Teokraattinen käyttäytyminen perhepiirissä

”Te vaimot, olkaa alamaisia miehillenne, niinkuin on sopivaa Herrassa. Te aviomiehet, rakastakaa jatkuvasti vaimojanne älkääkä olko katkerasti vihaisia heille. Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä tämä on otollista Herrassa. Te isät, älkää katkeroittako lapsianne, niin että he eivät masentuisi.” – Kol. 3:18–21, Um

1. Mikä Jehovan järjestely on perhepiirin hallitsemiseksi, ja miten Aadam epäonnistui siinä?

JEHOVA Jumala on perhepiirin Alkuunpanija. Hän teki maan, loi ihmisen asumaan siinä, näki, ettei miehen ollut hyvä olla yksin, loi vaimon hänen avukseen, antoi heille kyvyn lisätä omaa lajiaan ja esitti suvunjatkamistoimeksiannon, että heidän piti lisääntyä ja täyttää maa. Jehovan tahto Aadamiin nähden oli, että tämän piti olla perheellinen, että hänellä piti olla vaimo ja lapsia ja että hänen tuli säilyttää perhepiiri ehjänä, vailla epäsopua ja ristiriitaisuutta. Miehelle annettiin pään asema yksimielisyyden ja sopusoinnun säilyttämiseksi perheen jäsenten keskuudessa, mutta Aadam osoittautui perheen päänä surkeaksi epäonnistumaksi. Eeva jätti huomioonottamatta hänen arvovaltansa, eikä hän tehnyt Eevan petosta tehottomaksi. Eeva näytti tietä syntiin, ja Aadam seurasi perässä. Vaikka Aadam syyttikin vaimoaan rikoksesta, niin syyllisyyden taakka painoi raskaana hänen omia hartioitaan. Hän ei täyttänyt perheenpään mittaa. Hänen vaimonsa ei ollut alistuvainen. Hänen ensimmäisestä pojastaan tuli murhaaja. Hän salli kapinan, synnin, vastasyytösten ja kuoleman rikkoa perhepiirinsä.

2. Miten ihmiset epäonnistuvat nykyään tässä suhteessa?

² Perhepiirit ovat pirstoutuneet tähän päivään saakka samoilla tavoilla ja samoista syistä. Sekä miehet että vaimot ovat ajautuneet kauas siitä käyttäytymistavasta, minkä Jehova määräsi vallitsevaksi perheessä, eivätkä aviomiehet sen enempää kuin aviovaimotkaan ole läheskään kyenneet täyttämään vastuutaan ja velvollisuuksiaan. Aviomiehet käyttävät johtoasemaansa väärin, vaimot kapinoivat sitä vastaan, ja lapset jättävät sen huomioonottamatta heittäytyen hillittöminä ennenkuulumattomaan rikollisuuteen. Vaikka avioliittoneuvojat lisääntyvät, niin perheitten vaikeudet ja rikollisuus ja avioerot lisääntyvät paljon nopeammin. Perheet kylvävät ihmisviisautta käyttäen, kun hylkäävät Jehovan teokraattisen neuvon, ja korjaavat siitä johtuvaa mielettömyyttä. Maailma on olevinaan viisas omasta mielestään, mutta eivätkö sen hedelmät huuda julki sen viisauden typeryyttä? Ainoa parannuskeino on saattaa teokraattinen käyttäytyminen perhepiiriin.

3. Mitä yleviä esimerkkejä on avioliitolle ja yksimielisyydelle?

³ Jotta näkisimme perheenjäsenten väliset velvollisuudet ja tehtävät oikeasta näkökulmasta, niin tarkastelkaamme eräitä yleviä esimerkkejä. Jehova Jumala käyttää ensinnäkin avioliittokuvausta ilmaisemaan itsensä ja yleisjärjestönsä välistä läheistä suhdetta puhuen itsestään vaimoa muistuttavan järjestönsä Aviomiehenä. Avioliittokuvausta käytetään jälleen valaisemaan Kristuksen ja hänen kirkkonsa välistä läheistä sidettä, ja Kristuksesta puhutaan Ylkänä ja kirkosta hänen morsiamenaan, kun avioliitto toteutuu taivaassa. (Jes. 54:5; 2. Kor. 11:2; Ilm. 19:7) Muistathan, että miehestä ja vaimosta puhuttiin Eedenissä ”yhtenä lihana”, ja samaa sanotaan nykyisistäkin aviopuolisoista. Samoin vallitsee ykseys Jehovan ja yleisjärjestön pääjäsenen, Kristuksen Jeesuksen, välillä. Kristuksen ja hänen morsiamensa, kirkon, osoitetaan myöskin olevan yhtä. Mutta Raamattu osoittaa selvästi, että Jehova ja Kristus eivät ole yhtä missään salaperäisessä kolminaisuudessa. Eikä Kristusta ja kirkkoluokkaakaan tehdä kirjaimellisesti yhdeksi enempää kuin mies ja vaimokaan, kaksi henkilöä, tulevat kirjaimellisesti yhdeksi. Missään näistä tapauksista ei ole kysymys kirjaimellisesta elimellisestä ykseydestä, vaan kaikissa niissä on pyrkimyksen, tarkoituksen, tavoitteen, halun ja ponnistelujen suunnan ykseys. – Matt. 19:4–6; Joh. 14:10; 17:21–23.

4. Miksi perheenpää on välttämätön, ja kuka se on?

⁴ Missä kaksi tai useampia on liittynyt yhteisyritykseen, siinä täytyy olla järjestö, jonkinlainen pää antamassa älyllistä ohjausta noiden yhteenliittyneitten voimille. Ihmisten asioissa saattaa kaksi päätä olla parempi kuin yksi, kun on kysymyksessä ajatusten kokoaminen tai mahdollisten toimintatapojen harkitseminen, mutta kun loppuratkaisu on tehtävä, niin täytyy yhdellä päällä olla valta päättää kummankin puolesta. Päättömältä liitolta puuttuisi asiaankuuluvaa ohjaavaa voimaa, jotavastoin eriskummallinen kaksipäinen liitto synnyttäisi riitaa ja aiheuttaisi lopulta hajaantumisen. Katsokoot kaikki suoraan silmiin tätä tosiasiaa; jokaisella muulla on yläpuolellaan oleva pää paitsi Jehovalla, joka on kaiken Pää. Me luemme 1. Korinttolaiskirjeen 11:3:nnesta: ”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.” Kukaan luomus ei tehnyt tätä järjestelyä, vaan se on kaikkeuden Luojan laki. Siihen mukautuminen merkitsee tottelevaisuutta Jehovaa kohtaan; sen hylkääminen on kapinoimista häntä vastaan. Teokraattiset vaimot ja lapset tunnustavat miehen kodin pääksi.

AVIOMIESTEN VAATIVAT VELVOLLISUUDET

5, 6. Mitkä esimerkit osoittavat aviomiesten velvollisuudet?

⁵ Eräissä maissa, joissa monilla vaimoilla on voimakas taipumus yrittää jakaa tai omaksua kokonaan perheen johtoasema, nousee äänekkäitä vastalauseita sitä Jumalan vaatimusta vastaan, että mies on pää ja vaimo alamainen. Sitä pidetään vaimojen syrjimisenä, sortavana ja liian vaikeana taakkana heidän kantaa. Mutta huolellinen harkinta ilmaisee kuitenkin, että aviomiehellä on raskaampi taakka kannettavanaan, painavampi vastuu täytettävänään. Hänen täytyy pyrkiä noudattamaan Jehova Jumalan, yleisjärjestön Pään ja Aviomiehen, esimerkkiä. Jehova ei ainoastaan luonut kaikkea, vaan asetti myös sen jälkeen toiminnan lait ja säännöt kaiken johtamiseksi ja varaa sen, mitä tarvitaan kaiken jatkumiseksi. Jehova noudattaa omissa tavoissaan ja teoissaankin johdonmukaisesti vanhurskaita periaatteita ja hoitaa johtoasemaansa ilmaisten vertaansa vailla olevaa oikeutta, viisautta, kärsivällisyyttä, armoa, myötätuntoa ja ennen kaikkea rakkautta. On rohkaisevaa meille maan päällä oleville, että ”hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme; hän muistaa meidät tomuksi”. – Ps. 103:14.

⁶ Ihmisaviomiehellä ei ole tavoiteltavaa ylevää esimerkkiä ainoastaan Jehovan erinomaisessa yleisjärjestönsä johtoasemassa, vaan myöskin siinä, miten Kristus hallitsee kirkkoluokkaa. Eikö Jeesus kuluttanut itseään työskennellen ruumiin jäsenten hyväksi, opettaen ja saarnaten, huolehtien hengellisestä ylläpidosta, mikä on paljon tärkeämpi kuin kirjaimellinen leipä? Eikö hänen kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä ollut esimerkillinen, hänen menettelynsä maan päällä opetuslapsiaan kohtaan armollinen, hänen suvaitsevaisuutensa heidän lihallisiin heikkouksiinsa nähden myötätuntoinen? Eikö hän kärsinyt kiduttavaa vainoa ja tuskaa säilyttäessään nuhteettomuutensa Jehovan edessä tullen siten luotettavaksi esimerkiksi seuraajilleen? Ja eikö hän lopuksi mennyt äärimmäisyyteen asti ja antanut elämäänsä morsiamensa ja vaimonsa, kirkkoluokan, edestä? Kristuksen johtoasema kirkkonsa suhteen osoittaa totisesti ihmeteltävällä tavalla huomaavaista huolenpitoa, lempeää mielenkiintoa, viisasta ymmärtämystä, jatkuvaa anteeksiantavaisuutta, suojelevaa huolehdintaa ja rakkautta, mikä saavutti huippunsa siinä, että hän antoi oman elämänsä – eikä sen suurempaa rakkautta voi olla yhdelläkään ihmisellä! – Joh. 15:13.

7. Miten monia velvollisuuksia liittyy oikeaan johtoasemaan?

⁷ Tarkatkoot ihmisaviomiehet näitä johdon jumalallisia malleja ja taivaallisia esimerkkejä kiinnittäen katseensa heihin ja pyrkien sellaiseen täydelliseen teokraattiseen käyttäytymiseen omissa perhepiireissään. Miehen täytyy hankkia ruokaa, vaatteita ja suojaa vaimolleen. Mutta hänen velvollisuutensa ulottuvat paljon laajemmalle kuin näiden ruumiillisten perustarpeitten varaamiseen. Mies tekee näin paljon karjansakin hyväksi. Hänen täytyy pitää huolta vaimonsa hengellisestä onnesta ja pitää silmällä hänen henkistä hyvinvointiaan osoittaen rakkautta häntä kohtaan niin suuressa määrin kuin itseäänkin kohtaan. Miesten ei pidä unohtaa vaimojensa tunteellista luonteenlaatua ja heidän vaihteluitaan, vaan heidän on ”asuttava jatkuvasti samalla tavalla heidän kanssaan osoittaen heille kunnioitusta kuin heikommalle astialle, tälle naispuoliselle”. (1. Piet. 3:7, Um) Hänen täytyy antaa sopiva ohjaus heidän yhteisille ponnistuksilleen tekemällä viisaat ratkaisut, kantaa vastuu näistä ratkaisuista ja olla kaikkien seurausten tasalla, mitkä voivat tulla niiden ratkaisujen jälkeen. Aviomiesten täytyy yrittää noudattaa johdonmukaisesti oikeita periaatteita, harrastaa kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, ilmaista armoa ja anteeksiantavaisuutta, osoittaa huomaavaisuutta ja ymmärtämystä ja, ennen kaikkea, pitää vireillä ja toiminnassa sen esimerkin mukaista rakkautta, minkä Jehova antoi suhteessaan yleisjärjestöönsä ja minkä Kristus ilmaisi suhteessaan kristilliseen kirkkojärjestöönsä. Eikö näin korkeitten vaatimusten täyttäminen ole totisesti vaikeampaa kuin alistuminen oikeudenmukaiseen johtoon? Kuka järkevä vaimo voisi esittää vastaväitteitä tällaiseen johtoon alistumista vastaan?

ESIMERKKEJÄ VAIMON ALISTUVAISUUDELLE

8. Mitä aviopuolisoiden tulee muistaa?

⁸ Kuulemmeko joidenkuiden naislukijaimme vastaavan, että he alistuisivat iloiten tuollaisen päämiehen johtoon, mutta missä on se mies, joka on sellainen? On totta, ettei yksikään mies täytä kokonaan näitä yleviä mittoja, mutta ennenkuin vaimot käyttävät tätä perusteena kieltäytyäkseen olemasta alamaisia, niin harkitkoot ensin, täyttävätkö he virheettömästi sen osan, minkä Jehova määrää heille. Niinkuin Jehova muistaa, niin pitäisi aviopuolisoidenkin muistaa, että ihmiset ovat tomusta tehtyjä ja että heikkoudet täytyy ottaa armollisesti huomioon. Jokaisen aviopuolison tulisi punnita seuraavia Jeesuksen sanoja ennen kuin ryhtyy katkerasti soimaamaan toista: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’; ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” – Matt. 7:1–5.

9, 10. Mikä esimerkki alistuvaisuudesta on vaimoilla, ja kenen esimerkkiä he eivät noudata?

⁹ Jehovan yleisjärjestön pääjäsen ei pidä kiusallisena tuon järjestön suuren Aviomiehen ja Pään alamaisena olemista. Kristus Jeesus tekee iloiten Jehovan tahdon, ja hän sanoi kerran, että Jumalan työn tekeminen oli kuin tärkeää ravintoa hänen ylläpidokseen. (Ps. 40:8; Hepr. 10:7; Joh. 4:34) Hän kesti vainon ja kuoleman kiintymyksensä tähden Jehovaan ja antautuneisuutensa vuoksi hänelle ja todisti nuhteettomuutensa Jumalan edessä sekä vaikutti painavasti Hänen Sanansa ja nimensä kunniaansaattamiseksi. Se oli ihmeellinen näyte Jeesuksen täydellisestä alistumisesta Jehovan johtoon, ja Jeesus löysi siinä kaikessa suuren ilon tästä alistumisesta. Se ei ollut hänelle milloinkaan vaikeaa. Eikä hän yrittänyt koskaan anastaa sitä johtoasemaa Jehovalta eikä jakaa sitä Jehovan vertaisena: ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielentila, mikä oli myöskin Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän havaitsi olevansa ihmisen kaltainen, niin hän nöyrtyi ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti.” – Fil. 2:5–8, Um.

¹⁰ Kristittyjen vaimojen tulee säilyttää tämä Kristuksen mielentila eikä monien sellaisten maailman vaimojen mielentila, jotka vaativat tasavertaisuutta miestensä kanssa, jopa usein heidän vallitsemistaankin. Vaimot, jotka ovat tosi kristittyjä, eivät edes harkitse epäteokraattisesti anastaa osaa kaikesta siitä perheen johtoasemasta, minkä Jumala on määrännyt heidän miehilleen. He alistuvat aviojärjestelyyn tunnustaen, että niin ei ole määrännyt ihminen, vaan itse Jehova. Tätä järjestelyä vastaan kapinoiminen ei merkitse kapinoimista ketään ihmistä, vaan itseään Jehovaa vastaan. Muista, että Eedenissä ollut suojeleva kerubi oli uppiniskainen ja tunsi Jehovan johtoaseman kahlehtivan ja sortavan itseään ja kapinoi sitten ja tuli kunniattomaksi Saatana Perkeleenä. Vaimot, jotka eivät ole alistuvaisia aviomiehilleen, noudattavat Saatanan eivätkä Kristuksen esimerkkiä.

11. Mikä muu esimerkki vaimoilla on, ja kenen menettelytapaa he karttavat?

¹¹ Vaimot voivat löytää edelleen esimerkin kirkkoluokan alistumisesta Päänsä, Kristuksen Jeesuksen, alaisuuteen. Kristuksen morsiamen jäsenet syrjäyttävät oman tahtonsa seuratakseen Jeesuksen askeleissa, ollakseen yhteistoiminnassa hänen kanssaan siinä työssä, mitä hän tekee. He omaksuvat velvollisuuden saarnata hänen tahtonsa mukaisesti, ja tämä tuo heille tietyn määrän vainoa ja ahdistusta lihassa. Mutta Kristuksen rakkaudellisen johdon alaisuudessa palvelemisen ilot korvaavat ylenmäärin lihalliset vaikeudet. Alistuminen tällaiseen oikeudenmukaiseen johtoon ei ole vaikeaa eikä alentavaa, vaikka niskurit ja ylpeät ovat läpi vuosisatojen ajatelleet niin olevan, ja tällaiset ovat näinä viimeisinä päivinä tehneet itsestään ”pahan orjan” luokan karkaamalla pois Kristuksen johdon alaisuudesta. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja”-luokka saa todellisen ilon alistuessaan Kristuksen johtoon. Ja kun tuo ”paha orja” murtautuu pois Kristuksen johdon alaisuudesta, niin saako se vapauden, mikä merkitsee suurta onnea? Ei, sillä se joutuu Jehovan järjestelyjen ulkopuolelle ulkokullattujen seuraan, ja ”siellä on oleva itku ja hammasten kiristys”. (Matt. 24:45–51) Kristityt vaimot, jotka eivät ole alistuvia miehilleen, noudattavat ”pahan orjan” eikä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” esimerkkiä, eikä heidän riistäytymisensä pois Jehovan järjestelystä tarttuakseen väärään vapauteen tuo heille todellista onnea ja tyytyväisyyttä, vaan tunteitten pettymyksiä ja henkistä syyllisyyttä.

KÄYTÄNNÖLLISIÄ NEUVOJA MIEHELLE JA VAIMOLLE

12. Mikä todistaa vääräksi nykyisen väitteen, että Raamatun neuvot ovat epäkäytännöllisiä?

¹² Jeesus sanoi: ”Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.” Sama koskee neuvojakin. Hyvien neuvojen noudattaminen johtaa hyviin tuloksiin, jotavastoin huonot neuvot johtavat huonoon tulokseen. Monilla on nykyään taipumus hylätä Raamatun neuvot epäkäytännöllisinä ja kääntyä nykyaikaisten asiantuntijoitten puoleen avioliittoa koskevien ohjeitten saamiseksi, mutta avioerojen ja rikollisuuden tulva on se epäkäytännöllinen seuraus, mikä todistaa nykyisten neuvojen olevan hyvin epäkäytännöllisiä. Kun sitävastoin Raamattua pidettiin korkeassa arvossa ja sen neuvoja noudatettiin, olivat avioerot harvinaisempia ja rikollisuus alhaisempi. Tosiasiat sinkoavat siis sen syytöksen, että Raamattu on epäkäytännöllinen, takaisin vasten niiden kasvoja, jotka sen lausuvat! – Matt. 7:17, 18.

13. Millainen pitäisi aviomiehen ja -vaimon välinen suhde olla?

¹³ Raamattu esittää sen suhteen, minkä täytyy vallita aviomiehen ja -vaimon välillä: ”Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; . . . Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, . . . Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon [syvästi] miestänsä.” – Ef. 5:22, 25, 28–31, 33.

14. Mitä miehen täytyy tehdä ansaitakseen vaimonsa syvän kunnioituksen?

¹⁴ Aviomiehen on täytettävä mitta päänä, jos hän haluaa saada vaimonsa syvän kunnioituksen. Jos hän pitää itsepäisesti kiinni etuoikeuksistaan päänä, vaikka ei täytäkään mittaa, niin se saattaa hänet näyttämään mahtipontiselta etumieheltä. Johtoaseman ylläpitäminen sisältää enemmän kuin vain johdon ottamisen ja viimeisen sanan sanomisen: se vaatii luotettavaa tietoa ja hyvää ymmärrystä sekä tyyntä, kärsivällistä ja järkevää itsehillintää, kun tulee vaikeitten tilanteitten eteen. Kristityn vaimon on vaikea kunnioittaa aviomiestä, joka on huolimaton tai laiminlyövä perhettä koskeviin vastuuvelvollisuuksiinsa tai evankeliuminpalveluksen etuihin nähden, joka on ylensyöjä tai joka juo liian vapaasti alkoholipitoisia juomia, joka on ajattelematon tai karkea tai säädytön puheissaan tai joka osoittaa hyvin vähän huomiota tai huomaavaisuutta vaimoaan kohtaan, vaikka on ylen tuttavallinen toisten naisten kanssa. Jos aviomies on pintapuolinen, niin hän tuskin voi odottaa vaimonsa kunnioituksen olevan syvä. Hän saattaa alistua moraalisista, ruumiillisista, taloudellisista tai teokraattisista syistä, mutta hänelle on paljon mieluisempaa ja miehelle paljon tyydyttävämpää, jos hän tekee sen rakkaudesta ja syvästä kunnioituksesta, mitä hän tuntee miestään kohtaan tämän ansiokkaan käyttäytymisen johdosta.

15. Mikä on seurauksena, kun vaimo kieltäytyy olemasta alamainen?

¹⁵ Toisaalta on aviomiehen äärimmäisen vaikea rakastaa ja helliä ja suojella todellisesti vaimoa, joka ei ole alistuvainen, sillä hän julistaa riippumattomuudellaan, ettei hän tarvitse miestään. Hän varastaa mieheltä, ryöstää häneltä aseman, mikä kuuluu oikeutetusti hänelle. Miten mies voi rakastaa sellaista vaimoa niinkuin omaa lihaansa, kun tämä ei ole yhtä hänen kanssaan, vaan jakautuu häntä vastaan, kilpailee hänen kanssaan, sen sijaan että olisi yhteistoiminnassa hänen kanssaan? Miksi hän pyrkisi huolehtimaan runsaskätisesti kiittämättömästä kilpailijasta? Hän saattaa menettää kaiken kannustimen ja aloitehalun ja antaa vaimon kulkea tietään välttääkseen riitaa, mutta saadessaan perheenpään aseman vaimo menettää miehensä rakkauden. Ja molemmat kadottavat Jehovan hyväksymyksen, vaimo siksi, että hän anastaa miehen aseman, ja mies sentähden, että hän sallii vaimon tehdä sen. Jos mies antaa vaimonsa ottaa vallan, niin tämä kadottaa syvän kunnioituksensa miestä kohtaan, ja mies menettää itsekunnioituksensa, ja tämä menetys saa hänen rakkautensa vaimoon väistymään vastenmielisyyden tieltä. Jos jätetään syrjään kaikki nykyinen lörpötys tasa-arvoisuudesta, niin voidaan yhä havaita, että tyytyväisyys ja syvällinen ilo vallitsee ainoastaan kodeissa, joissa aviomies on oikea pää. Jos vaimo johtaa kotia, niin hän tuhoaa sen sekä miehen silmissä että Jumalan silmissä.

16. Mitä velvollisuuksia vaimolla on, mitkä tekevät hänen osansa vaihtelevaksi ja iloiseksi, niin ettei hän ole pelkkä keittäjätär ja siivooja?

¹⁶ Merkitseekö tämä sitä, että vaimolla ei pidä olla mitään sanomista perheasioissa? Ei, sillä se ei ole Raamatun kanta. Vaimon tulee ”hoitaa taloutta”. Niin kauan kuin hän tekee sen oikealla tavalla, miehen tulee antaa mielellään hänen käyttää omaa aloitekykyään tässä suhteessa. Monet vaimot käsittelevät huomattavan osan perheen raha-asioista, suunnittelevat rahankäytön, käyttävät viisaasti rahaa kaikkien hyväksi ja säästävät tuleviin tarpeisiin. Taloudenhoito sisältää myöskin kodin kaunistamisen, ostosten tekemisen sen koristamiseksi ja varustamiseksi tehokkaaseen käyttöön. Talous sisältää myös ne, jotka muodostavat perheen jäsenet, ja kykenevä vaimo käyttää suurta voimaa kaikkien jäsenten hyväksi pitäen huolta siitä, että he ovat hyvin ravittuja ja sopivasti puettuja sekä että heillä on siisti ja miellyttävä koti asua. Hän on paljon enemmän kuin keittäjätär tai siivooja, sillä hänen täytyy hoitajanasemassaan olla hyvä liikenainen, joka huolehtii miehensä ja lastensa eduista. Hänellä on lopuksi kauaskantoinen vaikutus lasten kehitykseen, koska hän on heidän kanssaan paljon enemmän varhaisina kehitysvuosina. Hän voi auttaa heitä oikeaan suuntaan opettaen heille hyviä tapoja ja periaatteita ja ennen kaikkea Jehovan totuuksia. Nuoren elämän muodostaminen, jotta se saisi hyvän alun, on yksi raskaimmista vastuista ja suurimmista iloista. Samoin kuin aviomiehen on vaikea täyttää johtajanaseman vaatimukset, ei ole vaimonkaan helppo täyttää taloudenhoidon asettamaa vaatimusta. Kun vaimo suorittaa tehtävänsä hyvin, niin hän on ylistyksenä perheelleen yhteiskunnassa, ja Jehova siunaa miestä, jolla on tällainen vaimo. – 1. Tim. 5:14; Sananl. 18:22; 19:14; 31:10–31.

17. Milloin miehen täytyy tehdä ratkaisut, ja miten vaimon tulee suhtautua niihin?

¹⁷ Sekä aviomiehellä että -vaimolla on omat velvollisuutensa ja edesvastuunsa, ja kummankin tulee antaa toisen kantaa hänelle määrätty taakka. Tämä ei merkitse sitä, että toinen ei voisi keskustella toisen suunnitelmista, sillä perheen hyvinvointi riippuu sekä miehen että vaimon velvollisuuksista. Tulee toimia yhdessä ja ponnistella yhdessä, vetää yhdessä kuin valjakko, jakaa taakat. Kummankin tulee olla halukas sovittelemaan, antamaan toisinaan perään. Mutta jos ei ole mahdollista päästä yksimielisyyteen jostakin perheen asiasta ja ehdoton ratkaisu on tehtävä ja johonkin toimenpiteeseen ryhdyttävä, niin miehen on tehtävä se. Tämä on oikeudenmukaista. Hänen täytyy ottaa vastuu siitä, mitä seuraa, olkoonpa se sitten hyvää tai pahaa. Jos päätös on väärä, niin hänen on kannettava seuraukset, korvattava rahallinen menetys tai mikä on kysymyksessä. Kun mies tekee ratkaisun, mistä vaimo ei ole yhtä mieltä, niin vaimon ei pidä olla tyytymätön eikä kantaa kaunaa ja estellä toivoen epäonnistumista, jotta hän voisi pilkata: ”Sanoinhan minä sinulle!” Ei, vaan hänen tulee olla teokraattinen, mikä merkitsee sitä, että hän on yhteistoiminnassa, jotta suunnitelma saataisiin onnistumaan perheen hyväksi.

VANHEMMAT JA LAPSET

18. Mikä neuvo hallitsee vanhempien ja lasten suhdetta?

¹⁸ Jehova ei sivuuta perhepiirissä olevia lapsiakaan. Nämä ovat vanhempien valvonnassa, mutta heitä ei saa kuitenkaan kohdella väärin eikä katkeroittaa. Jumalan Sana antaa tämän kaksipuolisen määräyksen: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta. ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ’Jotta sinulle kävisi hyvin ja jotta sinä pysyisit pitkän aikaa maan päällä.’ Ja te isät, älkää katkeroittako lapsianne, vaan jatkakaa heidän kasvattamistaan Jehovan kurissa ja arvovaltaisessa ohjauksessa.” Jumalalle antautuneitten vanhempien lapset, jos te haluatte elää kauan maan päällä, iankaikkisesti uudessa maailmassa, niin teidän täytyy ottaa vaarin ”Jehovan kurista ja arvovaltaisesta ohjauksesta”, mitä teidän vanhempanne tarjoavat. Vanhemmat, antakaa tätä kuria ja ohjausta lujalla ja rakkaudellisella tavalla, ei katkeroittavalla eikä ärsyttävällä tavalla. – Ef. 6:1–4, Um.

19. Miten nuoret katselevat aikuisia ja aikuiset lapsiaan?

¹⁹ Vuosia sitten nuoret kunnioittivat ikää, mutta näinä arveluttavien aikojen ja laajallelevinneen rikollisuuden viimeisinä päivinä näyttävät nuoret yleensä korvanneen kunnioituksen ylenkatseella pitäen vanhempia ihmisiä vanhoina hölmöinä, jotka laahustavat etäällä ajasta jäljessä. Mutta teokraattiset nuoret muistavat, että päättämiskyvyn viisaus ja kypsyys tulee vain iän ja tutkimisen ja kokemuksen täyttämien vuosien mukana. He eivät ole sellaisia kuin Elisan päivän rikolliset, jotka pilkkasivat ja ivasivat tuota Jumalan profeettaa vanhana ”paljaspäänä” ja jotka saivat siitä murhetta seuraukseksi. He muistavat sen sijaan: ”Vanhuksilla on viisautta, ja pitkäikäisillä ymmärrystä.” (Job 12:12; 2. Kun. 2:23, 24) Vanhemmat eivät toisaalta pidä lapsiaan taakkana, sellaisena, mistä pitäisi päästä vapaaksi joka tilaisuudessa. He eivät ajattele, että lapsia on nähtävä, mutta ei koskaan kuultava. Lasten täytyy sallia kehittyä puhujiksi, heitä on opetettava puhumaan Jehova Jumalan ylistystä. Jehovalla on paikka heitä varten palveluksessaan, hän on järjestänyt niin, että hänen järjestönsä tunnustaa heidät seurakunnan asioissa, kuten palveluskoulussa, ja on käskenyt vanhempia olemaan aina valmiit opettamaan heille Raamatun totuutta. Vanhemmat valvovat omia lapsiaan kotona, kokouksissa ja Valtakunnan palveluksessa, vaikka toiset saattavat auttaa heitä toisinaan. Aikuiset menettelevät nuorten kanssa samalla ymmärtäväisellä tavalla, millä Jehova menettelee maallisten lastensa kanssa, ja nuorien tulee osoittaa samaa velvollisuudentuntoista tottelevaisuutta antautuneita aikuisia kohtaan, mitä hyväksytyt miehet ilmaisevat taivaallista Isää kohtaan.

20. Mikä yleinen neuvo annetaan?

²⁰ Perheenjäsenten tulee osoittaa aina kunnioitusta toisiaan kohtaan, ei nöyryyttäen toisiaan, vaan omistaen heille tietyn määrän arvokkuutta. Kun on tarpeellista oikaista, niin tee se tavalla, millä sinä itse tahtoisit tulla oikaistuksi. Haluaisitko sinä joutua töykeästi nuhdelluksi julkisesti ystäviesi edessä? Älä tee sitä aviopuolisollesikaan! Tahtoisitko, että sinua ahdistettaisiin jokaisesta vähäpätöisestä rikkomuksesta? Älä katkeroita siten lapsiasi! Kun te vanhempina oikaisette lapsianne, niin tuetteko te aina toisianne vai annatteko te ristiriitaista oikaisua? Ottakaa huomioon henkilökohtaiset luonteet, muuttuvat mielentilat, ärtyneet mielialat. Kun näyttää olevan syntymässä tunnemyrsky, niin muistakaa kärsivällisyyttä ja itsehillintää. Riitaisuudet on pysähdytettävä ennen niiden alkua. Se on helpompaa. Olkaa kyllin viisaita, niin että ette aloita niitä, sen sijaan että pelkästään tietäisitte, milloin ne pitäisi lopettaa. Aviomiehessä tulee olla kylliksi miestä sivuuttaakseen vähäisemmät ärsytykset, eikä vaimo saa koskaan sallia valitusten päästä nalkuttamisen valitettavaan asteeseen. Nalkuttava vaimo on enemmän este kuin apu, ja Raamattu vertaa hänen itsepintaista oikullista puhetulvaansa tippuvaan veteen: ”Vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.” ”Jatkuva tippuminen sateisena päivänä ja riitaisa vaimo ovat samanlaiset; hänen ehkäisemisensä on tuulen ehkäisemistä tai öljyn tavoittelua oikeaan käteensä.” Ole järkevä, johdonmukainen, helposti lepytettävä, nopea antamaan anteeksi ja valmis kiittämään, kun asiat on tehty hyvin. – Sananl. 19:13; 27:15, 16, Ts.

21, 22. Mitkä oppaat ovat parempia kuin säännöt ja mikä varsinkin?

²¹ Lyhyesti sanoen, osoita rakkautta ja armoa, älä ota itseäsi liian vakavasti, ole huumorintajuinen, niin sinä et ainoastaan voi estää pikkuseikkoja kehittymästä vuorenkorkuisiksi, vaan voit myöskin alentaa vuorenkorkuiset kiusat vähäpätöisiksi. Voitaisiin antaa monta sääntöä, mutta riittävien sääntöjen antaminen kaikkiin tapauksiin merkitsisi paksun talmudin laatimista. Tarkoituksemme ei ole se. Se ei ole tarpeellista. Se ei auttaisi. Sen sijaan että tarvitsisimme talmudin kaltaisia sääntöjä noudatettavaksemme, meidän tarvitsee painaa mieleemme ohjaavat periaatteet. Perheykseydessä tulee kysymykseen etusijassa yksi periaate, rakkaudenperiaate: toisten rakastaminen niinkuin rakastat itseäsi; yhtä ystävällisenä ja huomaavaisena oleminen toisia kohtaan kuin olet itseäsi kohtaan; heidän heikkouksiensa unohtaminen yhtä auliisti kuin unohdat omasi. Meidän monet puutteemme ja syntimme tekevät sen vaikeaksi toisille, samoin kuin heidän puutteensa ja syntinsä tekevät sen vaikeaksi meille, mutta Raamattu sanoo: ”Rakkaus peittää syntien paljouden.” Rakkaus ei pidä lukua loukkauksista, synneistä ja puutteista, vaan peittää ne, vaikka niitä olisi lukuisastikin. Onko sinulla sellainen rakkaus toisia kohtaan, että se peittää heidän syntinsä niinkuin sinun rakkautesi itseäsi kohtaan kätkee sinun omat syntisi? Vallitseeko sinun perheessäsi tällainen rakkaus? – 1. Piet. 4:8.

²² Katso, vastaako sinun rakkautesi tätä kuvailua: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.” Eikä mikään avioliitto, joka perustuu tällaiselle rakkaudelle, epäonnistu! Koska molemmat puolisot ovat epätäydellisiä, niin kumpikin on puuttuvainen monin tavoin, mutta ei ole sitä rikkoumaa, mitä tämänkaltainen rakkaus ei voisi peittää! – 1. Kor. 13:4–8.

23. Mikä osoittaa rakkauden yhdistämisvoiman?

²³ Ennen kaikkea yhteinen rakkaus Jehovaan yhdistää perheet. Se yhdistää nyt satojatuhansia ihmisiä monista kansoista, roduista, väreistä, kielistä, erilaisista yhteiskunnallisista asemista ja sivistystasoista. Sen hämmästyttävä voima tehdä näin mykistyttää tämän vanhan maailman, jonka poliittisten juonittelujen ja veristen sotien historia huutaa sen surkeaa epäonnistumista. Eikö ole paljon helpompaa liittää yhteen perhe, missä on niin vähän jäseniä ja niin harvoja pienempiä eroavaisuuksia? Varmasti, ja jos rakkaus Jehovaan yhdistää tuhansia ja jälleen tuhansia monista kansoista ja roduista, niin ei tälle Luojaan kohdistuvalle yhteiselle rakkaudelle ole vaikea varjella perhepiiriä murtumattomana. Se tekee näin kymmenilletuhansille perheille monissa maissa sulattaen perheryhmät yhteen, kun ne keskustelevat Jumalan Sanasta, tutkivat yhdessä, käyvät seurakunnan kokouksissa yhtenä ryhmänä ja palvovat yhdessä kenttäpalveluksessa. Antaumus Jehovalle liittää ne yhteen lujassa yksimielisyydessä ja sopusoinnussa. Teokraattinen käyttäytyminen perhepiirissä pitää sen piirin murtumattomana, ja se käyttäytyminen on hahmoteltu kaikille seuraavasti:

24, 25. Miten meitä neuvotaan Kolossalaiskirjeen 3:13–21, 23, 24:nnessä?

²⁴ ”Kärsikää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti auliisti anteeksi toisillenne, jos jollakulla on syytä valitukseen toista vastaan. Niinkuin Jehova antoi auliisti anteeksi teille, niin tehkää tekin. Mutta pukeutukaa kaiken tämän ohella rakkauteen, sillä se on yhteyden täydellinen side. Hallitkoon myös Kristuksen rauha sydämessänne, sillä teidät kutsuttiin tosiaan siihen yhdessä ruumiissa. Ja osoittautukaa kiitollisiksi. Asukoon Kristuksen sana teissä runsaana kaikessa viisaudessa. Opettakaa ja kehoittakaa jatkuvasti toisianne psalmein, Jumalalle esitetyin ylistyksin, hengellisin lauluin armollisuudessa, laulaen sydämessänne Jehovalle. Ja mitä te teettekin sanoin tai töin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan. Te vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, niinkuin on sopivaa Herrassa. Te aviomiehet, rakastakaa jatkuvasti vaimojanne älkääkä olko katkerasti vihaisia heille. Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä tämä on otollista Herrassa. Te isät, älkää katkeroittako lapsianne, niin että he eivät masentuisi. Mitä tehnettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti kuin Jehovalle eikä niinkuin ihmisille, sillä te tiedätte, että te saatte Jehovalta perinnön asianmukaisen palkan. Te olette Mestarin Kristuksen orjia.” – Kol. 3:13–21, 23, 24, Um.

²⁵ Sovella siis tätä käytännöllistä neuvoa anteeksiannon, rauhan, rakkauden, hengellismielisyyden, alamaisuuden, tottelevaisuuden ja pitkämielisyyden aikaansaamiseksi perhepiirissä. Ja jos se käy vaikeaksi toisinaan – ja se käy – niin toimi siinä kokosieluisesti, niinkuin Jehovalle. Jos teet sen kuin hänelle, niin sinä saat häneltä palkan, vaikka et saisikaan arvostavilta perheenjäseniltä.