Vaeltaminen käyttäytyen hyvin

”Vaeltakaa käyttäytyen hyvin.” – Room. 13:13, Um.

1. Mistä löydämme hengen hedelmän lähteen ja kanavan? Miten tämän ymmärtämisen pitäisi vaikuttaa meihin?

MITÄ on tarkasteltu tähän mennessä hengen hedelmästä yleensä ja erityisesti rakkauden ollessa kysymyksessä, se soveltuu myöskin toisiin mainittuihin seikkoihin. Näiden muiden ominaisuuksien nähdään kussakin tapauksessa kuuluvan erottamattomasti Jehovalle ylivoittoisen erinomaisina. Ne nähdään myöskin hänen rakkaassa Pojassaan, Kristuksessa Jeesuksessa, ehdottoman täydellisinä. Ja kun me näemme totuuden täsmällisen tuntemuksen avulla, millaisen ihmeellisen näytteen Jehova on antanut näistä ominaisuuksista kaikissa menettelyissään, niin me alamme ihailla niitä ja haluamme jokaisessa tapauksessa ’tulla Jumalan esimerkin seuraajiksi, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltaa’ niissä ilmaisten niitä myös menettelyissämme kaikkia kohtaan, joiden kanssa joudumme kosketuksiin. Niinkuin Paavali sanoi Galatalaiskirjeensä lopussa: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, niin tehkäämme, mikä on hyvää kaikkia kohtaan, mutta erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat yhteydessä meihin uskossa.” – Ef. 5:1, 2; Gal. 6:10, Um.

2. Miksi rakkaus on mainittu ensiksi Galatalaiskirjeen 5:22, 23:nnessa olevassa luettelossa?

² Katsahtakaamme sentähden lyhyesti näihin muihin ominaisuuksiin, mitkä kaikki muodostavat hengen hedelmän. Ei ole kuitenkaan kysymystäkään siitä, että ”suurin niistä on rakkaus”. Se on kaikkein tärkein tekijä, mitä ilman toiset eivät voi olla todellisesti olemassa eikä vaikuttamassa. Me tarkastelemme niitä siinä järjestyksessä, missä apostoli luettelee ne, vaikka ne eivät näytäkään noudattavan mitään erityistä järjestystä, sillä ne on mainittu kerran toisensa jälkeen vaihtelevassa järjestyksessä läpi Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten. – 1. Kor. 13:1–3, 13.

ILO

3. Mikä peruste eli syy esitetään ilon ja Jumalan järjestön väliselle läheiselle yhteydelle?

³ Ilo mainitaan ensiksi rakkauden jälkeen. Mistä me voimme löytää iloa nykyään, ja miten me voimme löytää parhaan tilaisuuden tämän hedelmän kantamiselle? On ainoastaan yksi vastaus, ja se on: Jehovan järjestöstä, Siionista, missä hänen oma rakastava sydämensä löytää riemullisen tyydytyksen. Eikö Sefanjan ennustus kehoita Siionissa olevia ’iloitsemaan ja riemuitsemaan koko sydämestä’ ja jatka sitten kertoen, miten Jehova itsekin ”riemuitsee sinusta iloiten, hän lepää rakkaudessaan, hän iloitsee sinusta laulaen”? (Sef. 3:14, 17, As) Tätä tukevana erityisenä todistuksena monet tuhannet lukijamme muistavat hyvin sen suunnattoman ja jatkuvan ilon ja onnen, mitä saatiin kokea Yankee Stadiumilla 1953 vietetyn suuren kansainvälisen konventin kahdeksana päivänä. Noina kahdeksana päivänä oli se kirjaimellisesti paras paikka maan päällä kokea todellista iloa, ja sama pitää paikkansa periaatteessa kaikista Jehovan kansan erikoiskokouksista.

4, 5. Mikä oli Jeesuksen eteen asetettu ilo, ja millä käytännöllisillä tavoilla me voimme osallistua siihen?

⁴ Me tiedämme myös, että Kristus Jeesus on astunut ’hänelle tarjona olevaan iloon’, kun hänestä tehtiin valittu ase saattamaan Kuninkaana taivaallisen Isänsä loistoisa päätös ja Isänsä nimen täydellinen kunniaansaattaminen täyteen toteutumiseensa. Kaikkia Herran tosi seuraajia kehoitetaan osallistumaan tähän onnelliseen työhön. Juuri siitä syystä on Jumala ”nähnyt hyväksi” ”koota kaikki yhteen Kristuksessa” ja hänen alaisessaan järjestössä, ”että me palvelisimme hänen kirkkautensa ylistykseksi”. Olkaamme sentähden uskollisia palvellen kaikissa Valtakunnan eduissa, mitkä on annettu meidän käsiimme, jotta meillä olisi sykähdyttävä ilo kuulla seuraava kehoitus ja vastata siihen: ”Mene herrasi iloon.” Ja mikä suurempi ilo olisi löydettävissä kuin se, mikä saadaan jonkun Herran ”lampaan” etsimisestä ja löytämisestä ja sitten ruokkimisesta? – Hepr. 12:2; Ef. 1:9–12, Um; Matt. 25:21.

⁵ Etkö ole henkilökohtaisesti puhuen tuntenut, mitä on joutua jonkin koetuksen tai vaikean tilanteen vaivaamaksi siinä määrin, että elämä tuntuu sinusta hyvin ankaralta, ja sitten mennä kokoukseen, missä voit saada veljiesi kanssa osasi Valtakunnan totuuksista ja Valtakunnan palveluksesta tai ehkä katsahtaa juuri saapunutta Vartiotornia? Sinä tiedät, mikä vaikutus sillä on – kuin olisi taakka nostettu pois mielestäsi. Se vapauttaa sinut itsestäsi (mikä on loistavaa) ja antaa ehkä sinulle uuden näkemyksen siitä, miten voit kohdata ongelmasi. Sinä olet toisin sanoen, kuten edellisessä tutkielmassamme on selitetty, käyttänyt hyväksesi järjestön kautta tehtyjä varauksia, ja seurauksena on, että Jehovan henki vaikuttaa uudelleen sinun sydämessäsi ja mielessäsi yhdessä sen hedelmän, ilon, kera.

RAUHA

6. Miten rauhan tärkeyttä painotetaan Raamatussa? Mitä se sisältää?

⁶ Seuraavana luettelossa tulee rauha. Ja mitä siitä voidaan sanoa? Luonnollisesti aika paljon, mutta jos meidän pitäisi käyttää kuvausta, kuinka metsästäjä etsii ensin saalistaan ja lähtee sitten ajamaan sitä kuumeisesti takaa, niin ei kai se näyttäisi rauhan kuvaukselta? Kuuntelehan silti, mitä Daavid kirjoitti Psalmissa 34:14 (KJ): ”Etsi rauhaa ja aja sitä takaa.” Merkitseekö se, että rauha on vaikeasti tavoitettava lintu, kuin ”rauhan kyyhkynen” kansoille nykyään? Ei. Tässä tähdennetään rauhan tärkeyttä. Meidän täytyy ensin saavuttaa Jeesuksen Kristuksen kautta rauhaisat suhteet Jumalaan ja hänelle antautuneen kansan perheeseen. Sitten meidän täytyy nähdä, että on välttämätöntä tavoitella tätä rauhaa ja säilyttää se rukoillen sitä ja toimien aina sen hyväksi, niinkuin Daavid sanoi eräässä toisessa psalmissa: ”Rukoilkaa Jerusalemin rauhan puolesta; ne menestyvät, jotka rakastavat sinua. Minä sanon nyt veljieni ja tovereitteni tähden: Rauha olkoon sinun sisäpuolellasi. Jehovan, meidän Jumalamme, huoneen [puhtaan palvonnan keskuksen] takia minä etsin sinun hyvääsi.” (Ps. 122:6, 8, 9, As) Tämä voi merkitä sinun puoleltasi jonkin uhraamista, ehkä jonkin suhteen uhraamista, mihin olet joutunut ja mikä on täysin oikeutettu sinun silmissäsi, mutta minkä sinä hyvin tiedät aiheuttavan ainoastaan levottomuutta ja puhetta veljiesi keskuudessa, puhumattakaan siitä, että se on juoruamisen aihe niiden joukossa, jotka eivät ole totuudessa. On aina turvallista panna Jumalan yhdyskunnan edut henkilökohtaisten etujen yläpuolelle.

7. Miten Jeesus täyttää Johanneksen 14:27:nnessä olevan lupauksensa nykyään?

⁷ Ihmiset etsivät tavallisesti rauhaa yrittämällä luoda olosuhteet, joiden alaisuudessa he voisivat olla kirjaimellisesti rauhassa. Heidän rauhansa toteenkäyminen riippuu suuressa määrin heidän luonnollisesta ympäristöstään, ja se on enimmäkseen tunnekokemus. Se on ainoa tapa, millä maailma voi hankkia tämän arvostetun aarteen. Mutta Jeesus sanoi ollessaan opetuslastensa kanssa ylähuoneessa: ”Minä annan teille rauhani. Minä en anna sitä teille sillä tavalla kuin maailma antaa sen.” (Joh. 14:27, Um) Hän täyttää tämän lupauksen ollessaan näinä päivinä toisen kerran läsnä opetuslastensa keskuudessa vapauttamalla meidät tämän eripuraisen maailman vallasta ja siirtämällä meidät omaan maahansa, omaan teokraattiseen valtapiiriinsä, missä hän hallitsee Kuninkaana vanhurskaudessa taivaan pääkaupungissa, Uudessa Jerusalemissa. Hän ohjaa sieltä Jumalan kaikkivoivan hengen avulla maan päällä olevaa kansaansa suurenmoisessa vanhurskauden työssä, minkä vaikutus on ”lepo ja turvallisuus” niille, jotka toimivat siinä. Me asumme tosiaan ”rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa” tämän rauhan hengen alaisuudessa, mikä valvoo ja vartioi sydäntämme ja hengenvoimiamme. Miten loistava ja rauhallinen hengen hedelmä! – Jes. 32:1, 17, 18; Fil. 4:7; Kol. 1:13; 3:15. Katso myös marraskuun 15. p:n Vartiotornia 1953, pykäliä 3–6 sivuilla 345, 346.

PITKÄMIELISYYS

8, 9. Mitkä esimerkit annetaan kärsivällisyydestä, ja miten niiden pitäisi vaikuttaa meihin?

⁸ Tarkastelkaamme nyt seuraavaa ominaisuutta, pitkämielisyyttä. Me näemme jälleen tässä suurenmoisen ominaisuuden, mikä loistaa Jumalan omista menettelytavoista, sillä hän on ”suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, . . . saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa”, nimittäin meissä. Paavali mainitsee omankin tapauksensa erikoisena esimerkkinä pitkämielisyydestä, mitä Kristus osoitti Paavalin hyväksi ottaen huomioon hänen aikaisemman pahan toimintatapansa, ja tekee sen rohkaistakseen toisia, jotka ”tulevat uskomaan” Herraan. (Room. 9:22–24; 1. Tim. 1:16) Kun meillä on edessämme tällaiset elähdyttävät esimerkit, niin meidänkin pitäisi totisesti nähdä, miten meidän on oltava aina valmiit osoittamaan tätä samaa ominaisuutta, milloin tahansa sitä vaaditaan. Tämä ei merkitse, että meidän pitäisi sietää loputtomasti jonkun henkilön tai seurakunnan väärintekemistä, vaan kun vilpittömästi anotaan armoa tai kun tietämättömyys voidaan ottaa lukuun, niinkuin on niiden laita, jotka eivät ole totuudessa, niin silloin meidän ei tule kieltää tätä jumalallista ominaisuutta.

⁹ Pitkämielisyyden vastakohta on puuttuva pitkämielisyys. Tuletko sinä hyvin pian äreäksi veljillesi, valmiiksi katkaisemaan heidän kaulansa ärtyneessä ja kärsimättömässä hengessä? Se ei ole Jumalan hengen hedelmä. Tämä ei merkitse kuitenkaan samalla sitä, etteikö terävä sana olisi koskaan välttämätön, mutta jos on päästettävä painetta purkautumaan, niin silloin olisi parempi istua tiiviisti kannella vähän kauemmin.

YSTÄVÄLLISYYS

10. Mitä ystävällisyys on? Mikä tekee sen erityisen vetoavaksi?

¹⁰ Käännämme nyt huomiomme ominaisuuteen, mikä on erittäin vetoava, nimittäin ystävällisyyteen. Miten määrittelisimme sen, ja miten sitä käytetään Raamatussa? Ystävällisyys merkitsee taipuvaisuutta tekemään hyvää, suomaan onnea, olemaan hyvänsuopa, myötätuntoinen, armollinen ja hyväntahtoinen. Se on rakkauden itsestään kumpuava ilmaus ja liittyy usein läheisesti Raamatussa rakkauteen, mikä sisältyy ystävällisyyden yhteydessä sanaan ”laupeus”. Toinen huomioonotettava seikka on, että Jehovan ystävällisyys meitä kohtaan on aina ansaitsematonta, mitä meihin tulee. – 1. Moos. 20:13; 1. Kor. 13:4; Hepr. 4:16.

11, 12. a) Mitä Jumalan ystävällisyyden ilmaus opettaa meille? b) Mitä Johannes sanoo Jeesuksesta tässä suhteessa?

¹¹ Noudattaen samaa menetelmätapaa, minkä olemme edellä omaksuneet, saamme tietää, että ystävällisyyden alkulähde on Jehovassa, Korkeimmassa. Kun Jeesus antoi ohjeita tästä, niin hän tähdensi sitä seikkaa, että kysymyksessä ei ollut vain ystävällisyyden osoittaminen ainoastaan niitä kohtaan, jotka arvostavat sinun ystävällisyyttäsi ja vastaavat siihen. Jeesus sanoi: ”Rakastakaa päinvastoin jatkuvasti vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa korottomasti toivomatta mitään takaisin, niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja teistä tulee Korkeimman lapsia, koska hän on ystävällinen kiittämättömiä ja jumalattomia kohtaan. Tulkaa jatkuvasti sääliväisiksi, niinkuin teidän Isännekin on sääliväinen.” (Luuk. 6:35, 36, Um; Matt. 5:43, 48) Painukoon tämä opetus syvälle mieleemme, erittäinkin kun viemme Valtakunnan sanomaa ihmisille, sillä silloin on meillä kultainen tilaisuus tuoda esiin tätä hedelmää toisten hyödyksi ja virkistykseksi. Kun kohtaamme jatkuvaa välinpitämättömyyttä tai vastustusta ja kun ihmiset ovat jyrkkiä meitä kohtaan, niin herää kiusaus antaa takaisin yhtä jyrkästi ja purevasti. Mutta kypsä hedelmä ei maistu sellaiselta.

¹² Sitten me saamme tietää, että Kristus Jeesus on valittu erityisesti selittämään ja valaisemaan esimerkillään täysin määrin taivaallisen Isänsä ansaitsematonta ystävällisyyttä. Johannes ilmaisi sen kauniisti: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, kirkkautta, joka kuuluu ainoasyntyiselle pojalle isältä; ja hän oli täynnä ansaitsematonta ystävällisyyttä ja totuutta.” Hän, ”joka on kuin Isän helman [kuvaamassa] tilassa, on hänet ilmoittanut”. – Joh. 1:14; 18, Um.

13. Miten meitä opetetaan kantamaan tätä hengen hedelmää?

¹³ Jotta kuva olisi täydellinen, niin Kristus Jeesus, ainoa, joka täysin ’tuntee Isän’, ”tahtoo hänet ilmoittaa” niille, jotka ottavat vastaan Pojan ja uskovat hänen nimeensä. Nämä saavat suuren helpotuksen astuessaan Mestarin palvelukseen hänen opetuslapsinaan, koska, niinkuin hän itse sanoi: ”Minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” On näin ollen olemassa täysi syy siihen, miksi meidän pitäisi vastata auliisti ja sydämestämme apostolin vetoomukseen: ”Tulkaa ystävällisiksi toisillenne, hellän myötätuntoisiksi, antaen auliisti anteeksi toisillenne, niinkuin Jumalakin antoi auliisti teille anteeksi Kristuksen kautta.” – Matt. 11:27–30; Ef. 4:32, Um; Joh. 1:12.

HYVYYS

14, 15. Kuka on hyvyyden Alkuunpanija, ja mikä paljastus annettiin Moosekselle tässä suhteessa?

¹⁴ Jotta saisimme tietää, mitä hyvyys on ja mikä meidän osuutemme on tämän hedelmän kantamisessa, niin meidän täytyy kääntyä sen Alkuunpanijan puoleen niinkuin edelläkin. Jeesus ei ole tämä Alkuunpanija, ja hän teki sen hyvin selväksi sillä, mitä hän sanoi miehelle, joka antoi hänelle arvonimen ”Hyvä opettaja”. Tämä ei merkitse sitä, ettei Jeesus olisi valaissut uskollisesti ja täydellisesti esimerkillään hyvyyttä, sillä muutenhan hän ei olisi kehoittanut tuota miestä tulemaan seuraajakseen. – Mark. 10:17, 18, 21.

¹⁵ Me ymmärrämme selvästi, mitä hyvyys on sellaisena, kuin se nähdään Jehovassa, vasta sitten kun tarkastelemme sitä ihmeellistä ja läheistä itsensä paljastusta, minkä hän soi Moosekselle. Sinä muistat, että Mooses sai iloita ainoalaatuisesta suhteesta Jehovaan, kenties lähemmästä kuin kukaan toinen ihminen maan päällä Jeesusta lukuunottamatta, sillä Raamatun kertomus sanoo, että ”Jehova puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuisi toverilleen”. Mooses pyysi eräässä tilaisuudessa Jehovalta: ”Anna minun nähdä sinun kirkkautesi.” Jehova vastasi: ”Minä annan kaiken ihanuuteni [hyvyyteni, reunam.] käydä kasvojesi ohitse ja julistan nimeni Jehova sinun edessäsi.” Koko Jehovan hyvyys on koottu siihen hänen nimensä suurenmoiseen selitykseen, mikä seuraa kohta sen jälkeen sanoin: ”Jehova, Jehova, armollinen ja armahtavainen Jumala, hidas vihaan ja yltäkylläinen laupeudessa ja totuudessa, antaa laupeuden tuhansille, antaa anteeksi pahanteon ja rikoksen ja synnin.” – 2. Moos. 33:11, 18, 19; 34:6, 7, Um.

16. Mitä Jaakob opettaa hyvyydestä, ja mihin se velvoittaa meidät?

¹⁶ Jaakob viittaa kirjeessään samaan kaiken hyvyyden lähteeseen sanoessaan: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, . . . Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.” Tämä osoittaa myöskin, miten meidät on saatettu läheiseen suhteeseen Jehovan kanssa, ja siitä seuraa varmasti, että näiden ”esikoisten” täytyy kaikkien hyvätahtoisten tovereittensa kanssa kantaa samanlaista hedelmää kuin Hänkin, joka synnytti heidät, ja siten osoittaa todeksi se periaate, että ”joka hyvää tekee, se on Jumalasta”. – Jaak. 1:17, 18; 3. Joh. 11. Katso myös 1. Pietarin kirje 3:8–11.

USKO

17. Millä tavalla usko on eräs perusedellytyksistä?

¹⁷ Se, että usko tulee seitsemäntenä Galatalaiskirjeen 5:22, 23:nnen luettelossa, ilmaisee, että apostoli ei valinnut mitään erityistä järjestystä, sillä usko on eräs kristityn perusedellytyksistä. (Hepr. 11:6; 2. Piet. 1:5) Meillä täytyy olla yltäkylläinen usko Jumalaan sekä niihin asioihin, joihin me tiedämme Jumalalla olevan itsellään ehdottoman luottamuksen, nimittäin hänen Poikaansa, Sanaansa, päätökseensä ja Valtakuntajärjestöönsä, Siioniin.

18, 19. Mitä erityisiä tekoja usko hengen hedelmään kuuluvana vaatii?

¹⁸ Me emme tarkastele kuitenkaan yleensä uskoa, vaan me haluamme tähdentää erityisesti sitä puolta, että meillä ei tarvitse ainoastaan olla usko itsellämme, vaan että meidän täytyy oppia tietämään, miten sitä tulee kantaa hengen hedelmään kuuluvana ja välittää toisille. Tämä merkitsee elävän, toimivan uskon omaamista, niinkuin Jaakob sanoi: ”Uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:17) Paavali osoittaa, minkälaisia töitä tarvitaan, jotta toiset voisivat hyötyä meidän uskostamme, kun hän todistelee kysymyksen muodossa, että totuuden sanoman saarnaaminen on meidän ylen tärkeä työmme, jotta toiset kuulisivat ensin Jehovasta, uskoisivat sitten häneen ja huutaisivat häntä avukseen, mikä koituu heidän lopulliseksi pelastumisekseen samoin kuin meidänkin pelastukseksemme. – Room. 10:9–15.

¹⁹ Meidän täytyy senvuoksi olla aina valmiit puhumaan ja toimimaan uskomme mukaisesti. Onko meillä vahva usko Jehovan valtakuntaan ja sen sanomaan? Jos on, niin Paavali sanoo: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” (2. Tim. 4:2) Onko meillä vahva usko Jehovan järjestöön? Jos on, niin tue sitä uskollisesti ja toimeliaasti. Sinun säännöllinen läsnäolosi seurakunnan kokouksissa on itsessään todistus sinun uskostasi, ja se rohkaisee toisiakin tekemään samoin. Emmekö me toisinaan tunne sellaisia, jotka ovat iäkkäitä totuudessa ja iäkkäitä vuosiltaan ja kenties niin heikkoja, että he voivat tehdä vain vähän päästäkseen saarnaamaan toisille, ja niin kuuroja, että he voivat kuulla vain vähän kokouksissa? Mutta he tulevat sittenkin mahdollisimman säännöllisesti. He ovat mielellään Jumalan kokoontuneen kansan seurassa. Se ilmaisee heidän syvälle juurtuneen uskonsa ja antaumuksensa. Jo heidän pelkkä läsnäolonsa saa ne, jotka ovat vastakiinnostuneita, ajattelemaan hyvää järjestöstä, mikä herättää tuollaisen elinkautisen luottamuksen jäseniensä keskuudessa. Siunatkoon ja ylläpitäköön Jehova runsaassa määrin näitä sieluja vahvassa uskossa ja tosi antaumuksessa koko heidän maallisen vaelluksensa ajan!

LEMPEYS

20. Miten lempeyden ja siihen liittyvien ominaisuuksien nähdään olevan ominaisia Jehovalle?

²⁰ Sitten tulee lempeyden hieno ominaisuus, mikä on läheisessä yhteydessä vaatimattomuuden ja nöyryyden kanssa. Joku saattaa kysyä tässä kohdassa, nähdäänkö tämän ominaisuuden olevan ominainen Jehovalle, kun muistetaan hänen korkein valtansa, hänen ylin tahtonsa ja hänen ylvään korkea asemansa. Mutta kuuntelehan, mitä Jehova itse sanoo juuri tässä yhteydessä: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki.” Miten odottamatonta ansaitsematonta ystävällisyyttä osoittaakaan se, että Kaikkivaltias ikäänkuin tulee meidän tasollemme! – Jes. 57:15.

21. Miksi hengen hedelmän tämä puoli on niin virkistävä ja toivottava?

²¹ Tämä hengen hedelmän puoli on sellainen, minkä kanssa kosketuksiin joutuminen on mitä virkistävintä, ja eikö se ole lopultakin hedelmän suuri vetovoima, jopa suurempi kuin sen ravintoarvo? Se on niin virkistävä. Havaitsevatko sinun veljesi ja sisaresi sinun seurasi virkistäväksi, ilman että heidän tarvitsee koskaan pelätä tapaavansa sinua tylynä tai epämiellyttävänä, ikään kuin sinä olisit heitä korkeammalla tasolla? Lempeys ja vaatimattomuus ovat erityisen toivottavia myöskin todistettaessa toisille, joista monet ovat täysin henkisesti väsyneitä. Muistatko, mitä Jeesus sanoi tästä? ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette raskautuneita, niin minä virvoitan teitä. Ottakaa minun ikeeni kantaaksenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja vaatimaton sydämeltäni, ja te löydätte virvoituksen sieluillenne.” – Matt. 11:28, 29, Um.

22. Miksi vastuullisissa asemissa olevat tarvitsevat lempeyttä?

²² Lempeyttä vaaditaan niiltäkin, jotka ovat missä tahansa vastuunalaisessa asemassa, sillä niinkuin Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Veljet, vaikka joku henkilö ottaisi jonkin väärän askeleen, ennenkuin hän huomaakaan sitä, niin koettakaa te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa entiselleen sellainen henkilö lempeyden hengessä, samalla kun te kukin pidätte silmällä itseänne peläten, että tekin voitte tulla kiusatuiksi.” – Gal. 6:1, Um. Katso myös 2. Timoteuksen kirjeen 2:25.

ITSENSÄHILLITSEMINEN

23. Mihin itsensähillitseminen liittyy läheisesti, ja missä suhteissa on meidän oltava hyvin valppaita?

²³ Käännämme lopuksi huomiomme itsensähillitsemiseen. Se on vastakkainen sille hengelle, mikä vallitsee näinä päivinä maailmassa, missä väkivalta ja vihanpurkaukset ja altis heittäytyminen lihallisiin haluihin ja himoihin kuuluvat päiväjärjestykseen. (2. Tim. 3:3) Itsensähillitsemistä ei ehkä mainita Raamatussa niin usein kuin toisia ominaisuuksia, mutta kun muistamme sen liittyvän läheisesti kuriin, niin tiedämme, että sillä on voimakas Raamatun tuki. Me olemme epätäydellisyyden tähden taipuvaisia menemään äärimmäisyyksiin, joko tulemaan uppiniskaisiksi tai hellittämään ja tulemaan veltoiksi. Muista, että hedelmäpuu, minkä sallitaan jäädä hoitamatta, lakkaa pian kantamasta hyvää hedelmää ja tulee huonoksi ja joutuu helposti hävittävien vaikutusten ja sairauksien uhriksi. Meidän on sentähden oltava varuillamme joka aika, ei yksistään ainoalaatuisiin Valtakunnan etuihin ja odotteisiin nähden, mitkä kuuluvat meille, vaan myöskin niihin vaaroihin nähden, jotka uhkaavat sekä sisä- että ulkopuolelta. Me olemme taistelussa, ja niinkuin Paavali sanoo: ”Jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa.” Siitä syystä hän jatkaa sanoen: ”Minä kuritan ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten minä saarnattuani toisille ehkä joutuisi itse hylätyksi.” – 1. Kor. 9:25, 27, Um.

24. Mikä muu kurituksen puoli edistää hyvää hedelmää?

²⁴ Hän mainitsee myöhemmin samassa kirjeessä toisen puolen kurista, nimittäin Jehovan antaman, kun hän on ensin kiinnittänyt huomion itsensähillitsemisen puutteesta johtuviin surullisiin seurauksiin sekä siitä johtuvaan itsetutkistelun tarpeeseen. Hän sanoo: ”Jos me ymmärtäisimme, mitä me itse olemme, ei meitä tuomittaisi. Kun meitä kuitenkin tuomitaan, niin Jehova kurittaa meitä.’’ Jokainen oikea lapsi tarvitsee ja saa tällaista kuritusta, niinkuin Paavali osoittaa heprealaiskirjeessään: ”Mikään kuri ei näytä tosin sillä kertaa olevan ilahduttavaa, vaan surullista, mutta se tuottaa kuitenkin jälkeenpäin niille, joita sillä on valmennettu, rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – 1. Kor. 11:31, 32; Hepr. 12:11, Um.

25. Miten ja millaisin erilaisin kuvauksin Paavali kehoittaa meitä Kolossalaiskirjeen 3:12–14?

²⁵ Tutkielmamme lopuksi muistutamme sinua siitä, mitä apostoli kirjoitti kolossalaisille. Siinä ei tosin käytetä hedelmäkuvausta, vaan vaatetusta tuntemista varten. Mutta siinä on sittenkin sama ajatus. Meidän ei tarvitse itse keksiä mallia eri vaatteille ja sitten leikata niitä, kaikkia palasia ja kappaleita. Jumala varaa sen sijaan vaatteet oman mallinsa mukaan, ja meidän asiamme on pukea ne yllemme ja kantaa niitä. Kuvaus on ihana: ”Pukeutukaa siis Jumalan valittuina, pyhinä ja rakastettuina, myötätunnon, ystävällisyyden, mielen nöyryyden, lempeyden ja pitkämielisyyden helliin ominaisuuksiin. Sietäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa toisillenne alttiisti anteeksi, jos jollakulla on syytä valittaa toista vastaan. Niinkuin Jehova antoi teille alttiisti anteeksi, niin tehkää tekin. Mutta, paitsi kaikkea tätä, pukeutukaa rakkauteen, sillä se on yhteyden täydellinen side”, mikä pitää meidät läheisesti yhdistettyinä Jehovan kokoontuneeseen kansaan. – Kol. 3:12–14, Um.