssa, mikä koskee maata, elämällä nyt siten, kuin hän odottaa uuden maailman asukkaitten elävän. Näytä, että rakastat maan kauneutta suojelemalla sitä, että rakastat sen eläimiä käyttämällä niitä ystävällisesti, että rakastat rauhaa ja moraalia ja vanhurskautta ja jumalisuutta etsimällä niitä nyt. Todista rakkautesi lähimmäiseesi olevan yhtä suuri kuin rakkautesi itseesi saarnaamalla hänelle nyt hyvää uutista tästä uudesta maailmasta. Näytä, että sinä välität Jehovan Sanasta ja hänen kunniaansaattamisestaan, säilyttämällä uskollisesti nuhteettomuutesi välittämättä raivon jumalansa Saatanan alaisuudessa olevan hullaantuneen vanhan maailman pilkasta ja vainoista. Osoita kaikkea tätä, niin Jehova välittää totisesti sinusta nyt ja iankaikkisesti luvatussa vanhurskaassa uudessa maailmassa.