Onko Kristuksen tulo teoreettinen kysymys?
JESUIITTA Joseph Christien – joka on eräs Lontoon parhaimmin tunnetuista katolisista saarnaajista – mielestä ”on kysymys Herramme takaisintulosta kiinnostava, mutta teoreettinen. Hän ei ole koskaan ollutkaan poissa. Hänet voi tavata mistä katolisesta kirkosta hyvänsä, ja hänen todenperäinen äänensä kaikuu kautta aikakausien hänen opettavan kirkkonsa välityksellä.” Mutta ajattelivatko Jeesuksen apostolit ja varhaiset opetuslapset, ne, jotka olivat tunteneet hänet henkilökohtaisesti, sillä tavalla? Pitivätkö he kysymystä hänen takaisintulostaan pelkästään teoreettisena, vailla kaikkea todellista käytännöllistä arvoa tai sovellutusta? Kristus oli totisesti läsnä siinä kirkossa, mihin heidän piti tulla kuulumaan, ja hän opetti heidän kauttaan, mutta merkitsikö se sitä, että kysymys Kristuksen takaisintulosta oli heille puhtaasti teoreettinen?
Jos kysymys Kristuksen takaisintulosta olisi pelkästään teoreettinen, niin miksi apostolit ilmaisivat sellaista kiinnostusta hänen paluuseensa? Miksi he liittivät sen tämän asiainjärjestelmän loppuunsaattamiseen? Ja miksi Jeesus vaivautui antamaan heille pitkän vastauksen, kuten hän teki, niinkuin on kerrottu Matteuksen 24, 25:nnessä, Markuksen 13:nnessa ja Luukkaan 21:nnessä luvussa, jos hän olisi voinut selvitä asiasta yhtä helposti kuin jesuiitta Joseph Christie?
Se, joka katselee kysymystä Kristuksen paluusta pelkästään teoreettisena, sivuuttaa kokonaan sen tosiasian, että Kristus Jeesus palaa suorittamaan tuomintatyön, palkitsemaan seuraajansa, rankaisemaan jumalattomia ja, ennen kaikkea, perustamaan valtakuntansa. Nämä tapahtumat eivät ole pelkästään teoreettisia. Ja Raamattu osoittaa selvästi, että ne liittyvät Kristuksen paluuseen eli toiseen läsnäoloon. Paavali yhdisti myös Kristuksen ilmestymisen hänen toisen läsnäolonsa aikaan hänen valtakuntaansa, ja niin teki profeetta Danielkin. – 2. Tim. 4:1; Dan. 7:13, 14.
Jeesus yhdisti paluunsa seuraajiensa palkitsemiseen. Hän sanoi: ”Vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” ”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” Paavali ymmärsi sen tällä tavalla, sillä hän kirjoitti: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” – Joh. 14:3; Ilm. 22:12; 2. Tim. 4:7, 8.
Ja Kristuksen toinen läsnäolo on myöskin aika, jolloin lampaat erotetaan vuohista: ”Kun ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu loistavalle valtaistuimelleen. Ja kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottelee ihmiset toisistaan, aivan niinkuin paimen erottelee lampaat vuohista. Jeesuksen kuvaukset leivisköistä selvittävät saman asian, että kun Kristus palaa, niin suoritetaan tuomintatyö. – Matt. 25:31, 32, 14–30, Um; Luuk. 19:11–27.
Raamattu osoittaa lisäksi, että Kristus tuhoaa palattuaan jumalattomat. Niin Paavalikin sanoi lohduttaessaan Tessalonikan kristittyjä, jotka kärsivät ankaraa vainoa: ”Koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” ”Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa [läsnäolonsa] ilmestyksellä.” – 2. Tess. 1:6–8; 2:8.
Ottaen huomioon kaiken, mitä Raamattu ilmaisee Kristuksen suorittavan palatessaan: valtakuntansa perustamisen, seuraajiensa palkitsemisen, lampaitten ja vuohien erottelemisen ja jumalattomien tuhoamisen, niin ei hänen takaisintulonsa kysymys ole suinkaan pelkkä teoreettinen asia. Niin ajattelevat osoittavat, että he joko eivät usko Raamattua, tai ovat sitten sokeita sen merkityksen suhteen – ja kummassakin tapauksessa he ovat sokeita oppaita, jotka voivat johtaa sokeita seuraajiaan ainoastaan tuhonkuoppaan. – Matt. 15:14.