Jehova johtaa kansaansa
”Sinä olet johdattanut laupeudessasi kansaa, jonka sinä olet pelastanut; sinä johdatat heidät voimassasi varmasti pyhään asuinpaikkaasi.” – 2. Moos. 15:13, Um.
1, 2. a) Mitkä huomattavat esimerkit Jehovan johdatuksesta Raamattu ilmaisee? b) Mistä kahdesta syystä on ajankohtaista tarkastella näitä?
JEHOVA osoittautui muinaisina aikoina kansansa voimakkaaksi, mutta kuitenkin armolliseksi johtajaksi. Hän johdatti sen eräässä muistettavassa tilaisuudessa Egyptin orjuudesta sille luvattuun perintöön, ja eräässä toisessa suuressa tapauksessa hän johdatti sen Babylonian vankeudesta takaisin sen kotimaahan. Jehova johdattaa tänä aikana jälleen lopuksi kansansa nykyisestä jumalattomasta asiainjärjestelmästä rakkaan Poikansa valtakuntaan. Jehova itse kirjoitutti noista aikaisemmista johdatuksistaan hyvin yksityiskohtaisia esimerkkejä, joista me voimme ja joista meidän tulisi oppia paljon, ”sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi”. Me voimme odottaa saavamme läheisemmän näkemyksen suuren Jumalamme eri ominaisuuksista, mitkä ilmenevät hänen toimiessaan johtajana, ja alkavamme arvostaa niitä paremmin. Mutta meillä on tämän lisäksi toinenkin tarkoitus. Meille on tärkeää ja ajankohtaista tarkastaa nyt sitä vastuuta, mikä on meillä, joita on suosittu niin, että saamme olla niiden joukossa, joita Jehova johdattaa. Tämä vastuu jakautuu suurin piirtein kahteen osaan. Meidän kaikkien tulee ensiksikin oppia, miten on oltava tosi seuraajia, jotka seuraavat uskollisesti eteemme asetettua johtoa. Mutta samalla on kuitenkin monta Jehovan palvelijaa kutsuttu toimimaan johtajina eri määrässä ja asemissa, eikä kukaan meistä halua ”vastaanottaa Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja epäonnistua sen tarkoituksessa”. – Room. 15:4; 2. Kor. 6:1, Um.
2 Katselkaamme ensiksi asemaamme kokonaisuudessaan, ennenkuin tulemme yksityistä asemaamme ja vastuutamme koskevaan kysymykseen, jotta voisimme käydä siihen käsiksi ymmärtäen sen oikein ja oikeassa hengessä. Me panemme merkille eräitä silmiinpistäviä seikkoja, mitkä tulevat huomioomme, kun Jehova johdatti kansaansa menneinä aikoina, ja katsomme sitten, miten ne seikat valaisevat hänen nykyisten johdatustensa tapaa ja tarkoitusta sekä sitä osaa, mitä meidän on näyteltävä siinä. Aloitamme jo mainitusta suurenmoisesta esimerkistä, Israelin vaelluksesta siitä ajasta pitäen, jolloin se lähti Egyptistä.
MITEN JEHOVA JOHDATTI ISRAELIA
3. Mikä oli kaikkien niiden toimenpiteitten takana, joita Jehova suoritti Israelin suhteen?
3 Meitä ei ole jätetty yksiksemme tutkimaan israelilaisten muistiinmerkittyä historiaa siitä asti, jolloin he lähtivät Egyptistä, ja heidän nelikymmenvuotista vaellustaan autiomaan läpi eikä tekemään omia johtopäätöksiämme sen suhteen, miten Jehova johdatti heitä. Hän itse kirjoitutti Mooseksella erään laulun sanat juuri Israelin vaelluksen ollessa loppumaisillaan kiinnittäen huomiomme siihen, mikä meitä kiinnostaa. Jehovan päätös, mikä oli kaikkien hänen Israelin suhteen suorittamiensa toimenpiteitten takana, on ensiksikin esitetty selvästi tuon laulun alussa: ”Sillä minä julistan Jehovan nimeä. Tunnustakaa suuruus Jumalallemme!” Jehovan pyhän nimen kunnia ja kunniaansaattaminen on otettava ensi sijalla huomioon, niinkuin Daavidkin vahvisti sanoen: ”Kuka on sitten sinun kansasi kaltainen, Israelin kaltainen, kansan, joka on ainoalaatuinen maassa? Jota Jumala lähti lunastamaan itselleen [Egyptistä] kansaksi tehdäkseen siten itselleen nimen.” Jesajakin painotti samaa kirjoittaessaan: ”Niin sinä johdatit kansaasi tehdäksesi itsellesi majesteettisen nimen!” – 5. Moos. 32:3, Um; 2. Sam. 7:23; Jes. 63:14, Ro.
4. Mitkä ominaisuudet ilmenivät Jehovan johdannassa, ja miten ne on kuvailtu Raamatun kertomuksessa?
4 Pankaamme nyt merkille ne erinomaiset ominaisuudet, joita Jehova osoitti kansansa suurena Johtajana. Niitä on koko monta, mutta niiden voidaan tutkittaessa nähdä jakautuvan silmäänpistävästi, mutta tasapainoisina toistensa vastakohdiksi. Hän osoittautui toisaalta taisteluvoimassa ja tulisessa vihassa ”urhoollisena soturina” väkeväksi vihollisen murskaamiskyvyssä. Toisaalta hän ilmaisi faraon otteesta pelastamaansa kansaa kohtaan näyttämässään laupeudessa isällistä voimaa ja kykyä suojella ja johdattaa Israelia lempeästi, mutta kuitenkin varmasti koko matkan sen lopulliseen ”pyhään asuinpaikkaan”. Jehova osoittautui totisesti Johtajaksi, jolla on loputon lujuus ja hellyys. Niinkuin Mooses muistutti Israelille alkaessaan puhua sille Mooabin tasangoilla: ”Sinä näit, kuinka Jehova, sinun Jumalasi, kantoi sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko matkan, jonka te vaelsitte, kunnes tulitte tähän paikkaan.” Meillä on sitten jälleen Mooseksen loppulaulussa ihana ja innoittava kuvaus Jehovan johdatuksesta koko merkityksellisen kuvarikkautensa runsaudessa, mikä päättyy siihen säveleeseen, että Jehovalla on oikeus saada kaikki kunnia ja kiitos, seuraavin sanoin: ”Hän löysi hänet [Israelin] autiomaasta ja tyhjästä, ulvovasta erämaasta. Hän alkoi kiertää häntä, huolehtia hänestä, varjella häntä kuin silmäteräänsä. Niinkuin kotka pöyhii pesänsä, liitelee poikastensa yllä, levittää siipensä, ottaa ne, kantaa niitä siivillään, niin Jehova yksin johdatti häntä, eikä hänen ohellaan ollut ketään vierasta jumalaa.” – 2. Moos. 15:1–3, 6, 13; 5. Moos. 1:31; 32:10–12, Um.
5. Arvostiko Israel sitä, mitä Jumala teki sille, ja tekikö se tyhjäksi Jumalan päätöksen Israelin suhteen?
5 Yksistään edelläolevista lainauksista voitaisiin päättää, että Israelin on täytynyt varmaan arvostaa alttiin lapsen tavoin suuresti kaikkea, mitä Jehova teki tuolle kansalle. Mutta oliko niin? Surullista kyllä, tapahtui aivan päinvastoin. Israelin lapset, varsinkin se sukupolvi, mikä lähti Egyptistä, osoittautui Siinain vuorelta eteenpäin, niinkuin Mooses todisti puhuessaan heille Mooabin tasangoilla, ”nurjaksi ja kieroksi sukupolveksi”. He ovat ’turmion tehneet’, ”pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä [Jehova] käskin heidän kulkea; . . . Minä näen, että tämä kansa on niskurikansa.” Mutta vaikka se sukupolvi kuoli kokonaan autiomaassa aivan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, niinkuin Jehova ennusti ja ennaltapäätti, niin hän ei kuitenkaan hylännyt alkuperäistä päätöstään. Hän johdatti sen sijaan edelleen enkelinsä välityksellä Israelia samalla tavalla ja vei tuon alkuperäisen sukupolven lapset onnellisesti Luvattuun maahan ja antoi sen heidän omaisuudekseen. – 2. Moos. 32:7–9, 34; 5. Moos. 1:34–40; 32:5.
6, 7. a) Mitkä kaksi muuta ominaisuutta paljastuivat siten? b) Mikä muu suuri esimerkki Jumalan johdannasta tavataan Raamatussa?
6 Tämä valaisee kahta muuta Jehovan ominaisuutta hänen johdattaessaan kansaansa. Se paljastaa hänen yltäkylläisen armonsa, minkä vastapainona ovat hänen vanhurskaat tuomionsa. Nämä tuomiot langetettiin niille, jotka eivät kuunnelleet hänen ääntään eivätkä kunnioittaneet häntä, vaikka olivat nähneet hänen kirkkautensa ja monet ihmeelliset merkkinsä. – 2. Moos. 34:6, 7; 4. Moos. 14:22, 23.
7 Voitaisiin luonnollisesti sanoa paljon enemmänkin tämän otsikon jälkeen, mutta katsokaamme Jehovan johdatuksen tapaa ja tarkoitusta koskevan pääaiheemme mukaisesti, mitä Raamatusta voidaan oppia sen kertoessa Jumalan kansan paluusta Babylonian vankeudesta.
PALUU BABYLONIASTA
8. Millä tavalla meidän tutkimuskenttämme laajenee nyt?
8 Katsohan nyt, miten tutkimuskenttämme laajenee. Jo tarkasteltu kertomus on pääasiallisesti historiallinen, vaikka se tosin tarjoaakin perusteen monille profeetallisille esikuville. Juutalaisten paluuta Babyloniasta koskeva kertomus on sitävastoin pääasiallisesti profeetallinen, sillä siihen sisältyvät tärkeimmät asiat kerrottiin kauan ennen niiden toteutumista. Erityisesti Jesaja henkeytettiin jo noin kaksisataa vuotta aikaisemmin kirjoittamaan ne lukuisat hehkuvat kohdat, jotka kertovat pakkosiirtolaisuudesta paluusta. Vielä ihmeellisempää on, että nuo ennustukset kirjoitettiin todellisuudessa myöhempää aikaa, meidän päiväämme, varten, jolloin Jehova johdattaa kansansa nykyisestä Babylonista uuden maailman järjestöönsä, Siioniin.
9. Millä kolmella tavalla nähdään monien ennustusten täyttyvän?
9 Näillä palstoilla on tarkasteltu monta kertaa noita ennustuksia ottaen tueksi rinnakkaiset Raamatun todistukset ja osoittaen, miten niillä oli ensin kirjaimellinen täyttymys v. 537 eKr. ja seuraavina vuosina. Sitten niillä oli monissa tapauksissa pienoistäyttymys ensimmäisen tulemuksen aikana, jolloin ne keskittyivät Kristuksen Jeesuksen persoonan ympärille. Mutta niiden suurempi täyttymys keskittyy kiistattomasti yleensä ennustusten kanssa näihin toisen tulemuksen päiviin, hallitsevan Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, johdon alaisuudessa toteutuviin hämmästyttäviin tapahtumiin. Omaksuen tämän perusteen me rajoitamme huomiomme pääaiheeseemme liittyvien ennustusten nimenomaisiin ilmaisuihin ja näkökohtiin.
10. Keneen meidän huomiomme kiinnitetään erityisesti Jesajan ennustuksessa, ja mitä hänestä sanotaan hänen tehtäväänsä ja ominaisuuksiinsa katsoen?
10 Meidän huomiomme kiinnitetään aluksi Siihen, jonka Jumala on määrännyt palvelemaan edustajanaan: ”Katso, minun palvelijani, jota minä ylläpidän; minun valittuni, josta minun sieluni iloitsee. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän tuo oikeuden pakanoille.” Sitten ennustetaan välittömästi, että hän ilmaisee samoja uupumattoman, uskollisen johtamiskyvyn ominaisuuksia kuin Jehova itsekin: ”Hän ei epäonnistu eikä masennu, kunnes hän on asettanut oikeuden maan päälle, ja saaret odottavat hänen lakiaan.” Ennustus laajenee sitten ja kertoo siitä suurenmoisesta tehtävästä, minkä tämä palvelija on suorittava, palvelija, jonka pelkkä määrääminen on tae siitä, että hän ei johda ainoastaan uskollisten juutalaisten jäännöstä, vaan myöskin pakanoiden suuren joukon pimeydestä ja orjuudesta ihanaan valoon ja vapauteen: ”Minä, Jehova, olen kutsunut sinut vanhurskaudessa ja pidän [ylimpänä Johtajana] sinua kädestä ja varjelen sinut ja annan sinut kansan liitoksi, pakanain valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, tuomaan vangit pois vankiluolasta ja pimeydessä istuvat ulos vankilasta.” Sitten toistetaan jälleen, että kiitos ja kunnia kaikesta tästä kuuluu Jehovalle, joka ei suvaitse ketään kilpailijaa: ”Minä olen Jehova, se on minun nimeni, enkä minä anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni kaiverretuille kuville.” – Jes. 42:1, 4, 6–8, As.
11. Miten me voimme tuntea Jesajan ennustuksen ”palvelijan”?
11 Mutta kuka tämä kunnioitettu palvelija on? Sinä huomaat edelläolevasta, että ensimmäiseksi mainitaan Jehovan panevan henkensä, näkymättömän toimivan voimansa, tähän palvelijaan valtuuttaen ja oikeuttaen hänet suorittamaan hänen antamansa tehtävän. Tämä viittaa todistusketjun tärkeään renkaaseen, nimittäin Jesajan 61:1–3 kerrottuun ennustukseen (lue se), missä annetaan enemmän tietoja niistä seurauksista ja tuloksista, mitkä hengen vaikutus tähän voideltuun palvelijaan aikaansaa, ja se sisältää myöskin niiden vapauteen johdattamisen, jotka tavataan vankeutta muistuttavasta orjuudesta. Jeesus lainasi vuorostaan tämän jälkimmäisen raamatunkohdan puhuessaan oman kaupunkinsa väelle Nasaretin synagoogassa ja sanoi sen täyttyneen hänessä itsessään juuri sinä päivänä. (Luuk. 4:17–21) Kuten monet lukijamme hyvin tietävät, ei tämä ole suinkaan ainoa rengas, joka ilmaisee Jesajan usein mainitseman ”palvelijan”. Esimerkiksi Jesajan 53. luvusta otettuja lainauksia, jotka kertovat Jehovan palvelijalle aiheutetuista kärsimyksistä ja häpeästä, sovelletaan Kristukseen Jeesukseen melko useissa tapauksissa Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa.
12. Miten tämä ”palvelija” on kuvailtu Jesajan 55:3, 4:nnessä, ja mitkä raamatunkohdat valaisevat tämän ennustuksen nykyistä sovellutusta?
12 Kun ryhdymme nyt tarkastelemaan Jesajan 55. lukua, niin huomaamme eräitä kiinnostavia ja tärkeitä tietoja. Vedoten niihin, jotka tulevat toteamaan tarvitsevansa niitä hengellisiä varauksia, mitkä Jehova yksin voi tarjota, Hän sanoo: ”Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, Daavidin lujat armot. Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi [johtajaksi] ja käskijäksi.” (Jes. 55:3, 4) Tässä on meillä nimenomainen lausunto, että Tämä, Jehovan Palvelija, toimii johtajana, jolla on täysi valtuus antaa ohjeita ja käskyjä. Nämä ovat ehdottomia käskyjä. ”Tosiaankin, joka ainoa sielu, joka ei kuule tätä Profeettaa, hävitetään täydelleen kansan keskuudesta.” Hän on Jehovan ”uskollinen ja totinen todistaja”, ja hän on se, joka lausuu näinä Babylonia uhkaavan tuhon päivinä kiireellisen käskyn: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Hän ryhtyy silloin Jehovan edustajana, ”jonka nimi on Uskollinen ja Totinen”, johtamaan taivaallisia sotajoukkoja hänen hallitustaan vastustavia tämän maailman kansoja vastaan, ”ja hänen suustaan lähtee terävä [pitkä] miekka”, ja hän antaa määräykset, jotka johtavat vihollisvoimien lopulliseen hävittämiseen. Kuinka tämä muistuttaakaan sitä taisteluvoimaa ja -kykyä, mitä Jehova ilmaisi kukistaessaan faraon ja hänen sotajoukkonsa! – Apt. 3:19–23, Um; Ilm. 3:14; 18:4; 19:11–16.
13. Minkä vahvistuksen Jehovan palvelijasta johtajana löydämme Jesajan 11:1–5?
13 Me haluamme kääntää tässä kohdassa huomiomme vielä toiseen Jesajan ennustuksen kohtaan, mikä liittyy läheisesti jo tarkastelemiimme piirteisiin ja antaa niille voimakkaan tuen. Muista, että Kristus Jeesus perii Daavidin Poikana ja oikeana perillisenä ”Daavidin lujat armot”, mitkä on esitetty Daavidin siemenelle luvatusta Valtakunnasta tehdyssä rikkoutumattomassa liitossa, kuten on kauniisti ilmaistu Psalmissa 89:34–38. Hänet on sentähden kuvattu sattuvasti Suurempana Daavidina Jesajan 11. luvun alkujakeissa ’Iisain [Daavidin isän] kannosta puhkeavana virpinä ja hänen juuristansa versovana vesana’. (Katso Ilmestyskirjan 22:16 todistukseksi siitä, kenestä puhutaan.) Lue nyt itseksesi Jesajan 11:1–5, mikä osoittaa ne ihmeelliset ja tasapuoliset johtajan ominaisuudet, jotka Jehovan henki on antanut hänelle tehden hänet viisaaksi, voimakkaaksi ja ymmärtäväiseksi johtajaksi, joka osoittaa isällistä lujuutta ja kykyä ”maan nöyrien” hyväksi ja täydellistä luotettavuutta, koska ”vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side”. Huomaa myös yhteys Ilmestyskirjan 19:15:nteen, koska ”suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat suunsa henkäyksellä”.
14. Miten ennustus kertoo Kristuksen johdannan suurenmoisesta tuloksesta?
14 Hänen johdattamisestaan on lopulta niin loistava tulos, että ei ole yhtään ainoaa luomusta eikä muutakaan, mikä vahingoittaisi tai tuhoaisi koko hänen pyhällä valta-alueellaan. Silloin vallitsee rauha ja sopusointu koko eläinmaailmassakin, ja ihmiselle on mieluista johtaa niitä, sillä sanotaan, että ”pieni poikanen niitä paimentaa”. Tällaiset onnelliset suhteet vallitsevat jo niiden keskuudessa, jotka asuvat Siionissa, Jehovan järjestössä, ja joilla on hänen henkensä ja jotka seuraavat uskollisesti Kristuksen johtoa. – Jes. 11:6–9.
KUVA VAIHTUU
15. Mitä esitystä käyttäen Jesajan 11. luku ilmaisee näkökulman muuttuvan?
15 Mutta tässä ei ole kaikki. Jesajan 11. luku jatkaa ennustaen, miten ihmeellisiä asioita Jehovan määräämä johtaja ja palvelija aikaansaa, mutta sitten käytetään erilaista esitystä, mikä avaa toisenlaisen näkökulman. Tähän asti tarkastelemamme raamatunpaikat, jotka koskevat Israelia Mooseksen päivänä sekä juutalaisten paluuta Babyloniasta, ovat tarjonneet ajatuksen liikkuvasta johdatuksesta Jehovan ohjatessa tietä edustajansa välityksellä. Kuva muuttuu nyt kuitenkin ja näyttää johdatuksen, mikä toteutetaan paikallaanseisovan, kohotetun merkin avulla, sillä jakeet 10 ja 12 (Ak) kuuluvat näin: ”Sinä päivänä, jona Iisain juuri, joka seisoo merkkinä [hepreaksi nees] kansoille – häneen kansat turvautuvat, ja hänen lepopaikkansa on oleva kunniakas. Hän kohottaa merkin [nees] kansoille ja kokoaa Israelin kodittomat, ja Juudan hajaantuneet tyttäret hän kerää maan neljältä kulmalta.”
16. Kuka on näissä ennustuksissa tarkoitettu Merkki?
16 Tätä raamatunkohtaa on tutkittu aikaisemmin näillä sivuilla yhdessä Jesajan 62:10–12 ja muiden kohtien kanssa, ja on osoitettu, että heprealainen sana, mikä on käännetty ”merkiksi”, ei tarkoita lippua eikä viiriä, minkä ihmisrivistön etunenässä kulkeva johtaja nostaa korkealle. Se tarkoittaa sen sijaan paikallaan pysyvää merkkiä, mikä on pystytetty korkealle kukkulalle. (Katso maalisk. 15. p:n Vartiotornia 1948.) Me olemme nyt ”siinä päivässä”, mistä puhutaan Jesajan 11:10:nnessä, ja onnelliset ovat ymmärryksemme ja uskomme silmät, jotka näkevät selvästi tuon loistavan ja huomattavan merkin Jehovan kohottamana hallitsevan Kuninkaansa, Kristuksen Jeesuksen, persoonassa. Hän on tosiaan tämä Merkki, joka on pantu valtaistuimelle Siionin vuoren korkealle kukkulalle, Jumalan perustettuun valtakuntaan. Ja mitä tarkoitusta varten?
17. Mitä päätarkoitusta varten tämä Merkki kohotettiin? Miten tämä soveltui Israelin päivänä?
17 Etupäässä sitä varten, että hän johtaisi Jehovan oikean puhtaan palvonnan ennallistamista ja perustamista iäksi tänne maan päälle. Saatana antoi kauan sitten ”valkeuden enkelinä” esiintyen väärän ohjauksen tässä palvontakysymyksessä vietellen ensiksi Eevan ja sitten hänen kauttaan ihmiskunnan suuren enemmistön. Israel lankesi ajan mittaan tähän ansaan joutuen lopulta johdetuksi Babylonian, väärän uskonnon linnoituksen, synkkään ja vankiluolaa muistuttavaan vankeuteen. Uskollisen jäännöksen luvattu vapautus tästä vankeudesta muodosti välittömän perusteen Jesajan monille ennustuksille. Silloinen kutsuva ja käskevä merkki oli omalle kukkulalleen ennallistettu Jerusalem, minkä keskellä Jehovan näkyvä edustaja hallitsi ja missä hänen virallinen ylimmäinen pappinsa johti puhdasta Jehovan palvontaa uudelleenrakennetussa temppelissä. – 2. Kor. 11:3, 14.
18. Osoita Raamatun tukemana, mitä nykyään tarkoitetaan Merkin kohottamisella.
18 Meillä on nyt suuri etu olla näiden ennustusten suurempimittaisen lopullisen täyttymyksen silminnäkijöitä, sillä Kristuksen voideltujen seuraajien jäännös kiinnitti vasta vuodesta 1919 lähtien huomiota tähän Jumalan käskyyn ja katkaisi kaikki yhteydet nykyiseen Babyloniin sekä kokoontui Siionin vuorella olevan Merkin luo. Mutta tämä oli vasta hyvän alkua, sillä Merkin kohottaminen merkitsee, että ihmisiä aletaan koota maailmanlaajuisesti tukemaan kauanodotettua Valtakuntaa ja sen Kuningasta ja ryhtymään toimeliaasti hänen palvontaansa ja palvelukseensa, jolla on ylin oikeus saada se ilman kilpailijaa. (Luuk. 4:8) Paavali kertoo tälle tärkeimmälle työlle määrätystä ajasta sisällyttäen siihen viittauksen ensiksikoottuihin, kun hän sanoo: ”Hänen [Jumalan] hyvän mielisuosionsa mukaista – minkä hän päätti itsekseen asiain hoitamiseksi määräaikojen täydellisessä rajassa – on nimittäin koota jälleen kaikki yhteen Kristuksessa, taivaassa olevat ja maassa olevat. Niin, hänessä, . . . jotta me palvelisimme hänen kunniansa ylistykseksi, me, jotka olemme olleet ensimmäisenä panemassa toivomme Kristukseen.” – Ef. 1:9–12, Um.
19. a) Mikä tärkeä työ ja kysymys tulee täten eteemme? b) Miten Raamattu ilmaisee oikean vastauksen tähän kysymykseen?
19 Tämän suunnattoman tehtävän eteen asetettuina me näemme, että kysymys niistä keinoista, joita Jumala käyttää sen suorittamiseksi, saa kiinnostavan merkityksen. Onko Kristus Jeesus Kuninkaana ja Merkkinä ainoa, joka on määrätty johtamaan kaikkia nykyään ja vastaisuudessa koottavia Valtakunnan järjestöön? Tämä on tärkeä kysymys, mikä vaikuttaa suoranaisesti kaikkiin maan päällä oleviin Jehovan palvelijoihin tavalla tai toisella, ja me haluamme saada oikean ja sentähden raamatullisen vastauksen. Jehova pani Jesajan kirjoittamaan Babyloniasta palaavaa juutalaisten uskollista jäännöstä tarkoittaen: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijana, jonka minä olen valinnut.” (Jes. 43:10, As) Tämä on vain yksi niistä monista viittauksista, jotka osoittavat, että vaikka Jehovan palvelijasta puhutaan toisinaan yhtenä yksilönä, niin on toisia tapauksia, joissa tästä palvelijasta puhutaan ryhmänä. Me näemme toisin sanoen Jesajan 43:10–12 esitetyn lopullisessa täyttymyksessä, että vaikka onkin ainoastaan yksi voideltu palvelijaluokka eli -joukko, niin tämä luokka muodostuu kumminkin monista yksityisistä todistajista eli jäsenistä. (1. Kor. 12:14) Puhuessaan tästä samasta voidellusta orjaluokasta Jeesus esitti sen johtamisvastuun, mikä on uskottu tälle luokalle, kun hän teki kysymyksen ja vastasi siihen: ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan? . . . Totisesti minä sanon teille, että hän määrää hänet valvomaan kaikkea itselleen kuuluvaa.” – Matt. 24:45–47, Um.
20. Mikä johtopäätös on tehtävä näistä raamatunpaikoista, ja mihin vielä tarkasteltavaan kysymykseen ne johtavat?
20 Vaikka Mestari pitääkin siis itsellään ylivalvonnan aina ja kaikilla tasoilla, niin hän antaa kuitenkin uskollisille seuraajilleen huomattavan osan ja vastuun Valtakunnan etujen palveluksessa. Entä millainen on yksilön asema tässä asiassa, sillä, kuten olemme jo sanoneet, kukaan meistä ei halua ”vastaanottaa Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja epäonnistua sen tarkoituksessa”? (2. Kor. 6:1, Um) Jätämme tämän kysymyksen tarkastelun seuraavalle kirjoitukselle.