Pohditko sinä uskonnon asioita?
”USKONTO on eräs asia, mistä minä en koskaan keskustele.” Oletko sinä milloinkaan sanonut näin? Monet ihmiset, jotka väittelevät politiikasta tai urheilusta tai muista hetken kysymyksistä koettaen saada toiset vakuuttuneiksi mielipiteittensä viisaudesta, eivät puhu milloinkaan uskonnosta. ”Liian tulenarkaa”, he sanovat. Mutta eikö politiikka ole tulenarkaa? Onko oikean näkemyksen omaaminen politiikasta tärkeämpää kuin oikean näkemyksen omaaminen uskonnosta?
Ehkä yhtenä todellisena syynä siihen, miksi monet ihmiset vastustavat keskustelua uskonnosta, on se, että he tietävät siitä niin vähän. Jotkut eivät tiedä edes varmasti, mitä heidän kannattamansa uskonsuunta opettaa. He eivät voi puolustaa tyydyttävästi vakaumuksiaan ilman niitä tukevia tosiasioita, minkä vuoksi he tulevat vain vihaisiksi tai pitävät, että heitä on loukattu henkilökohtaisesti, kun joku osoittaa puutteellisuuden heidän uskossaan. Ihmiset ovat yleensä halukkaita puhumaan asioista, jotka he tuntevat hyvin.
Merkitseekö se, että on eri mieltä jonkun uskonnollisista opeista, vihan ilmaisemista? Kaukana siitä! Älykäs keskustelu voi olla erittäin hyödyllinen. Joskus saattaa väittelykin olla hyvä ja kannustaa meitä tutkimaan. Liian harvat ihmiset ovat tosiaan tutkineet uskontoaan. Miten sinä valitsit uskontosi? Hyväksyitkö sinä vain sen, mikä vanhemmillasi oli, vai tutkitko sinä tosiasioita omakohtaisesti? Onko uskontosi peritty vai vakaumuksesta omaksuttu? Näiden kahden välillä voi olla suuri ero.
Mutta miten sinä voit sanoa, onko sinun uskontosi oikea? Tutkimalla ja pohtimalla sitä, mitä se opettaa, uskonnon ainoan varman oppaan, sen kirjan, valossa, mikä sanoo meille, millainen oikea uskonto oli, ennenkuin se jakaantui moniin lahkoihin. Tämä kirja, Raamattu, on sinun oppikirjasi, sinun ohjekirjasi, mitä uskontoon tulee.
Mutta miten hyvin sinä tunnet Raamattusi? Voitko sinä todistaa sen sivuilta, mitä sinä uskot? On tärkeää, että sinä pystyt tekemään sen. Ajatteletko sinä, että Raamattu on liian syvällinen sinun ymmärrettäväksesi, ja tiedät kuitenkin koko paljon monista vaikeammista, mutta vähemmän tärkeistä asioista? On totta, että jotkut uskonnolliset johtajat ovat yrittäneet tehdä Raamatun salaperäiseksi ja antaa ymmärtää, että ainoastaan jumaluusopin opiskelija voi käsittää sitä. Mutta heidän selityksensä ei pidä paikkaansa. Jokaisen kristityn pitäisi pystyä käyttämään Raamattua ja olla valmis puolustamaan uskoaan sen avulla, koska hänen uskollaan on arvoa ainoastaan, jos se on tämän kirjan mukainen, jonka Jehova Jumala on varannut hyödyksemme armollisesti ja rakkaudellisesti.
Hän, joka henkeytti Raamatun, lausui periaatteen: ”Tulkaa nyt ja pohtikaamme yhdessä.” (Jes. 1:18) Terve pohdinta merkitsee järjestelmällistä ajattelua ja täsmällisiä tosiasioita. Se vaatii meitä tuntemaan Jumalan Sanan. Raamattu käskee meitä olemaan ”aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla”. Totuuden puhuminen on erittäin tärkeää. Voisitko kuvitella Jeesuksen apostolien sanoneen: ”Minä en keskustele koskaan uskonnosta”, tai innokkaitten, uutterien ensimmäisen vuosisadan kristittyjen olleen kykenemättömiä tukemaan uskoaan Raamatulla? Olivathan varhaiskristityt niin palavia sanomansa ilmoittamisessa, että heitä syytettiin ”maailman villitsemisestä”! Onko sinulla tällainen vakaumus uskossasi? Jollei, niin mitä varhaiskristityillä oli, mitä sinun uskontosi ei ole antanut sinulle? Ymmärrystäkö? Intoa? Kristillistä kypsyyttä? – 1. Piet. 3:15; Apt. 17:6.
Johannes sanoi: ”Tehkää . . . parannuksen soveliaita hedelmiä.” (Luuk. 3:8, 9) Tuottaako se ihminen hedelmää, joka ei edes puolusta uskoaan, joka ei voi tukea sitä Raamatun todistuksilla? Voiko hän auttaa toisia, jos hän sanoo vain: ”Minun uskoni on oikea”, mutta ei kykene osoittamaan, miksi se on oikea?
Kukaan ei voi kieltää sitä, että kristityn odotetaan tuntevan sellaiset asiat. Paavali kirjoitti heprealaisille, että heidän pitäisi olla kypsiä opettajia eikä pelkkiä lapsia. Hän sanoi: ”Vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” (Hepr. 5:14) Harjaannuttaako se mies havaintoaistejaan, joka ajattelee, ettei oikea palvonta ole niin tärkeä kuin ajankohtainen poliittinen tilanne tai hänen suosimansa urheilujoukkue?
Mutta ne, jotka hylkäävät Raamatun, jotka eivät pidä sitä varmana oppaana ja jotka eivät tiedä, mitä se sanoo, eivät ole ainoita ihmisiä, jotka eivät tottele Jumalan neuvoa pohtia yhdessä. On toinenkin joukko, joka julistaa äänekkäästi ja ponnekkaasti uskoaan Raamattuun, lainaa mielellään raamatunpaikkoja ja on erittäin halukas ryhtymään väittelyyn uskonnosta, mutta ei pohdi toisten kanssa Jumalan Sanaa. He ovat huolestuneempia siitä, että voisivat osoittaa olevansa oikeassa, kuin totuuden löytämisestä. He ovat mieluummin riippuvaisia kiihkeistä sanatulvista kuin älykkäästä keskustelusta. He herjaavat Jumalaa vetoamalla pelkästään tunteisiinsa eikä Jumalan luomusten älyyn eikä älykkyyteen.
Saarnaaja, joka huutaa ja riehuu, vetoaa tunteisiin eikä järkeen. Jos hänen täytyy vedota ennakkoluuloihin pikemmin kuin esittää tosiasioita, jos hänen täytyy yrittää vaikuttaa kuulijoihinsa äänensävyllään ja henkilöllisyytensä vetovoimalla eikä väittämällään totuudella, jos hän perustaa väitöksensä näille asioille eikä Raamatun lujalle tuelle, niin hän ei suinkaan tottele kehoitusta pohtia Jumalan Sanaa.
Jumalan Sanan totuus on johdonmukainen. Se on korkeatasoista, sillä se edustaa maailmankaikkeuden suurinta älyä. Sen suunnaton johdonmukaisuus tekee sen kuitenkin niin yksinkertaiseksi, että jokainen, joka haluaa, voi ymmärtää sitä. Siitä voidaan keskustella rauhallisesti ja selvästi, ilman tunteilua tai vääristelyä. Tosi kristitty on halukas pohtimaan Jumalan Sanaa, saamaan toiset vakuuttuneiksi sen totuudenmukaisuudesta. Hän on kiinnostunut uskonnosta ja tuntee sen. Hän tietää, mitä ja miksi hän uskoo. Hän on halukas keskustelemaan palvonnastaan, koska se on niin tärkeä. Älä vetäydy siis pois, älä kieltäydy keskustelemasta siitä, vaan tule nyt ja pohtikaamme yhdessä Jumalan Sanan totuudenmukaisuutta.