Pimeydestä valoon

Jehovan todistajain Richmondissa, Virginiassa, pitämässä piirikonventissa oli eräs papintytär, josta oli tullut Jehovan todistaja, ja hänen miehensä, joka oli vastustanut vaimonsa harrastuksia, ennenkuin hän näki sen totuudeksi, ja vieläpä hänen pappi-isänsä itsekin. Kun tytär ja vävy olivat omaksuneet Jumalan valtakunnan sanoman, niin he olivat käyttäneet hyväkseen jokaista tilaisuutta keskustellakseen uudesta maailmasta tämän saarnaajan kanssa painottaen uutta maata ja sen siunauksia. Sekä pappi että hänen vaimonsa alkoivat osoittaa kiinnostusta. Totuutta pujahti jonkin verran hänen saarnoihinsa, ja kuulijoitten lämpimyyttä pujahti jonkin verran ulos. Hän alkoi olla säännöllisesti läsnä maanantai-illan Raamatun kotitutkistelussa, ja hän lopetti toimintansa kristillisen kirkon, erään Kristuksen opetuslasten haaran, kanssa. Koko perhe on nyt kastettu ja omistaa elämänsä Jehovan palvelukseen ja riemuitsee totuudesta. Tuo entinen pappi sanoi: ”Ei ole ketään niin sokeaa kuin se, joka ei tahdo nähdä. Kukaan ei tiedä, miten syvä tämä pimeys voi olla, paitsi se, joka on ollut kyllin onnellinen päästäkseen siitä pois.” On onnellista, että tuhannet kaikilla elämänaloilla olevat ihmiset tekevät juuri näin nykyään.