”Jumalisen antaumuksen muoto”
MIKÄ on uskontomme, palvontamuotomme vaikutin? Onko se rakkaus Jumalaan, siihen, mitä hän on ja mitä hän on tehnyt meille? Teemmekö me sen, koska haluamme ylistää ja kunnioittaa häntä? Vai perustuuko se siihen, mitä toivomme saavamme siitä, koska me toivomme joitakin aineellisia etuja, esimerkiksi sellaisia, että toiset ajattelevat meistä hyvää? Palvommeko me Jumalaa hengessä ja totuudessa, vai onko meillä ainoastaan ”jumalisen antaumuksen muoto”, vaikka me ’osoittaudumme sen voimaan nähden vääriksi’? – 2. Tim. 3:5, Um.
Itsemme pettäminen tässä suhteessa on hyvin helppoa, koska, kuten profeetta Jeremia sanoi, ”sydän on ennen kaikkea muuta petollinen ja toivottoman turmeltunut; kuka voi ymmärtää sitä?” Miksi on näin? Koska alkuperäinen synti on tehnyt ihmisen sydämen pahaksi hänen nuoruudestaan asti. Siksihän meille sanotaan, että ”hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa”. Me voimme pettää itseämme, ja monet tekevät sen, ja me voimme pettää toisiakin, niinkuin monet myöskin tekevät, mutta älkäämme pettäkö itseämme uskomaan, että me voimme pettää Luojaamme, Jehova Jumalaa, sillä ei ”mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili”. – Jer. 17:9, KJ; Sananl. 22:15; Hepr. 4:13.
Ja niinkuin ei riittäisi, että meillä on itsessämme tämä taipumus mennä väärälle tielle, meidän on myöskin taisteltava sen kanssa, joka haluaa yllyttää meitä väärintekemiseen ja joka ei ole kukaan muu kuin Saatana Perkele. Miksi häntä kiinnostaa se, että me lähtisimme väärälle tielle? Koska hän tahtoo kilpailla Luojan, Jehova Jumalan, kanssa houkuttelemalla kaikki ihmiset pois Jumalasta vedoten itsekkyyteen. Koska hän itse on äärimmäisen itsekäs, niin hänelle on käsittämätöntä, että toiset voisivat toimia epäitsekkäistä vaikuttimista. Siitä syystä hän ei ainoastaan asettanut Jobin vaikuttimia kyseenalaisiksi, vaan myöskin teki kaikkensa heikontaakseen Jobia, jotta olisi voinut osoittaa olevansa oikeassa. Jollei hän voi saada luomuksia olemaan palvomatta Jehova Jumalaa, niin hän yrittää turmella heidän palvontansa rappeuttamalla sen pelkäksi jumalisen antaumuksen muodoksi. Hän on onnistunut niin hyvin, että Raamattu sanoo hänen harhaannuttaneen koko asutun maan.
Koska meidän on taisteltava sekä synnynnäistä itsekkyyttä että Saatana Perkelettä ja hänen halukkaita asiamiehiään vastaan, niin ei ole ihme, että Jumalan profeetta rukoili: ”Minä tiedän, Herra [Jehova], ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” Jumala varasi tämän tähden laupeudessaan ihmisille Sanansa, Raamatun, lampuksi jaloillemme ja valoksi polullamme. Kun me otamme ohjeita Hänen Sanastaan, niin ei Saatana petä meitä, emmekä me joudu murheeseen synnynnäisten heikkouksiemme tähden. – Jer. 10:23.
RAAMATULLISIA ESIMERKKEJÄ
Kainin voidaan sanoa olleen ensimmäinen, joka ilmaisi eräänlaista jumalisen antaumuksen muotoa, mutta joka osoittautui vääräksi sen voimaan nähden. Jos hän olisi uhrannut hyvässä uskossa, niin hän olisi noudattanut veljensä esimerkkiä, kun hän huomasi, ettei Jumala hyväksynyt kasvisuhria, ja hänkin olisi uhrannut uhrin, mikä olisi vaatinut verenvuodatusta. Mutta koska hänen jumalisen antaumuksensa muoto ei ollut aito, niin hän murhasi veljensä, joka sai Jehovan hyväksymyksen.
Israelin kansa tarjoaa toisen sattuvan esimerkin jumalisen antaumuksen muodon omaamisesta, vaikka osoittaudutaan vääräksi sen voimaan nähden. Israelilaiset ajelehtivat vuosien varrella yhä kauemma pois Jumalan vanhurskaista oikeuden, rakkauden ja armon periaatteista, vaikka he uhrasivatkin jatkuvasti uhreja, pitivät rukouksia ja viettivät juhlia. Ei ole ihme, että Jehova sanoi heille: ”Minä olen kyllästynyt oinaspolttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. . . . Minun sieluni vihaa teidän uusia kuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä.” – Jes. 1:11, 14, 15.
Jeesuksen päivän uskonnolliset johtajat lankesivat samaan ansaan. He pettivät itsensä ja monia muitakin, mutta he eivät pettäneet Jumalaa eikä hänen Poikaansa Kristusta Jeesusta. He tekivät uskonnostaan ”hyvän kaupan”, so. itseään hyödyttävän asian. Jeesus repi pois heidän naamarinsa osoittaen, että he tekivät kaikki tekonsa saadakseen ihmisten hyväksymyksen, että he näyttivät ulkonaisesti vanhurskailta, mutta olivat sisältä täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. He ilmaisivat monia jumalisen antaumuksen muotoja, mutta osoittautuivat vääriksi sen voimaan nähden, sillä muuten he eivät olisi surmanneet Jumalan Poikaa.
NYKYISET ESIMERKIT
Koska apostoli Paavali sanoi, että ”jumalisen antaumuksen muodon” omaaminen, ’mutta sen voimaan nähden vääräksi osoittautuminen’, on yksi viimeisten päivien merkeistä, ja koska Raamatun ennustukset osoittavat meidän elävän viimeisiä päiviä, niin meitä ei pitäisi hämmästyttää, kun me näemme nyt tämän tilan levinneen laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin. Katsokaamme esimerkiksi erästä ”profeettaa” (Detroit, Michigan), joka väittää olevansa kristitty evankeliuminpalvelija ja parantaja. Jeesus kielsi seuraajiaan, etteivät he kokoaisi aarteita maan päälle, vaan taivaaseen, ja sanoi: ”Älkää murehtiko . . . ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte”. (Matt. 6:25) Mutta tämä detroitilainen ”profeetta” on koonnut omaisuuden väittäessään seuraavansa Jeesusta, ja hänellä on mm. lähes 3 000 000 markan minkkiturkki, 400 pukua, lukemattomia jalokiviä ja loistoautoja. Hänellä on ilmeisesti ”jumalisen antaumuksen muoto”, mutta missä on epäitsekkään palveluksen voima.
Toinen esimerkki on uskonnollisten esineitten valmistus ja myynti. Time-lehden marraskuun 15. p:n numero 1954 sanoi kirjoituksessa ”Hartaudenharjoituksia tusinoittain”: ”Näytelaatikkoaan kantava kauppias tuli roomalaiskatolisen pyhäkön lahjakauppaan ja esitti ’tämän vuoden menekkitavaraa’: Jeesuksen kuvaa pienissä muovikehyksissä. Kun kuvaa siirretään hiukan, kauppias selitti, niin parralliset Jeesuksen kasvot voidaan muuttaa Neitsyt Marian parrattomiksi kasvoiksi.” Muiden tavaroitten joukossa oli ”25 000 markkaa maksava mitali, missä on hunnutettu nainen rukoilemassa ja alla ’ikuistettu’ kilpahevonen ja ratsastaja. Kirjoituksessa sanotaan: ’Pyhä Anita, tee minusta voittaja.’ Loistavia Pyhiä Sydämiä, jotka hehkuvat pimeässä. ’Niin lohduttavia sairaille’, sanoo tehtailijan kiertokirje. ’Vetää voimakkaasti asiakkaita – aina kysytty.’” On selvää, että lahjakaupat, jotka pitävät tällaisia esineitä kaupan, sekä ne, jotka varaavat niitä, ja ne, jotka suosivat niitä, ovat huolissaan ainoastaan ’jumalisen antaumuksen muodoista’. Ja millaisista muodoista!
Sama koskee myöskin Hollywoodin elokuvateollisuutta. Sekin on havainnut ’jumalisen antaumuksen muotojen’ olevan ”hyvä kauppa”. Se jauhaa toisen uskonnollisen näytelmän toisensa jälkeen, ei siksi, että se olisi kiinnostunut uskonnosta tai ihmisten moraalista, vaan ”kristillisen perimätiedon lippuluukkuun vaikuttavan taikavoiman” takia. Kaiken vilpittömyyden puute ilmenee siitä tavasta, millä nämä kuvat ihannoivat ”varhaiskristillisyyden roomalaistaustassa esiintyviä vaikuttavia lihapatoja ja julmuuksia”.
Suositut papit ja varsinkin evankelistat paljastavat, että heidän palvontansa on ainoastaan jumalisen antaumuksen muodollisuutta, kohdistamalla ylenpalttista ylistystään menestyviin liikemiehiin ja kansoihin, niinkuin eräskin evankelista ylisti Saksan nopeaa taloudellista toipumista verrattuna Ranskan hitaasti nousevaan talouteen, ikäänkuin Saksan kansa olisi jumalisempaa kuin Ranskan.
Uskonnolliset järjestöt, jotka rahoittavat itsensä sellaisilla arpapeleillä kuin bingolla, tarjoavat jälleen erään esimerkin muodollisesta jumalisuudesta, mutta osoittautuvat vääriksi sen voimaan nähden. Ne suosivat aineellisen voiton vuoksi jäsentensä laiskuutta ja epärehellisyyttä ja tukevat alamaailman kiristäjien ja turmeltuneitten hallitusviranomaisten valtaa. Todistus kaikelle tälle esitettiin sattuvasti Collier’sin joulukuun 10. p:n numerossa 1954 kirjoituksessa ”Kasvaako bingo liian suureksi?”
Toht. Frank Crane, eräs Yhdysvaltojen etevimmistä psykologeista, valaisi tätä räikeää epäjohdonmukaisuutta sanoen muun muassa: ”Mitä Jeesus teki, kun Hän astui muinaiseen heprealaiseen temppeliin ja tapasi rahanvaihtajat harjoittamassa samantapaista ’petos’-kiristystä palvojiin nähden? Raamattu sanoo hänen ajaneen rahanvaihtajat ulos temppelistä ja heittäneen nurin heidän pöytänsäkin.” ”Jos kirkot eivät tarjoa nuorisolle erilaista siveysoppijärjestelmää kuin kapakat tai kilparadat, niin kuinka ne voivat toivoa vetoavansa innostuneeseen, ihanteelliseen nuorisoon?”
Nykyään nähdään vain ”jumalisen antaumuksen muoto” siinä painotuksessa, mikä pannaan rukouksen käytännölliseen puoleen. Parade, USA:n kansallinen viikkolehti, kertoi lokakuun 10. pnä 1954 ”nykyajan suuresta uskonnollisesta tarinasta: Rukous työssä. Amerikan selväjärkiset liikemiehet ja käytännölliset poliitikot pyytävät Jumalalta apua pulmien ratkaisemiseksi vetypommikaudella.”
Se kertoi, kuinka presidentti Eisenhower aloittaa salaiset hallituksen kokoukset minuutin hiljaisella rukouksella ja kuinka eräs hänen hallituksensa jäsen aloittaa jokaisen päivän istunnon viraston päähenkilöitten kanssa rukouksella. Kongressilla on nyt ”rukoushuone”, ja ”kaksitoista uskonnollista aamiaisryhmää kokoontuu nyt säännöllisesti Washingtonissa – yksi senaattoreille, toinen kongressin jäsenille” jne., ja meille kerrotaan, että näin tehdään myöskin liike-elämässä, niin, ”kaikkialla Amerikassa nykyään” toistamiseen.
Kaikesta tästä uskontoon taipuvaisuudesta huolimatta liikealalla ja politiikassa pysyy kuitenkin totena, ettei Yhdysvalloissa ole nähty koskaan aikaisemmin niin paljon poliittista turmelusta, niin paljon sukupuolista siveettömyyttä ja sellaista rehellisyyden puutetta liike-elämässä kuin nyt. Kristuksen kirkkojen kansallisneuvosto myöntää tosiasiat: ”Kun otamme huomioon, miten vähän maksaa tulla luetuksi kirkon jäseneksi maassamme nykyään, niin olemme levottomia. Tavallinen kirkon jäsen ei huomattavasti eroa siitä, joka ei ole jäsen. . . . Rikostemme määrä näyttää kasvavan jäsenmäärämme lisääntymisen mukana.”
Ilmeisesti kysymyksessä on ’jumalisen antaumuksen muoto, mutta osoittautuminen vääräksi sen voimaan nähden’, sillä muuten ei olisi tuotettu näin huonoja hedelmiä, ja nämä muodostavat yhden merkin siitä, että me elämme viimeisiä päiviä.
Ihmiset pettävät itseään, kun he lukevat Raamattua, kun he rukoilevat, kun he menevät kirkkoon psykologisista syistä sekä menestyäkseen liike-elämässä ja yhteiskunnassa ja ajattelevat sen olevan sovellettua kristillisyyttä. Pitämällä voittoa jumalisuutena he osoittautuvat mieleltään turmeltuneiksi. Ja ihmiset pettävät itseään myöskin, kun he noudattavat ulkonaisia jumalisen antaumuksen muotoja ja osoittavat teoillaan, että heiltä puuttuu jumalisen antaumuksen voima. Se ei ole todellisuudessa mitään muuta kuin pelkkää ulkokultaisuutta.
Sovellettu kristillisyys ja aito jumalinen antaumus ovat vapaat sekä itsekkään voiton halusta että ulkokultaisuudesta, sillä ne haluavat saada ainoastaan Jehovan hyväksymyksen. ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” – Joh. 4:24.