Joukolla todistamista Italian vuoristossa
Yleensä myönnetään, että Italian työläisluokkien suhde uskontoon on unelias muulloin kuin juhlapäivinä. Vaikka tämä saattaa olla totta niistä, jotka lukeutuvat valtionuskontoon, niin se ei totisesti pidä paikkaansa niihin nähden, jotka antautuvat Jehovalle ja tulevat uuden maailman yhteiskuntaan, niinkuin seuraava kertomus osoittaa esittäessään luonteenomaisesti, millä tavalla Jehovan todistajat suorittavat työtä Italiassa nykyään.
”G:n seurakunnalla on Teramossa laaja harvaanasuttu vuoristoalue, mikä sille on annettu todistamista varten, ja eräät osat siitä ovat noin 80 kilometrin päässä. Vaikeutena on ollut, miten voitaisiin huolehtia siitä, että kaikki tällä alueella asuvat ihmiset saisivat todistuksen, koska autoja ei ole. Voimakkaammat veljet ovat jonkin aikaa lähteneet polkupyörillään jo kello neljä sunnuntaiaamuina 4–6 tunnin ajoon. Kun he todistivat sitten kaksi tuntia, niin paluu oli samanlainen kuin menokin. He palasivat kerran toisensa jälkeen likomärkinä ehtiäkseen juuri seurakunnan Raamatun tutkisteluihin, mikä merkitsi sitä, että heidän vaatteittensa piti kuivua heidän yllään, koska heillä ei ollut aikaa vaihtaa niitä.
”Pulma ratkaistiin lopulta lainaamalla linja-auto koko päiväksi 300 liiralla eli noin 120 markalla henkeä kohti. Veljet, joita oli 40–45, jaettiin neljän ryhmiin, joista jokaisessa oli yksi, joka kykeni pitämään yleisiä esitelmiä. Lähdettiin kello kuusi aamulla, ja ensimmäinen neljän hengen ryhmä jätettiin ensimmäiseen kylään noin kello seitsemän. Kello yhdeksän olivat kaikki ahkerasti saarnaamassa talosta taloon, vaikka onkin lisättävä, että se merkitsi toisinaan vielä tunnin kävelyä autosta lähdettyä. Otettiin aikaa lounaaseen, ja kello 15 ryhmät järjestyivät tien varteen, mistä auto poimi heidät takaisin. Eri veljet pitivät seitsemän esitelmää eräänä sunnuntaina. Yli 70-vuotiaat sisaretkin kykenevät tällä tavalla saarnaamaan noilla kaukaisilla alueilla ja käyttämään vähintään kymmenen tuntia kuussa todistuksen antamiseen Valtakunnasta.
”On tosi ilo nähdä veljet erittäin onnellisina näistä eduista ja kuulla heidän laulavan Valtakunnan lauluja matkustaessaan alueelleen. Ja palattua on joka ryhmällä kiinnostavia kokemuksia kerrottavana rohkaisuksi ja rakennukseksi sekä niille, joita valmennetaan palveluksessa, että niille, jotka valmentavat.”
Voisiko kukaan kuvitella Italian tavallista roomalaiskatolista seurakuntaa, missä yksi neljästä pystyy pitämään raamatullisia luentoja eli saarnoja ja minkä kaikki jäsenet lähtevät kello 6 aamulla viettääkseen koko päivän kävellen talosta taloon ja puhuen uskonnosta? Totisesti ”Jumalan sana on elävä ja uhoo voimaa”, kun se ymmärretään ja kun sitä käytetään! – Hepr. 4:12, Um.