Uuden maan toivo
ETTEKÖ haluaisi nähdä parempaa maailmaa, maailmaa, joka olisi vapaa siitä ahneudesta, turmeluksesta ja kärsimyksestä, mikä on luonteenomaista nykyiselle maailmalle? Eikö se toisi tosi lohtua, jos tällaisen paremman maailman toivomisella olisi tosi peruste? Varmasti se toisi.
Paremman maailman näkemisen toivolla on luja peruste, koska taivaassa on Jumala, kuten koko luonto todistaa. Ja me saamme tietää hänen Sanastaan, Raamatusta, että hän on rakkaudellinen, oikeudenmukainen, kaikkinäkevä ja kaikkivoipa Jumala. Koska näin on, niin me voimme olla vakuuttuneita siitä, että hän panee merkille nykyiset olosuhteet ja tekee sentähden vanhurskaassa kiivastuksessa lopun niistä, niinkuin hän ennusti noin kaksituhattaviisisataa vuotta sitten: ”Odottakaa minua, sanoo Jehova, siihen päivään asti, jona minä nousen saaliille, sillä minun päätökseni on koota kansat, jotta minä saattaisin kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidän päälleen koko kiivastukseni, koko tulisen vihani; sillä koko maa kulutetaan minun kiivauteni tulella.” (Sef. 3:8, As) Tämä tapahtuma on kuvailtu toisaalla Raamatussa Harmagedonina.
Mutta ehkä Te kysytte: Mitä hyvää siitä tulee, jos Jumala pyyhkäistessään pois maan huonot olosuhteet samalla tuhoaa itse maankin kuluttaen sen tulella, polttaen sen poroksi? Mutta älkäämme tehkö pikaisesti mitään sellaista johtopäätöstä, sillä Jumalan Sana käyttää kuvaannollista samoin kuin kirjaimellistakin kieltä.
Monista muista vakuutuksista, mitkä Jumala on antanut, käy ilmi, että meidän ei pidä ajatella kirjaimellisen maan palavan tulessa. Esimerkiksi Jesajan 45:18:nnesta luemme: ”Sillä näin sanoo Herra [Jehova], joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra [Jehova], eikä toista ole.” Jos Jumala loi maan asuttavaksi, niin eikö sen silloin täydy pysyä? Taaten nimenomaan tämän maapallon pysyvyyden Jumalan henkeytetty Kertomus sanoo: ”Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.” – Saarn. 1:4.
Johan järkikin sanoo, että sen täytyy olla Jumalan päätös maan suhteen, mikä on kaikista kiertotähdistä – sikäli kuin ihminen tietää – ainoa elämää ylläpitävä taivaankappale. Tämä ihana maapallo, missä on taivaita tavoittelevia lumipeitteisiä vuorenhuippuja, vihreitä laaksoja, kiemurtelevia jokia ja tyyniä järviä, mahtavia valtameriä loistavine auringonlaskuineen, komeita puita ja loputtomasti värikkäitä ja erilaisia kukkasia sekä muuta kasvillisuutta, vaihtuvat vuodenajat, sateenkaari-ilmiö, puhumattakaan monen, monen laatuisista linnuista ja vesieläimistä, lukuisista maaeläimistä, niin villeistä kuin kesyistäkin! Tuhoaisiko kaikkiviisas ja kaikkivoipa Jumala kaiken tämän vain siksi, että monet maan hoitajat eivät ymmärrä, miten hyvä Jumala on, ja vieläpä kadehtivat sitä, että heidän lähimmäisensä saavat iloita juuri siitä, mitä he itse haluavat niin kiihkeästi itselleen?
Eikö ole paljon järkevämpää päätellä, että Jumala haluaa vain vapauttaa maan niistä, jotka saastuttavat sen itsekkyydellään ja jumalattomuudellaan, voidakseen toteuttaa maan suhteen päätöksensä, mikä on täyttää se vanhurskailla luomuksilla, jotka palvovat häntä ja rakastavat lähimmäisiään niinkuin he rakastavat itseään? Onpa tietenkin. Kuka talonomistaja polttaisi talonsa vain siksi, että sen vuokraajat eivät pidä siitä hyvää huolta? Eikö hän päinvastoin aja pois noita epämieluisia vuokralaisia ja vuokraa sitä toisille, joiden hänellä on syytä uskoa osoittautuvan toivotuiksi vuokralaisiksi? Juuri niin sanoo Jumala tekevänsä: ”Vielä pieni hetki, niin jumalatonta ei enää ole; vaikka katsot tarkkaan hänen sijaansa, ei häntä siinä ole. Mutta nöyrät omistavat maan ja iloitsevat runsaasta menestyksestä.” – Ps. 37:10, 11, Ts.
Muistattehan Raamatun kertomuksen vedenpaisumusta edeltäneistä pahoista päivistä. Tuhosiko Jumala silloin maan ihmisen jumalattomuuden tähden? Ei, hän vain poisti jumalattomat turmelijat maasta koko maapallonlaajuisella vedenpaisumuksella pelastaen ne, jotka rakastivat Jumalaa, vanhurskautta ja lähimmäisiään, sekä erilajisten eläinten edustajat, tuosta onnettomuudesta puhdistettuun maahan. Vedenpaisumus ei hävittänyt maata, se vain vapautti maan sen epämieluisista asukkaista. Samoin käy nopeasti lähestyvässä Harmagedonin mullistuksessakin: maan jumalattomat asukkaat tuhotaan, mutta maa jää jäljelle.
Miten ihmeellinen paikka tästä maapallosta tuleekaan! Jumala lupasi siitä ajasta: ”Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” (Jes. 65:17) Uudet taivaat eivät tarkoita uusia tähtisikermiä, vaan uusia näkymättömiä hallitsijoita, jotka ottavat nykyisten – Perkeleen ja hänen paholaistensa – paikan, samoin kuin uusi maakaan ei tarkoita uutta kiertotähteä, vaan täällä maan päällä olevaa uutta asiainjärjestelmää, uuden maailman yhteiskuntaa, mikä on jo muodostettu.
Jumalan profeetta sanoo edelleen niistä olosuhteista, mitkä ovat vallalla tuossa uudessa maassa: ”He rakentavat taloja ja asuvat niissä; he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran [Jehovan] siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra [Jehova].” (Jes. 65:21, 23, 25) Jumalan Sanassa on monta samanlaista profeetallista vakuutusta.
Jos me haluamme pelastua tämän vanhan maailman tuholta ja päästä puhdistettuun uuteen maahan, missä vanhurskaus on asustava, niin meidän täytyy ottaa vaarin Jumalan profeetallisesta käskystä, mikä on annettu Sefanjan 2:3:nnessa: ”Etsikää Herraa [Jehovaa], kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran [Jehovan] vihan päivänä.”
Omaksukaa siis toivo, kaikki vilpitönsydämiset ihmiset, joilla on hyvä tahto Jumalaan nähden ja jotka haluatte nähdä paremman maailman, sillä Raamatun ennustukset osoittavat, että uusi maa ei ole ainoastaan varma, vaan että se on myös lähellä. Jumala ei voi valehdella, ja hän on liian oikeudenmukainen ja rakkaudellinen herättääkseen toiveita ja pettääkseen meidät olemalla täyttämättä lupauksiaan, niinkuin poliitikot tekevät. Hän sanoo: ”Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” – Jes. 46:11.