Lähimmäisen rakkaus ei riitä

KAKSI englantilaista naista väitteli tammikuun loppupuolella 1955 British Broadcasting Corporationin radio-ohjelmassa. Toinen nainen oli ateistinen psykologi, joka puolsi ihmisrakkautta ja joka oli pitänyt radiossa puheita aiheesta ”Moraalia ilman uskontoa”. Toinen nainen oli Intiassa lähetyssaarnaajana toimineen papin vaimo.

Ateistin väitteitten ydin oli, että on parempi opettaa lapsille lähimmäisen rakkautta tuomatta Jumalaa koko asiaan. Papin vaimo väitti, että lähimmäisen rakkaus, joka jättää Jumalan syrjään, tulee erittäin omavanhurskaaksi. Mutta onko se paras todistus, mikä voidaan esittää osoittamaan, että lähimmäisen rakkaus ei itsessään riitä?

Ei niin, etteikö lähimmäisen rakkaus olisi itsessään hyvä. Se on hyvä. Se tulee tosiaan yhä huomattavammaksi piirteeksi psykosomaattisessa lääketieteessä, koska sekä ruumiin että mielen lääkärit määräävät sitä henkisiin ja ruumiillisiin sekä moraalisiin sairauksiin. Eräskin psykologi sanoi: ”Minä luulen, että parasta, mitä vanhemmat voivat tehdä, on opettaa lapsilleen, kuinka tulee rakastaa.” Ja siitä, mitä toisen rakastaminen merkitsee, hän sanoi: ”Kypsä, terve henkilö, jolla on voimakas kyky rakastaa, ei ’rakasta’ vain vaimoaan tai joitakuita erikoisystäviä. Hän rakastaa – aikakautta.” Ja Yhdysvaltain maailmanterveysjärjestön entinen ylijohtaja sanoi: ”Meidän maapallomme tulevaisuus riippuu niiden kypsien ihmisten lukumäärästä, jotka me voimme kasvattaa, ihmisten, jotka kykenevät rakastamaan, suhtautumaan muuttuvien aikojemme ongelmiin ’rakastavina ihmisinä’ eikä ’vihaavina ihmisinä’.”

Vaikka lähimmäisen rakkaus, mikä jättää Jumalan pois laskelmista, saattaa synnyttää omavanhurskauden henkeä, niin ei voida kieltää, että se tekee jotakin hyvää niin pitkälle kuin se ulottuu. Mutta siinäpä se onkin: se ei ulotu kyllin kauas. Lähimmäisen rakkauden osoittaminen ottamatta Jumalaa mukaan merkitsee sitä, että on pennin edestä viisas ja tuhannen markan edestä tyhmä, ’siivilöi hyttysen, mutta nielee kamelin!’ – Matt. 23:24.

Lähimmäisen rakkaus ilman oikeaa tietoa saattaa tosiaankin aikaansaada enemmän vahinkoa kuin hyvää. Jotkut haluavat osoittaa rakkautta sairasta lähimmäistään kohtaan määräämällä hänelle parannuskeinoja, mutta jos he eivät tunne kaikkia tosiasioita, niin heidän neuvonsa voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyvää. Tämä palauttaa mieleen ne tuhannet brittiläiset, jotka lähettivät lääkkeitä ja lääkemääräyksiä kuninkaalleen, kun hän oli hyvin sairas.

Kaikkeuden samoin kuin ihmisenkin olemassaolo todistaa Luojan olemassaolon. Koska on olemassa älykäs Luoja, niin hänen on täytynyt luoda maa jotakin tarkoitusta varten. Siitä seuraa näinollen, että olisi tyhmyyden huippu, jos me ryhtyisimme hoitamaan asioitamme tai yrittäisimme auttaa lähimmäistämme hoitamaan asioitaan ottamatta huomioon sitä, mikä tarkoitus hänen ja meidän olemassaolollamme on. Luoja antoi eläimille erehtymättömän oppaan vaistoina, ja hän piti myöskin huolen kaikista meidän aineellisista tarpeistamme. Eikö ole järkevää odottaa, että hän huolehtisi myöskin meidän hengellisistä tarpeistamme, antaisi meille myös erehtymättömän oppaan ilmoittaen meille, mikä on oikein ja mikä väärin, miksi olemme täällä ja mikä kohtalomme on oleva? Tulokset siitä, että otetaan Raamattu Luojan ihmiselle varaamaksi erehtymättömäksi oppaaksi, todistavat tämän tosiaankin sen tarkoitukseksi. Se osoittaa muun muassa lähimmäisen rakkauden riittämättömyyden itsessään.

Esimerkiksi Eeva tunsi epäilemättä tarjotessaan Aadamille kiellettyä hedelmää osoittavansa lähimmäisen rakkautta, koska hän uskoi käärmeen valheen, että se tekee hänet viisaaksi kuin Jumala ja että hän ei kuole. Mutta koska hän jätti Jumalan pois laskelmista, niin hänen lähimmäisenrakkautensa aiheutti Aadamin tuhon. Ja niinkuin Sananlaskujen 1:10–14 on huomautettu, jumalattomat saattavat koettaa houkutella toista liittymään mukaansa suunnitelmiinsa hankkia pikaisesti epärehellistä voittoa, mutta mitä hyötyä on sellaisesta ylevämielisyyden osoituksesta, kun se perustuu laittomalle edellytykselle?

Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen, mikä häntä odotti, ”että hänen täytyy mennä Jerusalemiin ja kärsiä monenlaista vanhempien vaikutusvaltaisten miesten ja ylipappien ja kirjanoppineitten taholta sekä tulla surmatuksi . . . Pietari otti hänet sivulle ja alkoi vastustaa häntä kovasti sanoen: ’Ole ystävällinen itseäsi kohtaan, Mestari; ethän sinä suinkaan saa tällaista kohtaloa.’ Mutta hän sanoi Pietarille kääntäen selkänsä: ’Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet kompastuskivi minulle, koska sinä et ajattele Jumalan, vaan ihmisten ajatuksia.’” – Matt. 16:21–23, Um.

Ei ole kysymystäkään siitä, etteikö Pietari olisi rakastanut Mestariaan ja yrittänyt osoittaa lähimmäisen rakkautta, mutta kun hän jätti huomioonottamatta Jehovan tahdon, niin hänestä tuli Perkeleen välikappale kaikista hyvistä aikeistaan huolimatta. Monet psykologit ovat nykyään samaten Perkeleen välikappaleita ja samasta syystä. Menevätpä jotkut niinkin pitkälle, että sanovat kaikki ihmiskunnan ahdistukset voitavan panna omantunnon, moraalisen aistin, tilille ja psykologien velvollisuuden olevan poistaa ihminen moraalisen aistin orjuuden kahleista ja tärkeintä olevan henkisen ja ruumiillisen terveyden, ja he viittaavat eläimiin todistaakseen kantansa. Moiset lähimmäisen rakkauden ilmaukset todistavat varmasti, että se ei riitä itsessään.

Eikä lähimmäisen rakkaus ole ainoastaan riittämätön, kun se jättää huomioonottamatta Jumalan vanhurskaat periaatteet, vaan se on vajavainen myöskin, jos se hylkää Jumalan päätökset ja hänen aikakellonsa, sillä hänellä on ”määräaika, ja aikansa . . . joka asialla taivaan alla”. Tämä aikakello näyttää sellaisten ennustusten mukaan kuin Matteuksen 24:nnessä oleva, että me elämme tämän vanhan asiainjärjestelmän loppua, päiviä, jotka ovat verrattavissa niihin päiviin, jolloin Nooa ja Loot elivät. – Saarn. 3:1.

Miten lyhytnäköistä olisikaan ollut, jos Nooa olisi hylännyt Jumalan ohjeet ja koettanut auttaa aikansa sorron lieventämisessä jollakin omalla suunnitelmallaan! Tai jos Loot olisi yrittänyt uudistaa Sodoman ja Gomorran sen jälkeen kun enkelit olivat käskeneet häntä pakenemaan! Niin on nytkin ainoa pätevä lähimmäisen rakkauden osoittamistapa se, mikä perustuu Jumalan eikä ihmisen ajatuksiin. Sellainen lähimmäisen rakkaus sanoo ihmisille: ”Etsikää Herraa [Jehovaa], . . . Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran [Jehovan] vihan päivänä.” – Sef. 2:3.