Kansa erästä tarkoitusta varten

”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erityinen omaisuuskansa, jotta te julistaisitte laajalti hänen erinomaisia ominaisuuksiaan’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” – 1. Piet. 2:9, Um.

1. Mikä huomattava luonteenpiirre erottaa Jehovan kaikista muista niin sanotuista jumalista?

JEHOVA osoittautuu suureksi Päättäjäksi, päinvastoin kuin kaikki muut, joita jumaliksi sanotaan. Hän ei ainoastaan päätä kaikkivaltiaana Luojana, että jotakin tulee olla, vaan myöskin saattaa sen olemaan. Johtuuhan hänen Olemuksensa tämän erinomaisen Alkusyyn, nimikin heprealaisesta sanasta, mikä merkitsee ’sitä, joka saattaa olemaan’. Hän sanoi Moosekselle: ”Minä osoitan olevani, mikä minä osoitan olevani.” Hänen majesteettiset luomistyönsä samoin kuin hänen läheinen toimintansa luomusten kanssa antaa runsaan todistuksen tästä ikuisesta totuudesta. Niinkuin talon rakentajalla on alusta pitäen täsmällinen tarkoitus eli päätös, tietty luonnos mielessään, lopullinen päämäärä eli tavoite, minkä hän pyrkii saavuttamaan, niin vielä enemmän sellainen on kaikkeuden ylimmällä Mestarirakentajalla. Hän ei ainoastaan etukäteen päätä, mitä tehdä, milloin tehdä ja miten tehdä, vaan hän myöskin toimii sen mukaisesti ja toteuttaa sen. ”Tulkoon valo”, oli hänen tahtonsa ja käskynsä, ja ”valo tuli”. Ottakoon maa määrätyn muodon, ja se teki niin. Pantakoon vedet rajoihin, ja ne pantiin. Muodostettakoon eläviä luomuksia – kaloja mereen, lintuja ilmaan, karjaa, matelijoita ja kaikenlaisia eläimiä elämään maan päällä – Jehova päätti kaikki nämä, ja niin kävi. ”Minä olen Jumala, eikä ketään toista ole; minä olen Jumala, eikä ole ketään minun kaltaistani; minä ilmoitan lopun alusta lähtien ja muinaisista ajoista ne, joita ei vielä ole tehty, sanoen: Minun neuvoni pysyy, ja minä teen kaiken mielisuosioni mukaan; . . . Minä olen puhunut, minä saatan sen myös tapahtumaan; minä olen päättänyt, minä myös teen sen.” – 2. Moos. 3:14; 1. Moos. 1:3, Um; Jes. 46:9–11, As.

2. Miksi luomukset voivat panna täyden luottamuksen ja uskon Jehova Jumalan Sanaan?

² Jehova on myös muuttumaton Jumala, sama eilen, tänään ja huomenna, järkähtämätön pyhässä tahdossaan ja päätöksessään. ”Minä, Jehova, en muutu”, on ikuisen tosiseikan esitys, muuttumaton totuus. (Mal. 3:6, As) Tämä Korkea ja Ylevä ei ole pelkkä ihminen, niin että hänen tarvitsisi muuttaa mieltään asioissa. Hän ei ole oikullisten luomusten kaltainen, jotka ovat epävakaisia ja häilyviä ratkaisuissaan, muuttelevat mielipiteitään ja ovat aavistamattomia tarkoituksiltaan. ”Sillä näin sanoo Herra [Jehova] . . . minä olen puhunut, olen päättänyt, enkä kadu, en siitä peräydy.” (Jer. 4:27, 28) Jehova ei tee koskaan erehdystä, minkävuoksi hänen ei tarvitse milloinkaan peruuttaa ennaltamääräämäänsä menettelytapaa. Hänen ei tarvitse koskaan muuttaa julistamaansa päätöstä edeltäaavistamattomaan tilanteeseen sopivaksi eikä tehdä sijaa odottamattomalle tapaukselle. Suuri Jehova on sentähden sellainen, johon kaikki luomukset voivat panna täydellisen luottamuksensa ja ehdottoman uskonsa, sillä hän on odotuksenmukainen, luotettava ja tosi sanassaan. Hän sanoo jotakin ja tekee sen. ”Sotajoukkojen Jehova on vannonut sanoen: Totisesti, niinkuin minä olen ajatellut, niin se tapahtuu; ja niinkuin minä olen päättänyt, niin se pysyy.” – Jes. 14:24, As.

3. Mikä oli Jehovan alkuperäinen päätös tämän maan suhteen, ja miten Saatana yritti ehkäistä sen?

³ Niiden monien asioitten joukossa, mitkä Jehova päätti alkujaan, oli myös maan täyttäminen älyllisillä luomuksilla, jotka olisivat täydellisiä ruumiiltaan, vanhurskaita mieleltään ja ajatukseltaan ja täysin tottelevaisia Luojalleen toiminnassaan. Jehova loi sitä varten täydellisen ihmisparin, miehen ja naisen, ja käski heitä olemaan ”hedelmällisiä ja lisääntymään ja täyttämään maan ja tekemään sen itselleen alamaiseksi”. (1. Moos. 1:28) Teokraattisessa asiainjärjestelyssä annettiin loistavalle taivaalliselle kerubille ihmisen asioitten ylivalvonta Eedenin puutarhassa, jotta hän olisi katsonut, että Luojan tahto ja päätökset toteutettiin. Mutta mitä tapahtui? Kapina puhkesi varhain ihmisen historiassa. Häikäisevän kirkkautensa ja poikkeuksellisen kauneutensa vaikutuksesta tuo suojeleva kerubi ryhtyi kadehtimaan Korkeimman aseman vertaista asemaa kaikkeudessa. (Hes. 28:13–15) Sentähden hän kapinoi kaikkeuden Yksinvaltiasta Hallitsijaa vastaan, houkutteli Eevan ja sitten Aadamin rikkomaan nuhteettomuutensa Jehovaa kohtaan ja sai ajan mittaan suuren enkeliluomusten joukon liittymään kapinaan. Tämän kapinallisen joukon johtaja karkoitettiin sen johdosta kunnioitetusta asemastaan Jehovan järjestöstä ja pantiin kuolemantuomion alaisuuteen halveksittavana rikollisena. Hänet on tunnettu siitä lähtien inhoittavalla ja halveksitulla nimellä ”Saatana Perkele”. Siitä ajasta nykyhetkeen asti on maa ollut Saatanan jumalattomassa hallinnossa rikollisuuden ja väkivallan täyttämä, kun epätäydellisten luomusten sukupolvi toisensa jälkeen on synnissä syntyneenä ja laittomuudessa siinneenä vastustanut avoimesti ja jatkuvasti Jumalaa.

4, 5. a) Mitä harhapäätelmää meidän on vältettävä? b) Mikä kaksinainen päätös Jehovalla on salliessaan Saatanan olla olemassa tähän asti?

⁴ Eikö ole sentähden järkevää päätellä näiden surkeitten tapahtumien takia, että Jehovan alkuperäinen päätös täyttää maa vanhurskaudella on kokonaan epäonnistunut ja rauennut tyhjiin? Ei lainkaan! Älä tee pikaisesti niin väärää johtopäätöstä. Jos teet sellaisen, niin se paljastaa joko suuren tietämättömyyden tai tahallisen välinpitämättömyyden toisista tärkeistä tosiasioista, mitkä todistavat ylivoimaisesti, että tuo kapina ei ole millään tavalla muuttanut tai edes viivästyttänyt vähimmässäkään määrässä Jehovan alkuperäistä päätöstä täyttää maapallonlaajuinen paratiisi tottelevaisilla luomuksilla. Jehova sanoi heti tottelemattomuuden alettua Eedenin puutarhassa, että kaikki jumalattomat kapinalliset hävitetään aikanaan ja totteleva ihmiskunta siunataan iankaikkisella elämällä. Jehova sanoi Saatanalle pääasiassa siten, kuin Raamatun henkeytetyt kirjoittajat myöhemmin kertoivat: ”Tästä syystä minä olen pitänyt sinut elossa, jotta näyttäisin sinulle voimani ja jotta julistuttaisin nimeäni koko maassa”, ”että minun nimeäni julistettaisiin kaiken maan päällä”. – 2. Moos. 9:16, Um; Room. 9:17.

⁵ Kuten tässä on esitetty, niin tämä Jehovan lausunto ilmaisee kaksinaisen päätöksen. Ensi sijassa tämä lausunto sanoo, että Jehovan vastustamaton ja kaikkivoipa voima ilmaistaan koko majesteettisuudessaan, kun Perkele ja hänen koko kapinallinen seurueensa tuhotaan perin juurin. Lisäksi tehdään varmaksi, että Jehovan nimeä, sanaa ja päätöstä julistetaan, selitetään ja ilmoitetaan todistaen siitä kautta maan, jotta Jumalaa rakastavilla ihmisillä olisi tilaisuus pelastua tuholta ja päästä uuden maailman yhteiskuntaan, mikä täyttää maan vanhurskaudella. On sentähden täysin selvää, että Jehova päätti jo heti alussa, kun ihminen poikkesi pois totuudesta, että hänellä on oleva maan päällä kansa, joka on uskollinen hänen asialleen, kansa, joka toimii hänen todistajanaan, kansa hänen nimeään varten, kansa, joka mainitaan hänen jalolla nimellään, so. Jehovan todistajat.

KANSA JEHOVAN PÄÄTÖSTÄ VARTEN

6. Mitkä todistukset Raamatussa osoittavat, että Jehovan todistajia on ollut maan päällä lähes 6 000 vuotta?

⁶ Jäikö tämä Jumalan päätös täyttymättä tai viivästyikö se kauan, ehkä tähän päivään ja aikaan asti, ennenkuin mitään tehtiin sen hyväksi? Historia vastaa kielteisesti. Jo Aadamin lasten joukosta nousi yksi vanhurskasmielinen henkilö, nimeltään Aabel, joka todisti julkisesti toisten edessä luottamuksensa ja toivonsa 1. Mooseksen kirjan 3:15:nnessä kerrotun Jumalan lupauksen suhteen. Aabel osoitti tällaisen ehdottoman luottamuksen siinä ennustuksessa, minkä hän esitti uhraamalla eläinuhreja, jotka kuvasivat Jumalan suurta Karitsaa, jonka vuodatettu veri ottaa pois synnin. ”Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle suurempiarvoisen uhrin kuin Kain, minkä uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, Jumalan todistaessa hänen lahjoistaan.” Eikä Aabel ollut ainoa Jehovan puolesta todistaja ennen vedenpaisumusta. Eenokilla, ”seitsemännellä miehellä Aadamista”, oli samalla tavalla ”se todistus, että hän oli miellyttänyt hyvin Jumalaa”, sillä hän ”vaelsi jatkuvasti Jumalan yhteydessä”. – Hepr. 11:4, 5; Juud. 14, 15, Um; 1. Moos. 5:24.

7. Mihin outoon työhön Nooa ryhtyi ja miten onnistuen?

⁷ Sitten oli Nooa huonekuntineen. ”Nooa oli vanhurskas mies. Hän osoittautui nuhteettomaksi aikalaistensa keskuudessa. Nooa vaelsi Jumalan yhteydessä.” Hän oli ”vanhurskauden saarnaaja” ja ”löysi suosion Jehovan silmissä”. (1. Moos. 6:9, 8, Um; 2. Piet. 2:5; Hepr. 11:7) Mutta tottelevaisuudessa vaeltaminen ja suosion löytäminen Jehovan silmissä vaati Nooaa tekemään työtä, mikä näytti hyvin oudolta sen sukupolven silmissä. Tuo uskollinen vanha mies oli siellä ja rakensi suunnatonta laivaa Jehovan käskystä sekä saarnasi samalla ystävilleen ja lähimmäisilleen, että jolleivat he kadu jumalattomuuttaan ja etsi turvaa tästä varokeinosta, minkä Jehova varasi, niin he tuhoutuvat pian. ”Sen jälkeen Jehova sanoi Nooalle: ’Mene, sinä ja sinun huonekuntasi, arkkiin, koska minä olen nähnyt sinun olevan vanhurskas edessäni tämän sukupolven keskellä.’” (1. Moos. 7:1, Um) Se sukupolvi osoittautui pilkkaajaksi ja ivaajaksi suurimmalta osaltaan, sillä ainoastaan kahdeksan, Nooa mukaan lukien, meni arkkiin, läpäisi ensimmäisen maailman hävityksen ja astui ulos puhtaan maan pinnalle esikuvallisena uuden maailman yhteiskuntana!

8. Miksi Aabrahamia sanottiin ”Jehovan ystäväksi”?

⁸ Näin oli runsaasti uskollisia Jehovan todistajia (vähintään kymmenen luvultaan, mikä kuvaa maallista täydellisyyttä), jotka elivät vedenpaisumusta edeltävässä maailmassa. Vedenpaisumuksen jälkeen ”’Aabraham uskoi Jehovaan, ja se laskettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä ruvettiin sanomaan ’Jehovan ystäväksi’.” (Jaak. 2:23, Um) Tässä oli mies, joka yhdessä antautuneen vaimonsa Saaran kanssa pani uskonsa Jehovan lupaamaan Vapauttajaan, vaikka olikin vierähtänyt 2 000 vuotta siitä, kun tämä lupaus annettiin Eedenissä eikä vielä ollut ilmaantunut mitään Vapauttajaa näköpiiriin. Eikä se ollut pelkkää huulilla palvomista Aabrahamin puolelta, sillä hän antoi julkisen todistuksen koko maailmalle toivostaan ja uskostaan erottautumalla kokonaan siitä asiainjärjestelmästä ja teki sen kalliista hinnasta, sillä hän joutui epämukaviin ja hankaliin oloihin. ”Uskon kautta Aabraham, kun hänet kutsuttiin, totteli menemällä paikkaan, minkä hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti, vaikka ei tietänyt, minne hän meni. Uskon kautta hän asui tilapäisesti lupauksen maassa kuin vieraassa maassa ja asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä hänen kanssaan. Sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on tosi perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. . . . Siksi Jumala ei häpeä heitä, että he huutavat häntä avukseen jumalanaan, sillä hän on tehnyt kaupungin valmiiksi heille.” – Hepr. 11:8–10, 16, Um.

9. Keille Loot todisti ja millaisin tuloksin?

⁹ Aabrahamin veljenpoika, ”hurskas Loot”, osoitti myöskin, ettei hän kuulunut lainkaan Perkeleen asiainjärjestelmään. Lootia ”vaivasi kovasti lakia uhmaavien ihmisten antautuminen irstaaseen käytökseen” tuossa huonomaineisessa kaupungissa Sodomassa, mutta hän pysyi kuitenkin Jehovan palvelijana noiden ihmisten keskuudessa kyllin kauan antaakseen lopputodistuksen. Jatkuvasti hän ”sanoi: ’Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra [Jehova] hävittää tämän kaupungin’.” Mutta samoin kuin Nooan päivän ihmiset pilkkasivat ja ivasivat tuota uskollista Jehovan todistajaa, niin he nauroivat myöskin vanhurskautta rakastavaa Lootia. Loot näytti heistä ”laskevan leikkiä”. Mutta niinkuin Nooan, niin Lootinkin kysymyksessä ollessa ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koetuksesta, mutta miten säilyttää epävanhurskaat ihmiset tuomiopäivään hävitettäviksi”. – 2. Piet. 2:7–9, Um; 1. Moos. 19:14.

10. Kuvaile, miten Job todisti Perkeleen valehtelijaksi.

¹⁰ Jälleen eräs huomattava esimerkki noiden muinaisten Jehovan todistajain joukossa oli Job, voimakas nuhteettomuuden mies, joka on kuuluisa siitä, että hän pysyi uskollisena ja lujana Jehovalle mitä ankarimmassa Saatanan puristuksessa. Perkele, paholaiset ja heidän opetuslapsensa vihasivat, vaivasivat ja vainosivat Jobia hänen nimensä mukaisesti. Kuitenkin säilyi Jobin uskollisuus ja antaumus Jehovalle murtumattomana kaikesta sadistisesta julmuudesta ja hänen ruumiinsa ja mielensä pitkitetystä vaivaamisesta huolimatta. Hänen asenteensa oli: ’vaikka minut surmattaisiin, niin minä turvaan sittenkin Jehovaan’. Job teki Jehovan sydämen iloiseksi tällä järkkymättömällä ja jatkuvalla uskollisuudellaan koetuksesta, sillä hän varasi Korkeimmalle vastauksen annettavaksi herjaavalle vastustajalle. Jehova saattoi sanoa Saatanalle: ”Oletko huomannut palvelijani Jobin, ettei ole ketään hänen kaltaistaan maan päällä, niin täydellistä ja vilpitöntä miestä, joka pelkää Jumalaa ja karttaa jumalattomuutta?” – Job 1:8; 2:3, Ak; 13:15, KJ; Sananl. 27:11.

11. Miksi Mooses lähetettiin takaisin Egyptiin, ja millaiset olivat lopulliset tulokset?

¹¹ Egypti tuli noin sata vuotta myöhemmin loistonsa huippukohtaan. Se oli sotilasmahdiltaan ensimmäinen maailmanvalta, ja jumalattomassa pöyhkeydessä ja häpeämättömässä julkeudessa se oli Jehovan valitun kansan, hänen ystävänsä Aabrahamin jälkeläisten, orjanomistaja. Jehova päätti senvuoksi nöyryyttää ja tuhota tuon ylimielisen kansan sekä vapauttaa valitun kansansa, mikä kaikki oli valaiseva sitä, mitä Jehova on päättänyt tehdä Harmagedonissa suuremman faraon, Saatana Perkeleen, koko valtakunnalle. Mutta ennenkuin Jehova hukutti faraon ylpeät ja kopeat armeijat kuin rotat Punaiseen mereen, niin hän päätti antaa perusteellisen varoitustodistuksen kaikille egyptiläisille, niin hallitseville kuin hallituillekin. Jehova valitsi sitä varten uskollisen palvelijansa Mooseksen puhemiehekseen ja todistuksenantajakseen. ”Mene faraon luo ja sano hänelle: ’Näin sanoo Herra [Jehova].’” (2. Moos. 8:1; 9:1, 13) Mooses totteli toistamiseen näitä ohjeita. Mutta kovasydämiset ja uppiniskaiset tulivat vain enemmän kovasydämisiksi ja uppiniskaisiksi. Jehova oli kuitenkin suuruudessaan pitkämielinen ja armollinen. Ja mikä oli tulos? Siihen aikaan, jolloin seitsemäs vitsaus sattui, tapahtui jakautuminen egyptiläistenkin keskuudessa siinä määrin, että jokainen, ”joka pelkäsi Jehovan sanaa faraon palvelijoitten joukossa, pani omat palvelijansa ja karjansa pakenemaan huoneisiin, mutta kuka ei antanut sydämessään mitään arvoa Jehovan sanalle, hän jätti palvelijansa ja karjansa kedolle”. (2. Moos. 9:20, 21, Um) Kun viimeinen varoitus oli annettu, niin Jehova toi väkevällä ja mahtavalla käsivarrella pois kansansa sekä ”suuren sekajoukon”, missä oli ei-israelilaisia, mutta Jehova antoi meren niellä Egyptin otaksutusti voittamattomat, kiivaasti takaa-ajavat armeijat, ja mereen ”he vajosivat kuin lyijy”. – 2. Moos. 12:38; 15:1, 5, 10, Um.

12. Mainitse toisia huomattavia yksilöitä, jotka tulivat tunnetuiksi Jehovan todistajina muinaisina aikoina.

¹² Ohimennen voidaan mainita myöskin sellaiset naiset kuin Raahab, Debora ja Jaael sekä miehet sellaiset kuin Gideon, Baarak, Simson, Jefta, Samuel, Daavid ja joukko toisia, jotka tulivat huomatuiksi Jehovan uskollisina todistajina. Oli tosiaan ’suuri pilvi’ Jehovan todistajia Aabelin päivistä Kristuksen aikaan asti, mukaanluettuina sellaiset huomattavat persoonallisuudet kuin Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel, profeetat ja erityiset todistajat, jotka tekivät tunnetuksi suuren Jehova Jumalan nimen ja maineen. – Hepr. 11:31, 32; 12:1.

13, 14. Millaista kohtelua Jehovan todistajat ovat kokeneet menneisyydessä ja miksi?

¹³ Monet noista muinaisista todistajista kärsivät kauheita asioita, vaikeuksia ja vainoja, jotka vetivät vertoja mille tahansa nykyisten diktaattoreitten Jehovan palvelijoille määräämille kohtaloille. Mistä syystä? Miksi heitä pakoitettiin vaeltamaan autiomaissa ja vuoristoissa ja elämään luolissa ja maakuopissa? Miksi heitä metsästettiin, lyötiin, kivitettiin, heitettiin jalopeurojen eteen, kärvennettiin uuneissa, lävistettiin miekalla ja sahattiin rikki? Miksi heitä pakoitettiin kuljeksimaan ”lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä”? Apostoli Paavali sanoo sen johtuneen siitä, että he eivät olleet osa tästä vanhasta jumalattomasta maailmasta, joka on Saatanan hallinnossa, vaan että he päinvastoin etsivät sitä luvattua uutta maailmaa, jonka Tekijä ja Rakentaja on Jehova. – Hepr. 11:10, 33–38.

¹⁴ He ilmaisivat Jehovan uskollisina todistajina totisesti samoja kiitettäviä ominaisuuksia, jotka heidän Jumalansa ja Isänsäkin omistaa. He olivat päättäneet mielessään tehdä hänen tahtonsa. Kysymys siitä, kuka on kaikkeuden Ylin Yksinvaltias, oli ratkaistu heidän sydämessään. He tiesivät olevansa oikeassa. He kestivätkin senvuoksi kaiken lujina ja luottavaisina. He menivät eteenpäin vakavasti, päättäväisinä, horjumatta antaumuksestaan, järkkymättöminä nuhteettomuudessaan, järkähtämättöminä uskossaan. He olivat totisesti kansaa, jolla on määrätty tarkoitus: elää sopusoinnussa Luojansa täydellisen tahdon ja päätöksen kanssa, ja he olivat päättäneet tehdä Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden avulla juuri siten, tulkoonpa mitä hyvänsä. He kestivät näistä järkkymättömistä syistä kaiken kokemansa Perkeleen ja hänen lainsuojattomien rosvojensa käsissä, samalla kun he todistivat toisille, että he olivat panneet toivonsa ja luottamuksensa Jumalan luvattuun teokraattiseen hallitukseen, hänen taivaalliseen valtakuntaansa, joka on Messiaan hallinnossa. Noiden miesten ja naisten menettely koitui ensi sijassa Jehovan sanan ja nimen kunniaansaattamiseksi, ja toiseksi se merkitsi heidän omaa pelastustaan ja vapautustaan sekä iankaikkista elämää kaikille, jotka ottivat vaarin heidän varoitussanomastaan.

VARHAISKRISTITYT MYÖS IHMISIÄ, JOILLA OLI TARKOITUS

15. Missä suhteissa Jeesus Nasaretilainen oli niiden Jehovan todistajien kaltainen, jotka elivät ennen hänen aikaansa?

¹⁵ Jeesus Nasaretilainen oli suurempi kuin Aabel, suurempi kuin Mooses, niin, suurempi kuin kukaan aikaisempi tai myöhempi Jehovan todistaja. Hänen elämänsä tarkoituksen suhteen ei voinut olla epäilystäkään, sillä hän sanoi: ”Tätä tarkoitusta varten minä olen tullut maailmaan, että minä todistaisin totuudesta.” (Joh. 18:37, Um) Hän ei tullut omassa nimessään, vaan Isänsä, Jehovan, nimessä. Hän antoi sentähden luotettavan todistuksen Jehovan nimestä, sanasta ja päätöksistä. Kristus Jeesus oli tosiaan se, joka oli Jehovan uuden maailman hallituksen valittu Kuningas, joten tämä luvattu valtakunta oli hänen palveluksensa suurena aiheena. Perkele ja hänen palvelijansa vastustivat luonnollisesti kiivaasti tällaista suorasukaista Jehovan asian todistajaa maan päällä, mutta Jeesus voitti kunniallisen arvonimen ”uskollinen todistaja”, ”uskollinen ja totinen todistaja”, kun hän kesti tuon ilkeän vainon valittamatta. – Ilm. 1:5; 3:14.

16, 17. a) Ketkä ottivat vaarin Jeesuksen saarnaamasta sanomasta? b) Mitä tuli vuorostaan Kristuksen seuraajista?

¹⁶ Koko Israelin kansa tunsi Jeesuksen ja hänen saarnaamansa sanoman, mutta monet eivät kuitenkaan ottaneet vaarin siitä, mitä hän sanoi. Jeesushan sanoikin, että ainoastaan ne, ’jotka ovat totuuden puolella, kuuntelevat minun ääntäni’. (Joh. 18:37, Um) ”Minä olen sanonut sen teille, ja te ette [kuitenkaan] usko. . . . Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” (Joh. 10:25–27) Niistäkin, jotka kuuntelivat Jeesusta ja joista tuli hänen opetuslapsiaan, tuli todistajia Jehovan puolesta. Jeesus sanoi heille: ”Teidän tulee vuorostanne todistaa, koska te olette olleet minun kanssani siitä lähtien kuin minä aloin.” (Joh. 15:27, Um) Jeesus sanoi jälleen opetuslapsilleen, ennenkuin hän jätti heidät: ”Te saatte voiman, kun pyhä henki tulee teihin, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan kaukaisimpiin osiin saakka.” ”Alkaen Jerusalemista teidän tulee olla näiden asioitten todistajia.” ”Menkää sentähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä.” – Apt. 1:8; Luuk. 24:47, 48; Matt. 28:19, Um.

¹⁷ Noiden Kristuksen varhaisten seuraajien historiaan tekemä myöhempi vaikutus todistaa kiistattomasti, että he noudattivat Mestarinsa ohjeita. ”Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta.” (Apt. 4:33) Apostoli Pietari selitti rohkeasti sanhedrinin edessä: ”Me olemme kaikkien näiden seikkojen todistajia, ja niin on pyhä henkikin, minkä Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.” (Apt. 5:32, Um) Stefanus oli mitä suorasukaisin todistuksessaan, siinä määrin, että hänen raivostuneet vastustajansa veivät hänet ulos ja kivittivät hänet kuoliaaksi. (Apt. 7:1–60; 22:20) Herra itse sanoi vakuuttavasti apostoli Paavalille ”Ole rohkea! Sillä niinkuin sinä olet antanut perusteellista todistusta minua koskevista asioista Jerusalemissa, niin sinun täytyy todistaa myöskin Roomassa.” – Apt. 23:11, Um.

18. Missä suhteissa olivat Kristuksen seuraajat erilaisia kuin toiset heidän päivänsä ihmiset?

¹⁸ Mikä pakoittava voima auttoi noita ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä Kristuksen seuraajia antamaan niin perusteellisen todistuksen? Mikä oli heidän päämääränsä ja tarkoituksensa elämässä, heidän vaikuttimenaan tuon epäsuosiossa olevan työn tekemisessä? Mikä pani heidät vaarantamaan elämänsä (monethan menettivät henkensäkin) ollakseen Jehovan todistajia? Johtuiko se jostakin itsekkäästä kunnianhimosta, jostakin henkilökohtaisesta voitonhalusta vai siitä, että he olivat vailla henkistä tasapainoa tai että heillä oli jonkinlainen henkilökohtainen kompleksi, mikä ajoi heidät kuolemaan marttyyreinä? Provinssin maaherra Festus syytti Perkeleen välikappaleena väärin, että Paavali oli hullu, kun hän puhui niin kaunopuheisesti kuningas Agrippan edessä, mutta tuossa vihamielisessä väitteessä ei ollut hituistakaan totta. (Apt. 26:24) Lue koko kertomus varhaiskristityistä, niin näet, että he erosivat muusta, turmeltuneesta maailmasta, mutta eivät kuitenkaan siksi, että he olisivat olleet mielipuolia tai eriskummallisella tavalla aistiensa tasapainon menettäneitä. He erosivat siinä, että he olivat antautuneita totuudelle ja vanhurskaudelle sekä Korkeimman Jumalan palvelukseen. Nuo varhaiskristityt olivat todellisuudessa hyvin älykkäitä miehiä ja naisia, paljon neuvokkaampia kuin heidän vastustajansa, jotka olivat niin hitaita kuulemaan ja ymmärtämään, että he eivät voineet tuntea elämään johtavaa tietä?

19. a) Mikä on kristittyjen innon, päättäväisyyden ja kestäväisyyden tunnustettu lähde? b) Mikä päämäärä ja tarkoitus oli ensimmäisen vuosisadan kristityillä elämässään?

¹⁹ Ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli intoa, uutteruutta, päättäväisyyttä, voimaa ja kestävyyttä paljon suuremmassa määrässä kuin toisten uskontojen kannattajilla. Jehova Jumala antoi tämän pakoittavan voiman, ja nuo varhaiskristityt tunnustivat tämän voimansa lähteen. Seisoessaan kuningas Agrippan edessä uskollinen Paavali sanoi täysin nöyränä: ”Koska olen saanut Jumalalta tulevaa apua, niin olen jatkanut tähän päivään asti todistuksen antamista sekä pienille että suurille.” (Apt. 26:22, Um) Kristuksen uskollisilla seuraajilla oleva Jehovan toimiva voima, hänen pyhä henkensä, auttoi näin ollen heitä ponnistelemaan eteenpäin tuollaisen väkivaltaisen ja vihamielisen vastustuksen keskellä. Itsekkäät pyyteet eivät kiinnostaneet heitä, eivätkä he ryhtyneet työhön tehdäkseen nimen itselleen. Koska he muodostivat osan ”valitusta suvusta”, ”kuninkaallisesta papistosta” ja ”pyhästä kansasta”, niin heidän tarkoituksensa oli julistaa laajalti hänen oivallisuuttaan, joka oli kutsunut heidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa. Heidän pääasiallisin kiinnostuksensa ja huolensa kohdistui sentähden Jehovan nimeen, sanaan ja päätökseen. Hänen nimeään olivat häpäisseet ne, jotka olivat palvelevinaan häntä. Hänen pyhä Sanansa oli peittynyt ’puhdasoppisen’ perimätiedon roskan alle. Hänen muuttumattomat päätöksensä olivat hämärtyneet yleensä ihmisiltä. Kristuksen askeleissa seuraajat, jotka olivat saaneet tiedon näistä tärkeistä asioista, pitivät sentähden suurena kunniana ja etuna sitä, että saivat kertoa luomustovereilleen, olivatpa nämä sitten pieniä tai suuria, niistä ihmeellisistä varauksista, mitkä Jehova oli tehnyt heidän pelastuksekseen ja vapautuksekseen uhkaavasta tuhosta. Kaikista vääristä syytöksistä huolimatta oli varhaiskristittyjen saarnaamistyö hyvää työtä. Se oli rakkaudentyötä, mikä johtui ennen kaikkea rakkaudesta heidän Luojaansa Jehova Jumalaan ja sitten myöskin rakkaudesta lähimmäisiinsä ja luomustovereihinsa.

20. Mitä kysymyksiä jää vielä vastattavaksi?

²⁰ Onko tosi kristillisyys mitenkään erilaista nykyään kuin alussa? Onko tämä nykyinen aika muuttanut tilanteen ja olosuhteet ja tehnyt evankeliumin saarnaamisen vanhanaikaiseksi ja epäkäytännölliseksi? Voimmeko sanoa, että Jehovan todistajain tarkoitus on nykyään sama kuin varhaiskristittyjen 1 900 vuotta sitten? Nämä ovat eräät niistä tärkeistä kysymyksistä, joita tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.