Hämärä toivo

MIKÄ on sinun toivosi? Tavallinen ihminen vastaa tähän kysymykseen epämääräisesti, jos lainkaan. Tämä johtuu siitä, että useimmat kristityiksi tunnustautuvat eivät ole todellisuudessa varmoja siitä, mikä heidän toivonsa on. He saattavat ajatella omaavansa toivon, mutta millaiseen pulaan he joutuvatkaan, jos heitä vaaditaan selittämään toivonsa selvästi, suppeasti ja johdonmukaisin, harkituin perustein. Tämän tähden vallitsee kaikkialla kristikunnassa niin hämärä toivo, että se on tehnyt levottomaksi eräitä korkea-arvoisia pappeja. Niinpä piispa J. E. Lesslie Newbigin, jumaluusoppinut, joka valmisti Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokoukseen Evanstoniin tätä koskevan esityksen, myönsi: ”Luultavasti on nykyisen kristityn rakennelman heikoin kohta siinä, että hän ei toivo kyllin luottavasti. Hän ei voi sanoa, mitä hän toivoo, koska hän ei ole siitä varma.”

Miksi niin monet kristityiksi tunnustautuvat ovat epävarmoja toivonsa suhteen? Siihen on kolme syytä: 1) Haluttomuus tutkia tarkkaan toivoaan, koetella sen luotettavuutta, nähdä, onko sillä terve peruste; 2) pappien laiminlyönti puhtaitten Raamatun totuuksien jakelemisessa, mikä on johtanut siihen, että ihmiset eivät tiedä mitään kaikkein tärkeimmästä uutisesta: Jehova Jumalan päätöksestä perustaa uusi maailma; ja 3) Saatana Perkeleen turmiollinen vaikutus ihmisten johdattamiseksi pois Jumalan valtakunnan toivosta ihmisten tyhjiin lupauksiin.

Tutkikaamme syvemmälle! Otamme ensiksi taipumuksen välttää toivonsa erittelemistä. Ihmiset empivät harkita tarkoin toivonsa rakennetta. He ovat hyvin samanlaisia kuin henkilö, joka empii mennä hammaslääkäriin siinä pelossa, että tämä löytää jonkin kolon. Samoin kuin mädännyt hammas aiheuttaa lopulta ankaraa kipua, niin hämärä toivokin, mikä jätetään korjaamatta, johtaa tuhoon.

Itsemurhasta on tullut maailmanlaajuinen ongelma hämärän toivon takia. Scientific American sanoi itsemurhaa selittäessään: ”Ajatus, että asiat tulevat paremmiksi, toimii ilmeisesti useimmilla meistä suojana äkillistä itsemmetuhoamista vastaan.” Kristityiksi tunnustautuvat, joiden toivo on hämärän peitossa, kompastuvat helposti epätoivon kuoppaan. Hämärä toivo on näin synnyttänyt ”mielen rauha” -järjestelmiä, joiden kannattajat ostavat miljoonittain kirjoja ”miten voi olla onnellinen”. Kaikista näistä teoksista huolimatta he ovat kuitenkin ilman aitoa onnea, he eivät sittenkään ole varmoja siitä, mihin heidän toivonsa, mielen magneettinen kompassi, ohjaa heitä. He osoittavat täysin ymmärrettävästi hyvin vähän halua mennä pappien kiirastuleen tai helvettiin, mutta he eivät ilmaise myöskään iloista innostusta pappien käsityksen mukaiseen taivaaseen menemistä kohtaan. Jos asia jätetään ihmisten päätettäväksi, niin he tahtoisivat mieluummin elää onnellisina maan päällä. Mutta koska papit eivät ole sanoneet heille, että tämä on mahdollista ja että kysymyksessä ei ole vain valinta ”taivaan tai helvetin” välillä, niin kirkossa kävijöitten on täytynyt etsiä onnea psykologiasta. Mutta heidän psykologiasta saamansa onni on pelkkää näyteikkunan koristelua, kuten eräs auktoriteetti sanoi: ”Ei ole todennäköistä, että muutamat psykologiset salakeinot tai mielenmuutokset selvittävät tosiaan merkitseviä jännitystiloja.”

Tämä tuo meidät hämärän toivon toiseen syyhyn: papit ovat hylänneet Raamatun pakanuuden, perimätietojen, perusteettomien uskontunnustusten, selitysten ja loisteliaitten menojen hyväksi. Tämä ei ole ainoastaan tyhjää uskontoa, vaan se on väärää uskontoa. Vain harvoilla papeilla on rohkeutta myöntää, että uskonnollinen opetus on nykyään melkein sumua. Pappi W. L. Pettingill sanoi vähän aikaa sitten uskonnosta New Yorkin kaupungissa: ”Yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia tämän kaupungin uskonnosta pitäisi hylätä kelvottomana. . . . Suurin osa siitä on väärää uskontoa, mikä hylkää Kristuksen opetukset.”

Tosi toivo ei tule ihmisten perimätiedoista, vaan Jumalalta. Jehova on ”toivon Jumala”. Rehellisen sydämen omaavan ihmisen täytyy kääntyä hänen puoleensa. ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” Siinä on toivon ainoa lähde: Jumalan Sana, Raamattu! – Room. 15:4, 13.

Papit ovat lieventäneet kipeästi iskevät ja eksytykset hävittävät Raamatun totuudet. On tulemassa uudenaikaisemmaksi tapa hylätä kokonaan Raamattu saarnoista. Voisivathan useimmat kirkot toimia edelleen, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, vaikka kaikki mailman Raamatut häviäisivät äkkiä. Bingo-pelit voisivat jatkua ilman Raamattua. Seurustelut, huviretket ja tanssit eivät tarvitse Raamattua. Kirjojen selostukset perustuvat kaikkeen muuhun kuin Raamatun kirjoihin. ”Myönteistä elämää käsittelevät saarnat perustuvat psykologian perusperiaatteisiin ja voidaan pitää ilman Raamattua. Urkumusiikki, kuorot ja uskonnolliset näytelmät voivat jatkua ilman Raamattua. Kolminaisuuden, iankaikkisen vaivan ja kuolemattoman sielun opettamista samoin kuin suitsutuksen polttamista ja kynttilöitten sytyttämistä ”pyhille”, rukoilemista rukousnauhaa käyttäen, kuvien ja kuvapatsaitten käyttämistä ja rahan maksamista jonkun saamiseksi pois kiirastulesta voidaan jatkaa ilman Raamattua, koska Raamattu ei ensinnäkään tue mitään näistä. Näin ollen kirkot toimivat vahvojen tosiasioitten mukaan nykyään itse asiassa ilman Raamattua. Onko ihme, että seurakuntalaiset eivät voi määritellä toivoaan, tai voidaanko edes epäillä heillä olevankaan sitä?

Uskonnollisiksi sanotuissa radio- ja televisio-ohjelmissa ei myös itse asiassa ole Raamattua. Yalen jumaluusopillisen koulun dekaani sanoi, kuten New Yorkin Times ilmoitti maaliskuun 2. pnä 1955: ”Monet niin sanotut uskonnolliset radiolähetykset eivät ole ymmärrettäviä eivätkä järkeviä kristilliseltä kannalta katsoen. Lyhyesti sanoen ovat liian monet uskonnollisiksi väitetyt ohjelmat joko tunteellisia tai laihoja tai molempia. Kun ne yrittävät olla miellyttäviä, niistä tulee pian kauhistuttavia vilpittömän ja hyvinperustellun ja täysipitoisen kristillisen uskon kannalta nähden.” Seuraus: enemmän sumua.

Lopuksi, Perkele on sokaissut ihmiset niin perusteellisesti, että suuri osa heistä on alituisesti sumussa ei ainoastaan toivoonsa nähden, vaan myöskin Jumalan päätöksen suhteen: ”Jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on . . . sokaissut.” – 2. Kor. 4:3, 4.

Nyt on aika häivyttää väärän uskonnon sumu. Murtaudu pois sumun sokaisemien uskonnollisten opettajien orjuudesta, jotka voivat vain johtaa toisia samaan usvaan, missä he itsekin ovat. Tee toivosi kirkkaaksi ja varmaksi oppimalla tuntemaan Jehovan uusi maailma. Tutki Raamattua uuden maailman yhteiskunnan kanssa. – 2. Piet. 3:13.