”Lopun aika”

”Aikamme käännekohta”, ”rajaviiva historiassa”, ”väkivallan aikakausi” – nämä ovat nykyisten historioitsijoitten käyttämiä sanontoja sen ajan kuvaamiseksi, mikä alkoi ensimmäisen maailmansodan puhjetessa. Mikä hätkähdyttävä merkitys on heidän havainnoillaan? Vastaus koskee sinunkin elämääsi.

MIKÄÄN historian ajankohta ei vaikuta jokaisen elävän ihmisen kohtaloon niin paljon kuin vuosi 1914. Tuo vuosi merkitsi käännekohtaa ihmisten asioissa. Maailman olosuhteet ovat vuodesta 1914 lähtien kääntyneet pahempaan päin. Sota on tuhonnut maata, rahanarvon aleneminen on kuristanut maailmaa. Kerran kukoistavat maat ovat nyt köyhyyden ja vallankumousten vaivaamia. Suuret valtakunnat ovat luhistuneet, kokonaiset kansat ja saaret, joita tuskin tunnettiin ennen vuotta 1914, ovat nyt tulleet maailman ongelmiksi. Ihmiskunta elää atomihävityksen sieluajäätävässä varjossa. Mutta kaikki tämä, niin julman totta kuin se onkin, ei selitä, miksi maailman olosuhteet ovat juuri sellaiset, mitkä ne ovat. Se ei selitä, miksi vuosi 1914 on käännekohta. Eikä se selitä sitäkään, miksi vuosi 1914 vaikuttaa sinunkin iankaikkiseen kohtaloosi. Mikä sitten selittää tämän asian? Tämä: ihmiskunta astui v. 1914 kauan sitten ennustettuun ”lopun aikaan”.

Yksi ainoa kirja kertoo ”lopun ajasta”. Se kirja on Raamattu. Sen ennustuksilla on enimmäkseen suurempi täyttymyksensä ”lopun aikana”. Silloin piti totuuden etsijöitten saada ymmärrystä ennustusten suhteen: ”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi kirja lopun aikaan saakka: monet juoksevat edestakaisin, ja tieto lisääntyy.” (Dan. 12:4, As) ”Lopun aikaa” koskevan tiedon puute johtaa kuolemaan. Miten tärkeää onkaan sentähden saada oikea vastaus eräisiin kysymyksiin! Mikä on loppuva? Milloin se loppuu? Miten se loppuu? Kuka lopettaa sen?

Jehova Jumala on säätänyt, että tästä maasta täytyy tulla lopulta maapallonlaajuinen paratiisi, missä sen asukkaat nauttivat iankaikkista elämää täydellisessä terveydessä ja onnessa. Näin ollen ei siis tämä kirjaimellinen maa voi loppua, sillä Raamattu selittää selvästi: ”Maa pysyy iäti.” Tämä paha asiainjärjestelmä on loppuva. Se merkitsee, että se maailma, minkä ihmiskunta on tuntenut aina Nooan ajan vedenpaisumuksesta lähtien, pyyhkäistään pian pois, ja vanhurskas uusi maailma ottaa sen paikan. Sen uutisen, että 1914 toi tullessaan Raamatun mainitseman ”nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän” lopun alkamisen, pitäisi olla suuren ilon lähde kaikille oikeassa sydämentilassa oleville ihmisille. – Saarn. 1:4; Gal. 1:4, Um.

ASIAINJÄRJESTELMÄN LOPPUUNSAATTAMINEN

Kristus Jeesus, suurin koskaan eläneistä profeetoista, viittasi eteenpäin ”lopun aikaan”. Hän sanoi sitä ”erään asiainjärjestelmän loppuunsaattamiseksi”. Sana ”loppuunsaattaminen” (kreikaksi synteleia) on kiinnostava. Tämä johtuu siitä, että synteleia liittää yhteen preposition ”kanssa” (syn) ja substantiivin ”loppu” (telos). Tämä sana ilmaisee siis, että useat asiat vaikuttavat yhdessä eli keskinäisesti päätyen täydelliseen loppuun. Loppuunsaattaminen (synteleia), mitä opetuslapset kysyivät, on sama kuin ”lopun aika”. Se on ajanjakso, millä on alku ja täydellinen loppu (telos). – Matt. 13:39; 24:3, Um.

Miten ”lopun aika” tulee täydelliseen loppuunsa? Se päättyy mahtavaan Harmagedonin taisteluun, ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sotaan”. Tämä sota johtaa kaikkien maan kansojen tuhoon ja Perkeleen sekä hänen paholaistensa kuiluun heittämiseen. Perkele on saanut vuodesta 1914 lähtien tietää, että hänellä on vain ”vähän aikaa”. – Ilm. 16:14; 12:12.

Mutta miten me nyt tiedämme varmasti, että vuosi 1914 merkitsi ”lopun ajan” alkua? Koska ”pakanain ajat” eli ”kansain määräajat” päättyivät v. 1914. Julistihan lehti Watchtower (Vartiotorni) jo niin kauan sitten kuin v. 1880, että vuosi 1914 merkitsee ”pakanain aikojen” loppua. Nämä ”kansain määräajat” tarkoittavat lyhyesti sanoen ajanjaksoa, jonka kuluessa ei maan päällä ole lainkaan Jehovan hallituksen edustusta, vaan jolloin pakanakansat hallitsevat maata. Jeesus oli sanonut: ”Kansat tallaavat Jerusalemia, kunnes kansain määräajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24, Um) Teokraattinen hallitus loppui maan päältä, kun Jehovan esikuvallinen teokraattinen hallitus, Israelin kansa, kukistui v. 607 eKr. Täytyi kulua ”seitsemän aikaa” eli 2 520 vuotta, ennenkuin uusi teokraattinen hallitus voi alkaa toimia meidän maahamme nähden. Tämä uusi hallitus oli oleva Kristuksen Jeesuksen alainen taivaallinen valtakunta. Kuningas oli hallitseva taivaasta Perkeleen maailman ollessa yhä toiminnassa. Tämän tähden tarvittiin merkkiä. Kun pakanain hallinnon 2 520 vuotta päättyivät v. 1914, niin aikojen suuri merkki ilmaantui ennustuksen mukaisesti. Ensimmäinen maailmansota puhkesi v. 1914, ja ”loppuunsaattaminen” eli ”lopun aika” alkoi.

DANIEL JA JEESUS ENNUSTIVAT MAAILMANSODAN

Danielin ennustuksesta käy selväksi, että ensimmäinen maailmansota viittasi ”lopun aikaan”. Verraten demokraattisia valtoja ”etelän kuninkaaseen” ja yksinvaltaisia valtoja ”pohjolan kuninkaaseen” profeetta kirjoitti: ”Ja lopun aikana on etelän kuningas taisteleva hänen kanssaan, ja pohjolan kuningas on tuleva häntä vastaan kuin pyörretuuli vaunuin ja ratsumiehin ja monin laivoin, ja hän tunkeutuu maihin ja tulvailee ja käy läpi.” (Dan. 11:40, As) Nämä sotilaalliset liikkeet, jotka vaikuttivat koko maailmaan pohjoisesta etelään asti, eivät voineet alkaa, kuten Daniel sanoo, ennenkuin ”lopun aikana”.

Me tiedämme myöskin Jeesuksen sanoista, että ensimmäinen maailmansota merkitsi ”lopun ajan” alkua. Hän puhui ”lopun ajan” läheisyydestä käyttäen sanaa ”telos”, mikä merkitsee ”täydellistettyä loppua”. Miksi ”täydellistetty loppu” ei tullut heti 1914:n jälkeen, ”kansain määräaikojen” päätyttyä? Jeesus selittää: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja on oleva ruoan puutetta ja maanjäristyksiä paikassa toisensa jälkeen. Kaikki nämä ovat suurten ahdistusten alkua.” – Matt. 24:7, 8, Um.

KANSOJEN ”SUURET AHDISTUKSET”

”Suuret ahdistukset” alkoivat v. 1914 totaalisella sodalla, maapallon hallitsemisesta käydyllä kaikenkäsittävällä sodalla, minkä laatuista ei ollut koskaan aikaisemmin sattunut historiassa. Selittäessään edelleen, mitä ”suuret ahdistukset” sisältävät, Jeesus sanoi, että oli oleva ”maan päällä kansojen ahdistus, kun ne eivät tunne pääsytietä meren ärjynnän ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja niiden asiain odotuksesta, mitkä ovat kohtaamassa asuttua maata”. Jokainen havaintoja tekevä ihminen voi nyt huomata kaikkien maan kansojen ”suuret ahdistukset”. Kuitenkaan eivät ihmisten suuret joukot huomaa niillä olevan mitään merkitystä. He ovat tosin hyvin halukkaita sanomaan, että ajat ovat pahemmat kuin milloinkaan aikaisemmin, mutta kun heille kerrotaan ”lopun aikaa” koskevasta Jeesuksen ennustuksesta, niin he pilkkaavat ja ivaavat. Onko se outoa? Ei, koska suuren merkin pilkkaajia piti olla niin lukuisasti ”lopun aikana” eli ”viimeisinä päivinä”, että he muodostavat itsessään osan tuosta merkistä: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka menettelevät omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on tämä hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jolloin esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt täsmälleen sellaisena kuin luomisen alusta lähtien.’” – Luuk. 21:25, 26; 2. Piet. 3:3, 4, Um.

Miksi pilkkaajat pilkkaavat? Koska heidän ”omat halunsa” ovat itsekkäät. He haluavat riippua kiinni tässä nykyisessä asiainjärjestelmässä omaksi itsekkääksi hyödykseen. He kieltäytyvät sentähden tahallaan näkemästä Jeesuksen ennustamia ”suuria ahdistuksia”. He väittävät, että ”kaikki [on] pysynyt täsmälleen sellaisena kuin luomisen alusta lähtien”, koska ’meillä on aina ollut sotia, nälänhätiä ja maanjäristyksiä’. Pilkkaajat eivät huomaa, että Jeesuksen antama merkki ei muodostu jostakin erillisestä maanjäristyksestä tuolla tai sodasta täällä, vaan että kaikkien näiden tapahtumien täytyy sattua yhtaikaa yhden sukupolven elämässä hyvin voimakkaina ilmiöinä. Jos me erittelemme nyt huolellisesti ne ”suuret ahdistukset”, mitkä Jeesus ennusti Matteuksen 24. ja Luukkaan 21. luvussa, niin voimmeko me rehellisesti sanoa, että vuoden 1914 jälkeen on ”kaikki pysynyt täsmälleen sellaisena kuin luomisen alusta lähtien”? Emme!

On kiinnostavaa huomata, että monet maailman ”älyniekoista” – filosofeista, tiedemiehistä, viisaista ja historioitsijoista – myöntävät auliisti, että vuodesta 1914 lähtien on tapahtunut silmiinpistävä muutos. Filosofi Bertrand Russell selitti vähän aikaa sitten: ”Maailma on hoiperrellut juopuneena kohti tuhoa aina vuodesta 1914 lähtien.” Washingtonin Times-Heraldissa maaliskuun 13. pnä 1945 ollut pääkirjoitus sanoi: ”Viimeinen täysin ’normaali’ vuosi historiassa oli 1913, ensimmäisen maailmansodan alkamista edeltänyt vuosi.” Toht. Harold C. Urey, eräs maailman johtavista atomipommin luojista, sanoi: ”Meillä ei ole ollut yhtään rauhallista vuotta vuoden 1914 jälkeen.” (Clevelandin Plain Dealer, jouluk. 9. pnä 1951) Eräs Pittsburghin Sun-Telegramin pääkirjoituksen laatijoista selitti elok. 1. pnä 1954: ”Maailma astui neljäkymmentä vuotta sitten ’kultaisesta ajasta’ veristen sotien leimaamaan mullistusten aikakauteen.”

Albertassa, Kanadassa, ilmestyvän Edmontonin Journalin pääkirjoitus selitti elok. 7. pnä 1954 vielä: ”Näyttää luultavalta, että kun kahdennenkymmenennen vuosisadan historia kirjoitetaan, niin elokuun 4. p. 1914, päivä, jolloin vihollisuudet tulivat yleisiksi Euroopassa, esiintyy vielä suurempana kuin toisen maailmansodan puhkeamis- tai ensimmäisen atomipommin pudottamispäiväkin. Me alamme huomata, että tuo elokuun päivä merkitsi rajaviivaa historiassa. Rauhan, edistyksen ja menestyksen aikakausi päättyi ja sodan ja vallankumousten aikakausi alkoi.” Eräs Columbian yliopiston Barnard Collegen historian apulaisprofessori teki tämän saman havainnon. Hän kirjoitti heinäkuussa 1951 lehdessä The Scientific Monthly: ”Tosiaankin vuosi 1914, eikä Hiroshiman vuosi, merkitsee käännekohtaa meidän ajassamme, sillä me voimme nyt nähdä, että mitä tulevaisuudella lieneekin tarjottavana, niin ensimmäinen maailmansota toi sen sekavan siirtymisajan, minkä keskellä me ponnistelemme eteenpäin.”

Ja kun New Yorkin Times Magazine vertaili elok. 1. pnä 1954 kahta maailmansotaa keskenään, niin se tuli seuraavaan johtopäätökseen: ”Ensimmäinen sota merkitsi paljon suurempaa muutosta historiassa. Se lopetti yleisen rauhan pitkän aikakauden ja aloitti väkivallan uuden aikakauden, missä toinen sota on pelkästään sivuseikka. Maailma on ollut vuodesta 1914 lähtien uudenlaatuinen: kansainvälisen anarkian leimaama. . . . Ensimmäinen maailmansota merkitsee siis käännekohtaa nykyisessä historiassa.”

KOHTALOKAS AIKA

Johtavien auktoriteettien lausuntojen, sellaisten kuin ”käännekohta nykyisessä historiassa”, ”väkivallan aikakausi”, ”sodan ja vallankumouksen aikakausi” ja ”mullistusten aikakausi”, pitäisi saada pilkkaajat ajattelemaan järkevästi! Asiat eivät totisesti jatku täsmälleen samanlaisina kuin luomisen alusta lähtien. ”Lopun aika” on tullut. ”Viimeisten päivien” merkki on näkyvä todistus. Koskaan ennen vuotta 1914 ei historiassa ole tapahtunut kaikkea seuraavaa yhdellä kertaa yhden sukupolven aikana:

Merkki Raamatun todistus

1. Maailmansodat Matt. 24:7

2. Ruoan puute laajoilla alueilla Matt. 24:7

3. Tavaton määrä maanjäristyksiä Matt. 24:7

4. Ankara rutto ja sairaus Luuk. 21:11

5. Kristittyjen vaino Luuk. 21:12–15

8. Kansat ahdistuksessa Luuk. 21:25

9. Lisääntynyt laittomuus Matt. 24:12

12. Laajallelevinnyt nuorisorikollisuus 2. Tim. 3:2

Ennenkuin ”lopun aika” päättyy, täytyy ihmisiä varoittaa. Jeesus ennusti sentähden: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” Uutinen Jumalan perustetusta valtakunnasta ja ”lopun ajasta” on tosiaan hyvä ihmisille, joiden sydän on sairas tämän nykyisen jumalattoman maailman takia. Jehovan todistajat ovat olleet ahkeria viemään tätä hyvää uutista koko maailman kansoille. Kun saarnaamistyö on lopetettu, tulee ”täydellistetty loppu”. Tämä ei merkitse, että kun ”lopun aika” päättyy, niin ihmiskunnan suuret joukot ovat päättäneet asettua Jumalan valtakunnan puolelle. Ei, enemmistö pitää kiinni vanhasta maailmasta, vaikka varoitustodistusta onkin annettu maailmanlaajuisesti. Suuret joukot ovat sentähden tuomitut omavalintaiseen tuhokohtaloonsa. Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään.” Jehovan suojelukseen pääseminen Harmagedonissa ei riipu mistään perhe- eikä ystävyyssiteistä, vaan se riippuu selväpiirteisestä ratkaisusta Jumalan uuden maailman puolelle. Ne, jotka haluavat mennä vanhan maailman mukana, hylätään tuhoon, niinkuin Jeesus sanoi, samoin kuin ihmiset jätettiin ennen vedenpaisumustakin kuolemaan vedessä, kun ”silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen”. – Matt. 24:14, Um; Luuk. 17:34, 35; 2. Piet. 3:6.

”Totisesti minä sanon teille”, ilmoitti Jeesus, ”tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” ”Tämä sukupolvi” vuodesta 1914 lähtien ei siis häviä, ennenkuin ”lopun aika” päättyy ”suuressa ahdistuksessa, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. Ne, jotka jätetään heidän omavalintaiseen tuhokohtaloonsa, kärsivät iankaikkisen kuoleman rangaistuksen. Koska me siis elämme kohtalonmääräävää aikaa, niin älä odota siksi, että olet tämän asiainjärjestelmän ”täydellistetyn lopun” edessä. Silloin on liian myöhäistä. Ratkaise nyt uuden maailman hyväksi. Todista ratkaisusi liittymällä jo muodostuneeseen uuden maailman yhteiskuntaan. Osallistu varoitustodistukseen, mitä nyt annetaan. Silloin sinulla on edellytyksiä varjeltua tämän maailman ”täydellistetyssä lopussa” ja periä iankaikkinen elämä täydellisessä uudessa maailmassa. – Matt. 24:34, 21.